Keskustelin juuri isäni kanssa puhelimessa. Toivotin hyvää I-päivää..
Ukko kertoi ottaneensa pullon kaljaa aiheen muistoksi.
Isäni oli sodassa reilun viis vuotta yhtä soittoa.
Ensin Hennalassa sotilaskoulutuksessa pari kuukautta. Sitten alkoi talvisota.
Siellä kaatui tuttuja kakskymppisiä nuoria miehiä vierestä.
(Niin isäni äiti kuoli, punatautiin, isäni ollessa kahdeksan-vanha, jonka jälkeen isäni joutui huutolaiseksi. Isänsä oli kuollut neljä vuotta aikaisemmin).
Isäni. Maaton, taloton ja pohjalainen joutui
kärvistelemään sotilas-koulutuksessa jatkosotaan asti.
Sieltä tiensä kävi"Itä-Karjalaan".
Aunukset, Lodjana-Polet, Äänislinnat ja mitä matkaan saatettiikaan..
Vaikka isäni on syntynyt 1920, niin perheettömyys varmaan määräsi:
Isä joutui vielä Lapinsotaan..
Koko ajan, mitä vaari vähiä puhuu,tappioita tuli ja normaalia osastoa enemmän..
Vankasti epäilen, jotta perusjoukko, joka Hennalan kentiltä isäni myötä lähti, makaa sankarihaudassa, kumpujen kätköissä ja siihen on yksi syy: Väärä siviilisääty! Irtolaiset.
--------------
Isäni ei puhu yksityiskohdista. Ei edes kännissä.
Sen sijaan puhuu orpoudestaan.
--------------
Myös Äidilläni oli rintamamies-tunnus.
Äitini oli taistelemassa rintamalla, josta on vähemmän kerrottu, tai paremmin määrätystä taistelusta, jossa ei emmitty...
Hän oli vielä Viipurissa -44 ns.suurhyökkäykseen vastaamassa.
Äitini, joka on nyt edesmennyt, muisti tämän tästä junanvaunuja, jotka oli lastattu hevosilla..
"Kaamea oli hevosten itku, kun vaunut paloivat ja kukaan ei tullut heille avuksi"..
Oli kamalaa ampua vaunuista läpi, niin kauan ettei valitusta kuulunut.
--------------
Silloista elämää ymmärtämättä. Vanhemmilleni kunniaa osoittaen;
Isäni poika.
Ukko kertoi ottaneensa pullon kaljaa aiheen muistoksi.
Isäni oli sodassa reilun viis vuotta yhtä soittoa.
Ensin Hennalassa sotilaskoulutuksessa pari kuukautta. Sitten alkoi talvisota.
Siellä kaatui tuttuja kakskymppisiä nuoria miehiä vierestä.
(Niin isäni äiti kuoli, punatautiin, isäni ollessa kahdeksan-vanha, jonka jälkeen isäni joutui huutolaiseksi. Isänsä oli kuollut neljä vuotta aikaisemmin).
Isäni. Maaton, taloton ja pohjalainen joutui
kärvistelemään sotilas-koulutuksessa jatkosotaan asti.
Sieltä tiensä kävi"Itä-Karjalaan".
Aunukset, Lodjana-Polet, Äänislinnat ja mitä matkaan saatettiikaan..
Vaikka isäni on syntynyt 1920, niin perheettömyys varmaan määräsi:
Isä joutui vielä Lapinsotaan..
Koko ajan, mitä vaari vähiä puhuu,tappioita tuli ja normaalia osastoa enemmän..
Vankasti epäilen, jotta perusjoukko, joka Hennalan kentiltä isäni myötä lähti, makaa sankarihaudassa, kumpujen kätköissä ja siihen on yksi syy: Väärä siviilisääty! Irtolaiset.
--------------
Isäni ei puhu yksityiskohdista. Ei edes kännissä.
Sen sijaan puhuu orpoudestaan.
--------------
Myös Äidilläni oli rintamamies-tunnus.
Äitini oli taistelemassa rintamalla, josta on vähemmän kerrottu, tai paremmin määrätystä taistelusta, jossa ei emmitty...
Hän oli vielä Viipurissa -44 ns.suurhyökkäykseen vastaamassa.
Äitini, joka on nyt edesmennyt, muisti tämän tästä junanvaunuja, jotka oli lastattu hevosilla..
"Kaamea oli hevosten itku, kun vaunut paloivat ja kukaan ei tullut heille avuksi"..
Oli kamalaa ampua vaunuista läpi, niin kauan ettei valitusta kuulunut.
--------------
Silloista elämää ymmärtämättä. Vanhemmilleni kunniaa osoittaen;
Isäni poika.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.