syntinen

Juuri kun alan tuntea olevani oikealla tiellä, olen enimmäkseen hyvä lähimmäisilleni ja toimin vähemmän itsekkästi, juuri silloin, se tulee. Lankeemus, ja vielä siihen syntiin, jonka olin luullut voittavani ja jota eniten kauhistelen. Ja se tulee vielä harkitusti, niin että tiedän varmasti tekeväni syntiä, niin etten millään voi puolustella itseäni. Tuloksena kauhea syyllisyys ja toivottomuus ja rangaistuksen odototus. Kädet ristiin ja rukous, ole minulle syntiselle armollinen - jälleen kerran.
Syyllisyys väistyy ja tilalle tulee tietoisuus omasta kurjuudesta ja armon ihanuudesta.
Näin se menee, Jumala koulii, näyttää jokaisen omatekoisen hyvyyden elkeen ja ajatuksen vääryyden sellaisella tavalla, ettei varmasti jää epäselväksi, kuka "yksin on hyvä."

Usein tuntuu siltä, että vasta langettuaan syntiin näkee todellisen itsensä, syntisen ihmisen, joka on täysin kyvytön auttamaan itseään.