Ei kunniaa Keskustalle, ei Kokoomukselle

Wider-instituutin tutkimus antaa virheellisen kuvan suomalaisten varallisuudesta. Eroa ruotsalaisiin selittää se, että he ovat keräilleet varallisuuttaan rauhassa paljon pitemmän aikaa kuin me suomalaiset, joille sitä varallisuutta alkoi kerääntyä oikeastaan vasta sotien jälkeen. Varallisuusmittauksissa tältä kannalta maiden erot saataisiin esille osuvammin vertaamalla esim. kehitystä 10 viime vuoden ajalta. Vähennetään siis varallisuuden nykyarvosta 10 vuoden takainen arvo ja katsotaan, kuka on lisännyt varallisuuttaa eniten.

Suomalaisten suurin varallisuuserä on oma asunto. Väjästi asutussa Suomessa asuntojen hinnat ovat matalampia kuin tiivisti asutussa Euroopassa. Kyllähän tälla tavoin laskemalla asuntovarallisuuden nimellisarvoja saadaan tuloksia, jotka eivät ole suomalaisia mairittelevia. Samanlaisia varallisuuseroja saataisiin tästä syystä myös Suomen sisällä. Helsingin Keskustassa pienessä kaksiokopperossa asuva näyttäytyisi varakkaammalta kuin maaseudulla komeaa omakotitaloa järven rannalla asustava. Varallisuusmittarit laskevat markkinoiden mukaan määräytyviä nimellisarvoja, eivät laatuarvoja.

Toinen merkittävä tekijä on suomalainen sosiaaliturva. Suomessa eläkesäästäminen on hyvin vähäistä lakisääteisen eläketurvan takia. Muualla lakiin perustuva eläketurva on heikompi ja esim. USAssa olematon. Ihmiset joutuvat itse säästämään sellaisissa maissa sosiaaliturvansa varten, mikä nostaa varallisuusarvoja, mutta vähentää kulutusmahdollisuuksia. Onko sitten sidotut varallisuusarvot tavoiteltavampi asia kuin laajemmat kulutusmahdollisuudet. Itse pidän jälkimmäistä koko kansantalouden kannalta ja ihmisten kannalta onnistuneempana. Satsaus ostovoiman ylläpitämiseen on nostanut Suomen talouden kehitystä harppauksittain eteenpäin. USAssa vastaavaan pitää pyrkiä velkarahalla.

Tällaisia selvityksiä ei sinun kannattaisi ryhtyä tulkitsemaan, koska kykysi eivät kerta kaikkiaan riitä siihen. Tutkit tilastoa kuin jotain hiihtokilpailun sijoituslistaa luullen, että kaikki siinäkin käyttävät samanlaisia suksia.

Panenpa pienen pähkinän purtavaksesi, kun punakone näyttää taas jyskyttävän pääsi sisällä niin vahvasti. Jos vaikka vähän helpottaisi, kun siirrät ajatuksesi vaikkapa maaseudun rauhaisaan maisemaan.

Kun olet yrmeissäsi Suomen huonosta sijoittumisesta varallisuusvertailussa, niin oletko sitä mieltä, että asemaamme vertailussa pitäisi parantaa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla? Jos olet, niin hyvä. Nopein tapa parantaa sijoitustamme, on nimittäin radikaalimman kuntauudistuksen aikaansaaminen ja väestön keskittäminen kaupunkeihin. Aluepoliittinen suunnanmuutos tähän suuntaan nostaisi ripeästi varallisuusarvoja. Sen nopeammin, mitä enemmän väestöä keskitetään pääkaupunkiseudulle. Jos nimittäin Suomea olisi mittauksessa edustanut vain pääkaupunkiseutu, olisimme todenäköisesti nousseet jo lähelle Ruotsin tasoa.

Kepulainen aluepolitiikka pitää suomalaisten varallisuusarvot matalina. Ilmeisesti olet muuttamassa käsityksiäsi, kun huomaan kirjoituksissa yhä enemmän kepulaisen politiikan kritiikkiä. Ehkä hupaisinta asiassa on se, että sinulle pitää oikein kädestä pitäen kertoa, millaista kritiikkiä kepulaisuutta kohtaan esität.

Kokoomus sai omia tavoitteitaan - mm. tuloveron alennukset - mukaan Lipposen 1 ja 2 hallitusten ohjelmiin. Keskusta ei saanut yhtään oma tavoitettaan - esim. ruoan ja bensan alv:n alennus - omaan hallitusohjoelmaansa.

Kokoomus ei koskaan suostunut siihen, että kaikki veropäätökset alistetaan tuponeuvotteluihin. Keskusta ei ole sanallakaan vastustanut, kun kaikki veropäätökset (eli budjetin koko tulopuoli) on viety tupoon ja edeuskunnasta tehty pelkkä kumileimasin.

Kokoomus ei antanut periksi SAK/SDP:lle kun se yritti laajentaa työsopimuslaissa työehtosopimusten yleissitovuuden määrittelyä. keskusta antoi heti periksi, kun SAK/SDP halusi laajentaa yt-lain soveltamisalaa.

On todella ollut sääli verrata kepun selkärangatonta matelua demareiden edessä siihen ryhdikkyyteen, jolla kokoomus puolusti palkansaajaa ja yrittäjää demareiden korporatismia vastaan.