Hei!
Vaikka Suomessa tehdään vuosittain lähes 11 000 aborttia, aborttiin liittyviä kokemuksia ei kuitenkaan ole paljon tutkittu. Itse teen abortin kokemisesta väitöstutkimusta. Olen kiinnostunut abortin kokeneiden naisten kertomuksista ja siitä, millaista on olla aborttiprosessissa mukana läheisenä. Haluaisin käyttää kertomuksia abortista osana tutkimustani. Vastaukset arkistoidaan myös tutkimuskäyttöön Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon.
Onko sinulle tai läheisellesi tehty raskaudenkeskeytys? Voit kirjoittaa esimerkiksi: Miten abortti tuli ajankohtaiseksi? Millaisia keskusteluja kävit(te), kenen kanssa? Millaisia kohtaamisia oli sairaalahenkilökunnan kanssa? Vaikuttiko abortin kokeminen ihmissuhteisiisi tai maailmankuvaasi? Kirjoita omin sanoin millaisia ajatuksia, tunteita, muistoja ja ehkä uniakin abortti sinussa herätti. Keskity asioihin, jotka tuntuvat sinulle tärkeiltä. Sinun ei tarvitse ajatella, että abortista pitäisi kirjoittaa jollain tietyllä tavalla.
Merkitse kirjoituksen alkuun nimi ja ammatti tai koulutus, syntymäaika, osoite ja puhelinnumero, allekirjoitus sekä miten haluat kirjoitustasi käsiteltävän (saako kirjoitusta, tai osia siitä julkaista tutkimuksessa, jos huolehditaan siitä, etteivät kirjoituksessa esiintyvät henkilöt ole tunnistettavissa?), mitä nimimerkkiä haluat kirjoittajana käyttää, jos kirjoitustasi käytetään tutkimuksessa sekä haluatko kirjoituksesi arkistoitavaksi Kansanrunousarkistoon henkilötiedoilla vai nimimerkillä.
Kirjoita enintään 50 liuskaa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Lähetä paperille kirjoitettu tai printattu kirjoituksesi 31.3.2003 mennessä osoitteeseen
Kirjoituksia abortista
Salome Tuomaala
Uskontotieteen laitos PL 59
00014 Helsingin yliopisto
Sähköpostilla kertomuksia voi lähettää osoitteeseen:
[email protected]
Ystävällisin terveisin, Salome
Vaikka Suomessa tehdään vuosittain lähes 11 000 aborttia, aborttiin liittyviä kokemuksia ei kuitenkaan ole paljon tutkittu. Itse teen abortin kokemisesta väitöstutkimusta. Olen kiinnostunut abortin kokeneiden naisten kertomuksista ja siitä, millaista on olla aborttiprosessissa mukana läheisenä. Haluaisin käyttää kertomuksia abortista osana tutkimustani. Vastaukset arkistoidaan myös tutkimuskäyttöön Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon.
Onko sinulle tai läheisellesi tehty raskaudenkeskeytys? Voit kirjoittaa esimerkiksi: Miten abortti tuli ajankohtaiseksi? Millaisia keskusteluja kävit(te), kenen kanssa? Millaisia kohtaamisia oli sairaalahenkilökunnan kanssa? Vaikuttiko abortin kokeminen ihmissuhteisiisi tai maailmankuvaasi? Kirjoita omin sanoin millaisia ajatuksia, tunteita, muistoja ja ehkä uniakin abortti sinussa herätti. Keskity asioihin, jotka tuntuvat sinulle tärkeiltä. Sinun ei tarvitse ajatella, että abortista pitäisi kirjoittaa jollain tietyllä tavalla.
Merkitse kirjoituksen alkuun nimi ja ammatti tai koulutus, syntymäaika, osoite ja puhelinnumero, allekirjoitus sekä miten haluat kirjoitustasi käsiteltävän (saako kirjoitusta, tai osia siitä julkaista tutkimuksessa, jos huolehditaan siitä, etteivät kirjoituksessa esiintyvät henkilöt ole tunnistettavissa?), mitä nimimerkkiä haluat kirjoittajana käyttää, jos kirjoitustasi käytetään tutkimuksessa sekä haluatko kirjoituksesi arkistoitavaksi Kansanrunousarkistoon henkilötiedoilla vai nimimerkillä.
Kirjoita enintään 50 liuskaa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Lähetä paperille kirjoitettu tai printattu kirjoituksesi 31.3.2003 mennessä osoitteeseen
Kirjoituksia abortista
Salome Tuomaala
Uskontotieteen laitos PL 59
00014 Helsingin yliopisto
Sähköpostilla kertomuksia voi lähettää osoitteeseen:
[email protected]
Ystävällisin terveisin, Salome
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei tulisi mieleenikään kertoa tälle henkilölle mitään, joka on lähtöisin uskontotieteelliseltä laitokselta.
Ei voi olla muuta kuin tarkoituksena abortin vastustaminen.
Kerropas sinä tutkimusesi tarkoitusperät, millä tavoin tahdot tutkimustasi käyttää?
Ja mitä ihmeen tekemistä Kansanrunousarkistolla on tällaisen aborttitutkimuksen kanssa?
Hei,
teen todella uskontotiedettä ja naistutkimusta. Tein jo lopputyöni abortista ja haastattelin sitä varten kuutta naista, jotka olivat olleet abortissa. Lisäksi analysoin erittäin kriittisesti Kirkko&kaupunki-lehden aborttikeskustelua, joka alkoi kristityn abortinvastustajan Mika Ebelingin eduskuntavaalikampanjasta.
Olen feministi, se täytyy sanoa. Voin myös kertoa (koska kerroin tämän jo julkaistussa gradussani) että olen itsekin ollut abortissa.
Minusta suomalainen aborttilainsäädäntö on keskeneräinen, koska se ei salli naiselle aborttia muuten kuin esim. sosiaalisilla ja lääketieteellisillä perusteilla, eikä esimerkiksi OMASTA TAHDOSTA tai raskaana olevan pariskunnan keskinäisestä tahdosta. Tämä tarkoittaa sitä, että useiden naisten pitää KEKSIÄ perusteet abortilleen.
No, nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni. Väitöskirjani tavoite on kuunnella lisää ihmisten kokemuksia abortista. Kaikenlaisten ihmisten kaikenlaisia kokemuksia. Osa abortin kokeneista tuntee syyllisyyttä, osa ei. Aika tavallista on, että abortin kokeva nainen jää jollakin tavalla asian kanssa yksin. Siksi minua kiinnostavat myös miesten, kumppaneiden ja ystävien kertomukset abortin kokemisesta.
Minusta abortista keskusteltaessa pitäisi koko ajan muistaa että "kukaan ei ole saari". Vaikka abortti katsotaan "naisen yksilölliseksi oikeudeksi" tämän ei pitäisi tarkoittaa sitä, etteikö myös naisen läheisillä, erityisesti lapsen alulle panneella miehellä olisi vastuuta ja osuutta aborttiin. Naisten ei tulisi kantaa mahdollista syyllisyyttä abortista yksin. Ja vaikka abortti on oikeus, jos se aiheuttaa surua tai hämmennystä abortin kokeneessa naisessa tai läheisissä, myös siihen tulisi olla tilaa.
En voi vielä sanoa, millainen väitöskirjastani tulee, mutta nämä ovat minun henkilökohtaiset motiivini tutkimuksen teolle: haluan purkaa nykyistä aborttikeskustelua ja tuoda enemmän esiin abortin kokeneiden ihmisten ääniä.
Kiitos kommentista!!! En ollut ikinä tajunnut, että jollakin maailmankaikkeudessa voisi olla moisia ennakkoluuloja uskontotiedettä kohtaan :)
Uskontotiede on hyvä väline tarttua niihin uskonnollisesti kuristaviin traditioihin ja abortinvastustajien fundamentalistisiin asenteisiin, jotka monet abortin kokeneet tuntevat painostaviksi.
Toisaalta suhtaudun myös epäröiden "naisen oikeuksien" yltiöpäiseen korostamiseen JOS se tarkoittaa, että naiset jätetään aborttiensa kanssa yksin!
Ystävällisin terveisin,
Salome
PS. Kansanrunousarkistoon kerätään monenlaisia ihmisten kirjoituksia elämänkokemuksistaan, kertomuksia selkäsairauksista, sydäntaudeista, naimisiinmenosta ja niin edelleen. Sinne tallennetaan ihmisten päiväkirjoja yms. Kansanrunousarkisto on tavallaan ihmisten muistiinkirjoitettujen muistojen arkisto. Minusta on hyvä, että aborttikokemuksiakin voi ajatella kertomuksina ihmisten elämästä, osana elämää. Ja sillä tavalla arvokkaina kertomuksina, että niitä kannattaa tallettaa. Aborttikokemukset ja -kertomukset voivat kertoa siitä millaisia ihmisiä olemme ja millaisten vaikeidenkin valintojen keskellä elämme.
Minä en taas tajua, ettet sinä tajua että varmaankin uskontotiede-sana herättää melko suurta vastustusta ei-uskontoystävällisille antaa yksityisiä tietoja aborttinsa suhteen.
Etkö todellakaan tajua, että uskontotiede sanan alkuosa uskonto, viittaa uskontoon ja uskonnothan ovat täysin kielteisellä kannalla vapaan abortin suhteen.
Vaikka sinä et käyttäisikään tuloksia tälla tavoin abortin negatiivisten puolten esilletuomiseen, niin varmaan moni uskonto-ihminen olisi valmis sen tekemään.
"Katsokaa nyt, miten negatiivisesti abortti vaikuttaa naiseen! Se on kiellettävä."
Lopetathan sanoin:
"Toisaalta suhtaudun myös epäröiden "naisen oikeuksien" yltiöpäiseen korostamiseen, jos se tarkoittaa että naiset jätetään aborttiensa kanssa yksin."
Todella huolestuttavaa.
Siis jos ei naisella ole tukea abortin yhteydessä, hänelle ei saa myöntää aborttia ollenkaan?
Miten voi sellaista edes ajatella ehdoksi.
Parempihan on naiselle saada abortti ilman tukeakin kuin synnyttää ei toivottu lapsi ilman tukea.
En nyt kyllä ymmärrä.
Jotakin jakomielistä tuossa sinun ajatuksessa on.
Minä en taas tajua, ettet sinä tajua että varmaankin uskontotiede-sana herättää melko suurta vastustusta ei-uskontoystävällisille antaa yksityisiä tietoja aborttinsa suhteen.
Etkö todellakaan tajua, että uskontotiede sanan alkuosa uskonto, viittaa uskontoon ja uskonnothan ovat täysin kielteisellä kannalla vapaan abortin suhteen.
Vaikka sinä et käyttäisikään tuloksia tälla tavoin abortin negatiivisten puolten esilletuomiseen, niin varmaan moni uskonto-ihminen olisi valmis sen tekemään.
"Katsokaa nyt, miten negatiivisesti abortti vaikuttaa naiseen! Se on kiellettävä."
Lopetathan sanoin:
"Toisaalta suhtaudun myös epäröiden "naisen oikeuksien" yltiöpäiseen korostamiseen, jos se tarkoittaa että naiset jätetään aborttiensa kanssa yksin."
Todella huolestuttavaa.
Siis jos ei naisella ole tukea abortin yhteydessä, hänelle ei saa myöntää aborttia ollenkaan?
Miten voi sellaista edes ajatella ehdoksi.
Parempihan on naiselle saada abortti ilman tukeakin kuin synnyttää ei toivottu lapsi ilman tukea.
En nyt kyllä ymmärrä.
Jotakin jakomielistä tuossa sinun ajatuksessa on.
Olet todella aito feministi!
Miehellä ei ole mitään sanomista asiaan, jos nainen haluaa tehdä abortin. Vaikka mies kuinka pyytäisi ja rukoilisi säästämään jälkeläisensä, sikiö tuhotaan jos nainen sitä haluaa. Lain vaatima sosiaalinen tai terveydellinen syy löytyy käytännössä aina.
Ja mitä nyt kuulenkaan: kun nainen on lain hänelle suomalla oikeudella päättänyt abortista, vastuu siirtyykin miehelle! Mitä ihmettä tämä on?
Väitöskirjasi kuuluu selvästi naistutkimuksen alaan: tutkimuksen tulos on jo päätetty. Jos nainen abortin jälkeen tuntee itsensä onnettomaksi, syyllinen on mies! Ehkä tutkimusta kuitenkin tarvitaan, jotta syyllisyys saaadaan rajattua suomalaisiin heteromiehiin.
Valitettavasti teidän miesten on hyväksyttävä se tosiasia, että naiset päättävät omasta ruumiistaan, eikä teillä ole mitään oikeuksia päättää sikiöstä. Olisihan se mukavaa, jos kaikki maailmassa menisi niin, ettei mikään ikinä loukkaisi ketään. Olisihan se mukavaa, jos miehet voisivat halutessaan pitää jälkeläisensä. Valitettavasti tähän kysymykseen ei ole sellaista ratkaisua, vaan naisen on saatava päättää omasta ruumiistaan, sillä mikä tahansa muu ratkaisu olisi mahdoton. Kovin sivistynyt ei olisi yhteiskunta, jossa naisten olisi pakko olla vasten tahtoaan raskaana ja synnyttää lapsia.
Luulenpa, ettei tutkimuksessa miestä mitenkään erikoisesti haluta syyllistää, vaan kritisoida yhteiskuntaa ja sen käytäntöjä.
"Valitettavasti teidän miesten on hyväksyttävä se tosiasia, että naiset päättävät omasta ruumiistaan, eikä teillä ole mitään oikeuksia päättää sikiöstä."
//
Todella erikoinen näkökanta. Aivan kuin lapsi olisi pelkästään naisen omaisuutta.
"Olisihan se mukavaa, jos miehet voisivat halutessaan pitää jälkeläisensä. Valitettavasti tähän kysymykseen ei ole sellaista ratkaisua, vaan naisen on saatava päättää omasta ruumiistaan, sillä mikä tahansa muu ratkaisu olisi mahdoton."
//
Tässä nyt ei taida olla pelkästään omasta ruumiista kysymys, vai?
Varmasti on olemassa tilanteita joissa naisen terveys tai lapsen tulevaisuus oikeuttavat aborttiin, mutta mainitsemasi näkökanta on sellainen äärimmäisyys, että sillä ei ole ainakaan tasa-arvon kanssa mitään tekemistä.
Hei teille!
Vastaan yhtäaikaa kahteen viestiin.
Ensiksikin mitä tarkotin naisten oikeuksien yltiöpäisellä korostamisella. Minusta naisella tulisi aina sitä halutessaan ja tarvitessaan olla oikeus aborttiin.
Sen sijaan, en ymmärrä sitä, että naiselle ei aborttioikeuden LISÄKSI anneta oikeutta toisten ihmisten tukeen ja läheisyyteen, mahdolliseen helpotukseen tai suruun. Kysyn: miksi naisen pitäisi tehdä päätös abortista täysin yksin ja kantaa sen seuraukset täysin yksin.Minusta yksilön oikeudet ovat puolustettavia niin kauan, kun ne eivät tee yksilöistä rikkinäisiä, ahdistuneita ja yksinäisiä.
Siis minusta on väärin se, että ensin naiselle annetaan tai sysätään kaikki vastuu aborttiin liittyvästä päätöksestä, täysi vastuu ehkäisystä jne ja sen ohella kaikki syyllisyys.
Näin ei onneksi aina ole. Vastaukseksi Juntille voisin sanoa, että silloin kun miehen ja naisen keskinäinen suhde on jotenkin tolallaan, on naisia, jotka haluavat miehen mukaan aborttiprosessiin ja päätöksentekoon. Useat haastattelemani naiset kuitenkin sanoivat abortin yhdeksi syyksi sen, että miehen tukea raskaudelle ei tilanteessa löytynyt. On itsestäänselvää, että myös toisenlaisia tilanteita on: mies haluaa lapsen, nainen ei. Silloin on nähdäkseni kysyttävä kenen ruumiiseen ja elämään raskaus enemmän vaikuttaa.
Haluaisin todella kuulla myös miesten kokemuksia aborttiprosessista.
Se, että omat lähtökohtani saattavat kuulostaa jakomielisiltä, johtuu siitä, että minulla ei ole lopullista mielipidettä siitä, onko abortti oikein vai väärin. Minusta se liittyy jokaiseen yksittäiseen tilanteeseen.
Se, että olen feministi, ei tarkoita, ettenkö ymmärtäisi miestenkin lisääntymishaluja ja -oikeuksia. Toisaalta niistä kuulee harvemmin, miehet eivät kovin usein kerro miltä asiat heistä tuntuvat ja mitä he haluavat oikeasti. Jos joku mies haluaa rikastuttaa tutkimustani kertomuksillaan aborttikokemuksista, tai muuttaa käsitystäni siitä mitä aborttiprosesseissa todella tapahtuu, olen enemmän kuin innokas niitä lukemaan.
En kuitenkaan väitä, että tutkimuksestani olisi tulossa mikään kaikenkattava ja aborttiasian kokonaisuudessaan selvittävä. Mutta jo siitä millaisia tunnekuohuja aihe nostattaa voi päätellä, että tutkimusta tarvitaan. Minä teen tutkimukseni niillä eväillä ja niistä lähtökohdista joista voin. Onneksi tutkimukseni ei ole ainoa, jota tällä hetkellä tehdään. Muidenkin alojen tutkimuksia on vireillä.
Aihe on kyllä koskettava ja useille ihmisille ahdistusta herättävä, ymmärrän sen. Yritän tehdä parhaani. Yrittäkää tekin kertoa kritiikkinne rakentavassa hengessä, jos teillä kerran on näkemystä siitä miten aborttiaihetta tulisi lähestyä! Tai tutkikaa asiaa itse :) Voin kertoa, että se ei aina ole herkkua, enemmänkin ristitulessa seisomista :):)
Netissä on muuten yksi artikkeli, jonka olen kirjoittanut graduni pohjalta. siinä mietitään sitä miksi abortista puhutaan niin kuin puhutaan
osoite on
http://gamma.nic.fi/~raijakoo/abortit.htm
Siitä voi huolelliselle lukijalle selvitä yksityiskohtaisemmin minkätyyppistä tutkimusta teen.
Terveisin,
Salome
"Valitettavasti teidän miesten on hyväksyttävä se tosiasia, että naiset päättävät omasta ruumiistaan, eikä teillä ole mitään oikeuksia päättää sikiöstä."
//
"Todella erikoinen näkökanta. Aivan kuin lapsi olisi pelkästään naisen omaisuutta."
Olette molemmat oikeassa - nainen päättää ruumiistaan, siihen ei ole miehellä mitään sanomista, mutta tuo sikiö... hmm, taitaa mennä jo brutaalin puolelle, mutta mitä ihmettä Sinä tekisit sikiöllä? Vastenmielinen ajatuskin, enkä tiedä, mitä lakikaan siihen sanoo. Muuten minulla ei olisi teoriassa mitään sitä vastaan. Onhan niitä lääkäreilläkin lasipulloissa.
"...mutta mitä ihmettä Sinä tekisit sikiöllä? Vastenmielinen ajatuskin, enkä tiedä, mitä lakikaan siihen sanoo. Muuten minulla ei olisi teoriassa mitään sitä vastaan. Onhan niitä lääkäreilläkin lasipulloissa."
//
Oletan että tiedät mitä ajan takaa, joten en kommetoi kirjotustasi tämän enempää. Jos sinulla on kritiikkiä, esitä se täsmällisemmin. Jos et tiedä mitä tarkoitin, niin harjoittele lukemaan sisältöä, äläkä pelkkiä sanoja.
"Minusta suomalainen aborttilainsäädäntö on keskeneräinen, koska se ei salli naiselle aborttia muuten kuin esim. sosiaalisilla ja lääketieteellisillä perusteilla, eikä esimerkiksi OMASTA TAHDOSTA tai raskaana olevan pariskunnan keskinäisestä tahdosta. Tämä tarkoittaa sitä, että useiden naisten pitää KEKSIÄ perusteet abortilleen."
Olen täsmälleen samaa mieltä, ja minusta siihen pitäisi saada muutos, koska mielestäni tuo on naisen ihmisarvon alentamista. Naista kohdellaan ikään kuin henkiseltä tasoltaan lapsena olevana, joka joutuu todellakin keksimään jotain saadakseen tahtonsa toteutetuksi.
Toivon, että väitöskirjassasi tartut tuohon kohtaan, jospa vaikka tulevaisuudessa saadaan huomiota siihen, ja sitä kautta uusi lakiesitys.
"Todella erikoinen näkökanta. Aivan kuin lapsi olisi pelkästään naisen omaisuutta. "
Tuossa vaiheessa on vielä turha puhua lapsesta. Niin kauan kuin sikiö/alkio/x on naisen ruumiin sisällä, asia on loppujuoksussa vain naisen "omaisuutta", jos välttämättä haluat tuota sanaa käyttää..
"Tuossa vaiheessa on vielä turha puhua lapsesta. Niin kauan kuin sikiö/alkio/x on naisen ruumiin sisällä, asia on loppujuoksussa vain naisen "omaisuutta", jos välttämättä haluat tuota sanaa käyttää.."
//
Nainen on luonnollisesti uuden elämän kantaja määrättyyn ajankohtaan saakka rakenteensa takia, sehän on selvää, mutta tämä uusi elämä ei suinkaan ole naisen omaisuutta, niin kuin ei miehenkään.
Asia ei mielestäni mene niin, että kun kehittyvä elämä on naisen sisällä (täysin naisen armoilla), siitä seuraisi täydellinen moraalinen vapaus toimia miten tahansa sen suhteen (johon omistaminen viittaa), vaan nimenomaan niin, että mitä avuttomampi se on, sitä suurempi on vastuu sen kohtalosta. Eli vastuu ja velvollisuus on verrannollinen huolehdittavan avuttomuuden määrään.
Muodollisestihan nainen toki omistaa kantamansa lapsen, koska se on konkreettisesti hänen huostassaan, mutta jos nojaamme vain tähän seikkaan, käsittelemme asiaa varsin pinnallisesti.
Tämä ei välttämättä ole universaali totuus. Se on oma mielipiteeni.
Abortinvastustaja-miesten puheiden perusteella lapsen kantaminen ja synnyttäminen olisi helppo juttu. Raskaus on kuitenkin ruumiillisen rasittavuutensa lisäksi myös erittäin syvällinen ja merkittävä kokemus naiselle. Lapsen saaminen on henkisesti aivan mullistava tapahtuma naisen elämässä. Ei kukaan voi sanoa naisen puolesta, onko hän valmis tällaiseen. Ei lapsi ole pelkästään naisen "omaisuutta", mutta sivistyneessä yhteiskunnassa ei ketään voi pakottaa käymään läpi tällaista.
Minkälainen olisi vaihtoehto nykykäytännölle? Mies, joka haluaisi pakottaa naisen synnyttämään ja kokemaan erittäin traumaattisen kokemuksen, ei välitä naiskumppanistaan lainkaan. Ja tuomioistuin voisi määrätä, että tällaiselle miehelle naisen olisi kannettava lasta ja synnytettävä se?
Entä se näkökohta, että raskaus on naiselle hengenvaarallinen tila? Lääketieteen kehityksestä huolimatta kuka tahansa nainen voi kuolla synnytykseen, kenelle tahansa voi tulla ennalta arvaamattomia vaarallisia komplikaatioita tai tulehduksia. Kenelläkään miehellä ei ole valtuuksia asettaa naista tällaisiin riskeihin, vaikka mielellään lapsen haluaisikin. Ainoastaan nainen voi päättää sikiön kohtalosta, koska joutuu sitä kantamaan. Tämä on biologinen tosiasia, jota ei voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi.
Tutkimuksestasi näyttää olevan tulossa tyypillinen feministinen naistutkimus. Feministinen naistutkimushan tutkii sitä miten miesten sorto naisia kohtaan ilmenee. Tässä tapauksessa se ilmenee siten, että nainen oman päätöksensä mukaan tekee abortin, mutta mies kieltäytyy ottamasta vastuuta siitä.
Naisen pitää tehdä päätös abortista yksin siksi, että kenelläkään muulla ei ole oikeutta sitä päätöstä tehdä. Mieti mihin johtopäätöksiin tutkimuksesi johtaa. Jos nainen ei voi abortista päättää niin kuka sitten, lapsen isäkö? Eihän feministinen naistutkimus voi tuottaa sellaista tulosta, jossa valtaa tällaisessa asiassa siirtyisi naiselta miehelle.
Saat todella käyttää kaiken tutkijantaitosi jos aiot osoittaa että vastuu naisen yksin tekemästä päätöksestä ja sen naiselle ehkä aiheuttamasta mielipahasta kuuluu miehelle. En kuitenkaan epäile etteikö se modernin feministisen naistutkimuksen keinoin olisi mahdollista.
Miehen näkökulmasta tällaista vastuun välttelyä on vaikea ymmärtää. Miehen vastuu lapsesta syntyy yhdyntähetkellä, alkunsa saavan lapsen elatusmaksuista on huolehdittava seuraavat parikymmentä vuotta. Monet miehet huolehtivat vastuustaan huonosti, häpeä heille. Yhdenkään miehen en ole kuitenkaan kuullut koskaan väittävän että vastuu ei kuulu hänelle vaan jollekin muulle. Tällaisten väitteiden esiinsaamiseksi pitäisi varmaan keksiä naistutkimuksen vastineeksi miestutkimus.
"Abortinvastustaja-miesten puheiden perusteella lapsen kantaminen ja synnyttäminen olisi helppo juttu."
//
Onko näin? Miksi muuten puhut vain miehistä abortin vastustajina?
"Raskaus on kuitenkin ruumiillisen rasittavuutensa lisäksi myös erittäin syvällinen ja merkittävä kokemus naiselle. Lapsen saaminen on henkisesti aivan mullistava tapahtuma naisen elämässä. Ei kukaan voi sanoa naisen puolesta, onko hän valmis tällaiseen. Ei lapsi ole pelkästään naisen "omaisuutta", mutta sivistyneessä yhteiskunnassa ei ketään voi pakottaa käymään läpi tällaista."
//
Olen aivan samaa mieltä. Haluan vain painottaa, että sikiö ei ole esine. Esineestä ei tarvitse välittää kuin sen merkityksen kautta mikä sillä on jollekin ihmiselle. Sikiöllä on lisäksi itseisarvo. Siitä on tulossa olento, jonka elämä on siinä määrin merkityksellinen, että sitä on turha yrittää sanallisesti kuvailla - niin iloine kuin kärsimyksineenkin.
"Minkälainen olisi vaihtoehto nykykäytännölle? Mies, joka haluaisi pakottaa naisen synnyttämään ja kokemaan erittäin traumaattisen kokemuksen, ei välitä naiskumppanistaan lainkaan. Ja tuomioistuin voisi määrätä, että tällaiselle miehelle naisen olisi kannettava lasta ja synnytettävä se?"
//
En keksi mitään tilannetta, jossa miehen pitäisi päättää lapsen kohtalosta yksin, tai enemmässä määrin kuin naisen, enkä ole ehdottanut sellaista. Jos nainen kuitenkin ilmaisee asian tyyliin; "sinähän et tästä lapsesta päätä ollenkaan", ei olisi ihme jos mies protestoisi tätä ASENNETTA vastaan, vaikka ottaisi mielellään kumppaninsa toiveet huomioon jos hänenkin mielipidettään arvostettaisiin yhteisessä asiassa.
"Entä se näkökohta, että raskaus on naiselle hengenvaarallinen tila? Lääketieteen kehityksestä huolimatta kuka tahansa nainen voi kuolla synnytykseen, kenelle tahansa voi tulla ennalta arvaamattomia vaarallisia komplikaatioita tai tulehduksia. Kenelläkään miehellä ei ole valtuuksia asettaa naista tällaisiin riskeihin, vaikka mielellään lapsen haluaisikin."
//
Kysymyshän on siitä, minkälainen arvo tulevalle elinkaarelle annetaan, ja kuinka paljon sen takia ollaan valmiita uhraamaan. Tämä on jokaisen henkilökohtainen arvovalinta.
"Ainoastaan nainen voi päättää sikiön kohtalosta, koska joutuu sitä kantamaan. Tämä on biologinen tosiasia, jota ei voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi."
//
Näin olisi jos sikiö olisi kuin käsi jolla ei ole itseisarvoa, vaan arvo joka määräytyy sen hyödyn mukaan mikä sillä on sen omistajalle. Sikiö ei ole pelkästään tällainen. Kukaan ei voi pakottaa naista välittämään tästä asiasta sen enempää kuin hän välittää, mutta siinä määrin kun hän käyttää henkilökohtaista valtaasa, lisääntyy myös vastuu. Jos mies pakottaisi naisen aborttiin ilman että nainen voi siihen vaikuttaa, olisi vastuu miehellä. Toisaalta jos mies pakoilee vastuuta ja siirtää päätöksen naiselle vaikka nainen haluaisi yhteisen päätöksen, on mies mielestäni silti tasapuolisesti vastuussa, mutta tässä tapauksessa välinpitämättömyyden, ei vallan kautta. Miehen vastuu häviää vain jos nainen ei ole antanut miehen vaikuttaa päätökseensä. Vaikuttaja(t) vastaa(vat).
Minua ei kiinnosta lisätä sitä syyllisyyden määrää mikä näihin asioihin liittyy. Ajan takaa sitä, että tätä arvovalintaa mietittäisiin rauhassa jo etukäteen, ja jos sitten myöhemmin jouduttaisiin valinnan eteen, päätös tehtäsiin (jos mahdollista) pysyvän asenteen valossa, eikä vain hetkellisten tunteiden perusteella, jolloin ei tarvitsisi kantaa syyllisyyttä jälkeenpäin. Uskon että paljon tästä syyllisyydestä johtuukin siitä, että asian eettinen puoli nousee kunnolla pintaan vasta abortin jälkeen.
En oikeastaan ollut yllättynyt tämän aborttikeskutelun saamasta suunnasta sekä naisten mielipiteistä. Ihmettelen hieman naisen omankäden oikeutta katsoa syntymättömän lapsen kohtalon päättäminen täysin hänen omaksi asiakseen. Aivan kuin miehen tunteilla ei asiassa ole merkitystä. Tämä saattaa tulla yllätyksenä muutamille naisille, mutta oikein!! Miehellä saattaa olla tunteita lasta kohtaan jo raskauden alkuhetkillä.
Oma kokemukseni on jo joidenkin vuosien takaa. Naisystäväni ilmoitti olevansa raskaana. Tyrmistyin asiasta, koulut kesken, ei varallisuutta eikä tietoa huomisesta. Huolekseni nousi, että miten pystymme lapsesta huolehtimaan. Tiesin kuitenkin, että meidän omien vanhempien tuki on varmaa; niin henkinen kuin materiaalinenkin. Raskaus jatkui ja ajatus tuntui joka päivältä paremmalta; oma lapsi. Kaksi kuukautta oli kulunut kun naisystävä ilmoitti, että hän on tehnyt jo aikaa sitten abortin. Isku tuli aika rajuna päin kasvoja. Ensin en uskonut asiaa. Sitten tajusin asian. En voinut käsittää hänen tekoaan. Lisäksi en voinut mitenkään käsittää, että asiaa ei minulta edes kysytty tai edes ilmoitettu kun abortti tehtiin. Asia tuli vain ilmoitusluonteisesti kuin: niin juu.. tulipa mieleen, että.. Syykin selvisi, minulla ei ole asiaa päättää hänen kehostaan. Aivan, kehostahan tässä on kyse. Yhdeksän kuukauden raskaus vs. ihmisen elämä... Onhan se ulkonäkö tärkeä, mutta millä hinnalla se on tärkeä niin sitä voi jokainen miettiä omassa hiljaisuudessaan.
Jäin suhteeseen ja kaksi vuotta myöhemmin tuli uusi raskaus, joka päättyi keskenmenoon. Tästä repesi suhteemme. Keskenmenon syy ilmoitettiin: minä. Jotenkin hän oli jo aborttiin aikoinaan kuitenkin päätynyt minun vuokseni. Suhteemme päättyi 2kk myöhemmin. Mietin kumpaistakin tapausta vielä nykyisinkin. Abortti ehkä oli näistä pahempi. Tällöin raskauden päätös ei tapahtunut "luonnollisesti". Mietin edelleenkin, että olisinko voinut tehdä jotain toisin, sanoa jotain toisin. Vai olisiko mikään auttanut. Päätöshän ei kuulu minulle, miehelle.
Tämän kokemuksen perusteella uskallan väittää, että aborttipäätös ei mitenkään voi olla pelkästään naisen ja miehen olisi tyydyttävä siihen mitä tuleman pitää. Ajatus on kuin naisen päätös olisi aina oikea ja miehen tehtäväksi jää tyytyä tähän. En tiedä kuinka paljon ruumiin rasituksiin vaikuttavat nykyaikaiset kauneusihanteet ja kuinka "traumaattinen" tämä raskaus (kuten eräs nainen tuolla aikaisemmin totesi).
Luulisin kuitenkin, että terve parisuhde edellyttää molempien mielipiteitä ja niiden kunnioitusta asiassa kuin asiassa. En tiedä miten suhtautua, jos näin suuressa asiassa mielipiteeni on täysin merkityksetön, kuten näistä kirjoituksista ilmenee.
Toki on miehiä, joita abortti tai loppuun viety raskaus ei heilauta suuntaan eikä toiseen. On miehiä, joita ei kiinnosta oma lapsi eikä lapsen äiti. Mutta kaikki eivät ole tuollaisia vaan kyseessä on vähemmistö.
Naisena en voi olla samaa mieltä kanssasi.
Toki, mielestäni siinä vaiheessa, kun on päättänyt jatkaa raskautta, on siitä moraalinen velvollisuus huolehtia (esim. suojella alkoholilta, huumeilta, jne.),koska seurauksena on uusi elämä ja ihminen, mutta jos kysymyksessä on abortti, niin silloin sen seikan päättäminen periaatteessa on ainoastaan naisen.
Uskon kysymyksen kuitenkin olevan lähinnä teoreettinen, sillä voisi olettaa hyvässä parisuhteessa elävien ihmisten olevan kutakuinkin samoilla linjoilla suhteissaan elämän suuriin kysymyksiin ja keskusteluin pääsevän yhteisymmärrykseen asioista.
Mikäli tätä yhteisymmärrystä ei löydy, tai raskaus on saanut alkunsa tilapäisestä hörhöilystä, niin kyllä asia on niin, että nainen päättää. Se on toisinaan epäoikeudenmukaista miehelle, myönnän. Mutta mikä on vaihtoehto? Mitä vakavasti kysyen ajattelet valtiomuodosta, jossa nainen pakotettaisiin kantamaan ja synnyttämään? Tai vaikkapa pakotettaisiin aborttiin? Molemmista ääripäistä on ihan oikeita esimerkkejä aivan lähimenneisyydessä, jopa nykypäivänäkin (Kiina, Romania, Puola).
Entä käytännön toteutus. Lukitsisitko tulevan lapsesi äidin pehmustettuun koppiin, ettei hän pääsisi vahingoittamaan sikiötä? Entä miten luulet suhteen jatkuvan tämän riemastuttavan kokemuksen jälkeen, täysi luottamus, totta kai... No, meni taas kärjistelyksi, en näköjään osaa ottaa rauhallisesti :) Mutta ajatuksien herättelyksi.
Kertomasi tarina oli todella törkeä. Vaikka olen sitä mieltä, että naisella on viimekädessä oikeus päättää raskautensa jatkumisesta tai keskeyttämisestä, niin tuo tapa miten asiat hoituivat oli törkeä ja loukkaava. Kyllä parisuhteessa olisi pitänyt tuostakin asiasta keskustelle, hän olisi voinut selittää sinulle näkökantaansa. Vähän ihmettelen, että jäit suhteeseen.
Ajatus aborttipäätöksestä kropan ulkonäön vuoksi kuullostaa kaukaa haetulta. Kyllä siinä on (ainakin normaaliälyisellä) suurempia seikkoja pelissä.
ja outoa oli myös jälkeenpäin syyttely tuon tytön taholta...
"Mikäli tätä yhteisymmärrystä ei löydy, tai raskaus on saanut alkunsa tilapäisestä hörhöilystä, niin kyllä asia on niin, että nainen päättää."
//
Näinhän saa ollakin, kunhan asiaa mietitään muustakin kuin oman hyödyn näkökulmasta, eikä aborttia tehdä liian kevein perustein.
"Mutta mikä on vaihtoehto? Mitä vakavasti kysyen ajattelet valtiomuodosta, jossa nainen pakotettaisiin kantamaan ja synnyttämään? Tai vaikkapa pakotettaisiin aborttiin?"
//
Lyhyesti: Välittämistä ei voi tuputtaa. Ei toimi.
Ajattelen muutenkin niin, että mitä enemmän pidetään ulkoisia moraalisääntöjä auktoriteetteina, vähenee oma moraalinen harkinta, koska sitä ei tarvitse käyttää. Jos moraalinen selkäranka pidetään suorana köyden avulla, joka on kiinni ulkoisissa määräyksissä, miten selkärangan käy sitten kun ihminen joutuukin päättämään omasta tahdostaan?
Itse puolustan ihmisten vapautta, mutta samalla toivoisi että myös etiikka otettaisiin mukaan valintoihin. Kun on kysymys normaaleista, mieleltään suht terveistä ihmisistä, niin eiköhän näin tapahdukin.
"Entä käytännön toteutus. Lukitsisitko tulevan lapsesi äidin pehmustettuun koppiin, ettei hän pääsisi vahingoittamaan sikiötä? Entä miten luulet suhteen jatkuvan tämän riemastuttavan kokemuksen jälkeen, täysi luottamus, totta kai... No, meni taas kärjistelyksi, en näköjään osaa ottaa rauhallisesti :)"
//
Etpä taida osata ;b)
Eli nainen saa päättää joka tapauksessa yksin. No, kummallakin on omat käsityksensä ja kumpikin on tuonut ne esiin, joten ei tästä sen enempää. Palataan astiaan toisten aiheiden merkeissä.
Kaikesta päätellen teillä oli niin huono kommunikointikyky tosillenne molemminpuolin että hyvä kun abortti tehtiin ja loppu tuli, lapsenkin puolesta.
Sinä et kertonut hänelle mahdollisesta avusta isovanhempien taholta eikä hän ymmärtänyt sinun edes vastustavan aborttia.
Syytä itseäsi.
" Yhdeksän kuukauden raskaus vs. ihmisen elämä... Onhan se ulkonäkö tärkeä, mutta millä hinnalla se on tärkeä niin sitä voi jokainen miettiä omassa hiljaisuudessaan.""Ajatus on kuin naisen päätös olisi aina oikea ja miehen tehtäväksi jää tyytyä tähän. En tiedä kuinka paljon ruumiin rasituksiin vaikuttavat nykyaikaiset kauneusihanteet ja kuinka "traumaattinen" tämä raskaus (kuten eräs nainen tuolla aikaisemmin totesi)."
Tuskin kukaan nainen tekee aborttia vartalonsa ulkonäön takia!! Raskauden traumaattisuus liittyy nimenomaan sen henkiseen puoleen. Kaikki naiset eivät nimittäin ole valmiita äideiksi, eivät edes sillä tasolla, että lapsi jäisi miehen huollettavaksi. Monilla ihmisillä on suuria henkisiä painolasteja lasten hankkimiseen liittyen. On kummallista, miten aborttikeskusteluissa aina myönnetään, että fyysisen terveyden menetyksen uhka on aiheellinen peruste abortille, mutta henkisen terveyden menettäminen/häiriintyminen ei. Tietenkin olisi ihanaa, jos kaikki raskaana olevat voisivat iloita raskaudestaan ja uudesta syntyvästä ihmiselämästä! Raadollisessa tosielämässä se ei vain ole aina mahdollista.
On oikein, että sikiötäkin arvostetaan ihmisalkiona, eikä vain solumöykkynä. Kuitenkin omasta mielestäni naisen jo olemassa oleva elämä on arvokkaampi kuin kehittymässä olevan sikiön. Lisäksi täytyy muistaa, että raskaus voi todella johtaa myös hengenvaaraan.
Olisi hyvä, jos ennen aborttia järjestetäisiin miehelle ja naiselle mahdollisuus keskustella abortista ja miehelle mahdollisuus selvittää kantansa - terveissä parisuhteissahan tällaisten keskustelujen pitäisi olla itsestään selviä. Kuitenkin naisella on aina oikeus tehdä viimeinen päätös, eikä mies saa pakottaa naista synnyttämään lasta.
Millaisen muutoksen te aborttia vastustavat miehet haluaisitte nähdä aborttikäytännössä? Haluaisitteko esim. pakollisia yhteisiä keskusteluja ennen aborttia, vai pitäisikö mielestänne todellakin mennä niin pitkälle, että miehellä olisi päätäntävaltaa abortin suorittamisen suhteen?
""Abortinvastustaja-miesten puheiden perusteella lapsen kantaminen ja synnyttäminen olisi helppo juttu."
//
Onko näin? Miksi muuten puhut vain miehistä abortin vastustajina? "
Osoitin sanani nimenomaan teille miehille. Myös abortinvastustaja-naisille voisin sanoa nämä samat sanat.
"Olen aivan samaa mieltä. Haluan vain painottaa, että sikiö ei ole esine. Esineestä ei tarvitse välittää kuin sen merkityksen kautta mikä sillä on jollekin ihmiselle. Sikiöllä on lisäksi itseisarvo. Siitä on tulossa olento, jonka elämä on siinä määrin merkityksellinen, että sitä on turha yrittää sanallisesti kuvailla - niin iloine kuin kärsimyksineenkin. "
Sikiöllä todellakin on itseisarvo. Oma mielipiteeni vain on se, että naisen jo olemassa olevalla elämällä on suurempi arvo kuin sikiön vasta kehittymässä olevalla. Jos itse olet päinvastaista mieltä, mitkä ovat perustelusi?
"En keksi mitään tilannetta, jossa miehen pitäisi päättää lapsen kohtalosta yksin, tai enemmässä määrin kuin naisen, enkä ole ehdottanut sellaista. Jos nainen kuitenkin ilmaisee asian tyyliin; "sinähän et tästä lapsesta päätä ollenkaan", ei olisi ihme jos mies protestoisi tätä ASENNETTA vastaan, vaikka ottaisi mielellään kumppaninsa toiveet huomioon jos hänenkin mielipidettään arvostettaisiin yhteisessä asiassa."
Luonnollisesti naisella ja miehellä pitäisi olla koko ajan keskusteluyhteys tuollaisista asioista. Itse asiassa miehen pitäisi tiedustella naisen kantaa aborttiin jo ennen seksin harrastamista, sillä silloin hän voisi varmasti taata, ettei hänen lastaan abortoida. Aborttia vastustavan miehen pitäisi siis itse kantaa vastuunsa oman moraalinsa toteuttamisesta, ja kieltäytyä harrastamasta seksiä naisen kanssa, joka olisi valmis tekemään abortin. Jos olisit valmis asettamaan naisen niin valtavan haasteen eteen kuin on ei-toivotun lapsen synnyttäminen, niin miksi et itse näkisi vaivaa jo seksikumppanin valinnassa, niin että päätyisit sellaiseen, jonka kanssa voisit olla hyvällä omallatunnolla? Vai onko asia sittenkin niin, että naista on tässä asiassa aina helppo syyttää...
""Ainoastaan nainen voi päättää sikiön kohtalosta, koska joutuu sitä kantamaan. Tämä on biologinen tosiasia, jota ei voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi."
//
Näin olisi jos sikiö olisi kuin käsi jolla ei ole itseisarvoa, vaan arvo joka määräytyy sen hyödyn mukaan mikä sillä on sen omistajalle. Sikiö ei ole pelkästään tällainen."
Myös naisen elämällä on itseisarvo.
"Sikiöllä todellakin on itseisarvo. Oma mielipiteeni vain on se, että naisen jo olemassa olevalla elämällä on suurempi arvo kuin sikiön vasta kehittymässä olevalla. Jos itse olet päinvastaista mieltä, mitkä ovat perustelusi?"
//
Missä olen vihjannut siihen suuntaan, että naisen elämä olisi jotenkin vähempiarvoinen? Mainitsemani "lisäarvo" ei ole suinkaan suhteessa naisen elämän arvoon, vaan esineen tai ruumiinjäsenen arvoon, jotka voi täysin omistaa.
Aborttia harkittaessa on toisessa vaakakupissa naisen kiistaton valta oman ruumiinsa suhteen, ja toisessa kehittyvän elämän itseisarvon merkitys ja lisäksi kumppanin toiveiden merkitys. Tulos riippuu siitä, mikä painoarvo näille asioille annetaan.
"Itse asiassa miehen pitäisi tiedustella naisen kantaa aborttiin jo ennen seksin harrastamista, sillä silloin hän voisi varmasti taata, ettei hänen lastaan abortoida. Aborttia vastustavan miehen pitäisi siis itse kantaa vastuunsa oman moraalinsa toteuttamisesta, ja kieltäytyä harrastamasta seksiä naisen kanssa, joka olisi valmis tekemään abortin."
//
Olen lähtenyt siitä olettamuksesta, että puhutaan tilanteesta jossa jälkeläinen on jo siitetty, ja ollaan valinnan edessä abortin suhteen. Ennen sitä voidaan kummankin osapuolen taholta tehdä pajon tällaisen tilanteen välttämiseksi.
Mutta helppohan minun on tässä puhua. Vaikka en pyrikään ajattelemaan tätä asiaa miehenä, vaan ihmisenä, niin mistäpä sitä tietää miten ajattelisin jos olisin nainen.
--------------------------------------------
"There is a difference between knowing
the path, and walking the path."
Kun edes tietäisi.
--------------------------------------------
...tuli mieleen, että jos mies yrittää pakottaa tai määrätä naista toimimaan määrätyllä tavalla abortin suhteen, ei sitä tarvitse ottaa huomioon, koska kyseessä ei ole vilpitön toivomus asian suhteen, vaan vallankäyttö. Vallankäyttö on eri asia kuin pyrkimys vaikuttaa. Jos haluaa jotain asiaa, yrittää luonnollisesti vaikuttaa niin että se toteutuisi, mutta jos haluaa vaikuttaa vallan itsensä takia, ollaan väärällä tiellä. Kumppanin motiivi varmasti selviää siitä, millä tavalla hän esittää asiansa.
Terveessä parisuhteessa varmasti keskustellaan asioista, eikä noin suuri tapahtuma (raskaus ja abortti) voi jäädä pimentoon. Terve parisuhde lähtee rehellisyydestä ja avoimuudesta, eikä salailusta ja vaikenemisesta.
Surullista, että lapsellesi on näinkin käynyt, mutta tässä tapauksessa olen naisen puolella, koska hänellä on ollut varmaan vaikeaa ilman sinunkin moitteita. Tuollaisia asioita ei saisi joutua kantamaan yksin, vaan sinun miehenä olisi pitänyt tukea ja antaa turvaa! Yksi syy sille, miksi nainen ei pitänyt lasta, oli varmasti se, että ethän sinä edes keskustellut siitä hänen kanssaan. Miten saatoit olla kaksi kuukautta "tuleva isä", jos et kahteen kuukauteen edes keskustellut hänen kanssaan näin uuresta asiasta?
Ymmärrän kyllä miksi olet surullinen :(
"Miten saatoit olla kaksi kuukautta "tuleva isä", jos et kahteen kuukauteen edes keskustellut hänen kanssaan näin uuresta asiasta?"
Juurikin näin. Emme puhuneet aiheesta kertaakaan.. hyvä...
Tuota, ehkä pitää hieman tarkentaa. Ilmeisesti teille kahdelle jäi kirjoituksesta sellainen kuva, että emme jutelleet raskauden aikana aiheesta tai tulevaisuudesta kertaakaan. Kovin kummallisen kuvan saitte tai sitten vain annoitte itse itsenne ymmärtää väärin. Tottakai me puhuimme lapsesta ja raskaudesta sekä niiden vaikutuksesta nykyiseen elämäämme ja tulevaisuuteen. Pahimmaksi asian tekikin se, että nainen juttelee sujuvasti yhteisestä lapsen sisältävästä tulevaisuudesta ja on jo tehnyt abortin.
Sen enempää omia asioitani täällä en viitsi selvittää tai pohtia. Kirjoitus oli vain aloittajalle kertomus miehen tuntemuksista eräässä aborttitapauksessa.
Hei,
olipa kiinnostavaa lukea, kun joku mies kirjoittaa kokemuksiaan abortista. Tämä oli ihan ensimmäisiä kertomuksia, joita olen miehen näkökulmasta kuullut. Saisinpa lukea näitä lisää, ja useampien miesten kertomuksia! Tilanteet varmaan vaihtelee, ja siksi miestenkin kokemat tunteet ja ajatukset keskeytettyjen raskauksien suhteen.
Voisinko käyttää kirjoitustasi tutkimuksessani,
tai haluaisitko lähettää sen tutkimussähköpostiosoitteeseeni? Voisit vielä lisätä jotain taustaa, jos tahdot.
Jos haluat, lue vielä uudestaan kirjoituspyyntöni keskusteluketjun alusta.
Terveisin,
Salome