Saksalaiset valittavat, että heille julistettiin sota 1870, joten sotasyyllisyys on Ranskan. Myös esim. Clemenceau sanoo syyn olleen heidän ja sodanjulistus huonona hetkenä annettu.
Toisaalta pari Saksan ruhtinaskuntaa taisi yhtyä Reinin luona.
Saksalainen prinssi luopui Ranskan vaatimuksesta Espanjan kruunusta. Mutta ranskan lähettiläs vaati Vilhelm I:tä vielä lupaamaan, että ei koskaan yritä uudestaan prinssiä Espanjaan. Tämä kieltäytyi kohteliaasti.
Bisbmarck julkaisi kieltäytymisen sähkösanomana, ja kansa hurrasi sitä ja kirkonkellot soivat. Ranskan keisari Napoleon III koki tulleensa loukatuksi ja julisti sodan.
Olen jossain kirjassa lukenut, että Bismarck olisi lausahtanut jollekin, että "heilutamme punaista vaatetta. Katsotaan, puskeeko Gallian sonni". En tiedä, mitä vaihetta lause koski.
Onko taustalla jotain muuta? Oliko yritys Espanjan valtaistuiumelle jo jokin törkeys? Oliko vain Ranska syyllinen sotaan, vai onko molemmilla osapuolilla syyllisyyttä?
Toisaalta pari Saksan ruhtinaskuntaa taisi yhtyä Reinin luona.
Saksalainen prinssi luopui Ranskan vaatimuksesta Espanjan kruunusta. Mutta ranskan lähettiläs vaati Vilhelm I:tä vielä lupaamaan, että ei koskaan yritä uudestaan prinssiä Espanjaan. Tämä kieltäytyi kohteliaasti.
Bisbmarck julkaisi kieltäytymisen sähkösanomana, ja kansa hurrasi sitä ja kirkonkellot soivat. Ranskan keisari Napoleon III koki tulleensa loukatuksi ja julisti sodan.
Olen jossain kirjassa lukenut, että Bismarck olisi lausahtanut jollekin, että "heilutamme punaista vaatetta. Katsotaan, puskeeko Gallian sonni". En tiedä, mitä vaihetta lause koski.
Onko taustalla jotain muuta? Oliko yritys Espanjan valtaistuiumelle jo jokin törkeys? Oliko vain Ranska syyllinen sotaan, vai onko molemmilla osapuolilla syyllisyyttä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Useista lähteistä luettuna kiihkomielinen Ranska julisti sodan. Saksa/Preussin syyllisyys on takakautta haettua: Bismarck tiesi, miten Ranska ärsyyntyisi julkistaessaan sähkeen.
Preussin siis katsottiin olleen aikaisemmin peruuttamattomasti "ranskattunut": Kun se osoitti omissa ulkoasioissaan periaatteellista itsepäisyyttä, vaikkakaan ei käytännöllistä, eikä heti nöyrtynyt Ranskan uusien nöyryyttämään tarkoitettujen vaatimusten edessä, se oli sodan aihe Ranskalle.
Noin moraaliselta kannalta katsoen: Diplomatiaa taitavana maana Ranskan ei olisi pitänyt provosoitua, joten Preussia ei voi syyttää siitä, että se olisi käyttänyt hyväkseen heikkomielisen mielentilaa.
Oliko kruununprinssin lähetämisessä Espanjaan jotain mätää?
Mistä johtui vain muutamaa vuotta aiemmin Itävallan ja Preussin yhteenotto?
Ilmeisesti siis Ranska oli päättänyt katsoa, kuka on kuka. Provpsointi antaa aihetta epäillä, että myös Saksa halusi voimainkoetusta.