Tällä palstalla on ajoittain väitetty Kekkosen (väitetyn) suhtautumisen ns. sotasyyllisyyskysymykseen leimaavan yhä Suomen keskustan politiikkaa.
Näitä väitteitä esittäneille on mielenkiintoista luettavaa Helsingin Sanomissa tänään julkaistu Jukka Tarkan arvio Hannu Rautkallion uudesta kirjasta "Sotaasyyllisyyden asiakirjat".
Jukka Tarkan mukaan asiakirjat kumoavat Rautkallion aiemmat omat väitteet mm. siitä, että Kekkonen olisi ollut aloitteellinen sotasyyliisyysoikeudenkäynnin aikaan saamiseksi ja että valvontakomission johtaja Zhdanov ei olisi muka uhannut uusilla sotatoimilla, ellei sotasyyllisiä tuomita.
Tarkan mukaan juuri Rautkallion toimittaman teoksen aineisto osoittaa, että Kekkonen ei ollut aloitteellinen ja että Zhdanovin mainittu uhkaus oli todellinen - Paasikiven, ei Kekkosen dokumentaatioon perustuen.
Tämän viestin pitäminen keskusta-palstalla on mielestäni perusteltua siitä johtuen, että palstalla on aiemmin pidetty väitteitä, jolla selitetään ja esitetään väitteitä jopa Keskustan nykypolitiikasta sellaisessa valossa, että puolue olisi jotenkin sekaantunut ja tahriintunut sotasyyllisyyskysymyksessä. Olkoot siis keskustelu vapaata.
Näitä väitteitä esittäneille on mielenkiintoista luettavaa Helsingin Sanomissa tänään julkaistu Jukka Tarkan arvio Hannu Rautkallion uudesta kirjasta "Sotaasyyllisyyden asiakirjat".
Jukka Tarkan mukaan asiakirjat kumoavat Rautkallion aiemmat omat väitteet mm. siitä, että Kekkonen olisi ollut aloitteellinen sotasyyliisyysoikeudenkäynnin aikaan saamiseksi ja että valvontakomission johtaja Zhdanov ei olisi muka uhannut uusilla sotatoimilla, ellei sotasyyllisiä tuomita.
Tarkan mukaan juuri Rautkallion toimittaman teoksen aineisto osoittaa, että Kekkonen ei ollut aloitteellinen ja että Zhdanovin mainittu uhkaus oli todellinen - Paasikiven, ei Kekkosen dokumentaatioon perustuen.
Tämän viestin pitäminen keskusta-palstalla on mielestäni perusteltua siitä johtuen, että palstalla on aiemmin pidetty väitteitä, jolla selitetään ja esitetään väitteitä jopa Keskustan nykypolitiikasta sellaisessa valossa, että puolue olisi jotenkin sekaantunut ja tahriintunut sotasyyllisyyskysymyksessä. Olkoot siis keskustelu vapaata.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tällaisissa asioissa menee niin Rautkalliolta kuin Tarkaltakin puurot ja vellit sekaisin. Molemmat ovat vanhan koulun historioijia, joille psykohistoriallinen näkökulma menee yli hilseen.
Yksikertaisesti sanoen on täysin kestämätöntä vetää aloitteellisuudesta sinänsä mitään sisällöllisiä johtopäätöksiä. Aloitteellisuus voi olla poliitikon valinta sen suhteen miten asioita haluaa ajaa mutta siitä ei seuraa mitään sen suhteen millaisia asioita haluaa ajaa.
Esimerkiksi Koivisto oli presidenttiytensä alkuvaiheessa syystäkin hyvin huolestunut siitä saako hän syntymään hyvät suhteet N-liiton johtoon. Koivisto ratkaisi asian hyvin samalla tavalla kuin Kekkonenkin toimi: pyrki ottamaan tärkeässä asiassa aloitteen itselleen. Niinpä Koivisto yritti miltei epätoivoisesti pitää huolta siitä että nimenomaan hän ehdottaa heti ensimmäisessä tapaamisessa N-liiton johtajille YYA-sopimuksen ennenaikaista pidentämistä. Tämä pitää siis nähdä tyypillisenä psykologisena liikkeenä -- näin paineen alla tietty poliitikkotyyppi reagoi -- eikä sitä pidä tulkita niin että YYA-sopimus olisi sisällöllisesti innoittanut Koivistoa.
Rautkallion ja Tarkan voi historioijina unohtaa. Heistä ei ole edes laadukkaan kahvipöytäkeskustelun aiheiksi.
Olen osin samaa mieltä kuin "Aku" kirjoittaessaan aloitteen psykologisista taustaehdoista. Ei asia missään tapauksessa ole ollut niin, että suomalaiset kommunisteja lukuunottamatta olisivat ryhtyneet syyttämään johtajiaan sodan aloittamisesta. Kekkonen ja Paasikivi ovat toimineet tässä pakon edessä ja silloin ei välttämättä ole hyväksi näyttää, että hekin vain äärimmäisen pakotettuina tekevät asiat NL:n käskemänä. Sellainenkin olisi tulkittu vastapuolella vihamieliseksi teoksi. Suomella ei silloin ollut varaa moneen virheliikkeeseen eli vihamieliseksi tulkittuun tekoon.
Kekkosen osuus itse sotasyyllisyysprosessin aikaansaamiseen ei ole uskottava. Prosessi olisi käyty Kekkosesta huolimatta. Sitä vastoin prosessin eri osasten osalta voi ainakin kysyä, kenen idea ja mistä syystä oli asettaa Tyko Reinikka ja Antti Kukkonen syytettyjen penkille. Nämä eivät olleet sen paremmin kotikommunistien kuin valvontakomission syytelistalla. Osaatko vastata, ovatko Kekkosen kädet tältä osin puhtaat?
Kukkosen ja Reinikan syyttäminen johtui siitä ettei Tanner ollut ministeri jatkosodan syttessä.
Oikeudenkäyntihän oli ennenkaikkea poliittinen.
Neuvostoliitolle oli kunniakysymys saada Tanner Rytin rinnalle tuomittavaksi, olihan Tanner ollut heidän propagandansa pääkohteita, ongelma oli ettei hän ollut hallituksessa jatkosodan alkaessa. Niinpä syytteisiin haettiin Tannerille raskauttavia seikkoja jotka oikeusvaltion käytäntöjen mukaisesti pitää ulottaa samassa asemassa ja samoja päätöksiä tehneisiin. Niinpä listalla nähtiin yllätysnimiä.
Kekkonen varmaan oli syytettyjen listaa hyväskymässä, mutta en usko hänen olleen niin aktiivinen kuin pahimmilaan on annettu ymmärtää. Oikeusoppineena hän ymmärsi vetää oikeuteen Tannerin kanssa samassa asemassa ja samoja päätöksiä tehneitä. Ties vaikka taka-ajatuksella että tuomiot jäisivät näin myuodollisiksi. Kuten itse asiassa olisi käynyt ellei NL olisi puuttunut tuomareiden toimintaan.
…sotasyyllisoikeudenkäynteihin ovat toki kertoneet monet muutkin historiantutkijat kuin nuo mainitut kaksi, joiden syyksi kepulaiset aina haluavat panna kaikki.
Tuokin asia on nähtävä Kekkosta koskien laajemmassa ja kauempaa alkaneessa yhteydessään. Tässä ei ole mahdollista siitä paljon puhua, mutta otan muutaman katkelman ”kekkostutkielmastani”. Näin kerroin tuota asiaa sivuten nojautuen Matti Kalliokosken kirjoittamaan isoisänsä Viljami Kalliokosken elämäkertaan ”Pitkä sarka”:
>> Kun Maalaisliitto piti joulukuussa 1944 puoluekokouksensa, puheenjohtaja Kalliokoski ja puoluesihteeri Kaasalainen saivat yksimielisen jatkoajan tehtävissään. Se oli julkinen tappio Kekkoselle, joka oli Paasikiveä säestäen vaatinut ”uusia kasvoja” tehtäviin. Kekkonen joutui äänestyksessä jättämään myös paikkansa puolueen keskushallituksessa ministeri Jutilalle.
Pian puoluekokouksen jälkeen hän oli ministeritoverinsa Kaarlo Hillilän kanssa keskustellut kommunistiministeri Yrjö Leinon kanssa välirauhansopimuksen toteuttamisen jouduttamisesta. Miesten mielestä oli viisainta, että Ryti ja Tanner pantaisiin sotasyyllisinä oikeuden eteen. Muutamaa päivää myöhemmin Kekkonen tapasi valvontakomissiossa työskennelleen lähetystöneuvos Jelisejevin, jolta tietenkin sai tuen esityksilleen. Ymmärrettävästi Väinö Tanner oli elämänsä loppuun saakka siinä käsityksessä, että juuri Urho Kekkonen oli suurin syyllinen siihen, että hänet tuomittiin sotasyyllisenä. Kekkonen huolehti myös siitä, että häntä omassa puolueessaan vastustaneet Tyko Reinikka ja Antti Kukkonen joutuivat sotasyyllisiksi. Kekkosen tukija K-linjalainen Reino Kuuskoski oli vakuuttunut asiasta, todeten että ”Kekkonen heidät hankki syytteeseen. Kukaan ei olisi huomannutkaan heidän olemassaoloaan”.> Kenraali Jelisei T.Sinitsyn oli korkean tason neuvostoagentti, Stalinin, Berijan ja Zdanovin luotettu. Suomessa hän toimi Jelisejev-nimisenä talvisodan alla ja välirauhan aikana sekä jatkosodan jälkeen tärkeissä salaisissa tehtävissään. Hän on kirjoittanut noista ajoista muistelmansa ”Vaiettu totuus”. Hän oli elämänsä loppuun saakka (kuoli 1998) vakaumuksellinen kommunisti ja hänen kirjassaan ”demokraatteja ja vapauden puolustajia” ovat tietenkin kommunistit ja muut Neuvostoliiton ystävät, joihin hän Kekkosenkin lukee.
Kirjassaan Sinitsyn kertoo, miten vasta viikon Suomessa oltuaan syksyllä 1944 hänen luokseen pyrki ja pääsi mies, jota hän kutsuu Ahdiksi. Kysymyksessä oli Kekkosen harmaa eminenssi Kustaa Vilkuna, se käy helposti selväksi. Hän esitteli Sinitsynille venäjäksi käännetyn Kekkosen 25.9.44 pitämän radiopuheen tekstin, joka sisälsi ohjelman maan olojen järjestämiseksi rauhansopimusehtojen pohjalta. Tuo puhehan oli äärimmäisen myötämielinen neuvostoliittolaisille, niin mielistelevä, että jo sitä kirjoitettaessa lienee ajateltu puheen myöhempää käyttötarkoitusta, sitä, millä asialla Vilkuna nyt oli. Eli hän suoraan pyysi Neuvostoliiton tukea Kekkoselle tämän pyrkimyksessä päästä valta-asemiin Suomessa. > Helsingin Yliopiston poliittisen historian professori ja entinen ulkoministeriön virkamies Jukka Nevakivi kirjassaan ”Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui” kertoo yksityiskohtaisesti, miten Kekkonen sai Neuvostoliiton tuekseen ja miten hän siihen tukeutui. Hän kertoo hiukset pystyyn nostattavia esimerkkejä siitä, miten Arvo Korsimo ja Kekkonen tarjosivat toistuvasti Neuvostoliiton johtomiehille takeita myötämielisyydestään ja pyysivät heitä vastalahjana käyttämään Neuvostoliiton valtaa Kekkosen hyväksi hänen sisäisessä poliittisessa taistelussaan. Monet tärkeät asiat kerrottiin neuvostoliittolaisille ennen kuin omille valtioelimille tai edes työtovereille.
maaninen kausi menossa.
Kekkonen taitaa vilistellä korviesi välissäsi edestakaisin huimalla nopeudella.
Vasempaan korvaan, kipikapi kipikapi....
Oikeaan korvaan, kipikapi kipikapi....
Niin se menee Jorman päivä, kunnes Kekkonen sitten väsyy juoksemiseltaan ja vinkkaa Jormalle, että eikös jo oteta vähän giniä....
- ei kapi tuossa puhu omia mielipiteitään, vaan esittää eräisen historiantutkijoiden näkemyksiä. Ei Lehtisen tai Rautakallion. Siis todella älykäs on huomiosi. Ja vakuuttava. Peräti kepulainen!
- ei kapi tuossa puhu omia mielipiteitään, vaan esittää eräisen historiantutkijoiden näkemyksiä. Ei Lehtisen tai Rautakallion. Siis todella älykäs on huomiosi. Ja vakuuttava. Peräti kepulainen!
ei enää ajattele Kekkosta aamuin illoin ja vielä päivälläkin. Korhonen näkee varmaan yöllä Kekkosesta unta ja päivällä päiväunia. Aamu-, ilta- ja ruokarukouksessa Korhonen kääntyy Kekkosen puoleen.
naivi
se mieshän ajaa asioita, ei keskustele tai tutki mitään objektiivisesti
J. T. on rahan renki jonka raha on valinnut asiantuntijakseen
unohda sellaisen miehen kannanotot jos haluat löytää totuuden
Vaikka tämä esittää itse omat tulkintansa kumoavan aineiston.
Kohtalaisen hyvän novellin.Historiantutkimuksen kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä.Kokoomus-demari akseli toimii hyvin,pojat kirjoittavat muunneltua totuutta,klikin valtamedia sitä levittää.Tasapuolisuuden nimissä muut mielipitee jätetään julkaisematta.Sellainen on tämä kokoomus-demari sasisuomi.
...kuin juhani suomen iltasadutkin (joita jokuhumoristi saattaa historiantutkimuksiksi nimittää)!