Viimeisellä rannalla

Kaikkien pitää hukkua globaalin solidaarisuuden nimissä. Nykymaailman suurin ongelma on väestönkasvu, pääasiassa Afrikassa. Väkiluku kasvaa 200.000:lla joka ikinen päivä.

Kun nälkään kuoleva afrikkalaismies saa sen verran proteiinia, että alkaa ottaa eteen, hän panee alulle uuden nälkään kuolevan. Länsimaisen nykymoraalin mukaan sellainen on vastuutonta, mutta hän ei ole koskaan kuullutkaan länsimaisesta nykymoraalista. Hän noudattaa luonnon lakia jonka mukaan yksilön tärkein tehtävä on lajin jatkaminen.

Länsimaisen nykymoraalin mukaan hän ei myöskään tee mitään väärin, koska hän on afrikkalainen. Tuo oppi ei muodosta minkäänlaista kokonaisuutta, vaan muodostuu hajanaisista ja keskenään ristiriitaisistakin elementeistä. Niitä ovat oman yhteiskunnan syvä ja katkera vihaaminen, vaatimukset määrättömästä raha- ja ruoka-avusta jonka organisoivat erittäin epämääräiset toimijat ja joiden perillemenoa tarvitseville ei valvota eikä voidakaan valvoa, vaatimukset massamaahanmuutosta Eurooppaan, sekä raivoisan hysteeriset henkilökohtaiset hyökkäykset jokaista sellaista vastaan joka ajattelee asioita konkreettisesti ja yrittää muodostaa realistisen käsityksen tilanteesta. Kukaan länsimaisen nykymoralisteista ei näe todellisuutta vaikka se on jokaisen nähtävissä. Ei näe kun ei halua nähdä.