Miksi rukous

Otan osaa suruusi. Mitäpä sitä muuta osaa sanoa, oman lapsen kuolema on vuoren kokoinen suru, eikä sitä surun määrää voi ottaa toiselta pois. Toivon, että lähelläsi on kuitenkin ihmisiä, joilta saat tukea kulkiessasi tämän vaikean ajan läpi. Ja rukoilen, että Jumala pitää sinusta kiinni, ja antaa sinun löytää itsensä "lohdutuksen Jumalana", joksi Häntä Raamatussa kutsutaan.

Miksi pienetkin lapset joutuvat kärsimään kuolemansairaudesta täällä...enpä tiedä osaako siihen lopullisesti vastata kukaan muu kuin Hän yksin. Raamatun mukaan tämä meidän maailmamme on pimeä paikka: synnin, sairauden ja kuoleman varjon maa. Sitä pimeyttä, mikä täällä syntiinlankeemuksen jälkeen on vallinnut, tuskin ihmisen silmä kykenee täällä koskaan tajuamaan. Pienen lapsen kuolema antaa aavistaa jotain siitä.

Oliko se kosto jostakin, jota joku on tehnyt...?
- Ei. Raamatun mukaan ihmisen sairaudet eivät ole sillä tavalla syy-seuraus-suhteessa, että voisi sanoa, että jokin ihmisen sairaus johtuisi jostain tietystä synnistä. Mutta Raamattu sanoo, että sairaus ja kuolema ovat kyllä ihmiskunnan syntiinlankeemuksen seurausta, yleisellä tasolla. Ihminen, joka sairastaa enemmän tai vakavammin, tai joutuu jonkin onnettomuuden uhriksi, ei ole sen syntisempi kuin muutkaan. Olemme kaikki syntisyyden suhteen samassa asemassa Jumalan edessä: joka ikinen meistä on itsessään täysin kelvoton, sen vuoksi Jumalan Pojan piti tulla ja sovittaa syntimme.

Elämme uuden liiton aikaa, josta Jeremian 31. luku ennustaa: "-- Niinä päivinä ei enää sanota: "Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo." Jokainen kuolee näet oman syntinsä tähden, ja joka syö raakoja rypäleitä, sen omia hampaita vihloo. "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton..." ...ja sitten kerrotaan tästä uudesta liitosta, jonka Jumala on tehnyt ihmisten kanssa. Vanhan liiton sisältö oli lyhyesti: "Tee mitä Jumalan laki vaatii, niin saat elää". Nyt elämme uudessa liitossa, jonka sisältö on:

"Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto." Ef. 1:7

"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan." 2. Kor. 5:19

Jumala sanoo: "minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi." Jes 43:24-25

Myös Hesekielin 20. luku kertoo siitä, ettei lapsi kanna vanhempiensa syntivelkaa: "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa."

Lapsen kuoleman suremisen vaiheisiin liittyy surun ja vihan ohella yleensä aina voimakkaitakin syyllisyyden tunteita. Se on kai jollain tapaa väistämätöntä, että syyllisyys-kysymyksiä pitää miettiä pohjamutia myöten. Toivon, että voisit tuoda kaikki syyllisyydentuntosi Jumalan käsiin, sillä Jeesus tahtoo ottaa sinulta pois sinun syyllisyytesi. Hänen veressään on sinun rauhasi. "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme vanhurskauden." 2. Kor. 5:20-21

Jeesus on "haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. RANGAISTUS oli HÄNEN PÄÄLLÄNSÄ; ETTÄ MEILLÄ RAUHA OLISI" Jes. 53:5

Syntiinlankeemuksen seurauksena kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, niin pienten kuin suurten: "niinkuin yhden ihmisen (=Adamin) kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet" Room. 5:12 "niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden (=Jeesuksen) kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi." Room. 5:19

Kun Jumala ottaa pienen ihmisen pois sydämen pohjasta anotuista rukouksista huolimatta, usko on varmasti tiukilla. Silloin on vaikea uskoa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka tietää parhaiten, ja on ehdottoman oikeudenmukainen, ei tee virheitä, ja josta sanotaan, että Hän on rakkaus. Kuitenkin Hän on kaikkea tuota, ja juuri sen vuoksi toivon, että vaikka olet varmasti tuskainen ja vihainen, niin jää silti purkamaan tuskaasi Jumalan eteen. Älä lähde pois. Sinä saat huutaa Jumalalle, ja olla Hänen edessään juuri niin vihainen kuin olet. Mutta älä lähde pois. Hän on kuitenkin sinun pohjimmainen lohdutuksesi. Kaikki on kuitenkin rakastavan Jumalan käsissä, vaikka emme voi ymmärtää, ja vaikka nyt kärsimme.

Raamatussa on kuvattu sellaisen ihmisen oloa ja tunteita, jolta otettiin pois kaikki omaisuus, hänen lapsensa ja viimein vielä oma terveyskin. Oliko se Jumalan kosto sen ihmisen synneistä? Ei - Raamattu sanoo, että tuo mies oli hurskas ja Jumalaa pelkäävä. Se mieskin huusi tuskaansa Jumalalle, mutta ei lähtenyt Jumalan luota pois. Hän sai viimein Jumalalta vakuutuksen, että pohjimmiltaan kaikki on Jumalan kädessä, ja että koska niin on, maailma ei ole toivoton. Ehkä pohjimmaisin kysymys ei olekaan miksi-kysymys, vaan onko kuitenkin olemassa Hyvä Jumala?

Meillä on toivo, joka kantaa kuoleman rajan yli: Jeesus Kristus. Hänessä "Kuolema on nielty ja voitto saatu", kuolemalla ei ole viimeistä sanaa, Jumalalla on.

Sinulla on Jumala, joka on voimallinen varjelemaan sinun sydämesi uskossa Kristukseen Jeesukseen, sillä: "Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta." Jes. 42:3

Rukoile, että hän pitäisi sinusta kiinni, silloin kun itse et jaksa pitää kiinni hänestä. Sitähän se meidän uskomme pohjimmiltaan onkin - sitä, että Jumala pitää meistä kiinni.

*Sinua siunaten*

------
Jos jaksat joskus lueskella, luulen, että nämä Raamatun jakeet voisivat lohduttaa:
http://www.sley.fi/eo/tampere/sanaa/sanaa.html
Siellä on koottuna lyhyitä jakeita, mitä Raamattu sanoo esim. kärsimyksestä, taivaasta ym.