Kepu velkaannuttaa valtiontalouden

Ei tämä Keskustan 2,4 miljardin juttu ihan hanurista ole. Ideanahan siinä on se, että raha pannaan poikimaan lisää rahaa. Tämä konsti on tepsinyt usein eli vanha konsti voi olla parempi kuin pussillinen uusia.

Ajatus parantaa ostohaluisten ihmisten maksukykyä tietää sitä, että tavara kaupoissa menee paremmin kaupaksi ja kynnys maksaa erilaisista palveluista madaltuu. Kun samalla kannustetaan yrittäjyyttää vero- ja muilla maksuhelpotuksilla sekä yrittämisen byrokraattisia kynnyksiä poistamalla, myös tavaroiden ja palvelusten tuottajia syntyy enemmän, jolloin kilpailu keventää hintoja. Kun ostohaluisten ostovoima paranee ja kuluttajahinnat laskevat, syntyy talouden kannalta positiivinen kierre. Tarvitaan yhä enemmän ihmisiä tuottamaan ostohaluisten tarvitsemia tuotteita ja palveluita. Näin työttömyys vähenee ja samalla vähenevät työttömyydestä aiheutuvat yhteiskunnan menot.

Toimenpiteet työttömyyden vähentämiseksi ovat näiden vaalien keskeinen aihe. Tässä Keskusta on osunut naulan kantaan. Onnistuessaan Keskustan markkinoima starttipaketti maksaa jo vaalikaudella itsensä takaisin. Ei velanottoa pidä pelätä, jos se kokonaisvaikutusten kannalta on myönteistä.

Kysymys on enemmän siitä, että Keskustan tulee sitouttaa itsensä tällaisen paketin läpiviemiseen. Keskustan tulee siis antaa selvä lupaus siitä, että työttömyys tällä paketilla vähenee ja vähenee niin paljon, että paketti maksaa itse itsensä, jolloin jälkivaikutuksista tulee puhdasta voittoa nykyiseen verrattuna. Tätä varten työttömyystilanteen ja paketin vaikutuksien seuraamista varten tulee asettaa puolueeton asiantuntijapainotteinen seurantaryhmä, ettei sitten tule neljän vuoden päästä kinaa siitä, miten Keskustan lupaukset ovat purreet. Tämä kaikki tietysti sillä edellytyksellä, että Keskusta pääsee hallitukseen ohjelmaansa toteuttamaan. Mutta idea on hyvä ja tällaista Keskustaa olisi jo ilo kannattaakin.

Mutta, mutta - onkin sitten toinen asia, tekeekö Kepu sen minkä lupaa, vain onko veto vanhoille urille eli sulle-mulle politiikan teon pariin. Keskustahan ei ole mikään keskusjohtoinen yritys, vaan alueiden ääni painaa paljonkin. Jos aluepoliittiset näkökohdat alkavat syödä joka toisen euron tästä paketista, lopputulos voi olla kaamea. Sen vuoksi Keskustan pitäisi todella tiukasti sitoutua ohjelmaansa, jotta voisin edes harkita puolueen äänestämistä. Samantapaisia ohjelmia on nimittäin muillakin puolueilla ja niillä on näyttöä siitä, että siltarumpupolitiikan ajat ovat enimmäkseen taakse jäänyttä elämää. Tässä mielessä markkinatalousvetoinen sinipunahallitus on uskottavampi tälaisten ohjelmien läpiviemiseen.