Milloin seuravaan kerran alkuperäisiä seuroja ?

isommat tulevana viikonloppuna.

Tervetuloa! kirjoitti:

isommat tulevana viikonloppuna.

Saatan tullakin.

Täydellinen postilla kirjoitti:

Saatan tullakin.

Kalliit veljet Raimo H ja Heikki P siellä julistavat Jumalan sanaa.

terveisiä kirjoitti:

Kalliit veljet Raimo H ja Heikki P siellä julistavat Jumalan sanaa.

heitä taida näkyä... ;) vaan jotain ihan muuta..
mutta tervetuloa sinne!

Tervetuloa! kirjoitti:

isommat tulevana viikonloppuna.

honkilahdessa olisi jouluna kokouksia..!

Vuoden 1992 käännöksen periaatteena on ilmaista nykysuomeksi se, mikä alkuperäisen tekstin kirjoittajalla on ollut tarkoituksena, ts. pyrkiä dynaamiseen vastaavuuteen sanavastaavuuden sijasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lukija joutuu turvautumaan kääntäjän/kääntäjien tulkintaan siitä, mikä alkuperäisellä kirjoittajalla on ollut mielessään. Vuoden 1992 käännös on luonteeltaa erittäin tulkitseva, enkä usko, että kääntäjien tulkinta on aina osunut oikeaan.

Tuohon dynaamisen vastaavuuden käännösperiaatteeseen eivät sovi yllä väitetyt 1992-käänöksen periaatteet, että sen ilmaisut noudattelisivat kreikan ja heprean ilmaisuja tai että jokaista heprean/kreikan sanaa aina vastaisi yksi ja sama suomen sana. Kyseiset periaatteet sopivat sen sijaan vanhempiin käännöksiin, jotka pyrkivät sanojen ja ilmaisujen vastaavuuteen tarkoitusten vastaavuuden sijaan. Nimenomaan vanhemmat käännökset noudattavat alkukielten ilmaisuja ja pyrkivät sanavastaavuuteen. Nykyaikaisen käännöstieteen mukaisia sellaiset periaatteet eivät ole (toisaalta kyllä moderni käännöstiede sallii myös sanavastaavuuden käyttöä, mikäli käännöksen tarkoitus sellaista edellyttää).

Modernin käännöstieteen normaaliperiaate, jonka mukaan käännetään tekstin idea sanojen ja ilmaisujen sijaan, on sinänsä hyvä, mutta se edellyttää aina tulkintaa. Siksi sen käyttäminen Raamatun kääntämisessä on kyseenalaista. Kenen tulkinta Raamatun kirjoittajien tarkoituksesta ja mielenliikkeistä on tarpeeksi pätevä ja luotettava, että Raamattu voidaan kääntää sen mukaisesti? Tietäen vuoden 1992 käännöksen takana olevat liberaaliteologiset taustavoimat en itse suhtaudu kovinkaan positiivisesti kyseiseen käännökseen.

Kaikista parasta on lukea Raamattua alkukielellä, mutta mikäli se ei onnistu, kannaattaa edes vertailla useita eri käännöksiä, kenties jopa useita eri kielisiä. Ei kannata ripustautua yhteen käännökseen. Vanhoissa käännöksissä ongelmana ovat vanhentuneet sanat, joita ei välttämättä ymmärrä oikein sekä kankea kielirakenne, joka saattaa vaikeuttaa ymmärtämistä. Uudemmissa taas ongelmana on niiden tulkitsevuus, joka pakottaa lukijan luottamaan kääntäjän tulkintaan kirjoittajan tarkoituksesta.

theoforos. kirjoitti:

Vuoden 1992 käännöksen periaatteena on ilmaista nykysuomeksi se, mikä alkuperäisen tekstin kirjoittajalla on ollut tarkoituksena, ts. pyrkiä dynaamiseen vastaavuuteen sanavastaavuuden sijasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lukija joutuu turvautumaan kääntäjän/kääntäjien tulkintaan siitä, mikä alkuperäisellä kirjoittajalla on ollut mielessään. Vuoden 1992 käännös on luonteeltaa erittäin tulkitseva, enkä usko, että kääntäjien tulkinta on aina osunut oikeaan.

Tuohon dynaamisen vastaavuuden käännösperiaatteeseen eivät sovi yllä väitetyt 1992-käänöksen periaatteet, että sen ilmaisut noudattelisivat kreikan ja heprean ilmaisuja tai että jokaista heprean/kreikan sanaa aina vastaisi yksi ja sama suomen sana. Kyseiset periaatteet sopivat sen sijaan vanhempiin käännöksiin, jotka pyrkivät sanojen ja ilmaisujen vastaavuuteen tarkoitusten vastaavuuden sijaan. Nimenomaan vanhemmat käännökset noudattavat alkukielten ilmaisuja ja pyrkivät sanavastaavuuteen. Nykyaikaisen käännöstieteen mukaisia sellaiset periaatteet eivät ole (toisaalta kyllä moderni käännöstiede sallii myös sanavastaavuuden käyttöä, mikäli käännöksen tarkoitus sellaista edellyttää).

Modernin käännöstieteen normaaliperiaate, jonka mukaan käännetään tekstin idea sanojen ja ilmaisujen sijaan, on sinänsä hyvä, mutta se edellyttää aina tulkintaa. Siksi sen käyttäminen Raamatun kääntämisessä on kyseenalaista. Kenen tulkinta Raamatun kirjoittajien tarkoituksesta ja mielenliikkeistä on tarpeeksi pätevä ja luotettava, että Raamattu voidaan kääntää sen mukaisesti? Tietäen vuoden 1992 käännöksen takana olevat liberaaliteologiset taustavoimat en itse suhtaudu kovinkaan positiivisesti kyseiseen käännökseen.

Kaikista parasta on lukea Raamattua alkukielellä, mutta mikäli se ei onnistu, kannaattaa edes vertailla useita eri käännöksiä, kenties jopa useita eri kielisiä. Ei kannata ripustautua yhteen käännökseen. Vanhoissa käännöksissä ongelmana ovat vanhentuneet sanat, joita ei välttämättä ymmärrä oikein sekä kankea kielirakenne, joka saattaa vaikeuttaa ymmärtämistä. Uudemmissa taas ongelmana on niiden tulkitsevuus, joka pakottaa lukijan luottamaan kääntäjän tulkintaan kirjoittajan tarkoituksesta.

Ei muuta tarvitse.
Tietenkin se harmittaa 1992 kääntäjiä, mutta minkä sille voi.Miksi ryhtyivät työhön, jos eivät tienneet sitä, että mitä tekevät.

Bibliakin 1776 on hyvin luettavaa ja sanoiltaan mielenkiintoista.
Nämä kaksi tukevat toisiaankin, mitä taas ei löydy muuta kuin uskomattomien selitysten kanssa 1992 tekeleestä.

theoforos. kirjoitti:

Vuoden 1992 käännöksen periaatteena on ilmaista nykysuomeksi se, mikä alkuperäisen tekstin kirjoittajalla on ollut tarkoituksena, ts. pyrkiä dynaamiseen vastaavuuteen sanavastaavuuden sijasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lukija joutuu turvautumaan kääntäjän/kääntäjien tulkintaan siitä, mikä alkuperäisellä kirjoittajalla on ollut mielessään. Vuoden 1992 käännös on luonteeltaa erittäin tulkitseva, enkä usko, että kääntäjien tulkinta on aina osunut oikeaan.

Tuohon dynaamisen vastaavuuden käännösperiaatteeseen eivät sovi yllä väitetyt 1992-käänöksen periaatteet, että sen ilmaisut noudattelisivat kreikan ja heprean ilmaisuja tai että jokaista heprean/kreikan sanaa aina vastaisi yksi ja sama suomen sana. Kyseiset periaatteet sopivat sen sijaan vanhempiin käännöksiin, jotka pyrkivät sanojen ja ilmaisujen vastaavuuteen tarkoitusten vastaavuuden sijaan. Nimenomaan vanhemmat käännökset noudattavat alkukielten ilmaisuja ja pyrkivät sanavastaavuuteen. Nykyaikaisen käännöstieteen mukaisia sellaiset periaatteet eivät ole (toisaalta kyllä moderni käännöstiede sallii myös sanavastaavuuden käyttöä, mikäli käännöksen tarkoitus sellaista edellyttää).

Modernin käännöstieteen normaaliperiaate, jonka mukaan käännetään tekstin idea sanojen ja ilmaisujen sijaan, on sinänsä hyvä, mutta se edellyttää aina tulkintaa. Siksi sen käyttäminen Raamatun kääntämisessä on kyseenalaista. Kenen tulkinta Raamatun kirjoittajien tarkoituksesta ja mielenliikkeistä on tarpeeksi pätevä ja luotettava, että Raamattu voidaan kääntää sen mukaisesti? Tietäen vuoden 1992 käännöksen takana olevat liberaaliteologiset taustavoimat en itse suhtaudu kovinkaan positiivisesti kyseiseen käännökseen.

Kaikista parasta on lukea Raamattua alkukielellä, mutta mikäli se ei onnistu, kannaattaa edes vertailla useita eri käännöksiä, kenties jopa useita eri kielisiä. Ei kannata ripustautua yhteen käännökseen. Vanhoissa käännöksissä ongelmana ovat vanhentuneet sanat, joita ei välttämättä ymmärrä oikein sekä kankea kielirakenne, joka saattaa vaikeuttaa ymmärtämistä. Uudemmissa taas ongelmana on niiden tulkitsevuus, joka pakottaa lukijan luottamaan kääntäjän tulkintaan kirjoittajan tarkoituksesta.

Turhaa snobismia, harvalta VT:n luku hepreaksi onnostuu.

Sääliksi käy noita leeviläis-steniläisiä.
Meuhkaavat Laestadiuksen saarnojen alkuperäisyydestä, mutta eivät välitä mitään Raamatusta ja siitä, mitä Laestadius todella ajatteli.

hienosteluksi?? kirjoitti:

Turhaa snobismia, harvalta VT:n luku hepreaksi onnostuu.

Sääliksi käy noita leeviläis-steniläisiä.
Meuhkaavat Laestadiuksen saarnojen alkuperäisyydestä, mutta eivät välitä mitään Raamatusta ja siitä, mitä Laestadius todella ajatteli.

yli suusi! Vai leeviläiset eivät välittäisi ollenkaan raamatusta.. menes kuuntelemaan heidän seuroihin/kokouksiin niin tiedät kyllä mistä ne välittää...
pidän heitä oikeaoppisena.. vaikka itse en ole "leeviläinen"

theoforos. kirjoitti:

Vuoden 1992 käännöksen periaatteena on ilmaista nykysuomeksi se, mikä alkuperäisen tekstin kirjoittajalla on ollut tarkoituksena, ts. pyrkiä dynaamiseen vastaavuuteen sanavastaavuuden sijasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lukija joutuu turvautumaan kääntäjän/kääntäjien tulkintaan siitä, mikä alkuperäisellä kirjoittajalla on ollut mielessään. Vuoden 1992 käännös on luonteeltaa erittäin tulkitseva, enkä usko, että kääntäjien tulkinta on aina osunut oikeaan.

Tuohon dynaamisen vastaavuuden käännösperiaatteeseen eivät sovi yllä väitetyt 1992-käänöksen periaatteet, että sen ilmaisut noudattelisivat kreikan ja heprean ilmaisuja tai että jokaista heprean/kreikan sanaa aina vastaisi yksi ja sama suomen sana. Kyseiset periaatteet sopivat sen sijaan vanhempiin käännöksiin, jotka pyrkivät sanojen ja ilmaisujen vastaavuuteen tarkoitusten vastaavuuden sijaan. Nimenomaan vanhemmat käännökset noudattavat alkukielten ilmaisuja ja pyrkivät sanavastaavuuteen. Nykyaikaisen käännöstieteen mukaisia sellaiset periaatteet eivät ole (toisaalta kyllä moderni käännöstiede sallii myös sanavastaavuuden käyttöä, mikäli käännöksen tarkoitus sellaista edellyttää).

Modernin käännöstieteen normaaliperiaate, jonka mukaan käännetään tekstin idea sanojen ja ilmaisujen sijaan, on sinänsä hyvä, mutta se edellyttää aina tulkintaa. Siksi sen käyttäminen Raamatun kääntämisessä on kyseenalaista. Kenen tulkinta Raamatun kirjoittajien tarkoituksesta ja mielenliikkeistä on tarpeeksi pätevä ja luotettava, että Raamattu voidaan kääntää sen mukaisesti? Tietäen vuoden 1992 käännöksen takana olevat liberaaliteologiset taustavoimat en itse suhtaudu kovinkaan positiivisesti kyseiseen käännökseen.

Kaikista parasta on lukea Raamattua alkukielellä, mutta mikäli se ei onnistu, kannaattaa edes vertailla useita eri käännöksiä, kenties jopa useita eri kielisiä. Ei kannata ripustautua yhteen käännökseen. Vanhoissa käännöksissä ongelmana ovat vanhentuneet sanat, joita ei välttämättä ymmärrä oikein sekä kankea kielirakenne, joka saattaa vaikeuttaa ymmärtämistä. Uudemmissa taas ongelmana on niiden tulkitsevuus, joka pakottaa lukijan luottamaan kääntäjän tulkintaan kirjoittajan tarkoituksesta.

Minulla on raamattu 1642 mallia ,vaikka luettavuus on hankala ,on siinä kaikki abokryyvit lyhentämättömänä ja alku peräisenä .mm.topiaan kirja joka kaikesta huolimatta on uskon voimia antava .siinä mainittu rafael enkeli ,joka oikealta nimeltä on AZIIR (suuren ananiaan poika )mm. tälläiset tiedot puuttuvat tietääkseni myöhemmistä .

kirjoittaja tarkoittaa . siellä on tavallista eslessua ja niin sanottua leeviläistä ,jotka minusta on Iisaksonnilaista =omavanhurkautta,että revi siitä .

teutatess kirjoitti:

kirjoittaja tarkoittaa . siellä on tavallista eslessua ja niin sanottua leeviläistä ,jotka minusta on Iisaksonnilaista =omavanhurkautta,että revi siitä .

olla juuri severin vanhaa hapatusta .koska ajoitus on joulu

sää kirjoitti:

olla juuri severin vanhaa hapatusta .koska ajoitus on joulu

ja hapattaa! hölyn pölyt sulle!