Sodanjälkeisiä muistoja.

Isäni syntyi vuonna 1910 Savossa. Hän oli sodassa Itä-Karjalassa. Isäni haavoittui vakavasti. Hoidettiin kuntoon Niiralassa Kuopiossa. Tervehdyttyään hän palasi taas sotatantereille. Kirjuriksi esikuntaan Syvärille. Haavoittuminen oli jättänyt merkkinsä.

Isäni kuoli pian sodan jälkeen. Olin silloin 9-vuotias. Sen jälkeen elämäni ei ollut kohdallaan.
Köyhdyimme.
Emme pystyneet pitämään maatilaamme veljien ja äidin voimin. Teimme älyttömästi töitä.
Emme voineet metsästää. Meillä ei ollut aseita. Meillä oli nälkä. Maatila myytiin.

Muutimme pikku-mökkiin.

Me lapset lähdimme pois kotoa koulun päätettyämme. Yksi Ruotsiin. Nuorin kuoli auto-onnettomuudessa. Äitini kuoli.

Onneksi meitä on vielä kaksi. Ruotsalainen veljeni ja minä.

Sodanjälkeinen sotilasvammalaki takasi sen, että sain opintoihin rahallista tukea. Ei kovin paljon, mutta kuitenkin. Minun piti lapsena käydä sosiaalitoimistossa kerjäämässä lainmukaisia etuuksiani.
Siitä en nauttinut.

Kaikesta huolimatta olen menestynyt elämässäni aivan hyvin.
Teen työtä veteraanien hyväksi. Olen tavallaan veteraanijärjestöjen palveluksessa. Ollut jo 26 vuotta.
Olen ollut palstalla joka päivä.

Toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!
2193
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Wow, wow, säger svenska hund.
Vad är det din palsta?

Äänestä

isäsi kohtalon vuoksi. Toivotan onnea ja menestystä elämässä.

Venäjän ikeessä Suomessa silti hankkii olla... ehkä Ruotsi todellakin on ainoa vapaa maa Pohjolassa. Siitä todistaa osaltaan myös nämä Venäläisten kommentit näilläkin palstoilla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ressu-koira kirjoitti:

Isäni syntyi vuonna 1910 Savossa. Hän oli sodassa Itä-Karjalassa. Isäni haavoittui vakavasti. Hoidettiin kuntoon Niiralassa Kuopiossa. Tervehdyttyään hän palasi taas sotatantereille. Kirjuriksi esikuntaan Syvärille. Haavoittuminen oli jättänyt merkkinsä.

Isäni kuoli pian sodan jälkeen. Olin silloin 9-vuotias. Sen jälkeen elämäni ei ollut kohdallaan.
Köyhdyimme.
Emme pystyneet pitämään maatilaamme veljien ja äidin voimin. Teimme älyttömästi töitä.
Emme voineet metsästää. Meillä ei ollut aseita. Meillä oli nälkä. Maatila myytiin.

Muutimme pikku-mökkiin.

Me lapset lähdimme pois kotoa koulun päätettyämme. Yksi Ruotsiin. Nuorin kuoli auto-onnettomuudessa. Äitini kuoli.

Onneksi meitä on vielä kaksi. Ruotsalainen veljeni ja minä.

Sodanjälkeinen sotilasvammalaki takasi sen, että sain opintoihin rahallista tukea. Ei kovin paljon, mutta kuitenkin. Minun piti lapsena käydä sosiaalitoimistossa kerjäämässä lainmukaisia etuuksiani.
Siitä en nauttinut.

Kaikesta huolimatta olen menestynyt elämässäni aivan hyvin.
Teen työtä veteraanien hyväksi. Olen tavallaan veteraanijärjestöjen palveluksessa. Ollut jo 26 vuotta.
Olen ollut palstalla joka päivä.

Toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu