Oy Veikkaus Ab on ollut viime aikoina ahtaalla, vaikka yhtiön toiminta ja liikevoitto ovatkin kasvaneet tasaisesti. Ylivoimaisesti suurin kohu on tietenkin noussut toimitusjohtaja Matti Ahteen potkuista.
Vaikka pesäpalloilijat olivat vastaajina sopupelikäräjillä, yhtä lailla epäilyksiä on heitetty yhtiön omaan taitamattomaan toimintaan. Lisäksi ensimmäistä kertaa on jouduttu tosissaan kamppailuun ulkomaista kilpailua vastaan.
Vaikeudet eivät kuitenkaan ole mitenkään tuntemattomia Veikkauksen yli 60 vuoden historiassa. Jo ensimmäinen toimitusjohtaja Tauno Aarre kavalsi itselleen varoja käyttäen hyväksi yhtiön nimeä keväällä 1941.
Hiihtoliiton puheenjohtajanakin aiemmin toiminut Aarre yritti peitellä väärinkäytöksiään vedoten samanaikaiseen liikekannallepanoon. Aarre kuoli samaan aikaan kun jatkosota alkoi 26. 6. 1941.
Velkojat kuitenkin pyrkivät saamaan Veikkauksen vastuuseen toimitusjohtajansa tekosista, mitä yhtiö tietysti vastusti. Asia hautautui lopulta oikeussalien syövereihin.
Tasa-arvo koetuksella jo yhtiön alkumetreillä
Sukupuolten välinen tasa-arvo oli koetuksella Veikkauksessa ensimmäisiä työntekijöitä palkattaessa. Eräs hallituksen jäsen sitti pöytäkirjassa eriävän mielipiteensä siitä, että yhtiöön otettiin naimisissa olevia naisia. Vastustus tuntuu kummalliselta, koska työvoimasta oli välirauhan aikana muutenkin pulaa.
Työnantajana Veikkaus ei ole koskaan kitsastellut eduista. Yhtiö kustansi henkilökunnalleen ajankohtaan nähden modernisti eläkevakuutuksen vuonna 1949. Vakuutuksen piiriin pääsi vasta viisi vuotta jatkuneesta työsuhteesta tavanomaisten kahden vuoden asemesta.
Tätä yhtiön johto perusteli vakuutusmaksujen säästöllä. Suurimman osan naisista otaksuttiin antautuvan muutaman palvelusvuoden jälkeen kodinhoitoon.
Naiset ovat kuitenkin ehkä tehneet tärkeimmän päivätyön yhtiön alkuvuosikymmeninä. Ennen atk:ta suuritöinen ja tarkkuutta vaativa kuponkien tarkistaminen oli yksinomaan naisten työtä.
Veikkaus perustettiin urheilumiesten aloitteesta. Vaikka urheilussa ja muilla veikkausvoittovaroilla tuetuilla elämänalueilla on jo pitkään vallinnut sukupuolinen tasa-arvo, itse yhtiö on jostain syystä jäänyt pitkälti miesten hallinnoimaksi.
Vilppejä ja epäselvyyksiä riittänyt
Ennen on line -pelejä laaja asiamiesverkosto varmisti suomalaisten pelihimon tyydyttämisen. Parhaimmillaan asiamiehiä oli yli 10 000.
Joukkoon mahtui tietysti monenlaisia ihmisiä. Etenkin alkuvuosina asiamiehet pitivät veikkaajilta saamansa rahat ja toivoivat, ettei voittoja osuisi heidän vastaanottamiinsa kuponkeihin.
Epäselvyyksiä on riittänyt pääkonttorissakin, ja pelaajat ovat olleet usein tyytymättömiä joko asiasta tai tahallaan. Erään runsaasti huomiota herättäneen oikeudenkäynnin jälkeen niin henkilökunnan kuin asiakkaidenkin tekemät pikkuvilpit on yritetty hoitaa vaivihkaa poissa julkisuudesta.
Yhtiönäkin Veikkaus on kärhämöinyt erityisesti verotuksesta, jolloin rahasummatkin ovat jo olleet täysin toisensuuruisia. Korkein hallinto-oikeus vapautti Veikkaus Oy:n yli 100 miljoonan markan jälkiveroista 1970-luvulla.
Ehkä merkillisimpänä sotkuna voidaan pitää sitä, kun Veikkaus tilitti voitoistaan 10 prosenttia liikaa arpajaisveroa 1970-luvun alusta aina vuoteen 1986. Pelaajien voitot jäivät vastaavasti liian pieniksi.
Bingolotto-peliä aloitettaessa asia huomattiin, ja käräjiä käytiin vuoteen 1990 asti. Veikkaus tuomittiin syypääksi vahinkoon, ja yhtiö maksoikin liikaa perityt verot takaisin voittajille.
Ahvenanmaan Internet-pelit uhkaavat Veikkausta
Oikeastaan koko veikkaus alkoi ulkomaisen kilpailun paineesta. Sodan alla Suomesta pelattiin kirjeitse Ruotsissa vuonna 1934 käynnistynyttä veikkausta. Pelirahaa virtasi pois Suomesta, ja mikä pahinta, perivihollisen Ruotsin urheilun tukemiseen.
Nyt länsi on taas kääntynyt uhkaavaksi ilmansuunnaksi. hvenanmaalainen PAF pyrkii kaappaamaan mannermaan asukkaiden rahoja itselleen Internet-peleillään.
Vastavetona Veikkaus lopetti noin vuosi sitten myyntinsä Ahvenanmaalla. Toimenpide oli enemmän mielenosoituksellinen. Todellisuudessa Ahvenanmaalta ei ole yhtiön kassaan tullut koskaan edes suolarahoja.
Vaikka valtio tukee Veikkausta kiistassa, rajattomien tiedonsiirtoyhteyksien maailmassa voi olla vaikea estää millään ulkoisilla rajoituksilla ihmisten pelaamista.
Johtajat järjestöjen ja valtion ristipaineessa
Veikkaus sallittiin aikanaan siksi, ettei se ole uhkapeliä, vaan urheilutietoon perustuvaa ennustamista. Vaikka ennustuspelit ovat jääneet aina vain sivummalle, yhtiön tarkoituksena on säilynyt varojen hankinta suomalaiselle liikunnalle, kulttuurille ja vapaalle kansansivistykselle.
Viime aikoina on kuitenkin epäilty, että yhtiö tosiasiallisesti jakaa rahaa liian avokätisesti yli omien markkinointi- ja mainostarpeidensa.
Tavallaan tämä ristiriita on jo sisäänrakennettuna yhtiössä itsessään. Poliitikot varmistivat määräysvaltaansa yhtiössä vuonna 1975, kun Veikkaus siirtyi kokonaan valtion omistukseen.
Veikkauksen omat organisaatiotutkimukset ovat osoittaneet, että yhtiön toiminnan kannalta tehokkain olisi tiivis ja selkeä johto. Selvitykset unohdettiin arkistoihin, ja johtajien vakansseja vain lisättiin.
Järjestöt halusivat omat edunvalvojansa yhtiön sisälle poliitikkojen tekemien päätösten vastapainoksi. Loton menestystarina kasvatti veikkausvoittovaroja, mutta samalla urheilun ohella aina vain laajempi osa kansalaistoiminnasta muuttui yhä riippuvaisemmaksi kansan pelihimosta.
Järjestöjen ja valtion välisen jännitteen takia yhtiön johto alkoi jo 1950-luvulla rakentaa suhteita poliitikkoihin ja tiedotusvälineisiin. Professori Heikki Ylikangas toteaakin suoraan yhtiön omassa historiikissa, ettei Veikkauksen menestystä ja menestymättömyyttä voi johtaa toimitusjohtajien tarmokkuudesta tai passiivisuudesta.
Toimitusjohtajat heijastelivat aina omaa aikaansa, taustaansa ja ympäristöään. Veikkausta taas määräävät viime kädessä täysin toiset tekijät.
Vaikka pesäpalloilijat olivat vastaajina sopupelikäräjillä, yhtä lailla epäilyksiä on heitetty yhtiön omaan taitamattomaan toimintaan. Lisäksi ensimmäistä kertaa on jouduttu tosissaan kamppailuun ulkomaista kilpailua vastaan.
Vaikeudet eivät kuitenkaan ole mitenkään tuntemattomia Veikkauksen yli 60 vuoden historiassa. Jo ensimmäinen toimitusjohtaja Tauno Aarre kavalsi itselleen varoja käyttäen hyväksi yhtiön nimeä keväällä 1941.
Hiihtoliiton puheenjohtajanakin aiemmin toiminut Aarre yritti peitellä väärinkäytöksiään vedoten samanaikaiseen liikekannallepanoon. Aarre kuoli samaan aikaan kun jatkosota alkoi 26. 6. 1941.
Velkojat kuitenkin pyrkivät saamaan Veikkauksen vastuuseen toimitusjohtajansa tekosista, mitä yhtiö tietysti vastusti. Asia hautautui lopulta oikeussalien syövereihin.
Tasa-arvo koetuksella jo yhtiön alkumetreillä
Sukupuolten välinen tasa-arvo oli koetuksella Veikkauksessa ensimmäisiä työntekijöitä palkattaessa. Eräs hallituksen jäsen sitti pöytäkirjassa eriävän mielipiteensä siitä, että yhtiöön otettiin naimisissa olevia naisia. Vastustus tuntuu kummalliselta, koska työvoimasta oli välirauhan aikana muutenkin pulaa.
Työnantajana Veikkaus ei ole koskaan kitsastellut eduista. Yhtiö kustansi henkilökunnalleen ajankohtaan nähden modernisti eläkevakuutuksen vuonna 1949. Vakuutuksen piiriin pääsi vasta viisi vuotta jatkuneesta työsuhteesta tavanomaisten kahden vuoden asemesta.
Tätä yhtiön johto perusteli vakuutusmaksujen säästöllä. Suurimman osan naisista otaksuttiin antautuvan muutaman palvelusvuoden jälkeen kodinhoitoon.
Naiset ovat kuitenkin ehkä tehneet tärkeimmän päivätyön yhtiön alkuvuosikymmeninä. Ennen atk:ta suuritöinen ja tarkkuutta vaativa kuponkien tarkistaminen oli yksinomaan naisten työtä.
Veikkaus perustettiin urheilumiesten aloitteesta. Vaikka urheilussa ja muilla veikkausvoittovaroilla tuetuilla elämänalueilla on jo pitkään vallinnut sukupuolinen tasa-arvo, itse yhtiö on jostain syystä jäänyt pitkälti miesten hallinnoimaksi.
Vilppejä ja epäselvyyksiä riittänyt
Ennen on line -pelejä laaja asiamiesverkosto varmisti suomalaisten pelihimon tyydyttämisen. Parhaimmillaan asiamiehiä oli yli 10 000.
Joukkoon mahtui tietysti monenlaisia ihmisiä. Etenkin alkuvuosina asiamiehet pitivät veikkaajilta saamansa rahat ja toivoivat, ettei voittoja osuisi heidän vastaanottamiinsa kuponkeihin.
Epäselvyyksiä on riittänyt pääkonttorissakin, ja pelaajat ovat olleet usein tyytymättömiä joko asiasta tai tahallaan. Erään runsaasti huomiota herättäneen oikeudenkäynnin jälkeen niin henkilökunnan kuin asiakkaidenkin tekemät pikkuvilpit on yritetty hoitaa vaivihkaa poissa julkisuudesta.
Yhtiönäkin Veikkaus on kärhämöinyt erityisesti verotuksesta, jolloin rahasummatkin ovat jo olleet täysin toisensuuruisia. Korkein hallinto-oikeus vapautti Veikkaus Oy:n yli 100 miljoonan markan jälkiveroista 1970-luvulla.
Ehkä merkillisimpänä sotkuna voidaan pitää sitä, kun Veikkaus tilitti voitoistaan 10 prosenttia liikaa arpajaisveroa 1970-luvun alusta aina vuoteen 1986. Pelaajien voitot jäivät vastaavasti liian pieniksi.
Bingolotto-peliä aloitettaessa asia huomattiin, ja käräjiä käytiin vuoteen 1990 asti. Veikkaus tuomittiin syypääksi vahinkoon, ja yhtiö maksoikin liikaa perityt verot takaisin voittajille.
Ahvenanmaan Internet-pelit uhkaavat Veikkausta
Oikeastaan koko veikkaus alkoi ulkomaisen kilpailun paineesta. Sodan alla Suomesta pelattiin kirjeitse Ruotsissa vuonna 1934 käynnistynyttä veikkausta. Pelirahaa virtasi pois Suomesta, ja mikä pahinta, perivihollisen Ruotsin urheilun tukemiseen.
Nyt länsi on taas kääntynyt uhkaavaksi ilmansuunnaksi. hvenanmaalainen PAF pyrkii kaappaamaan mannermaan asukkaiden rahoja itselleen Internet-peleillään.
Vastavetona Veikkaus lopetti noin vuosi sitten myyntinsä Ahvenanmaalla. Toimenpide oli enemmän mielenosoituksellinen. Todellisuudessa Ahvenanmaalta ei ole yhtiön kassaan tullut koskaan edes suolarahoja.
Vaikka valtio tukee Veikkausta kiistassa, rajattomien tiedonsiirtoyhteyksien maailmassa voi olla vaikea estää millään ulkoisilla rajoituksilla ihmisten pelaamista.
Johtajat järjestöjen ja valtion ristipaineessa
Veikkaus sallittiin aikanaan siksi, ettei se ole uhkapeliä, vaan urheilutietoon perustuvaa ennustamista. Vaikka ennustuspelit ovat jääneet aina vain sivummalle, yhtiön tarkoituksena on säilynyt varojen hankinta suomalaiselle liikunnalle, kulttuurille ja vapaalle kansansivistykselle.
Viime aikoina on kuitenkin epäilty, että yhtiö tosiasiallisesti jakaa rahaa liian avokätisesti yli omien markkinointi- ja mainostarpeidensa.
Tavallaan tämä ristiriita on jo sisäänrakennettuna yhtiössä itsessään. Poliitikot varmistivat määräysvaltaansa yhtiössä vuonna 1975, kun Veikkaus siirtyi kokonaan valtion omistukseen.
Veikkauksen omat organisaatiotutkimukset ovat osoittaneet, että yhtiön toiminnan kannalta tehokkain olisi tiivis ja selkeä johto. Selvitykset unohdettiin arkistoihin, ja johtajien vakansseja vain lisättiin.
Järjestöt halusivat omat edunvalvojansa yhtiön sisälle poliitikkojen tekemien päätösten vastapainoksi. Loton menestystarina kasvatti veikkausvoittovaroja, mutta samalla urheilun ohella aina vain laajempi osa kansalaistoiminnasta muuttui yhä riippuvaisemmaksi kansan pelihimosta.
Järjestöjen ja valtion välisen jännitteen takia yhtiön johto alkoi jo 1950-luvulla rakentaa suhteita poliitikkoihin ja tiedotusvälineisiin. Professori Heikki Ylikangas toteaakin suoraan yhtiön omassa historiikissa, ettei Veikkauksen menestystä ja menestymättömyyttä voi johtaa toimitusjohtajien tarmokkuudesta tai passiivisuudesta.
Toimitusjohtajat heijastelivat aina omaa aikaansa, taustaansa ja ympäristöään. Veikkausta taas määräävät viime kädessä täysin toiset tekijät.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin kenosta en historoiunut, vaikka keno joutuu uudeksi oikustaisteluksi. On nimittäin semmoista tietoa vuotanut. No kirjoitetaan tämänpäivän historiaa myöhemmin...