Tärkeintä

Toukokuussa taas juhlitaan sitä, kun voittoisa Puna-armeija vapautti Itä-Euroopan maat fasismin ikeestä.

"Äskettäin presidenttimme Tarja Halonen vieraili ystävänsä Vladimir Putinin luona, osallistunen ns. Voitonpäivään eli Neuvosto-Venäjän Saksasta saaman voiton juhlintaan.

Poliittisesti korrekteissa piireissä tätä tapausta on tavattu kutsua "vapautukseksi", ja väittää että humaani Neuvostoliitto pelasti maailman brutaalilta fasismilta. Onko asia näin, siitä voimme tehdä kukin omat johtopäätöksemme Leonora Geierin raportin luettuamme.



--------------



VAROITUS: Mikäli et ole aivan varma, että haluat lukea sen, älä lue. Emme tapaa varoitella turhaan.




-----------





"Vapautus" Neustettinissä 16.02.1945

"Helmikuun kuudennentoista päivän aamuna 1945 venäläinen sotilasosasto miehitti RAD:n (Reichsarbeitdienst) tukikohdan Vilmseessä lähellä Neustettiniä. Komissaari kertoi minulle hyvällä saksankielellä, että leiri suljetaan ja meidät uniformupukuisena yksikkönä (RAD oli saksalainen työpalvelu, eivätkä uniformumme olleet sotilaallisia) siirretään kokoamisleiriin. Koska minä Brasilian kansalaisena kuulun liittoutuneisiin kansakuntiin komissaari pyysi minua toimimaan kuljetuksen johtajana siirryttäessä Neustettiniin entisen teräsvalimon alueelle. Meitä oli 500 tyttöä, jotka olimme olleet Reicharbeitdienstissä.

Komissaari sanoi minulle, että voisin ottaa haltuuni toimiston, mihin suostuin. Samantien hän kielsi minua olemasta yhteydessä muihin naisiin, sillä he olivat laittoman armeijan jäseniä (members of an illegal army). Vastaukseni, ettei se ole totta, hän kuittasi huomatuksella, että minut voidaan ampua välittömästi jos jatkan samanlaista asennoitumista.

Yht´äkkiä kuulin kovaa kirkumista. Viisi tyttöä tuotiin toimistoon kahden puna-armeijalaisen toimesta. Komissaari käski heidät riisuutumaan. Kun tytöt häpeissään kieltäytyivät sitä tekemästä, hän käski minun riisua heidät ja seurata häntä tyttöjen kanssa. Menimme pihan poikki tehtaan entiseen keittiöön, joka oli tyhjennetty kaikesta muusta paitsi joistain pöydistä ikkunaseinällä. Siellä oli hyvin kylmää, ja onnettomat tytöt tärisivät. Suuressa tiilimuuratussa huoneessa joukko venäläisiä odotti meitä, huudellen ilmeisesti rivoja huomautuksia, sillä jokaista heidän sanomaansa seurasi äänekäs naurunremakka.

Komissaari määräsi minut katselemaan, kuinka "Herrakansasta" otetaan luulot pois.

Kaksi puolalaista saapui huoneeseen, pukeutuneina pelkkiin housuihin. Heidät nähdessään tytöt alkoivat kirkumaan. Ripeästi he tarttuivat yhteen kahdesta tytöstä, painoivat hänet selällen pöydän kulmaa vasten, niin että hänen nivelensä vääntyivät luonnottomasti. Melkein pyörryin, kun yksi miehistä otti esiin veitsensä ja viilsi häneltä oikean rinnan, muiden tyttöjen nähden. En ole koskaan kuullut ihmisolennon huutavan yhtä hirveällä tavalla, kuin tämä nuori nainen huusi. Tämän jälkeen molemmat puolalaiset viiltelivät tyttöä alaruumiseen venäläisten hohotuksen säestäminä.

Toinen tyttö huusi armoa. Hän oli poikkeuksellisen kaunis, ja minulle jäi muistikuva että "operaatio" tehtiin tälläkertaa hyvin hitaasti. Toiset kolme tyttöä olivat täysin murtuneita, huusivat äitejään ja kerjäsivät että heidät tapetaan nopeasti, mutta kohtalo ei ollut heille suopea.

Vimeinen viidestä tytöstä oli vielä melkein lapsi. Hänen rintansakin olivat vasta tuskin kehittymässä. Häntä viilleltiin kyljistä kunnes valkoiset luut olivat näkyvissä.

Jälleen tuotiin uudet viisi tyttöä. Tälläkertaa heidät oli valittu huolellisemmin. Kaikki olivat kehittyneitä ja kauniita. Kun he näkivät edeltäjiensä ruumiit, he alkoivat kirkua ja itkeä. Vaikka he olivat heikkoja, he yrittävät puolustaa, mutta turhaan. Puolalaiset tulivat kerta kerralta yhä julmemmiksi.Yhdeltä tytöltä he viilsivät auki kohdun ja koko vartalon, kaatoivat hänen runnellun ruumiinsa päälle polttoainetta, ja sytyttivät hänet palamaan. Toista ammuttiin genitaaleihin, jonka jälkeen hänen rintansa silvottiin.

Kun joku otti sahan työkalulaatikosta, alkoi ennennäkemätön kirkuminen. Nyt he irroittivat rinnat sahaa käyttäen, ja lyhyen ajan kuluttua lattia lainehti verestä. Verinen raivo valtasi venäläiset.

Lakkaamatta joku heistä toi yhä uusia ja uusia tyttöjä.


Kuin olisin punaisessa sumussa, näin kauheuksien tapahtuvan yhä uudelleen ja uudelleen, kuulin epäinhimillistä huutoa, voihkintaa kun uhrien yksittäisiä jäseniä silvottiin irti. Kun jalkani lakkasivat kannattamasta minua, minut nostettiin tuoliin. Komissaari huolehti tarkkaavaisesti siitä, että seurasin kidutusnäytöstä. Kun oksensin, he hetkeksi keskeyttivät työnsä. Yhtä tyttöä ei oltu riisuttu kokonaan. Hän oli ehkä muita vanhempi,sillä useimmat tytöt olivat noin 17-vuotiaita. Yksi kiduttajista valeli hänen rintaliivinsä polttoaineella ja sytytti ne tulee. Hänen huutaessa tuskaansa toinen kiduttaja otti ohuen rautapiikin ja työnsi sitä hänen vaginaansa kunnes se tuli ulos navasta.

Joukon tyttöjä he surmasivat jo pihalla, kun olivat ensin valinneet kauneimmat kidutushuoneeseen vietäviksi. Ilma oli täynnä satojen tyttöjen kuolinhuutoja, mutta tätä teurastusta ulkopuolella täytyy ehkäpitää humaanimpana, sillä on kauhea tosiasia ettei kukaan kidutushuoneeseen viedyistä menettänyt tajuntaansa käsittelyn aikana.

Heidän ilmeensä ja käyttäytymisensä olivat aina samanlaisia. He rukoilivat armoa, he kirkuivat kun heidän rintojaan leikattiin pois ja heidän genitaali-aluettaan silvottiin.

Useita kertoja kidutus keskeytyi kun lattia täytyi lakaista verestä ja ruumiit viedä pois.

Sinä iltana vajosin ankaraan kuumeeseen. Menetin kaiken ajantajuni, eikä minulla ole muistikuvia kyseisestä ajanjaksosta, aina siihen asti kun heräsin sotilassairaalassa. Saksalaiset joukot olivat valloittaneet Neustettinin tilapäisesti takaisin ja vapauttaneet meidät. Sain myöhemmin tietää, että noin 2000 tyttöä oli murhattu kolmen ensimmäisen venäläis-miehityksen päivän aikana."

Mrs. Leonora Geier




Leonora Geier -omaa sukua Cavoa, syntynyt 22.10.1925 Sao Paulossa Brasiliassa, oli sodan ajan Saksassa, ja liittoutuneisiin kuuluvan maan kansalaisena hän sai tilaisuuden seurata puna-armeijan "antifasistista" toimintatapaa. Hänen raporttinsa on ilmestynyt aiemmin mm. "National Zeitungissa" Saksassa.

Geierin kertoma ei ole mitenkään poikkeuksellista siinä aineistossa, jota Schleesiasta, Pommerista, Itä-Preussista, Sudeettimaasta ja muilta vanhastaan saksalaisten asuttamilta alueilta karkoitetuilta on kirjoitettu muistiin. Sodan viimeisinä kuukausina ja lähimpinä sodanjälkeisinä vuosina saksalaisiin kohdistui brutaalia terroria, joka joissain tapauksissa ylittää jopa "natsien" vastaisen propagandan käyttämien tosien ja kuviteltujen tapausten kauhistuttavuuden.

Tuomalla nämä tapaukset teidän tietoonne emme puolustele mitään muita tekoja millään aikakaudella tai missään osassa maailmaa. Realisteina toki odotamme, että arvostelijamme tulevat juuri näin tekemään, -ja syyttämään siitä välittömästi sen jälkeen meitä. "

Millä tavall Suomi oli fasisitinen ja epädemokraattinen valtio ennen sotia?

Silläkö tavalla, että meillä oli kommunistinen puolue, mutta EI fasistista puoluetta?