Kumpi päättää kohtalosi?

Ei kumpikaan emme usko kohtaloon!

Asiat sovitaa sisäpiirissä.
Sulle, mulle, sulle ja mulle jne.
Sinääää ja porsaita otte kaikki...

>>Jumala vai jt vanhimmisto?

Meidän ei tule unohtaa, että väitteen mukaan Jehova Jumala puhuu maallisen järjestönsä kautta, käskytysketjun rakenteen ansiosta vanhimman sana on käytännössä sama kuin Jehovan sana:

”Kun taivaallinen Isämme Jehova Jumala puhuu joko sanansa Raamatun tai maallisen järjestönsä kautta, meidän on sitäkin tärkeämpää kuunnella ja totella. Siten me osoitamme olevamme tottelevaisia palvojia, jotka kiinnittävät huomiota rakkaudelliseen muistutukseen: ’Kuulitko?’” (Vartiotorni 1. huhtikuuta 1988 sivu 30)

Kuvaava 'kuunteluesimerkki' voisi olla kuinka Jehova oli vuoteen 1929 asti puhunut Vartiotorniseuran kautta, että hänen henkeytyksensä (erehtymättömän ja vakaan Raamatun) esivallat olivat siihen asti olleet maallisia esivaltoja. 1929-1962 välillä Jehova puhui ottaneensa, maailmanpoliittisesta tilanteesta (johon hän oli voimaton muilla keinoin vaikuttamaan) johtuen, Jeesuksen kanssa tuon esivaltahomman väliaikaisesti hoidettavakseen. Vuodesta 1962 eteenpäin Jehova onkin puhunut Vartiotorniseuran kautta, että kyseiset esivallat ovat taas maallisia esivaltoja.

Maallisen järjestönsä kautta aiheisiin huomiota kiinnittäessään Jehova on myös rakkaudellinen, eikä tarpeettomasti rasita nykyväkeä menneiden aikojen puheillaan. Niinpä Jehova rakkaudellisesti painaa menneitä puheitaan unholaan, tarpeen vaatiessa valehtelemallakin järjestönsä välityksellä. Palkkion saannin ehto onkin nimenomaan Jehovan nykyjärjestön nykyvanhimpien nykypuheisiin luottaminen.

Kukaan yli kymmenkunta vuotta sitten Jehovan järjestön taakseen jättänyt ei voi palata eronaikaisin ajatuksin takaisin Jehovan järjestöön, koska Jehova puhuu edelleen maallisen järjestönsä kautta.

Markku_Meilo sanoo:
Vartiotorniseuran pää-äänenkannattajan mukaan varhaiset raamatuntutkijat odottivat edeltäkäsin Jeesuksen paluun tapahtuvan vuonna 1914:

”Nämä kymmenen neitsyttä tuovat mieleemme tilanteen, jossa voidellut kristityt olivat ennen vuotta 1914. He olivat laskeneet, että sulhanen, Jeesus Kristus, ilmaantuisi aivan pian. Siksi he ’lähtivät’ häntä vastaan saarnaten rohkeasti, että ’kansakuntien määräajat’ päättyisivät vuonna 1914 (Luukas 21:24). He olivat oikeassa. Kansakuntien määräajat päättyivät vuonna 1914, ja Jumalan valtakunta alkoi toimia Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa. Se tapahtui kuitenkin näkymättömissä taivaissa.” (Vartiotorni 1. maaliskuuta 2004 sivu 14)

Tämän jälkeen raamatuntutkijat siirsivät paluun aikaan, jolloin heidän Vartiotorniseuraa ei ollut vielä edes perustettu:

"The Scriptural proof is that the second presence of the Lord Jesus Christ began in 1874 A.D." (Prophecy 1929 p. 65)

Jokin luonnollinen selitys tuollekin varmaan on, ja niinpä jehovantodistajia kehotetaankin:

"Viime vuosina on miljoonista ihmisistä eri puolilla maailmaa tullut Jehovan todistajia. Kaikkien heidän pitäisi olla hyvin selvillä sen järjestön historiasta, jonka yhteydessä he ovat.” (Vartiotorni 1. toukokuuta 1994 sivu 16)

Syystä, että:

”Uskonto, joka opettaa valheita, ei voi olla tosi uskonto.” (Vartiotorni 1. joulukuuta 1991 sivu 7)

Luopumus

Määritelmä: Luopumus merkitsee Jumalan palvonnasta ja palveluksesta luopumista tai niiden hylkäämistä, itse asiassa kapinaa Jehova Jumalaa vastaan. Jotkut luopiot väittävät tuntevansa Jumalan ja palvelevansa häntä, mutta hylkäävät hänen Sanassaan esitettyjä opetuksia tai vaatimuksia. Toiset väittävät uskovansa Raamattuun, mutta hylkäävät Jehovan järjestön.

Tulisiko meidän odottaa, että kristillisen seurakunnan keskuudesta nousisi luopioita?

1. Tim. 4:1: ”Henkeytetty ilmaus sanoo nimenomaan, että myöhempinä ajanjaksoina jotkut luopuvat uskosta, kun he kiinnittävät huomiota eksyttäviin henkeytettyihin ilmauksiin ja demonien opetuksiin.”

2. Tess. 2:3: ”Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavalla, sillä se [Jehovan päivä] ei tule, ellei luopumus tule ensin ja laittomuuden ihminen ilmesty, tuhon poika.”

Joitakin luopioiden tuntomerkkejä:

He yrittävät tehdä toisista seuraajiaan ja aiheuttavat siten lahkolaisjakaumia

Apt. 20:30: ”Omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.”

2. Piet. 2:1, 3: ”Teidänkin keskuudessanne tulee olemaan vääriä opettajia. Juuri nämä tuovat salavihkaa tuhoisia lahkoja ja kieltävät omistajankin, joka heidät osti – –. He tulevat myös ahneudessaan kiskomaan teistä hyötyä väärennetyin sanoin.”

He saattavat väittää uskovansa Kristukseen, mutta suhtautuvat väheksyen siihen saarnaamis- ja opettamistyöhön, jonka hän antoi seuraajiensa tehtäväksi

Luuk. 6:46: ”Miksi te kutsutte minua: ’Herra! Herra!’, mutta ette tee mitä sanon?”

Matt. 28:19, 20: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät – – ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.”

Matt. 24:14: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.”

He saattavat väittää palvelevansa Jumalaa, mutta hylkäävät hänen edustajansa, hänen näkyvän järjestönsä

Juud. 8, 11: ”Nämäkin, jotka antautuvat unien valtaan, saastuttavat – – lihan ja hylkäävät herrauden ja herjaavat kunniakkaita. Voi heitä, sillä he – – ovat tuhoutuneet Korahin kapinalliseen puheeseen!”

4. Moos. 16:1–3, 11, 19–21: ”Korah – – nousi – – sekä Israelin pojista kaksisataaviisikymmentä miestä, kansankokouksen johtomiehiä – –. He siis kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: ’Jo riittää teidän puoleltanne, sillä koko kansankokous on pyhä, he kaikki, ja Jehova on heidän keskellään. Miksi te siis korotatte itsenne Jehovan seurakunnan yläpuolelle?’ – – [Mooses sanoi:] ’Sinä ja koko kansankokouksesi, joka kokoontuu, olette Jehovaa vastaan. Mutta mikä Aaron on, niin että nurisette häntä vastaan?’ Kun Korah sai koko kansankokouksen kokoontumaan heitä vastaan kohtaamisteltan sisäänkäynnin luo, niin Jehovan kirkkaus näyttäytyi koko kansankokoukselle. Jehova puhui nyt Moosekselle ja Aaronille sanoen: ’Erottautukaa tämän kansankokouksen keskuudesta, jotta minä hetkessä hävittäisin sen perin pohjin.’ ”

He eivät ainoastaan hylkää tosi uskoa, vaan myös ’pieksevät’ sitten entisiä tovereitaan käyttäen julkista arvostelua ja muita menetelmiä heidän työnsä estämiseksi; sellaiset luopiot yrittävät repiä alas, eivät rakentaa

Matt. 24:45–51: ”Kuka oikeastaan on se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen isäntänsä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään, antamaan heille heidän ruokansa oikeaan aikaan? – – Mutta jos tuo paha orja joskus sanoisi sydämessään: ’Isäntäni viipyy’ ja rupeaisi pieksemään orjatovereitaan ja söisi ja joisi piintyneiden juoppojen kanssa, niin tuon orjan isäntä tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei tiedä, ja rankaisee häntä mitä ankarimmin ja määrää hänelle hänen osansa ulkokullattujen joukkoon.”

2. Tim. 2:16–18: ”Vältä tyhjiä puheita, jotka loukkaavat sitä, mikä on pyhää, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän sanansa leviää kuin kuolio. Näitä ovat Hymenaios ja Filetos, jotka ovat poikenneet totuudesta sanoessaan, että ylösnousemus on jo tapahtunut, ja he mullistavat muutamien uskon.”

Voisivatko uskolliset kristityt toivottaa luopiot tervetulleiksi seuraansa, joko henkilökohtaisesti tai lukemalla heidän kirjallisuuttaan?

2. Joh. 9, 10: ”Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa. – – Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä.”

Room. 16:17, 18: ”Minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka aiheuttavat jakaumia ja antavat kompastumisen aiheita vastoin sitä opetusta, jonka te olette oppineet, ja karttamaan heitä. – – lipevin sanoin ja mairittelevin puhein he viettelevät vilpittömien sydämet.”

Koituisiko siitä mitään vakavaa vahinkoa, että tyydyttäisi uteliaisuutensa luopioitten ajatusten suhteen?

Sananl. 11:9: ”Suullaan saattaa luopio lähimmäisensä turmioon.”

Jes. 32:6: ”Mieletön itse puhuu pelkkää mielettömyyttä, ja hänen sydämensäkin menettelee vahingollisesti toimiakseen luopumuksessa ja puhuakseen Jehovaa vastaan mitä sattuu, antaakseen nälkäisen sielun kulkea tyhjänä, ja janoisenkin hän antaa kulkea vailla juomaa.” (Vrt. Jes. 65:13, 14.)

Kuinka vakavaa luopumus on?

2. Piet. 2:1: ”Juuri nämä tuovat salavihkaa tuhoisia lahkoja ja kieltävät omistajankin, joka heidät osti, ja tuottavat siten itselleen pikaisen tuhon.”

Job 13:16: ”Kukaan luopio ei tule hänen [Jumalan] eteensä.”

Hepr. 6:4–6: ”Mahdotonta on niitä, jotka on kerta kaikkiaan valistettu ja jotka ovat maistaneet taivaallista ilmaista lahjaa ja tulleet pyhästä hengestä osallisiksi ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan asiainjärjestelmän voimia, mutta jotka ovat luopuneet, elvyttää jälleen katumukseen, koska he itse panevat Jumalan Pojan uudelleen paaluun ja saattavat hänet julkisen häpeän alaiseksi.”

Monilla vähemmistöuskonnoilla on se lähtökohta, että uskonnon "isät" ja luojat ovat löytäneet tavan, jolla ovat taivuttaneet jumalan tahtonsa alle.
Heillä on oikeus päättää, mitä jumala sanoo milloin mistäkin asiasta. Heillä on oikeus ohjata taivaan portille haluamansa uskovaiset, ja vasta sen seulan läpikäyneet joutuvat jumalan eteen. Pienuskonnon Suuri Profeetta valitsee ensi vuohet pois porukoista.
Tämä piirre on yllättävän monen uskonnon kulmakivi.

Mutta opetuslapset ja seurakuntalaiset eivät näe siinä mitään ristiriitaa. Ihmettelen aina, mihin noin arvostelukyvytöntä ja alistuvaa jumalaa tarvitaan. Miksi Suuri Profeetta ei ota jumalan asemaa itselleen?
Suuri Profeetta ei hyväksy Raamattua siinä muodossa, mihin se monien vuosikymmenien tutkijoiden ja kääntäjien voimin on saatu, vaan heikolla, ehkä olemattomalla kreikan ja hebrean taidolla hän kääntää Raamatun uudestaan, ja siinä on sitten kaikki se mitä hän haluaa siinä olevankin.

Tämä piirre on sekä mormooneissa että jehovantodistajissa, ja uskon, että monissa muissakin pienissä uskonnoissa.

Suuri Profeetta ei hyväksy mitään muuta tulkintaa, kuin hänen omat tulkintansa.
Pyhien kirjoitusten yhä uudelleen ja uudelleen tutkiminen ja niiden sanoman tulkitseminen kristinuskossa varsinkin, on yleistä ja keskustelua herättävää, elävää uskonnon tutkimista.

Sillä tavoin usko ja uskonto pysyvät läheisena ja elävänä nykypäivänkin ihmiselle. Hänen ei tarvitse kieltää tieteen tuomaa tietoa maailmasta ja sen synnystä, evoluutiosta, avaruudesta, ajasta jne. koska Sana on ja pysyy.

Pienuskontojen seuraajien on pakko pitää kiinni vastoin järkeään esim. nyt viime päivinä puhutusta pyörivästä miekasta, jolla estetään Edeniin pääsy, vaikka Adamin ja Evan aikana ei miekka tunnettu, koska ei sotaa ja hävitystä ollut.
Tai uskoa puhuvaan käärmeeseen kirjaimellisesti.
En edes viitsi kysyä, millä kielellä käärme puhui.