Olen pannut merkille,että korhonen on ärtynyt, varsinkin sonnimiehelle. Eikä hänen avauksensa saa enää säpinää aikan.
Minusta sonnimies on tuonut lisää väriä palstalle.
Hiljensi mm. uusi-ukin tuolla alempana.
Mitä törkyilyyn tulee, niin kyllä sinä, Jorma, olet kärkipäässä. Muut jos vähän käyttää värikkäämpää kieltä, on se Jorman mielestä heti törkyilyä.
Minusta sonnimies on tuonut lisää väriä palstalle.
Hiljensi mm. uusi-ukin tuolla alempana.
Mitä törkyilyyn tulee, niin kyllä sinä, Jorma, olet kärkipäässä. Muut jos vähän käyttää värikkäämpää kieltä, on se Jorman mielestä heti törkyilyä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten noin suurta persoonaa ei ole kutsuttu linnaan.
Kirjoitat Korhosesta nimimerkillä tuureaatos.
Et suinkaa olisi otskon henkilö?
Jos olet, tunnemme toisemme.
Paljastan oman henkilöllisyyteni, jos kerrot työpaikkasi ja tehtäväsi vuonna 1966.
Rautatehtaalla. Paljastahan karvasi.
Olet sitten eri mies, sillä tarkoittamani Tuureaa oli Suomessa, työhuoneensa Mannerheimintie 4:n 5. kerroksessa.
töissä. Paljastahan karvasi.
Minäkö olisin ärtynyt! Varsinkin tällaisena päivänä - eilisen juhlan jälkeen ja muutenkin - olen ollut hyvin iloisella mielellä. Tuollaiset sonnimiehet ovat mitättömyyksiä, ja enintä, johon he pystyvät, on saada aikaan inhoa itseään kohtaan. Mutta siihen pystyy kengänpohjaan tarttunut koiranpaskakin.
Vaikka he ovat hyviä kepumainoksia, olen heistä pahoillani aitojen, hyvien keskustalaisten vuoksi. Siksi tekaisin tuossa pienen laulunkin, jonka laitan loppuun.
Sitä ennen vielä ihmettelen käsitystäsi, eteeivät minun viestini saisi huomiota. Kenen viestit täällä sitten enemmän sitä saavat? Katselepa saittia vain hieman taaksepäin! Ja vaikka en muilta saisi, niin varmasti sitä saan kaltaisiltasi. Miksi kaipaisinkaan enempää? Teithän nytkin ihan avauksen minusta; montako avausta sinusta on tehty?
Tässä kaunis laulu kiitokseksi huomiostasi:
MISTÄ TUNNET SÄ KEPULAISEN? (”Pesnja o drugne”, Vladimir Vysotski, suom. ”Ystävän laulu”, Juha Vainio, mukailu Jorma K.Korhonen)
Mistä tunnet sä kepulaisen?
Ihmisenä on millainen?
Anna saitin se selvittää:
mitä jälkeä jää.
Sana kepulaisen kun vain soi.
omin silmin sen nähdä voi,
kovin kaunis ei kuva lie,
outo on, mikä lie.
Mistä tunnet sä kepulaisen?
Onko lainkaan hän ihminen?
Kyllä kai, mutta haluaa
täällä sen piilottaa.
Aina suunsa kun aukaisee,
sontalastin hän laukaisee.
Joka silmilleen lastin saa
häntä inhottaa.
Mistä tunnet sä kepulaisen?
Ymmärtääkö hän merkityksen
puheelleen? Tuskin vain.
Taas sen kokea sain.
Kepulaista kun vastustaa,
silloin kommunistin nimen saa,
isänmaallisinkin ihminen,
ihan jokainen.
Mistä tunnet sä kepulaisen?
Onko jokainen samanlainen?
Keskustalaista ihan oikeaa
et häneen rinnastaa saa!
Keris, huomioitsija, sonnimies
on keskustalle vain raskas ies
Keskustalainen heitä hävetä saa,
moni sen tunnustaa.
Siitä tunnet sä kepulaisen:
jäljet jättää kuin ihminen
hankeen aina, mutt tänne ei.
Mikä ihmisen vei?.
Täällä aina hän haluaa
toden itsestään paljastaa,
ja se totuus on armoton –
otus outo se on!
Jorma K. Korhosen hekumallis-traumaattinen suhde keskustaan herättää monta ajatusta. Korhonen on selvästi ihastunut keskustaan, mutta koettaa estää pidemmälle menevää suhdetta lietsomalla itsestään kumpuavat keskusta-kielteiset motiivit päivittäisiksi purkauksiksi. Hieman samoin käyttäytyy esi-puberteettinen poika sen tytön seurassa, johon on salassa ihastunut. Toinen hyvä vertailukohta olisi salajuoppo raittiussaarnaaja...
(-;
kirjalliset harjoitukset?