Tarinalle jatkoo...

Jack heräsi herätyskellon pärinään ja nousi sängystään. Hän puki päällensä farkut ja mustan t-paidan. Oli vapaapäivä. Jack halusi katsoa telkkarista hänen lempiohjelmansa. Kotona ei ollut ketään. Oli aivan hiljaista. Jack avasi telkkarin ja rupesi katsomaan. Ulkona oli vielä hämärää ja koleaa. Ohjelman loputtua Jack kaivoi jääkaapista syötävää ja meni tietokoneelle. Hän rupesi pelaamaan.
Yhtäkkiä kone sammui. Jack yritti käynnistää sitä mutta mitään ei tapahtunut. Hän kirosi – ”On varmaan sähkökatkos”. Jack oli oikeassa. Valot eivät syttyneet, eivätkä mitkään sähkölaitteet toimineet.
Ikkuna oli auki ja kylmä ilma puhalsi sisään. Jack pelästyi koska ikkuna ei ollut äsken auki. Selvästi joku pelleili hänen kanssaan. Jack meni ikkunan luo ja katsoi ulos. Ketään ei näkynyt. Hän sulki ikkunan ja kalpeni, ikkunan heijastuksesta Jack näki tumman hahmon takanaan. Vaistonvaraisesti Jack käännähti ympäri, mutta ei nähnyt ketään. Jack tarkisti kaikki huoneet ja yritti soittaa hädissään äidilleen, mutta puhelin ei toiminut.
Jack yritti koota ajatuksiaan ja miettiä mitä oli nähnyt heijastuksesta. Oliko hän varmasti nähnyt jotain pelottavaa vai kuvitellut kaiken? Jackin ajatukset pysähtyivät, sydän pomppasi kurkkuun ja naama kalpeni. Tuo tumma hahmo oli ilmestynyt nurkan takaa parin metrin päähän Jackista. Hahmo näytti vanhalta ja kurttuiselta. Sillä oli pitkät korvat ja punaiset silmät. Se käveli suoraan kohti Jackia. Jack perääntyi ja huusi: -” mitä sinä tahdot minusta!” Samassa hirviön naama tippui lattialle. Vaimea ääni sanoi: – ” no voi hemmetti.” Jackin ystävä Bart oli tullut pelottelemaan Jackia. ”pikkasen mä säikähin” - sanoi Jack. ”sää ootkin tollanen pelkuri” Bart ivasi. ”ei sun sentään olisi tarvinnut sähköjä katkaista”- sanoi Jack. ”täh en mä kyllä mitään sähköjä katkaissut” - vastasi Bart. Jack sanoi: -” lopeta jo se valehtelu.” Bart sanoi kiihtyneenä – ” minä en niitä sähköjä katkaissut. En edes tiedä missä sulakerasia on!” Jack vastasi – ” no joo uskotaan uskotaan mutta kuka ne sitten katkaisi?” Nyt poikia alkoi todella pelottaa.
Bart ehdotti että, käytäisiin katsomassa sitä sulakerasiaa. Sulakerasia sijaitsi kellarissa jossa oli aivan pilkkopimeää. Onneksi Jack löysi taskulampun. Kellariin vievät portaat olivat jyrkät ja kylmät. Jack valaisi taskulampulla kellaria. Joka puolella lojui rikkinäisiä tavaroita ja vaatteita. Bartin huomion herätti eräs taulu jossa nainen hymyili ivallisesti. Hänen sisällään nousi puhdas inho tuota taulua kohtaan. Sulakerasia sijaitsi puu tolpassa keskellä kellaria. Jack katsoi sulakerasiaa hetken ja hämmästyi. Se oli revitty auki ja sen sisällä oli kankaan pala. Jack sanoi –” ei tätä voi korjata tämähän on ihan säpäleinä.” Kaikki on aivan hiljaista. ”Bart missä sinä olet?” Ei vastausta. Jack kääntyi kohti portaita kavutakseen ylös. Keittiöön päästyään hän näki Bartin olohuoneessa. Hänellä oli jonkinlainen taulu käsissään. Jack otti keittiön pöydältä veitsen käteensä tietäen että Bart ei ollut oma itsensä. Jack lähestyi Barttia varovaisesti hiipien. Yhtäkkiä Bart kääntyi ympäri ja näki Jackin.