Adventtikirkossa 70%

Kerro joku hyvä vitsi.

hyvä asia kirjoitti:

Kerro joku hyvä vitsi.

Kaksi intiaanipäällikköä saapuivat juhlimaan New Yorkiin. Tuli lounasaika ja päälliköt kutsuttiin toisten mukana aterioimaan. Kaikki oli niin erilaista kuin reservaatilla. Päälliköt tunsivat itsensä hieman kiusautuneiksi suurkaupungin tapojen suhteen. Toinen heistä meni ensin ruokapöydästä keräilemään lautaselleen syötävää. Hän ajatteli, että paras on ottaa varman päälle ja valita jotakin tuttua syötävää. Niinpä hän päätti ottaa puuroa. Hän otti ruskeata puuroa lautasellisen ja meni paikalleen syömään. Toinen katseli vierestä ja ihmetteli, kun päällikkö kyynelehti. Mitä sinä suret ystäväni, tiedusteli toinen päällikkö. Tuli taas mieleeni edesmennyt isäni, vastasi toinen. Niinpä toinenkin päällikkö meni noutamaan syötävää. Hänkin katsoi viisaammaksi ottaa varman päälle ja otti samaa ruskeata puuroa. Hän istui vastapäätä ja ryhtyi syömään. Hänkin alkoi kyynelehtiä. Nyt ensimmäinen tiedusteli häneltä, mitä sinä suret? Minä suren sitä, ettet sinä kuollut isäsi mukana.

Ensimmäisenä virheen tehnyt päällikkö otti vahingossa tulista sinappia, mutta ei kertonut virheestään toiselle. Hänen ilmeensäkään eivät paljastaneet toiselle hänen kärsimyksensä syytä. Joten toinenkin joutui oppimaan asian oman kantapäänsä kautta. Eikö näin kristittyjen kesken avoimmuus olisi hyvä ja suotava asia. Eikö meidän kannata kertoa kokemuksemme ja tuskamme toinen toisillemme, jotta toiset säästyisivät niiltä taisteluilta ja suruilta, joita toiset ennen heitä ovat kokeneet.

Oota kun kerron kirjoitti:

Kaksi intiaanipäällikköä saapuivat juhlimaan New Yorkiin. Tuli lounasaika ja päälliköt kutsuttiin toisten mukana aterioimaan. Kaikki oli niin erilaista kuin reservaatilla. Päälliköt tunsivat itsensä hieman kiusautuneiksi suurkaupungin tapojen suhteen. Toinen heistä meni ensin ruokapöydästä keräilemään lautaselleen syötävää. Hän ajatteli, että paras on ottaa varman päälle ja valita jotakin tuttua syötävää. Niinpä hän päätti ottaa puuroa. Hän otti ruskeata puuroa lautasellisen ja meni paikalleen syömään. Toinen katseli vierestä ja ihmetteli, kun päällikkö kyynelehti. Mitä sinä suret ystäväni, tiedusteli toinen päällikkö. Tuli taas mieleeni edesmennyt isäni, vastasi toinen. Niinpä toinenkin päällikkö meni noutamaan syötävää. Hänkin katsoi viisaammaksi ottaa varman päälle ja otti samaa ruskeata puuroa. Hän istui vastapäätä ja ryhtyi syömään. Hänkin alkoi kyynelehtiä. Nyt ensimmäinen tiedusteli häneltä, mitä sinä suret? Minä suren sitä, ettet sinä kuollut isäsi mukana.

Ensimmäisenä virheen tehnyt päällikkö otti vahingossa tulista sinappia, mutta ei kertonut virheestään toiselle. Hänen ilmeensäkään eivät paljastaneet toiselle hänen kärsimyksensä syytä. Joten toinenkin joutui oppimaan asian oman kantapäänsä kautta. Eikö näin kristittyjen kesken avoimmuus olisi hyvä ja suotava asia. Eikö meidän kannata kertoa kokemuksemme ja tuskamme toinen toisillemme, jotta toiset säästyisivät niiltä taisteluilta ja suruilta, joita toiset ennen heitä ovat kokeneet.

Kiitos jarlau kun kerroit hyvän vitsin ja opettavaisenkin.
Sinä olet todella huumorintajuinen mukava mies.