Haluaisin jutella ystävyydestä

Mieheni mukaan olen hänen paras ystävänsä. Ilmeisesti miehet ovat hyvin erilaisia kuin naiset. Mieheni on minullekin hyvä ystävä, mutta ei paras. Vain toinen nainen voi ymmärtää, miten koen joitakin asioita.. Joskus olen kertonut jostakin asiasta miehelleni, ei hän ymmärrä tai hän ymmärtää mielestäni väärin. Uskoakseni minun ja mieheni välillä ei ole sellaisia asioita, joita emme voisi toisillemme kertoa. Minulla ei ainakaan tule sellaista mieleeni.
Kuitenkin kerron mieluummin naispuolisille ystävälleni tietyn tyyppisistä asioista ja koen saavani heiltä paremmin ymmärrystä.
Kysyit myös kateudesta. Väittäisin, että miehet ovat yleensä kateellisempia (kunnianhimoisempia)kuin naiset. Minua ei tippaakaan haittaa, jos naapurilla tai ystävällä on parempi auto, talo tms. Osaan iloita toisen onnesta ja menestyksestä. Naisvaltaisessa työyhteisössä olen huomannut kadehtijoita, jotka yrittävät myrkyttää koko työyhteisön.

Onhan sitä ystävyyttä,joskus se vaan on tosi petollista.En sano tuntumasta vaan kokemusta on.Esim.minulla oli ystävä tai luulin ystäväksi 10 vuotta.Koko sen ajan hän puukotti selkään samalla kuin sanoi olevansa paras ystävä!Väittelyissä olin monesti vahvempi osapuoli,joten hän sitten puukotti lasten kautta ja alkoi ilmoitella aina riidan yhteydessä sosiaalitoimistoon nimettömänä ja aiheettomasti,sieltä otettiin yhteyttä ja todettiin ilmoitukset aiheettomiksi,mutta kun laki on sellainen,että on otettava yhteyttä vaikka se olisi aiheeton,pitää tarkistaa ja kirjata aiheettomaksi.Että sellaista kokemusta ystävästä,siitä "parhaasta"!Tosin nyt kun tuli se lopullinen välirikko,niin nyt ihmisetkin ovat alakannet kertoo ystävän kertomia tarinoita minusta,jopa aivan tuulesta temmattuja.

Ystävyys on yksi erittäin tärkeä osa toimivaa parisuhdetta,mutta lisäksi siihen kuuluu avoimuus,rehellisyys,uskollisuus...sanat merkitsevät paljon mutta teot vielä enemmän. Kaikkein tärkein on RAKKAUS puolisoa kohtaan.
Rakastava mies viihtyy kotona vaimonsa kanssa ja jos joskus haluaa lähteä ulos juhlimaan niin sen voi tehdä puolisonsa kanssa yhdessä eikä tarvitse mennä "miesten kesken"...Rakastava mies myös muistaa puolisoaan aina silloin tällöin tuomalla kukkia tai jotain muuta ihanaa.Lisäksi rakastava mies voi tulla lähelle ja ottaa kädestä kiinni ihan omatoimisesti ettei vaimon tarvitse tulla aina kyhjäämään miehen lähelle
Rakastavalle miehelle mikään muu maan päällä ei ole niin tärkeää kuin oma vaimo, mutta sellaisia ihmisiä ei vaan näytä enään olevan.Jos sellaisen löytäisin olisin heti valmis luopumaan onnettomasta suhteestani jossa mies juo jatkuvasti ja unohtaa minut,on välinpitämätön ja kylmä,ei edes pientä halausta tule antamaan pyytämättä.
Olen itsekin todella mustasukkainen nykyään ja saatan "kytätä" hänen menemisiään ja kaikki vain ja ainoastaan siksi että hän on niin välinpitämätön ollut minua kohtaan viimeiset pari vuotta.
Kolmatta osapuolta ei asiaan ole sotkeutunut mutta se se viina se on vähän liian tärkeä miehille nykyään...jopa tärkeämpi kuin oma puoliso ja lapset!Hänellä on paljon paineita elämässään,mutta enkö minä ole juuri siksi olemassa että voin tukea ja lohduttaa häntä tarvittaessa? Toisen kunnioitus on ehkä TÄRKEIN asia onnistuneelle parisuhteelle.Minä kunnioitan häntä...milloin hän alkaa kunnioittamaan minua vai odotanko turhaan ja kidutan vain itseäni?-kyllästynyt-

Minulla ainakin on mies jonka voi tuntea myös hyväksi ystäväksi, onhan niitä riitoja, mut onhan niitä varmaan kaikilla. Varsinaisia ystäviä miula on vaan muutama mut heihin voin luottaa aina kun on tarvista, eikä meidän kesken ole kateutta, ainakaan en ole huomannut olevan! Autetaan toisiamme kun on tarvista ja vaikka isommalla porukalla, ja sit juhlitaan päälle! Tuntuu hyvältä tietää että aina on joku johon voi luottaa kun kaipaa apua oli ajankohta sit mikä oli, näin meillä ainakin täällä!