Enkä ala todellakaan kaunistelee sanojani. Mä olen ensimmäisen lapsen saanu 16-vuotiaana ja 2 niitä on siunaantunut sen jälkeen =) En oo hetkeäkään katunut vaikka välillä tuntuu ettei jaksa. Ja hermostuttaa joskus pienetkin asiat niin et tekis mieli mukula nostaa seinälle!!!! Mutta silti ne ovat lapsia. Omia tai vieraita niin lapsia silti. Tässä maassa on niin paljon pahaa et suosittelen aborttia jos se edes käy mielessä,sillon ette oo valmiita. ETTE TODELLAKAAN!!! Vaan se joka äidiksi haluaa on iloinen kun saa tietää raskaudesta eikä punnitse asioita haluuko vai ei.Mä en voi käsittää miten ihminen ei tajua et mitä jos mulla ois näin . Tai jos mun äiti tai isä ois laiminlyönyt mua. Ja sit jos on ollutkin ongelmia niin pitääkö ne jakaa vielä omille lapsille! Niin monta lasta tuolla kylillä menee juopon äitinsä mukana ja rattaat täynnä kaljaa! Lapsilla paskaset vaatteet ja äiti käyttää rahat omiin tarpeisiin. Ja nyt lehdessä luki et eilen yöllä tuli Kittilässä poliisille tietoon 2v.pojasta. Joka oli kuollut rikoksen uhrina. Taas yksi äiti ta isä jolla paha olla niin ei jumakauta riistä sitä omaa paskaa henkeään vaan viattoman lapsen.
HEI MÄ SANON TÄN NYT ITSE 3 LAPSEN ÄITINÄ !!!!
Nimetön
372328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kirjoitit todellisesta aiheesta, varmasti äitinä tuntuu vielä kauheammalta kuulla tuollaisia uutisia kuin tuo 2 vuotiaan surma:( Itsestäkin tuntuu pahalta vaikka minulla ei lapsia olekaan eli en voi tavallaan ajatella suhteessa omaan tilanteeseen, mutta äitinä varmasti katsoo omaa lastaan ja miettii miten kukaan voi tappaa sellaisen iloisen pienen 2-vuotiaan...
Kerrankin kirjoitit nuorena äitinä aborttipalstalle vakavasta aiheesta tuomitsematta meitä abortintekijöitä, ja olit aivan oikeassa.
Olet varmasti todella hyvä ja kypsä äiti lapsillesi vaika olet ensimmäisesi todella nuorena saanutkin. Moni 16-vuotias ei ole kypsä äidiksi, mutta sinä kuulostat siltä että todella aidosti rakastat lapsiasi ja rakkaushan on se kallisarvoisin asia mitä lapsilleen voi antaa, pisteet sinulle ja oikein hyvää joulun odotusta.
Maailmassa tapahtuu kauheita asioita mutta yritetään olla uppoamatta niihin liikaa ja ajatella kauniita asioita, suurin osa lapsista Suomessa elää silti rakastavissa ja huolehtivissa perheissä:)
Jokaisen vanhemman velvollisuus on rakastaa lastaan. Ei lapsen rakastaminen ole asia, joka valitaan tai jätetään valitsematta.
Tuo 16 vuotiaana ensimmäisen lapsensa saanut on kantanut osansa elämän kuormasta ja on siitä ilmeisesti myös itsellensä jotakin saanut.
Todellakin maailmassa tapahtuu kauheita asioita. Kauheuksiin luetaan mm. 11 000 suomalaista aborttia vuosittain. Nämä abortissa surmatut lapset eivät ole saaneet pisaraakaan rakkautta. Rakkauden sijaan he ovat saaneet myrkkyä.
Kukaan vuonna 2004 aborteissa surmatusta 11000 lapsesta ei tänään ole iloinen 2-vuotias.
Merlotten sanoin: "...miten kukaan voi tappaa sellaisen iloisen pienen 2-vuotiaan..."
"Jokaisen vanhemman velvollisuus on rakastaa lastaan. Ei lapsen rakastaminen ole asia, joka valitaan tai jätetään valitsematta. "
Totta kai on!
Itse valitsin yksinhuoltajuuden ja peruskoulun viimeisellä luokalla äidiksi tulon sijasta yliopistokoulutuksen, turvatun elämän ja kyvyn ylläpitää itseni ilman yhteiskunnan varoja. Nyt olen akateemisessa ammatissa töissä ulkomailla 28-vuotiaana. Ja lapsia minulla ei ole vieläkään ja iän myötä olen tajunnut etä en niitä itselleni koskaan haluakaan.
Kamala ajatus että olisin pitänyt silloin odottamani lapsen.
Kerrot, että rakkaus lapseen on valinta, jota et tehnyt. Missä siis on lapsesi, jota et rakastanut? Siellä missä vanhemmuutesikin?
Ehkäpä huomaat, että akateemisen koulutuksen ja oikein "työpaikan ulkomailla" voi saavuttaa lapsienkin kanssa. Jonakin päivänä saatat huomata, mitä elämä ja sen turvallisuus ovat.
Monet ihmiset ylläpitävät itsensä lisäksi myös lapsensa. Koulutuksesi ja työpaikkasi eivät siihen riittäneet?
Tietysti se mitä teet ja olet on EVVV. Pointti on siinä, että tekemisistäsi ei kannata tehdä mallia.
"Itse valitsin..."
Onneksi myös sinunlaisiasi vastuuntuntoisia ihmisiä on olemassa.
On ihanaa kuulla, että joku vielä osaa ajatella järkevästi ja taloudellisesti. Itse en voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia, ennenkuin se on taloudellisesti mahdollista.
Se on fakta, ettei ne lapset pelkällä rakkaudella kasva. Lapsenkasvatus tarvitsee rahaa.
Todella monet nuoret perheet elävät köyhyydessä, kun ovat alkaneet hankkia lapsia liian aikaisin. Onhan heillä tietysti rakkautta (just joo..) elämässään ja ne lapset, mutta enpä itse haluaisi kulkea ryysyissä ja olla aina vaan kotona, kun kaikki rahat menevät lapsien tarpeisiin.
Miksi adoptiota haluaville ihmisille on niin tarkat "seulonnat"? Siksi, koska halutaan olla varmoja, että vanhemmilla on taloudelliset edellytykset huolehtia lapsesta. Miksei kaikkia raskaana olevia seulota tällä tavoin?
"Kyllä sinun kuuluu rakastaa sitä kun sillä on sinun DNA:ta ja päkistit sen itse ulos välilihasi repien! Vaikka hampaat irvessä ja joka päivää inhoten!" vai?
Hohhoi. Tai sitten ei. On se kumma miten kyvyttömiä aborttioikeuden vastustajat ovat myöntämään että kaikilla ei todellakaan ole mitään mystistä äidinvaistoa - vai ehkä haluna on vain rangaista äitiä (isähän voi lähteä lätkimään jos ei vanhemmuus kiinnosta, sillä ei ole niin väliä) siitä että kehtasi harrastaa seksiä?
"Kukaan vuonna 2004 aborteissa surmatusta 11000 lapsesta ei tänään ole iloinen 2-vuotias."
Bwahaha. Joo, ja minä olen tappanut jo kymmeniä iloisia vaihtelevan ikäisiä lapsia käyttämällä ehkäisyä joka, hui kauhistus, ei ehkäise munasolun irtoamista. On se niiiiiiin vaikeaa tehdä ero potentiaalisen ja elävän lapsen välille.
Niin nykyäänhä kuparikierukan tehon arvellaan perustuvan enssijasesti siihen että munasolu kulkeutuu niin nopeesti kohtuun ettei ehdi edes hedelmöityä. Jos siis tätä ehkäsyä tarkotit..
Taitaa olla je-pilleri enää sellanen mikä ehkäsee sen hedlmöittyneen munasolun kiinnittymisen. Tätä ei varmaan suositella jatkuvaan käyttöön..?
Pelkistä munasoluista ja siittiöistä ei tuu mitään, vasta ku ne on yhdistyny niin on uus elämä alkanu.
On se kumma kun abortinpuolustajat haluaa niin mieluusti unohtaa että sen lapsen voi myös antaa toiselle kasvatettavaks ja muutenki vähättelee adoptiomahdollisuutta.
No, Suomessa nyt on käytännössä mahdotonta kuolla nälkään.. oma tahto selviytyä ja oikee asenne mahdollistaa jo aika paljon.
Mitenkähän mä oon selvinny työttömänä / opiskelijana yksinhuoltajana 10 vuotta...
ei se yltäkylläsyyskään aina oo kaikki kaikessa. Mitä sitten vaikka lapsella ois kuinka hienoja ja kalliita leluja jos kukaan ei leiki niillä sen kans? Jännän lelun saa vaikka käpylehmästä ja pistää mielikuvituksenki liikkeelle, ja ne itetehdythän lopulta on suosituimpia leluja.
Tärkeempää kun materiaalinen hyvä on se ilmapiiri mikä kodissa vallitsee ja yhdessä vietetty aika ja tekeminen.
Ja kyllä oisin pystyny niitä hienojakin leluja / uusia vaatteita enemmän ostaan mutta kun on säästeliäs luonne niin hyvin on pärjätty, ja kuuluuhan jokaiselle lapselle ainakin se lapsilisä.
Tai sitten vain pystymme myöntämään että vaikka adoptio on vaihtoehto, raskaus ylipäätään voi olla monille ei-toivottu kokemus. Puhumattakaan terveysriskistä. Itse en alkaisi sikiön kasvatusalustaksi ja sitten päkistämään melonin kokoista möykkyä sitruunan kokoisesta reiästä tai menisi leikattavaksi mahasta auki. Joillekin adoptoitavaksi antaminen on ihan hyvä vaihtoehto, mutta se ei todellakaan ole myöskään mikään helppo ratkaisu. Etenkin jos koko raskauden ajatus aiheuttaa lähinnä vastenmielisyyttä.
Ja onhan täällä tuo äänekkäin naisten oikeuksia vastustava itkijähihhuli jonka mielestä sikiön synnyttäminen ja sen lapsen antaminen adoptoitavaksi on "lapsen kohtelemista esineenä". Pakkovanhemmuus sitten on niin hyvä asia?
"Todellakin maailmassa tapahtuu kauheita asioita. Kauheuksiin luetaan mm. 11 000 suomalaista aborttia vuosittain. "
Kauheampaa olis jos nämä 11000 lasta ois heitteillejätetty tai tapettu äidin tai isän uupumisen takia. Sen takia he olivatkin valinneet abortin koska nämä lapset eivät ehkä olisi nyt läheskään iloisia kaksi vuotiaita.
Abortin ja tapetun jo syntyneen lapsen välillä on hieman eroa!
Todellisia kauheuksia ovat monta miljoona elävää, hengittävää, tuntevaa lasta maailmassa jotka päivästä toiseen nälkiintyneenä, hyväksikäytettynä, unohdettuina suree syntymistään ja ihmettelee mitä varten on tässä hirvittävässä maailmassa. Heitä ei kukaan missään elämän vaiheessa tule auttamaan. Siksi on tärkeää kouluttaa ihmisiä ehkäisyyn ja abortin mahdollisuuteen, ei syyllistetä eikä tuomita.
Ja ne, jotka todetaan kyvykkäiksi huolehtimaan lapsesta (taloudellisesti) niin ei aborttia heille.
Uskon että monien perheiden köyhyys johtuu ihan jostain muusta kuin lapsista. Ei ainakaan meidän lapset ole syöneet meitä perikatoon, ja joka vuosi käydään Kreikan saaristossa koko perhe. Säälin ystävääni, joka perustelee lapsettomuuttaan juuri kuten sinäkin. Rahkeita olisi hoitaa useampikin lapsi, siis rahallisia, mutta ei kun ei. Vika on korvien välissä... Heillä on kallis auto, uusi asunto, molemmilla hyväpalkkainen työ, jopa koiran ovat raaskineet ostaa, mutta lapsi "hankitaan" vasta kun ilmeisesti on varaa ostaa lelukauppa tyhjäksi ja lastenvaateliikkeet samaten...
Kaikki te, jotka olette sitä mieltä, että lapsia ei kannata HANKKIA ennen kuin se on taloudellisesti mahdollista: ei niitä lapsia millään rahalla kaupasta saa. Paras kun pysytte lapsettomina, se raha on teille vain tekosyy. Te pelkäätte jotain. Koskaan sitä rahaa/mainetta/kunniaa ei tule teillä olemaan tarpeeksi. Aina te jotain keksitte.
"...Kauheampaa olis jos nämä 11000 lasta ois heitteillejätetty tai tapettu äidin tai isän uupumisen takia."
Siis mitä näille 11 000:lle onkaan tehty? Joka ainoalle? Yksikään heistä ei ole iloinen 2-vuotias! Eikö joka ainoa ole myrkytetty tai imetty silppuriin? Mitä kauheampaa he olisivat voineet elämässään kohdata kuin ennenaikaisen kuoleman?
"Abortin ja tapetun jo syntyneen lapsen välillä on hieman eroa!"
Kuolinaika ja se, että jälkimmäisiä lain olisi pitänyt suojata ja tekijälle annetaan rangaistus.
"Todellisia kauheuksia ovat monta miljoona elävää, hengittävää, tuntevaa lasta maailmassa jotka päivästä toiseen nälkiintyneenä, hyväksikäytettynä, unohdettuina suree syntymistään ja ihmettelee mitä varten on tässä hirvittävässä maailmassa. Heitä ei kukaan missään elämän vaiheessa tule auttamaan."
Missähän mahtaa olla maalaamasi murheen alho? Esityksesi perustaeella varmaan Danten helvetissä? Arvaan että tällaisessa kiirastulen liemessä kiehuu ihan eri porukka kuin lapset.
"Jokaisen vanhemman velvollisuus on rakastaa lastaan. Ei lapsen rakastaminen ole asia, joka valitaan tai jätetään valitsematta."
Missäköhän utopiassa tällainen ihanne sitten oikeasti toteutuu. Oli vanhemman velvollisuus mikä hyvänsä, niin silti reaalielämässä aina löytyy niitä, jotka eivät velvollisuuksistaan huolehdi. Ja kun vanhempi jättää tämän velvollisuuden huolehtimatta, lapsi kärsii.
Maailmassa on äitejä, jotka eivät rakasta lapsiaan. Toiset eivät edes halua, ja toiset eivät kykene rakastamaan vaikka kuinka haluaisivat. Näiden ihmisten lapset sitten aikuisemmalla iällä korjaavat sen rakkaudettomuuden kaskea kärsimällä lapsuusajalla syntyneiden hylätyksitulemisen tunteiden traumoista. Vielä lapsena kun kaikki eivät edes käsitä, ettei äiti minua rakasta, eivät käsitä mitä se oikeasti rakastaminen edes olisi. Ja sitten on niitä tuhansia omien vanhempiensa konkreettisesti hylkäämiä, jotka kantavat vanhempiensa tekemää stigmaa lopun elämäänsä.
"Velvollisuus rakastaa" on ylevä ihanne. Siltikään sekään ei riitä. Sellainen rakkaus, mikä annetaan vain velvollisuudesta ei riitä onnelliseen lapsuuteen, valitettavasti. Tuo 16-vuotias kantaa tosiaan osaansa elämänsä kuormasta, ja mitä ilmeisimmin ihan vilpittömästi ja täydestä sydämestään lapsiaan rakastaa. Sellainen rakkaus, mitä tuo 16-vuotias lapsiinsa tuntee, ei kumpua ainoastaan velvollisuudentunteesta. Ja sellaista rakkautta tarvitsisi ihan joka ikinen lapsi, myöskin joka ikinen aikuinen. Sellainen rakkaus kantaa tässä elämässä vaikeinpinakin hetkinä.
Sääli niitä lapsia ja aikuisia, jotka sellaisesta rakkaudesta jäävät paitsi. Minun sympatiani ovat niiden puolella, jotka kokevat, kuinka heidän rakastaminenkin on vanhemmalle vain velvollisuus.
"Siis mitä näille 11 000:lle onkaan tehty? Joka ainoalle? Yksikään heistä ei ole iloinen 2-vuotias! Eikö joka ainoa ole myrkytetty tai imetty silppuriin? Mitä kauheampaa he olisivat voineet elämässään kohdata kuin ennenaikaisen kuoleman?"
Kahden vuoden helvetin. Elää ja kärsiä sen. Joka ikisen hetken.
Otetaan vertaus? Kaksi ihmistä on raa'asti surmattu. Toinen näistä kuoli ensimmäiseen iskuun, kaikki potkiminen ja hakkaaminen ja viiltely on tehty hänelle vasta hänen kuolemansa jälkeen. Toinen koki tämän saman vuorokauden kestävän potkimisen ja hakkaamisen ja viiltelyn, ennen kuin sai lopulta viimeisen iskunsa. Lopputulos sama. Potkittu, hakattu, viillelty ja kuollut. Kummalle kohtalo oli armeliaampi?
Toinen luonnollisempi vertaus, jossa ei pitäisi olla mitään raakuutta: Auto-onnettomuus. Kaksi eri tapausta. Toinen saa sydänkohtauksen, johon kuolee heti, auto ajautuu ojaan, kierähtää katolleen ja murskautuu lähes täysin. Toinen saa sydänkohtauksen, johon ei kuole, auto ajautuu ojaan, kierähtää katolleen ja murskautuu lähes täysin. Ajaja jää jumiin ratin ja penkin väliin, hän ei pääse liikkumaan, jalka on murskautunut ja hengittäminenkin sattuu. Eikä auttajia mailla halmeilla. Ajaja kärsii vuorokauden tuskissaan, kunnes lopulta kuolee verenhukkaan. Lopputulos sama, kumman kohtalo oli armeliaampi? Kumman kohtalon toivoisit lähimmällesi?
"Missähän mahtaa olla maalaamasi murheen alho? Esityksesi perustaeella varmaan Danten helvetissä? Arvaan että tällaisessa kiirastulen liemessä kiehuu ihan eri porukka kuin lapset."
Arvaa sinä vain, mutta sellaisissa oloissa niitä lapsia on ihan oikeasti. Suomessa. Sinä et vain ole törmännyt siihen surkeuteen. Ole onnellinen siitä. Joissakin ammateissa tuon lasten kärsimysten näkeminen on valitettavan yleistä.
Oletko järkkynyt? Näetkö näkyjä valveillakin?
Onko tarkoituksesi sanoa, että 11 000 abortoidun lapsen vanhemmat olisivat surmanneet lapsensa kahden vuoden kuluessa joka tapauksessa?
""Jokaisen vanhemman velvollisuus on rakastaa lastaan. Ei lapsen rakastaminen ole asia, joka valitaan tai jätetään valitsematta.""
"Missäköhän utopiassa tällainen ihanne sitten oikeasti toteutuu. Oli vanhemman velvollisuus mikä hyvänsä, niin silti reaalielämässä aina löytyy niitä, jotka eivät velvollisuuksistaan huolehdi. Ja kun vanhempi jättää tämän velvollisuuden huolehtimatta, lapsi kärsii."
Juuri siksi on valittava rakkauden velvollisuus, jotta kärsimystä ei siirrettäisi lapseen. Fataali hylkääminen tapahtuu abortissa - lapsi kärsii. Se että aikuinen saattaa jättää lastaan rakastamatta, ei poista millään tavalla hänen velvollisuuksiaan lapsen äitinä tai isänä. Jos on lapsesta niin välinpitämätön, että on hänet huolimattomasti alkuun saattanut, niin viimeistään silloin on kaikki hyvät syyt ryhdistäytyä ja ottaa vastuu tekemisistään ja lapsesta. Kaikki muu harkinta on myöhäistä.
Jokaiselle ihimiselle riittää että parhaansa koettaa - myös isänä ja äitinä. Tämä riittää myös lapselle. Hyvä tahto, tarkoitus ratkaisee, ei tekninen suoritus tai naapuriyleisön tyylipisteet. Aikuisena ja jo nuorena lapsi näkee vanhempiensa läpi. Eivät he ole kaikkivoipaisia julmalia, vaan ihmisiä. Se riittää.
On ihan turha yrittää piiloutua omien vajavaisuuksien taakse. Se on kovin raukkamainen piilopaikka.
On käsittämätöntä ylimielisyyttä ajatella lapsen elämää vanhempien itseään koskevian ennakoluulojen lävitse. Ei maailma eikä edes lapsen maailma pyöri vanhempien heikkouksien eikä vahvuuksienkaan ympärillä.
Mikä voisi olla pahempaa kuin kuolema jo ennen syntymää? (vertailukohtana se 2-vuotias, joka ei kuollut ennen syntymäänsä ja josta puhuttiin)
En näe näkyjä. Enkä kuvittele maailmaamme ideaaliympäristöksi, enkä kaikkia lapsia onnellisiksi omasta elämästään.
"Juuri siksi on valittava rakkauden velvollisuus."
Ja silti ihan reaalimaailmassa jotkut vain jättävät valitsematta.
"Se että aikuinen saattaa jättää lastaan rakastamatta, ei poista millään tavalla hänen velvollisuuksiaan lapsen äitinä tai isänä."
Ei poistakaan, mutta silti jotkut niin kuvittelevat. Ja nimenomaan se, että hoitaa vanhemman velvollisuuden elättää lastaan ja tarjota hänelle se aineellinen hyvä, ei riitä. Lisäksi tarvitaan sitä vilpitöntä rakkautta.
"niin viimeistään silloin on kaikki hyvät syyt ryhdistäytyä"
Olen samaa mieltä. Siltikään kaikki maailmassa ei vaan mene kuten minä toivoisin. Toiset eivät vain ryhdistäydy, vaikka miten hyvät syyt olisi. Ja silti kaikki nekään, jotka todella ryhdistäytyvät, eivät vaan kykene rakastamaan. Heille lapsi on vain velvollisuus, josta tulee suoriutua kunnialla. Ja kunniaan riittää se, että pitää huolta.
"Fataali hylkääminen tapahtuu abortissa - lapsi kärsii."
Nimenomaan abortissa lapsi ei vielä kärsi. Silloin sillä abortoitavalla lapsella ei ole tietoisuutta edes omasta olemassaolostaan, puhumattakaan mistään muusta. Lapsi menettää henkensä, mutta ei itse ymmärrä sitä, ei itse kykene edes kokemaan sitä, koska ei yksinkertaisesti aisti mitään maailmaa itsensä ulkopuolella, ei edes itseään. Tämän vuoksi abortissa lapsi kärsii hylkäämisestä paljon vähemmän kuin syntymänsä jälkeen.
"Jokaiselle ihmiselle riittää että parhaansa koettaa"
Toki valtaosin tämä on totta. Silti oman työkokemukseni mukaan, jos se vilpitön rakkaus jää puuttumaan, niin se ei riitä. Sellaisessa tilanteessa useinmiten kärsivät sekä lapset että vanhempansa. lapset kärsivät epämääräisistä ahdistuksista, riippuvuuksista ja tunne-elämän pulmista. Vanhemmat kärsivät epäonnistumisen tunteesta. Ja sitten on tietysti aina niitä, jotka eivät parastaan edes yritä, siis niitä, joita sinun unelmassasi ei ole olemassakaan.
Lapsenkaan maailma ei tosiaan pyöri vanhempiensa vahvuuksien ja heikkouksien ympärillä. Mutta heiltä saamansa rakkauden ympärillä se hyvin pitkälle pyörii. Ja rakkaudessa ei ole perimmiltään kyse vahvuuksista tai heikkouksista, vaan vilpittömästä rakkaudesta.
"...oman työkokemukseni mukaan, jos se vilpitön rakkaus jää puuttumaan, niin se ei riitä. Sellaisessa tilanteessa useinmiten kärsivät sekä lapset että vanhempansa. lapset kärsivät epämääräisistä ahdistuksista, riippuvuuksista ja tunne-elämän pulmista. Vanhemmat kärsivät epäonnistumisen tunteesta..."
OK, mutta eiväthän "ahdistus ja tunne-elämän pulmat" ole syitä, joilla (tai joiden potentiaalisella tai tilastollisella olemassaololla) voidaan oikeuttaa lapsen surmaaminen ja elämän kieltäminen täysin.
Ajatteletko (potilaistasi?) todella, että heidän tulisi häilyä tuonelan kartanoilla?
potilaistani niin. Valitettavasti monet heistä itse niin ajattelevat. Minä yritän lähinnä auttaa heitä ymmärtämään elämisen arvon, ja antaa itse itselleen oikeuden elää. Yritän auttaa heitä antamaan anteeksi, oli se sitten itselleen tai vanhemmalleen.
Tässä vaiheessa haluan korostaa muutamaa seikkaa:
Minä en ole äiti,minulla ei ole lapsia. Joten vanhemman rakkaudesta lapseensa en kykene puhumaan sillä tavoin, mitä se todella on. Kokemukseni mukaan sellainen edellyttäisi henkilökohtaista kokemusta.
En myöskään tarkoita sitä, ettäkö oman lapsensa rakastaminen olisi vaikeaa. Suurimmalle osalle vanhemmista se on helpompaa kuin mikään muu. Suurin osa vanhemmista rakastaa lapsiaan, myöskin niitä ei-toivottuja, niin vilpittömästi ettei riidat, suuttumukset, ja jopa vihan tunteet sitä kaada. Tarkoitan siis kokoajan niitä vanhempia, jotka eivät kykene rakastamaan vaikka haluaisivat, ja niitä jotka eivät edes halua. Niitäkin on olemassa.
Minä en toivo kenenkään jo syntyneen kärsivän. Abortti vain on mielestäni yksi tie minimoida viattoman kärsimys. En näe mitään syytä pakottaa ketään synnyttämään lasta, jota ihminen itse ei todellakaan halua eikä kykene edes huoltamaan, rakastamisesta puhumattakaan. Maailmaan syntyy niitä kokoajan ilman pakottamistakin.
"Ei maailma eikä edes lapsen maailma pyöri vanhempien heikkouksien eikä vahvuuksienkaan ympärillä."
Eikö tosiaan? Hmmh, minä aina kuvittelin että omat vanhemmat ja etenkin äiti ovat se suurin mahdollinen vaikuttaja lapsen varhaisessa kehityksessä ja jättävät jälkensä koko lapsen tulevaan elämään. Juuri ne heikkoudet ja vahvuudet ovat se perusta jolle lapsi minäkuvansa rakentaa.
***
Jos se kiteeläinen pitkään pahoinpidelty ja lopulta tapettu lapsi olisi ollut se 11001. abortoitu sikiö silloin v.2004, olisi se ollut sille lapselle huomattavasti parempi vaihtoehto. Eikö sinusta? Vai olisitko halunnut, että kaikki ne 11000 lasta olisivat syntyneet, ja ne kaikki olisi kidutettu hengiltä tai huostaanotettu (kuten tämän tapetun lapsi isompi sisarus ennen tätä tappoa) lopulta... kun niiden äidit eivät halunneet/kyenneet heitä hoitamaan? Tuskin ne olisivat olleet mitään iloisia 2-vuotiaita. Iloisia lapsia tulee niistä, jotka halutaan, joita rakastetaan ja joista pidetään huolta.
Voit katsoa ikäkohortti-tilastoista mikä on lasten keskimääräinen kuolleisuus. Abortoimatta jääneistä 11 000 lapsesta olisi todennäköisesti muutamia kymmeniä kuollut parissa vuodessa. Yhtenä lasten kuolinsyynä on myös pahoinpitelyt. Kyllä näihinkin rikoksiin olisi muutama ihmishenki menetetty.
Väitteesi siitä, että pidät kaikkia abortin tekijöitä syntyneiden lasten murhaajina on ehdottomasti pelkkää p...aa. Se on abortti-asiamiesten tyypillistä yleistystä, joka johtaa mielettömyyteen.
Abortin tekijät ovat melko tavallisia kansalaisia, ehkä vaikutteille ja ulkoiselle painostukselle alttiita ja lyhytnäköisiä, mutta eivät he olisi 2-vuotiaita surmannet. Suurin osa heistä eläisi ihan tavallista suomalaisen elämää. Nämä 10 900 lasta leikkisivät hiekkalaatikolla olematta lainkaan vaivaantuneita siitä, että heidät olisi joskus ajateltu myrkyttää tai imeä silppuriin.
Toki äiti on tärkeä. Olet keromuksiesi mukaan nuori äiti ja ehkä oivallat, että pidemmässä juoksussa äidin vaikutus vähenee, kaverit tulevat tärkeiksi, lapset itsenäistyvät, lopulta vanhemmat kuolevat jne. Tietysti sielun sopukoihin ja ajatteluun jäävät niin äidin kuin muidenkin ihmisten vaikutukset.
Lapsen ja ihmisen minäkuva ei perustu vain vanhempien hyviin ja huonoihin ominaisuuksiin. Toiseksi vanhemat ovat mitä ovat. He ovat jokaiselle lapselle se lähtökohta, jonka elämä on antanut. Ei lapsella, eikä vanhemmilla ole elämän palautus- eikä vaihto-oikeutta.
Useinhan se on niin, että ne jotka eniten halveksuvat adoptioon lapsen antaneita naisia, vastustavat myös aborttia.
En puhunut missään välissä mistään palautusoikeuksista tai kuluttajansuojasta :D mainitsin sen tosiasian että vanhempien persoonien, heikkouksien ja vahvuuksien ympärille ja niiden luomalle perustalle varhaislapsuudessa lapsen persoonallisuus rakentuu. Ne eivät ole ainoa vaikute elämässä mutta kiistattomasti suurin.
***
Jos nämä lapset olisi jätetty heitteille, heille olisi löydetty adoptiovanhemmat, joille "lapsen saaminen" olisikin sitten paljon harkitumpi teko kuin heitteillejättäneellä biologisella äidillä! Ja lasta olisi varmasti ainakin noiden ensimmäisten ikävuosien ajan rakastettu haluttuna lapsena, siitä pitävät adoptiovanhemmille asetetut vaatimukset huolen.
Lapsia kuolee väkivaltaisesti myös haluttujen raskauksien jälkeen, erinäisistä syistä. Perustelusi ei pidä - jos yksikin näistä lapsista välttyy pahoinpitelyltä se on yksi syy lisää jättää abortti tekemättä. Tosiasiassa heistä kuolisi väkivaltaisesti suunnilleen saman verran kuin muistakin vastasyntyneistä - kyllä lapsen vanhemmillekin on eroa tappaa sikiö tai jo syntynyt lapsi!
Valitan sitä, että kykenet ajattelemaan ihmistä vain hänen omistamiensa tai käytettävissä olevien asioiden (ruoan, vaatteiden, suojan,... lelujen, kodin, koulutuksen, yhteiskunnallisen statuksen,...) funktiona. Rinnastus nälkäkuoleman partaalla sinnittelevien lasten ja kenen tahansa kasvavan kanssakansalaisemme välillä on tahallinen. Ihmisarvo ei perustu siihen mitä ihmisellä on materiaalisesti: ihminen on sinällään arvokas, kärsimys ei toki vähennä ihmisarvoa.
Lapsilla ei ole kykyä surra syntymistään - he haluavat elää, ei kuolla. Käypä kokeeksi kysymässä!
Viattomien kärsimys on monelle pahennukseksi, nykypäivänä. Johtunee siitä, että on luovuttu kristillisestä periaatteesta, jonka mukaan muita ei sentään pidä tuomita kuolemaan oman mielenrauhan säilyttämiseksi!
Myöhemmin onnettomissa oloissa eläviä lapsia syntyy sekä haluttujen että ei-haluttujen raskauksien seurauksena. Abortti ei siis ole mikään keino nostaa "elävien lasten keskimääräistä onnellisuusastetta". Ei - sen sijaan abortti on heikon äidin epätoivoinen yritys yksinkertaistaa OMAA elämäänsä nujertamalla toinen, hänen OMASTA mielestään vielä mitättömämpi elämä. :(
"Mitä kauheampaa he olisivat voineet elämässään kohdata kuin ennenaikaisen kuoleman?"
Kahden vuoden helvetin. Elää ja kärsiä sen. Joka ikisen hetken."
Väitinkö jossain "abortin nostavan onnellisuusastetta"?
Kuolemaa pahempi vaihtoehto ON kärsiminen ja sen tuskan tunteminen. Useimpien mielestä tämä kai on fakta? Ja näin ollen perusteltu vastaus kysymykseen, mikä olisi voinut olla kauheampaa kuin kuoleminen ennen syntymäänsä.
Olisiko sinusta sitten parempi kärsiä 2 vuotta kuin olla täysin tietämätön elämästään/kuolemastaan?
Mutta lapsia voidaan ottaa huostaan ja sijoittaa.
Onhan se järkyttävää aina kun kuulee että jonkun kohdalla se on myöhästä,
mutta tappamista ei voi oikeuttaa elämän potentiaalisella kärsimyksellä.
Tarkoitin taloudellisella tilanteella sitä, ettei tarvitse nähdä köyhyyttä ja voi elää normaalia elämää ilman, että joka asiassa pitää säästää. En sitä, että lapset hommataan, kun "on varaa ostaa lelukauppa tyhjäksi ja lastenvaateliikkeet samaten...". Kunhan ei tarvitse elää kädestä suuhun, onko se liikaa toivottu? Ei ainakaan olisi niin paljon vähävaraisuutta Suomessa, jos ihmiset ajattelisivat huomista pidemmälle.
Onko käynyt mielessä, että ystäväsi ei kenties voi saada lasta? Kyllä minäkin perustelisin "ystävälleni" mieluummin , että talous ei riitä, kuin sanoisin, etten voi saada lasta. "Ystävälle", joka säälii minua, kun minulla ei ole lapsia ja haluan nauttia vapaudestani ja ylellisestä elämästä. Käykö kateeksi, voisi kysyä sinulta, kun niin kärkkäästi arvostelet lapsettomia pariskuntia.
Koska opiskelen vielä, minulla ja miehelläni ei ole rahkeita alkaa lastentekoon, vaikka mies on suhtellisen hyväpalkkaisessa työssä, koska minä haluan valmistua ja varmistaa paikkani työelämässä, jottei tarvitse elää sossun tuella. Sitä minä tarkoitan taloudellisella mahdollisuudella.
Mulla on kyllä hiukan erilainen näkemys asiasta kuin sinulla, muttei se nyt mikään ihme olekkaan.
Mietin 3 lasta alkaessa odottamaan, että jos keskeytys, muttei sydän antanut myöden. Miski moista mietin, niin johtui masennuksesta ja hormooneista. (Eli sinun logiikan mukaan mun olis pitänyt mennä aborttiin).
Ehei, nytkin olen sitä mieltä, että jos vaan tulisin raskaaksi, niin ikuna en enään sitä Virhettä tee (yhden tehneenä). Alku raskaudessa tunteet heittelee, uusi asia pelottaa vaikka olisikin 5:s raskaus.. Soon sitä ihmisen tapaa reagoida, mut pitää osata nähdä homma kokonaisuutena, eikä vain siivu kerrallaan.
kyllä se on ymmärrettävää jos masentaa. Olen minäkin halunnut katumuspillerin hakea vaikka näistä kolmesta lapsestani olenkin iloinen.Silloinen elämäntilanne oli niin raskas etten oisi jaksanut heti perään uutta vauvaa. Kyse olikin et jos siltä tuntuu niin ok. Oon mäkin aina ajatellut aborttia niin ettei ikinä,mut pidän huolen etten tuu raskaaksi. Mut joo vahinkoja sattuu. Se olikin kehoitus et abortti tottakai jos sitä ajattelee jos ei oo tosiaan valmis. Koska on sit sellainen olo ettei halua. Ja sepäs se ei kannata mukuloita tehdä jos on sitä mieltä. Niin ei lapsen tarvii kärsiä vanhempiensa pahasta olosta. En oo mikään abortin vastustaja tai leimaa et ne jotka sitä ajattelee ei ois kunnon ihmisiä. Ajatukseni tuli tuosta kuolleesta 2v.pojasta et miksi sellaiset ihmiset tekee lapsen jos elämä ei oo hyvin??? Esim. nää juopot ja mielenterveys ongelmalliset!
En usko että voit yleistää ettei yksikään mielenterveyspotilas pystyisi kasvattamaan lasta? Miks pitää olla hoiva valtio jossa kaikki kyttää toisiaan? Jokainen tekee elämässää omat päätökset,ei täällä ihmiset voi tietää muiden todellisia tunteita sillä hetkellä. Kaikki paheksuu toisiaan, ollaan kateellisia, katkeroituja typeryksiä ja uteliaita. Milloin alettaisiin taas pitämään huoli omista asioista, oltaisiin ystävällisiä toisillemme ja keskityttäis sellaisiin asioihin mihin kaikki voisi yhdessä vaikuttaa, eikä välttämättä enää tulisi niin paljon "vahinkoraskauksia" sun muita tarpeettomia tekoja. Parempi että kaikilla olis ees jokseenkin hyvä olla ja onnellinen elämä,pitääkö siitäkin tuhlata aikaa turhanpäiväiseen pätemiseen? Eihän niitä asioita voi näin keskustella ja muuttaa,kumpaakin puolta ajatellen. Olkaa lojaaleja toisillenne. Eikä tää oo mikään ruohopään rauhanpuhe vaan ihan oikeesti, järkikin sen sanoo. "Silmä kannattaa ottaa käteen jos tuntuu ettet tiedä missä kohtaa kulkisit"
Kittilä on niin pieni paikka,että kauhistuin että kuka tuttu...tunnen näet aikalailla sen kylän väkeä.Siis paikkahan on KITEE ei Kittilä.
KITEELLÄ!!!