Hei,
Olen pitempään lukenut Saarnaajan kirjaa Raamatusta (jota harvoin siteerataan esim. ns vapaiden suuntien kokouksissa jostain syystä?)
Tällä hetkellä, joltisenkin masennuksen vaivaamana, on ollut mielenkiintoista lukea seuraavia ajatuksia:
"niin minä kyllästyin elämään, koska minusta oli pahaa se, mikä tapahtuu auringon alla..."
Itselläni on jotensakin juuri nyt tällainen olo... jännä, että sellainen olo voi olla tavallisen taaplaajan lisäksi mm.:
- ISraelin kuninkaalla (paras duuni tuona aikana?)
- maailman viisaimmalla miehellä (ainakin Raamatun mukaan Salomo, jonka kirjoittamaksi Saarnaajaa arvellaan, oli viisain mitä oli ja on tuleva...)
- rikkaalla
...eli ulkoisesti kaikki on hienosti, mutta vaikka usko Jumalaan on vielä (jotenkin) jäljellä (silloin kun masentaakin), niin yleensä vaivaa kertakaikkinen kyllästyminen elämään...
"turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta"
Olo on kuin olisi neulalla lävistetty kärpänen, joka tässä räpistelee sekä Jumalan että Saatanan katseltavana... eikä ole varma siitä, mistä suunnasta aina mitäkin koettelemuksia "sallitaan".
Kaipa sitä on uskottava, että kärsimys jalostaa - lopulta - vaikka tuon Saarnaajan kirjan tavoin nyt on aika turhautunut olo.
"Ei ole ihmisellä muuta iloa kuin iloita vaivannäöstänsä... Syö leipäsi ja juo viinisi ilolla, sillä se on sinun osasi kaikesta vaivannäöstäsi... jo aikaa sitten on Jumala hyväksynyt nuo tekosi." "Nauti elämää vaimon kanssa jota rakastat kaikkina turhan elämäsi päivinä"
Mutta mitä tehdä sitten kun "leipä" ja viinikin maistuu kitkerältä? Vaimon seura kyllästyttää (vaikka jossain tiedän häntä rakastavanikin)?
Mitä uskovat tekevät, kun masentaa? (Tällä hetkellä ei auta kovin "pumppauskaan", että ylistä ylistä). Saarnaajakin sanoo "suru on parempi kuin nauru"... Mutta kaiken kaikkiaan elämä tuntuu juuri nyt saavilliselta paskaa.
Tuntevatko ketkään muut uskovat tällä tavoin (harvemmin tällaisista tunteista kuulee esim. seurakunnassa - jonne ei todellakaan tällaisessa mielentilassa kiinnosta edes ajatellakaan lähteä...)
Näin tutkijan näkökulmasta työtäkin ajatellen ei sitten lohduta tuo seuraava loppukaneettikaan:
"Ei ole mitään uutta auringon alla, katso jos jostakin sanotaan se on uutta, on sitä kuitenkin ollut."
Olen pitempään lukenut Saarnaajan kirjaa Raamatusta (jota harvoin siteerataan esim. ns vapaiden suuntien kokouksissa jostain syystä?)
Tällä hetkellä, joltisenkin masennuksen vaivaamana, on ollut mielenkiintoista lukea seuraavia ajatuksia:
"niin minä kyllästyin elämään, koska minusta oli pahaa se, mikä tapahtuu auringon alla..."
Itselläni on jotensakin juuri nyt tällainen olo... jännä, että sellainen olo voi olla tavallisen taaplaajan lisäksi mm.:
- ISraelin kuninkaalla (paras duuni tuona aikana?)
- maailman viisaimmalla miehellä (ainakin Raamatun mukaan Salomo, jonka kirjoittamaksi Saarnaajaa arvellaan, oli viisain mitä oli ja on tuleva...)
- rikkaalla
...eli ulkoisesti kaikki on hienosti, mutta vaikka usko Jumalaan on vielä (jotenkin) jäljellä (silloin kun masentaakin), niin yleensä vaivaa kertakaikkinen kyllästyminen elämään...
"turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta"
Olo on kuin olisi neulalla lävistetty kärpänen, joka tässä räpistelee sekä Jumalan että Saatanan katseltavana... eikä ole varma siitä, mistä suunnasta aina mitäkin koettelemuksia "sallitaan".
Kaipa sitä on uskottava, että kärsimys jalostaa - lopulta - vaikka tuon Saarnaajan kirjan tavoin nyt on aika turhautunut olo.
"Ei ole ihmisellä muuta iloa kuin iloita vaivannäöstänsä... Syö leipäsi ja juo viinisi ilolla, sillä se on sinun osasi kaikesta vaivannäöstäsi... jo aikaa sitten on Jumala hyväksynyt nuo tekosi." "Nauti elämää vaimon kanssa jota rakastat kaikkina turhan elämäsi päivinä"
Mutta mitä tehdä sitten kun "leipä" ja viinikin maistuu kitkerältä? Vaimon seura kyllästyttää (vaikka jossain tiedän häntä rakastavanikin)?
Mitä uskovat tekevät, kun masentaa? (Tällä hetkellä ei auta kovin "pumppauskaan", että ylistä ylistä). Saarnaajakin sanoo "suru on parempi kuin nauru"... Mutta kaiken kaikkiaan elämä tuntuu juuri nyt saavilliselta paskaa.
Tuntevatko ketkään muut uskovat tällä tavoin (harvemmin tällaisista tunteista kuulee esim. seurakunnassa - jonne ei todellakaan tällaisessa mielentilassa kiinnosta edes ajatellakaan lähteä...)
Näin tutkijan näkökulmasta työtäkin ajatellen ei sitten lohduta tuo seuraava loppukaneettikaan:
"Ei ole mitään uutta auringon alla, katso jos jostakin sanotaan se on uutta, on sitä kuitenkin ollut."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minua jotkut ihmiset kadehtivat, vaikka olen taloudellisesti todella alakynnessä. Opiskelen kolmatta ammattia, ura ei ole urennut. Parhaissa väleissä olen useimmiten lääkäreiden kanssa, jotka huomaavat, että elämäni on onnellista, vaikka en ole korkeaan asemaan edennyt. Toisaalta lääkärit tietävät, että jos heillä olisi ollut ne vaikeudet mitkä minulla, he eivät olisi lääkreiksi opiskelleet.
Jätin uskovaiset ystäväni kauemmaksi, heidän kanssaan kun joudun aina erimielisyyksiin mm. Israelin tilanteesta, idän pahuudesta ja lännen katolilaisuuden ja protestanttisuuden takia menestymisestä, kavereiden tolstoilaisittain alistuessa kohtaloonsa. Pääni on niin sekava, että en jaksa tätä asiaa kirkkaammin selittää. Nyt kuitenkin odottelen KELA:n rahoja, että pääsisin edes joten kuten elämään. Viikonloppuna kävin kaupungin humussa, missä näin kylläkin kolme pahoinpitelyä. Sitten olen todennut, että elämäni on kuitenkin hyvää ja onnellista, potkutkin saaneena eli määräaikaisen työsuhteen päätyttyä, asuntotarjousten mennessä ohitse kun ei ole työttömänä varaa sijoittaa niihin.
Jos vertaan vuokralla asuvia vanhoja pariskuntia esim. vanhempiini, jotka omistavat oman asunnon, voin todeta vuokralla asuvia, köyhiä ihmisiä kuitenkin hengellisesti rikkaammiksi.
Saarnaajan kirja on ihana äärimmäisyys, ja Raamattua, erityisesti vanhaa käännöstä lukiessa saa mieleensä rauhan; vaikka ei tekstiä kaikilta osin ymmärtäisikään, niin silti vanhan käännöksen sana sanalta -suomennoksesta tuntee, että näin se asia menee. Oikeus voittaa, köyhät, vähäiset ja vaatimattomat saavat osansa ja rikkaat häviävät (Saul).
.
=
saarnaajaa ei tosin enää nykytukijoiden mukaan pidetä Salomon itsensä kirjoittamana vaikkakin se on kirjoitettu hänen hallituskautenaan.
Saarnaajaa ei todellakaan pahemmin missään kuule luettavan, onhan se yksi Raamatun hämmentävimmistä kirjoista.
Se tuo kuitenkin eräänlaista lohtua uskovan arkipäivän elämään. Yhteys Jumalaan on ainut asia joka voi tehdä tästä elämästä elämisen arvoisen.