APUA! 39 v ja glaukooma?

Viherkaihi eli glaukoma on syynä noin 20 % sokeutumisista useimmissa maissa ( Suomessa 10%)
Terveessä silmässä vallitsee herkkä tasapaino kammionesteen muodostumisen ja ulosvirtauksen välillä. Kun kammionesteen sisäänvirtaus kiihtyy tai ulosvirtaus jostainsyystä estyy, silmän sisäinen paine nousee johtaen näköhermon vaurioon. Tätä tilaa kutsutaan silmänpainetaudiksi,viherkaihiksi eli glaukomaksi.
Glaukomaa on kahta eri päätyyppiä:avokulmaglaukooma joka kehittyy salakavalasti johtaen näön menetykseen ikman oireita sekä sulkukulmaglaukooma joka kehittyy nopeasti aiheuttaen voimakasta kipua ja äkillistä näön heikkenemistä johon liittyy verentungos silmässä. Verentungoksesta johtuen äkillisen sulkukulmaglaukooman oireena on usein toisen silmän punoitus. Avokulmaglaukooma on yleisempi kuin sulkukulmaglaukooma.

Glaukooman esiintyvyys lisääntyy ikävuosien mukana. Ikä on sinäänsä glaukooman merkittävimpiä riskitekijöitä. Joittenkin tutkimuksien perusteella potilaan iän avulla pystytään yhtähyvin ennustamaan glaukooman riskiä kuin mittaamalla silmän painetasoa.

Vaikka glaukooman toinen nimitys silmänpainetauti viittaakin silmänpaineen keskeiseen osuuteen taudin syntymekanismissa, on laajoissa useita tuhansia potilaita käsittävissä tutkimuksissa todettu, että jopa puolella glaukoomaa sairastavilla henkilöillä on täysin normaali silmänpaine.
-Toisaalta suurimmalla osalla niistä henkilöistä joilla silmänpaine on kohonnut, ei glaukoomaa voida todeta.

Itse glaukoomassa ei ole tärkeätä silmän sisäisenpaineen lukema vaan aiheuttaako kyseinen paine silmään vaurioita vai ei. Sukualtistus, näköhermonpään rakenteellinen heikkous ja iän mukanatuomat verenkierron häiriöt tuovat mukanaan ja herkistävät hekilön glaukooma vaurioille niinkin alhaisilla painetasoilla kuin 10-20 mm/hg.
Toisten henkilöiden silmät saattavat vaurioitta kestää 26-28 mm/hg:n painetta jopa vuosikymmeniä. Tätä tilaa kutsutaan silmän ylipaineisuudeksi, eikä se vaadi muuta hoitoa kuin jatkuvaa paineen seurantaa.

Näkökenttien muutokset ovat tyypillisiä oireita pitkäaikaisessa avokulmaglaukoomassa. Syy näihin puutoksiin on todettavissa silmänpohjassa tapahtuneina muutoksina, näkökuopan laajenemisena sekä verkkokalvon verisuonten reittimuutoksina. Alansa tunteva optikko pystyy toteamaan näitä muutoksia tutkimalla oftalmoskoopilla (laite jolla pystytään näkemään silmän sisään eri kerroksiin) silmän pohjan.

Koska krooninen avokulmaglaukooma on oireeton se todetaan usein kovin myöhään. Useimmat tapaukset todetaakin sattumalta silmätutkimusten yhteydessä. Koska glaukoomaa ei pystytä diagnosoimaan silmänpainetta mittaamalla.se voidaan todeta ja diagnosoimaan ainoastaan silmälääkärin tutkimuksissa.

Vähäoirisuus vaikuttaa taudin alkuvaiheessa potilaan motivointia tarkkaan seurantaan ja hoitoon.Miksi mennä rasittaviin tutkimuksiin ja käyttää silmätippoja ja kärsiä hoitojen mahdollisista sivuvaikutuksista, kun ei ole oireitakaan.-On kuitenkin syytä muistuttaa potilaille että näköhermo on keskushermoston osa joka ei tuhouduttuaan voi milloinkaan enää uusiutua!
Hoitojen tehtävänä on pysäyttää ääreisnäön vauriot sellaiselle tasolle, ettei asiakas tavallisessa elämässä edes huomaa mahdollisia näkökenttä puutoksia. Nykyisin menetelmin on mahdollista todeta tauti riittävän ajoissa.

Taudin toteamiseen kuuluu kammionkulman tarkastelu silmän pinnalle asetettavan erityislinssin avulla, silmänpohjan ja taudin aiheuttamien muutosten tutkiminen sekä myös näkökentän tutkiminen joka ei suinkaan tarkoita kynän heiluttelua asiakkaan silmien edessä ristiin rastiin. Myös valokuvausteknologian myötä on mahdollista säännöllisin väliajoin kuvata silmänpohjat ja vertailla kuvia keskenään.

Koska glaukoomalla on taipumus periytyä kaikki kroonista avokulmaglaukoomaa potevan potilaan yli 40-vuotiaat lähiomaiset ovat riskiryhmä ja näinollen heidän tulisi tarkastaa mahdollisuus glaukoomaan säännöllisesti silmälääkärillä säästyäkseen glaukooman aiheuttamilta em. myöhäisoireilta ja näkemiseen littyviltä muutoksilta.

Äkillisen sulkukulmaglaukooman ollessa kyseessä potilaalla on usein tutkimuksen aikana kovia kipuja, silmässä on verentungosta ja sarveiskalvo on samea johtuen epiteelikudoksen turvotuksesta, joka on tällöin näön heikkenemisen syy. Mustuainen on osittain laajentunut muttei reagoi valolle. Etukammio on matala , joskin tätä on optikon hankala ellei mahdoton todeta.
Jos silmänpainetta ei alenneta, se aiheutaa nopeasti pysyvää vahinkoa silmälle johtaen vakavaan näön heikkenemisees tai sokeuteen. Hoito on varsin kiireellinen. Painetta alentavan lääkityksen jälkeen tarvitaan leikkausta.
-Asiakas tulee ohjata silmälääkärin hoitoon niin nopeasti kuin mahdollista.


Olisi hyvä pyrkiä eroon nimityksestä silmänpainetauti, sillä glaukoomassa silmän sisäinen paine on vain yksi riskitekijä monen muun joukossa, ja niinsanottu silmän paineen normaalius voi tuudittaa niin potilaan kuin tutkijan kohtalokkaaseen turvallisuuden tunteeseen tämän salakavalan ja sokeuttavan silmäsairauden edessä.
Saklakavaluutena juuri taudin syödessä hiipien näkökenttäämme täysin oireettomasti siten että potilas ehtii sopeutua tilanteeseen.Kun oireita alkaa ilmetä alkaa olla jo myöhäistä.

Sokeutuneiden glaukoomapotilaiden lapset muodostavat selkeästi motivoituneimman ryhmän. He ovat nähneet taudin silmästä silmään ja ovat todenneet mihin glaukooma pahimmillaan johtaa. He ymmärtävät täysin taudin varhaisen seurannan sekä hoidon tarpeellisuuden.

Lähteet:Yleislääkärin silmätautioppi ja atlas
suom / Arto Palkama 1987

Silmätaudit ja niiden sairaanhoito
Laatikainen/Voipio/Taskinen 1980

Visus 2/1993
Anja Tuulonen

Silmänpaineet normaalin ylärajoilla, miksi ehdotettiin leikkausta vuoden päästä, eikö lääkkeillä voi auttaa?

Likinäköisyys ja silti ongelmia tekstien lukemisessa, ikäänkuin silmät eivät pelaisi yhteen. Välillä näköhäiriöitä, help!