Radion kuuntelu avartaa

Radion kuuntelu saattaa joskus olla avartava kokemus. Tänään se oli sitä. Maataloustukien julkistamisesta ja tuon julkistamisen käytännön järjestelyistä puhuttiin. Kuuntelin ensin päivällä YLEn Radio Pohjanmaata, jossa haastateltiin mm. Kurikan maaseutusihteeriä. Maaseutusihteeri kertoi, että osa kunnista nojaa tukien julkistamispäätöksissään maa- ja metsätalousministeriön ja Etelä-Pohjanmaan TE-keskuksen kantaan.
Ne tulkitsevat hallinto-oikeuden tekemää päätöstä tukien julkistamisesta siten, että pyynnön tulisi olla tarkoin yksilöity. Tätä yksilöintiä kuntien maaseutusihteerit perustelevat sillä, että muutoin työmäärä olisi järjetön. Suuressa maalaiskunnassa saattaa olla 2-3 tuhatta maatilaa, ja kukin tila saa monenlaista EU-tukea ja vielä kansallista tukea. Kun saman vuoden tukien maksatukset saattavat vielä jakautua kahdelle eri vuodelle, niin jokainen voi ymmärtää, mikä työmäärä maataloussihteereillä on, kun he alkavat muiden töiden ohella laittamaan kuntansa maataloustukien saajia suuruusjärjestykseen ja laatimaan toimittajille tukien saajien top 10 -listoja. Tästä syystä monen kunnan maataloussihteerin suhtautuminen toimittajien pyyntöihin tällaisten listojen laatimisesta on ollut nihkeää. Mutta kuten Kurikankin maataloussihteeri totesi, mitään periaatteellista estettä tukitietojen julkistamiselle ei ole, kunhan tietojen kysyjät edes hieman yksilöisivät haluamiaan tietoja vaikkapa viljelijän nimen perusteella.

Mutta mitä sanoikaan myöhemmin iltapäivällä toimittaja Olli Ainola samasta aiheesta. Ainola kertoi, miten erityisesti sanomalehti Ilkan levikkialueen kunnissa tukitietoja salaillaan ja niiden julkistamisesta yritetään kieltäytyä "milloin milläkin verukkeella". Olipa lähetykseen raahattu vielä ex oikeuskansleri Jacob Södermankin vastailemaan johdatteleviin kysymyksiin. Tätä jälkimmäistä lähetystä kuunnellessa tuli vain mieleen, että kyllä Eino S. Revon henkinen perintö istuu lujassa meidän kaikkien suomalaisten yhteisessä YLEssämme.