Keskusta ja köyhyys?

Tuloerot ja niin suhteellinen kuin absoluuttinenkin köyhyys kasvavat koko ajan. Suomessa on 600 000 köyhää, joka kahdeksas lapsi elää perheessä jossa koko elämää sävyttää rahanpuute ja toivottomuus. Asiasta on tulossa hyvä silminnäkijä-raportti TV-2:ssa tänä iltana.

Politiikalla ei ole pystytty vaikuttamaan asioihin enää kahteenkymmeneen vuoteen.
Kun maassa kuitenkin on keskustalainen pääministeri hallitusta johtamassa, mistä johtuu ettei köyhyydestä edes kunnolla puhuta? Ymmärrän sen etteivät hyvinvointi-ihmiset, esimerkiksi kokoomuslaiset, puhu muusta kuin Natosta tai jostain muusta äärettömän lapsellisesta ja kalliista sotavarustelusta, mutta kuinka on selitettäissä se etteivät edes keskustalaiset poliitikot nosta tuhoisaa yhteiskunnallista kahtiajakautumista ja köyhyyttä keskeiseksi kysymykseksi?

Ymmärrän jopa senkin etteivät omat ihanteensa pettäneet demarit käytännössä yritäkään tehdä mitään köyhyydelle -- demareilla on omat typerät uppotukkipoliitikkonsa, Lipposensa ja Jaakonsaarensa. Monille öykkäridemarille yhteiskunnallinen realismi on nyrkki- ja voimapolitiikkaa. Mutta kyllä isolle osalle keskustalaisiakin yhteiskunnallisten asioiden täytyy olla jotenkin täysin ulostorjuttuja, kun köyhyyden ongelmaa ei yritetäkään hoitaa.

Eilen näimme jälleen irvokkaat linnanjuhlat, joissa maan hyvinvointieliitti kokoontui vahvistamaan keskinäisuskoaan siitä että valtakunnassa on kaikki ah niin hyvin. Kuitenkin tosiasia on että Suomi on sosiaalisesti hajoamassa. Siltä voidaan ummistaa silmät ja kristallikriinujen alle voidaan kokoontua tanssimaan, mutta valitettavasti tosiasiat eivät mene ohi vaikka pään pistäisi pensaaseen.