Hirviö

Hirviö

Kuulin enää heikosti hirviöporukan jalkojen töminän heidän juostessaan pois.
Makasin verisenä roskalaatikossa, en kyennyt liikuttamaan raajaakaan. Makasin jättäiden seassa, tärisin ja huomasin kuinka veri pakeni minusta, se levisi roskiin ja ympäri likaista turkkiani.
Tuntui etten jaksaisi hengittää.
Näin enää heikosti, tumma varjo kohottautui ylleni… luulin hirviöporukan palanneen ja viimeistelevän minut. En jaksanut taistella, en ole laittanut ennenkään vastaan.
Suljin silmäni ja toivoin että olisin kuollut siihen paikkaan roskien sekaan.

On pimeää ja täysin hiljaista.
Silmän avaaminen sattui, kirveli niin kauheasti! Toinen silmäni oli peitetty lapulla.
Ympäristö on omituisen tuntuinen.. en ole ikinä tuntenut allani muuta kuin kovan ja kylmän betonilattian. Makaan peitteen päällä, minulla on lämmin ja päälleni on asetettu viltti. En edes muista milloin viimeksi olisin tuntenut lämmön tunnetta.
Liikkuminen on mahdotonta, joka paikkaan sattuu ja suurin osa ruumistani on tunnoton. En tunne edes toista takajalkaani.
Olen kuullut paljon tarinoita äidiltäni hirviöstä joita maapallo on täynnä.
Hirviöt ovat levittäytyneet ympäri maapalloa, heitä on joka puolella ja meidän elämämme riippuu täysin heistä. Heitä on erikokoisia ja näköisiä! isoja, pitkiä, ohuita, ja leveitä, tummia ja vaaleita. Jokainen heistä on läpeensä paha. He voivat ensin esittää ystävällistä mutta lankaan ei pidä mennä. Äiti kertoi kuinka nälkäinen ja hyväuskoinen isäni kuoli hirviöiden toimesta liekkeihin kettinkiin sidottuna, kuinka joku meistä kuristettiin, toinen hukutettiin ja kolmas hakattiin rautakangella kuoliaaksi.. Ympäri maata tämä voittamaton eläinlaji viihdyttää itseään heikompia eläimiä tappamalla. Tarinoita tästä eläinlajista on paljon.
Itse jouduin hirviöiden käsiin jo pienenä pentuna..

Yhtä äkkiä valot räpsähtävät päälle! Hengitykseni katkeaa hetkeksi.. Kuulen askeleita.. sydämeni on pysähtyä! joku on tulossa taas hakkaamaan minua!, en ole valmis enää ottamaan yhtään iskua tai potkua vastaan mieluummin kuolen kuin annan niiden kaksilahkeisten hirviöiden käydä taas päälleni!
Kuuntelen tarkasti häkkiäni lähestyviä askeleita, jännitän lihakseni ja nostan niskakarvat pystyyn.
Pian häkin ovella kurkkii yksi hirviö.
Hän katsoo poispäin minusta ja juttelee minulle rauhallisesti omituisia sanoja
”hyvä hieno poika olet hyvissä käsissä nyt”..
Mitä tuo kaikki tarkoittaa..? mikä tuo äänen sävy on?
”ota ihan rauhallisesti poika tuon sinulle herkkuja”
En ole ikinä kuullut niin rauhallista ja lempeää ääntä, noin ystävällisen kuuloisia sanoja.
Hirviö avaa nyt häkkini oven ja tarjoaa jotain herkulliselle tuoksuvaa.
”ota tästä hyvä poika”
Korvissani kaikuu viimeiset lauseet jotka kuulin kun tajuni meni
”vittu saatanan perkeleen kapinen rakki nyt sä kuolet”, näistä sanoista tunnistan joka ikisen, olen kuunnellut näitä sanoja koko ikäni.
”älä pelkää kukaan ei enää satuta sinua”
Murisen kuin äitini joka turhaan yritti suojella meitä, kun hirviöporukka veti minut äitini luota ja tappoi kaikki sisarukseni ja lopuksi äitini silmieni edessä!
Matala uhkaava murinani kaikuu nyt käytävillä.
Katson hirviötä silmästä silmään ja pelko karisee pikkuhiljaa.
Tunnen kuinka koko laihan ruumiini täyttää kaipuu, viha, kipu ja tuska josta tiedän enemmän kuin kukaan muu, koko elämäni on ollut täynnä kärsimystä.
Adrenaliini virtaa nyt kovempana kuin koskaan, sen kohina täyttää pääni.
Päästän irti jännittyneistä lihaksistani ja ponnistan voimalla kaataen hirviön nappaamalla tiukasti hänen käsivarrestaan, irti en päästä.
Raatelen ja puren minkä kykenen, koko ruumiiseeni sattuu! Kankussani oleva syvä haava alkaa pulputa verta. Turkkini värjääntyy omasta ja hirviön verestä. Olen päättänyt pitää kiinni, vaikka tuska repii koko ruumistani kappaleiksi pala palalta, en välitä sillä olen tuntenut sitä koko elämäni ajan.

___________________________________________

”KULKUKOIRA RAATELI ELÄINTENHOITAJAA!
Suurikokoinen ja voimakas koira raateli löytöeläinkodin eläintenhoitajan!
Hirviökoira oli tullut löytöeläinkotiin koska sillä oli pari haavaa, jotka olivat todennäköisesti tullut tappelusta toisen koiran kanssa. Koira oli täysi sekopää kertoo hoitaja. ”Juttelin rauhallisesti koiralle ja yhtäkkiä ilman mitään syytä se hyökkäsi muristen käteeni kiinni jolloin kaaduin lattialle! Potkasin koiraa päähän ja se onneksi tuupertui lattialle hetken päästä” Sairaalahoidossa olevan naisen käsivarressa on syvät puremajäljet jotka muistuttavat häntä tästä kamalasta tapahtumasta hänen koko loppuelämänsä. Poliisi kehoittaa ihmisiä olemaan varovainen koirien kanssa, ne ovat kuin ladattuja aseita. Hirviön kaltaisia sekopäisiä koiria tulee jatkuvasti löytöeläinkotiin ja nyt on korkea aika puuttua todella tähän ongelmaan poistamalla villiintyneet eläimet katukuvasta jotka ovat vaaraksi ihmisille ... ”