Suomi SODASSA

Suomessa on käynnissä sisällissota. Pelkästään suomalaisia lehtiä lukevilta, asia on saattanut jäädä huomaamatta. Onneksi aina valppaan Hufvudstadsbladetin kuolemaa pelkäämätön, urhea sotakirjeenvaihtaja Christer Bruun, raportoi taistelun tiimellyksestä itsenäisyyspäivämme alla edes ruotsinkieliselle kansanosalle. Sisällissotaa käydään, kriisialueella muutaman viikon vierailleen professorin laajan artikkelin mukaan, niinkin lähellä maamme pääkaupunkia, kuin Bromarfissa (suomeksi Bromarv).

Professori Bruun toimii, kun sotakirjeenvaihtajan rooliltaan ehtii, roomalaisen historian professorina Toronton yliopistossa. Niinpä hän aloittaa rintamaraporttinsa niinkin kaukaa kuin 1930-luvulta, jolloin Bromarfissa perustettin kyläkauppa. Muutamin historiallisin siveltimenvedoin hän tuo meidät nykyaikaan, jolloin tuo kyläkauppa meni myytiin. Yhtään riittävän sisukasta suomenruotsalaista ei löytynyt, joka olisi ryhtynyt pitämään kyläkauppaa syrjäisessä 600 asukkaan kylässä. Vihollinen sai sisällissotaan tarvitsemansa sillanpääaseman. Kaupan osti suomalainen!

Professori jatkaa ruudinkäryn värittämää raporttiaan kuvaamalla Hufvudstadsbladetin lukijoille vihollisen, siis suomalaisten, ilkeämielisyyttä, pitkäjänteistä juonikkuutta ja sisukkuutta sisällissodan valmistelussa. Rahaa ja vaivaa säästämättä vuosikymmenten saatossa täysin suomenkieliset olivat ostaneet ystävällinen hymy kasvoillaan kesämökkitontteja Bromarfista. Viattomat ruotsinkieliset kanta-asukkaat olivat niitä heille myyneet hyvässä uskossa. Uskossa, että suomenkieliset kesäasukkaat tyytyvät lomalla ollessaan ruotsinkieliseen palveluun. Vaan miten kävi katalien suomenkielisten kanssa?

Suomenkielinen kyläkauppias ryhtyi palvelemaan suomenkielisiä suomeksi! Ja kun ei osannut palvella herrakansaa ruotsiksi, palkkasi paikallisia nuoria heitä palvelemaan. Sotakirjeenvaihtajamme järkyttyi monen kappaleen verran moisesta ilkeämielisyydestä. Olihan aikaisempi kyläkauppias sentään älynnyt puhutella häntä aloittamalla: "Och hur kan vi tjäna herr professor i dag?" Nyt kauppias kohteli häntä kuten muitakin asiakkaita. Sotaan! Taistelun tiimellyksestä professorin muistaa mainita, että suomalaiset viihtyvät kaupassa. Ja ei kun toinen iskuaalto reservistä kehiin.

Sisällissodassa käytetään myös Geneven sopimuksen vastaisia aseita, kuten itsepalveluvaakaa. Professori oli, ilmeisesti taistelujen näännyttämänä, yrittänyt ostaa kaupasta sipuleita. Järkytys oli valtava, suomalaiset desantit olivat asentaneet kauppaan itsepalveluvaa´an. Professorin piti itse punnita sipulinsa! Eikä tässä kaikki, Guantanamon vankileirin kidutuksia vastaavaa oli tulossa. Vaakaa ei ollut varustettu ruotsinkielisillä teksteillä. Järkyttävää taistelukohtausta kuvatakseni lainaan suoraan professori Bruunia: "Vaakaan ei mahdu ruotsinkielisiä tekstejä, kauppias ilmoitti äänessään voitonriemua ja pahaa tahtoa". Olisiko presidentti Halosen puututtava sodassa käytettyihin sopimustenvastaisiin aseisiin ja menetelmiin? Jos ei kiireiltään ehdi, tarjoudun itse vetämään rauhanneuvotteluja ensi kesänä, jos satun moottoripyöräilemään taistelualueella.