Näe, kuule ja ajattele

Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan? Konkreettisin esimerkki tästä on kun tavalliselle tallaajalle annetaan vaaleilla valtakirja edustaa kansaa. Niin pian kuin hän astelee ensimmäisen kerran nuo vallanportaat ylös Arkadianmäelle hän muuttuu kuin taikaiskusta ylipapin- ja papittaren rooliin. Tämä ylikansallinen Minäkuva kaikkivoipaisuudessan nujertaa kaikki pelisäännöt. Henkisen kantin puuttuessa alkaakin se hillitön ahneus ja oman edun tavoittelu jolloin se työnantaja parka eli kansa unohdetaan täysin oman onnensa nojaan. Tämän tien näyttäjänä on kohta jo 30 vuotta toiminut sosiaalidemokraattinen yhteiskunta malli nykypäivän kansan kahtiajakautumisen, eriarvoistumisen ja yhä lisääntyvän köyhyyden pönkittäjänä. SDP on työväen äänillä ratsastava poroporvari eli eliittipuolue joka kyykyttää kansaa mielensä mukaan. Aikanaan kirjoittelin tästä puolueen silloisille Suurille nokkamiehille. Yksikään ei heistä kumonnut väitettäni. Kalevi Sorsalta sain kyllä hellyydellä sanoin varustetun kaktuskortin. Ikään kuin vertauskuvallisesti, että olen piikki siinä punaisessa ruusussa.

Karmaisevin esimerkki on rivikansalaisen ja kansanedustajan eläkejakautumassa. Allekirjoittanut ex-kapakkatyöläinen on tehnyt 30 vuotta rankkaa sekä henkistä että fyysistä työtä saaden eläkettä vain kolmasosan siitä mitä yhden kauden neljä vuotta istunut kansanedustaja saa juotuaan itsensä työkyvyttömyyseläkkeelle eli yli 3000 euroa kuukaudessa tekemättä sen eteen yhtään mitään. Että näin meillä toimii tämä maailmallakin lanseerattu oikeuden mukainen, tasa-arvoinen sosiaalidemokraattinen yhteiskuntamalli kaikkine muunkinlaisine ongelmineen. Mitähän sanoisivatkaan nykymaailman menosta vanhat viisaat miehet Sokrates, Aristoteles, Platon sun muut? Yhtä kaikki: Me oomme kulkijoita vuoriteillä: Niin monet kuilut meitä erottaa. Kaks sentään yhteist' on aina meillä: Yön tähdet yllä, alla musta maa.