Tuolla olen jonkun viestin nakannut adventisteille ja huomannut heillä keskustelua tästä keskusjohtoisuudesta.
Koskahan seurakunnat pääsisivät irti veljellisistä sanelupolitiikasta.
Katson helluntailiikettä. Kun ruvettiin perustamaan kirkkoa, on se hajallaan nyt kolmessa osassa.
On kirkkoon kuuluvat, on entiset ry. helluntaiherätykseen kuuluvat ja sitten on perustettu helluntaikansa, jos oikein muistan.
Kansankirkkomme on jakaantunut vaikka kuinka moneen osaan, kun kussakin johtaa eri ajatus, me täällä, eikä toteudu se sana, että he yhtä olisivat.
Nyt mietin, onko se yhtään perustellumpi tuo adventtiliike kun joku puhuu demokratiasta.
Voiko hajoittavaa demokratiaa olla seurakunnassa?
jokuhan määrittelee säännöt.
tai,
Voiko tällaista hajoittavaa johtosysteemiä olla seurakunnassa, papit ja erimieltä olevat vanhimmistot / seurakuntalaiset?
Mielestäni mikään näistä ei ole itsessään oikein, koska kirkkoja ei ole sidottu ihmismittoihin sitomaan omaatuntoa. On vain Kristusruumis seurakunta, eli Kristus, mihin olemme joko oksastettu elämään, tahi oksastuksen jälkeen kuolleet ja karsitaan pois. Mutta tuntuu mahdottomuudelle syntyä aikaan tällainen yksi seurakunta ja syy on meissä itsessämme, opeissamme, näkemyksissämme, lihassamme ja sen johtamina rakkaudettomuudessamme.
Jos oltaisiin rakkaudessa, niin, että jokainen uskonkautta suuntunnustuksellaan kokisimme veljeksi tahi sisareksi, voisi rajankäynti olla vähempänä ja todellisesti sana saisi tavoittaa kuulijat tämän kautta.
No toivotan rauhaan kaikki uskomassa oleva veli.
Koskahan seurakunnat pääsisivät irti veljellisistä sanelupolitiikasta.
Katson helluntailiikettä. Kun ruvettiin perustamaan kirkkoa, on se hajallaan nyt kolmessa osassa.
On kirkkoon kuuluvat, on entiset ry. helluntaiherätykseen kuuluvat ja sitten on perustettu helluntaikansa, jos oikein muistan.
Kansankirkkomme on jakaantunut vaikka kuinka moneen osaan, kun kussakin johtaa eri ajatus, me täällä, eikä toteudu se sana, että he yhtä olisivat.
Nyt mietin, onko se yhtään perustellumpi tuo adventtiliike kun joku puhuu demokratiasta.
Voiko hajoittavaa demokratiaa olla seurakunnassa?
jokuhan määrittelee säännöt.
tai,
Voiko tällaista hajoittavaa johtosysteemiä olla seurakunnassa, papit ja erimieltä olevat vanhimmistot / seurakuntalaiset?
Mielestäni mikään näistä ei ole itsessään oikein, koska kirkkoja ei ole sidottu ihmismittoihin sitomaan omaatuntoa. On vain Kristusruumis seurakunta, eli Kristus, mihin olemme joko oksastettu elämään, tahi oksastuksen jälkeen kuolleet ja karsitaan pois. Mutta tuntuu mahdottomuudelle syntyä aikaan tällainen yksi seurakunta ja syy on meissä itsessämme, opeissamme, näkemyksissämme, lihassamme ja sen johtamina rakkaudettomuudessamme.
Jos oltaisiin rakkaudessa, niin, että jokainen uskonkautta suuntunnustuksellaan kokisimme veljeksi tahi sisareksi, voisi rajankäynti olla vähempänä ja todellisesti sana saisi tavoittaa kuulijat tämän kautta.
No toivotan rauhaan kaikki uskomassa oleva veli.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mistä päättelet, että kirkon pitäisi olla yksi suuri? Onko jotain esimerkkiä Raamatusta? Eikö riittäisi kun oppi olisi yksi mutta seurakunnat toimisivat itsenäisinä. Oppikaan ei voi olla keskusjohdon kautta yhtä, vaan ihmisten uskojen kautta lähtöisin.Tuli vaan mieleeni!
veljellisistä sanelupolitiikasta?"
Mitä tarkoitat tällä? Minun mielestäni ei sanelupolitiikkaa ole, toisaalta tunnen vain oman seurakuntani, ja edustajistossa olen ollut valitsemassa noita "kiisteltyjä" johtajia. Ei siellä sanelupolitiikka onnistunut, joten siinä käsitteessä on jotakin mätää.
Oman seurakutani keskuudessa jään monesti vähemmistöön, joten asiat eivät haluamallani tavalla etene, vaikka kuinka "sanelen". Demokratia kirkossa on sitä, että enemmistön mielipiteet voittavat, halusinpa sitä tai en.
Aikaa oli hieman vierähtänyt viestistä, piti muistella.
Seurakunnat kantavat tavallaan sisällään oppirakennelmia, jotka rajaavat oikealle ja vasemmalle väkeään väkisinkin. Senhän näkee tästä kirkkojen pirstaleisuudesta. Adventtiseurakunnassakin, jos halutaan koota seurakunnan sisällä evankeliumin rakkauden tavoin elämään jäsenistön, sen rajaa oppikysymykset mahdottomuudeksi.
Toiset eivät hyväksy, että kaikki eivät välttämättä käytä samaa kieltä asiasta ja heidät leimataan tietoisesti ei adventistiksi.
Henkilöt voivat olla uskossa Kristukseen, elävässä uskossa, mutta raja kulkee siinä, että katsotaan uskoa tavallaan opista käsin. Ei voi julistaa henkilölle, armoa ja seurakuntakotia yhdessä, koska sitä ei ole. Miksi kutsua ihmisiä ulos jostakin, kun joutuu ulos myös jostakin.
Ehkä siksi on näitä ulkopuolella olijoita, aika paljonkin, sapatinpitäjiä, koska rakennelmat ei käy kaikille yksiin.