Voiko kenestä vain (edellyttäen musikaalisuutta) tulla oopperalaulaja kovalla harjoittelulla?
Kenestä vain laulaja
voidako
242210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kuulostaa vahvasti tarkoitushakuiselta..... : vastaus: kenestä tahansa ei voi tulla oopperalaulajaa..... :)
SAmaa mieltä. Lahjoja on hyvä olla. Toki harjoittelu on se iso juttu.
Entä, voiko kenestä tahansa tulla oopperan ..tai no, palataan siihen sitten kun se on ajankohtaista.
Muistetaanpa kuitenkin, että kaikki eivät ole saaneet syntymälahjaksi jumalaista pilliä. Toisilla on ääni, toisilla ei. Tai kaikilla melkein on jonkinmoinen ääni, mutta useilla se on tavanomainen. Sitten on näitä tyyppejä, jotka ovat saaneet miljoonan dollarin pillin, mutta eivät edes tajua sitä...
En usko että musikaalinen ja hyväkurkkuinenkaan laulaja pääsee isoksi staraksi, jos haluaa vain tähteyttä. Maalin pitäisi olla hieman lähempänä: vaikkapa aito ilo musiikista ja laulamisesta, se palkitsisi joka kerralla ja innostaisi harjoittelemaan jne. Sitten se kiinnityskin löytyisi paremmin.
Siis kun meidän entinen musiikinope sano kaikille laulajille --siis musan tunnilla laulaneille..!- että kyllä teistä voi tulla oopperalaulajija jos vain haluutte ja harjottelette....en usko siihen...!
Ehkä oli vähän vääränlaisesta kannustuksesta kysymys.
Se on totta, että kuka tahansa voi toki kehittää laulutaitoaan ja opetella klassista laulutekniikkaa ja jos/kun taidoissa pitemmälle pääsee, myös harjoitella "oopperalaulua".
Moni klassista laulua ammatikseen opiskellutkaan ei kuitenkaan pääse tienaamaan leipäänsä solistirooleissa oopperalavoilla vaikka kovasti haluaisikin. Vaatinee lahjakkuutta, äänimateriaalia, kovaa työtä, oikeaa opastusta, ehkä vähän tuuriakin että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Joskus olen kuullut että myös väärä ikä ja ulkonäkö voivat olla rasite.
- Onko suorastaan mahdotonta oppia laulamaan ilman synnynnäisiä taipumuksia?
- Kysymyksessä ei ole mitään mieltä, koska suorastas-nimistä lintulajia ei ole olemassakaan.
Toisilla ihmisillä ei kertakaikkiaan ole esim. rytmitajua... Sama saattaa päteä lauluun, siis sävelpuhtuteen ja ääneen...?
Asia on varmaan niinkin, että jos henkilö ei kertakaikkiaan osaa laulaa, niin syynä voi olla se, ettei häntä asia kiinnosta ollenkaan, joten se kuuluu jo laulusta..
Jos on riittävästi rahkeita ja jaksaa harjoitella, niin ainakin voi tulla työttömäksi oopperalaulajaksi. Jonkinlaiset perustaidot ja sävelpuhtaus ovat opintojen edellytys, mutta harvasta lahjakkaastakaan laulajasta tulee tähti tai edes työllistynyt. Miehillä on huomattavasti vähemmän kilpailua ja siksi helpompi edetä vähäisemmilläkin taidoilla.
Menestys alalla edellyttää hyviä suhteita ja onnea ja ulkonäköä ja mielellään myös suurta ääntä niin voi laulaa monenlaista. Suurista äänistä, joihin yhdistyy musikaalisuus, on pulaa. Myös absoluuttinen korva on etu, silloin voi laulaa myös modernia musiikkia helpohkosti. Lisäksi hyvät pianonsoittotaidot auttavat musiikin opettelemisessa ja tulevissa opetustöissä. Hyvä muisti ei ole pahitteeksi. Lisäksi näyttelijäntaitojen on oltava vähintään kohtalaiset, pökkelöt eivät pidemmän päälle pärjää.
Laulajan ura on lyhyt, liian aikaisin aloitetut opinnot ja raskaat roolit pilaavat äänen. Eläkkeelle vetäydytään 50-60 vuotiaana. Suuret äänet kestävät usein paremmin kuin lyyriset. Kannattaa valmistautua opettamaan ja tekemään muitakin hommia.
Laulumaailmassa on kova kilpailu ja selän suojaaminen ja hyvä itsetunto ovat korvaamattomia avuja.
Minulle on sanottu, että oopperalaulussa ei ole ensin kyse laulajan äänestä, vaan tekniikasta. En puhu nyt kovan luokan laulajista, tai niistä jotka tekevät sitä työkseen, mutta vaikka näin harrastemielessä kuka tahansa voi oppia laulamaan oopperaa, jos on tarpeeksi haluja. Ja tottakai hiukan musikaalisuuttakin tarvitaan.
Ap kysyi oopperalaulajaksi ryhtymisestä, ei käsittääkseni harrastamisesta. Harrastaa voi tietysti omaksi ilokseen kuka vaan, vaikka ei olisi kummoisia lahjoja.
Voimakasääniset laulajat peittävät tahtomattaankin pieniääniset ja suuret äänet vallitsevat maailman oopperalavoilla. Siksi pieniäänisellä ei juuri ole mahdollisuuksia kovin loistokkaaseen uraan, paitsi ehkä barokki- ja kamarioopperassa. Tekniikan on oltava kunnossa joka tapauksessa, olipa suuri tai pieni ääni. Pienet äänet sopivat paremmin liediin.
Mitä tarkoitat tässä nyt pienellä äänellä? Oopperoissa on myös paljon lyyrisiä rooleja joihin lyyriset äänet sopivat paremmin kuin Wagner-tykit. Jos on lyyrinen ääni, niin sehän ei tarkoita sitä etteikö se voisi olla kantava. Kantavuus on kuitenkin kaiken a ja o. Soile Isokosken ääni loppujen lopuksi ei ole valtavan suuri vaan aika lyyrinen, mutta valtavan kantava. Haluaisin siis tietää tarkoititko pienellä äänellä puutteellista tekniikkaa vai lyyristä ääntä yleisesti?
lyyrisiä ääniä edustaa esm. Mirella Freni, suomalaisittain varsinainen äänitykki. Koitapa itse laulaa voimakkaiden laulajien kanssa pienellä lyyrisellä äänellä - hukut alle eikä siinä auta paraskaan tekniikka.
Nimim. kokemusta on, ikävä kyllä.
laulaa. Eikä ole mikään tykki. Kyllä se on aika paljon tekniikan rakentamisestakin kiinni saako äänensä kantamaan ja pyöreyttä siihen. Suomessa tuntuu päinvastoin olevan harhakäsitys, että vain suuri on kaunista. Tietysti nyt ihan kevyimmät suprettisopraanot ovat asia erikseen, mutta kyllä lyyrinen sopraano on ihan käypä fakki missä päin tahansa.
Pysy vaan harhaluulossasi kun kerta haluat.
Apinankin voi opettaa laulamaan! Miksi siis ei tavallistakin Akatemian käynyttä priimusmaisteria?
Aivan tyhmä kysymys. Eikös laulu ole "kuuntelijan, myös kriitikon korvissa"? Joistakuista pidetään, toisista ei. Niin yksinkertaista se on.
Kaikki voivat yrittää, myös apinat.
On vain eri asia kestääkö sävelkorva kuunnella jotain Anne Mattilaa..
missään nimessä Karita Mattilaa, vaan iskelmä laulajaa
No kuka tahansa voi valmistua jostain ja sanoa olevansa oopperalaulaja. Itse käsitän oopperalaulajaksi ihmisen, joka elättää esiintymisellä itsensä. Muuten on esim. opettaja ja sivutoiminen oopperalaulaja/harrastaja.
Mitä tohon äänen kovuuteen ja Soile Isokoskin kantavaan ääneen tulee niin kyllä se niin on, että äänen ei tarvitse olla "kova" ja paljon voluumia jos osaa laulaa kantavasti. Sehän on se harhakäsitys, että jos lähtee kovaa niin se on sitten siinä. Nähnyt monesti kuinka kunnollisen tekniikan omaava laulaja laulaa pianissimojakin orkan yli ja sitten nää tykit vetää vaan yhdellä vaihteella. Plääh. On voluumilla laulajia ja yläsävelsarjoilla laulajia. No on siinä tykkiäänen vieressä vaikea laulaa jos ei ole tykkiääntä eikä edes kykyä laulaa kantavasti. Joidenkin äänet toimii luonnostaan itsestään tykisti ja joidenkin äänet alkaa kantaa vasta harjoittelemalla ihan selkeää tekniikkaa. Itse kokemuksella voin sanoa, että monesti nämä tykkilaulajat eivät edes tee niin dramaattista ja hienoa vaikutusta kuin äänen kantavuudella laulavat laulajat. Tämmöinen hiljaa kantavasti on vaikeampi tie löytää.
Sanoisin, että lopulta se on kyse sitä kuka jaksaa harjoitella. Yksinkertaisesti monikaan ei jaksa. Kysymyksesi pitäisi olla: "onko kuka tahansa pystyväinen siihen harjoittelemiseen mitä esiintyväksi oopperalaulajaksi tarvitaan?" Harva on. Pitkin matkaa ihmiset alkaa luopua oopperalaulajan haaveistaan elämän realiteettien ja uskon puutteen tullessa kuvioihin. Monesti on hyvä ääni, mutta sitten tyytyy siihen, ei opi harjoittelua ja homma tyssää ensimmäiseen pikku kriisiin. Joka toisella suomalaismiehellä on hyvä ääni. Minäkin nähnyt aloittelijoilla ja kuorolaulajilla hienoja ääniä, mutta harvoilla on sitä paloa ja halua kehittää sitä. Aina sanotaan, että pitää olla lahjakas ääni. Totta, mutta vielä tärkeämpää on onko lahjakas harjoittelemaan. "Huonompikin" ääni voi yllättää kun löytää sen itselleen sopivan tavan laulaa. Ja "hieno" äänimateriaali voi alisuoriutua jos ei äänenkäyttötapa ole kunnossa. Kuvittele vaikka Topi Lehtipuun ääntä, ei todellakaan tykki, mutta käyttää sitä oikein. Ei käynyt siban laulumusiikkia muuten. No oopperalaulaja siitä tuli, elättää sillä itsensä. On kovin erilainen kuin moni muu tenori. Juha Uusitalokaan ei päässyt sibelius akatemiaan, mutta silti siitä vain tuli ooppeeralaulaja kun löysi muita tietä pitkin äänenkäytöllisesti oman "juttunsa". Camilla Nylund (ei myöskään akatemialainen) ei tosiaankaan tykitä vaan laulaa armottomalla squillolla ja hyvin menee. Tommi Hakala ei alkutaipaleellaan hetkauttanut, mutta osasi harjoittaa äänensä yli muiden.
No, oopperalaulajia on erilaisia ja on useita määritelmiä aiheesta "millainen on hyvä oopperalaulaja". Toiset priorisoi näyttelykykyä korkealle, joidenkin mielestä äänen voluumi on tärkein, jonkun mielestä tärkeintä on lyyrinen kepeys, jotain ei haittaa että tekstistä ei saa selvää kunhan tulee klangia jnejne. "voiko kaikista tulla oopperalaulaja" --> määrittele oopperalaulaja, sillä voi tulla omannäköinen oopperalaulaja. Vaikka ei olisi oppikirjojen mukainen ihannelaulaja niin voi tulla toisenlainen. Ehkei kaikista voi/tarvitse tulla niitä stereotyyppisiä huutajia. On meillä Dmitri Hvostrovsky baritoneja ja sitten Håkan Hagegård baritoneja, molemmilla erilainen pilli ja siksi erilainen tekniikka käyttää ääntään. Molemmat vetää eri tavalla, mutta hienosti omassa lajissaan. jos ei ole tykki, voi muilla keinoin tehdä saman tai paremman vaikutelman. Voi olla ei-ihan-niin-hyvä laulamaan, mutta kompensoi riittävästi näyttelyllä yms. taikka voi olla hitusen kökkö lavalla/musikaalisesti mutta hieno ääni antaa paljon anteeksi. Molemman tyyppiset pärjää.
Vaikka saakin käyttöönsä, tavalla tai toisella, työkelpoisen äänen niin vaikuttaa myös onko musikaalinen, mielikuvitusta, osaako sillä hienolla äänellään ylipäätään tehdä mitään. Esim. oon nähnyt jumalaisen hienoja ääniä, mutta voi perse kun on tylsää ja latteeta kun ei äänenhaltija osaa tehdä sillä äänellään mitään.
Itsensä elättäjyys ei liity tähän substanssiin vaan puhtaasti yhteiskunnalliseen kontekstiin.
Laadulliseen arviointiin ei tarvita yhteiskunnallista kontekstia, paitsi jos kyseessä on kokoomuslainen kapitalistinen analysoija...
Siperiaan huutamaan. Eikä tuo toimenpide ole ollenkaan yhteiskunnalinen vaan ainoastaan pikkuisesti käytännöllinen.
Kiitos aploodeista !
kyllä se itsensä elättäminen nyt vaan liittyy oikean oopperalaulajan määritelmään. Nimenomaan laadullisesti, koska jos on korkeatasoinen laulaja niin saa työtä. Jos taas ei ole hyvä, ei sitä työtä tule. Varmaan on joku poikkeus jossain ja päläpälä. Mutta näin se menee karussa maailmassa, usko huviksesi viisaampaa.
(Ainakaan en itse kehtaisi tituleerata olevani oopperalaulaja jos en ole tehnyt solistin hommia vuosikausiin tai edes koskaan)
Klassisen laulutekniikan voi oppia kuka vain, jolla on olemassa puheääni. Mihin sillä sitten pääsee, on ihan toinen juttu ja vaatii kasan erinäisiä asioita, sattumia, piirteitä persoonassa jne...
Täydellistä epämusikaalisuutta on aika harvassa ja sävelkorvattomia ihmisiä jokunen promille väestöstä. Kaikki eivät vain osaa käyttää aistejaan. Nuotin vierestä laulaminen voi olla täysin motorinen ongelma.
Jos on kiinnostunut siitä, onko omasta äänestä johonkin, kannattaa mennä ammattilaisen pakeille. Kyllä se siitä lähtee selviämään.
Tosi negatiivisia kommentteja. On kai tyhmemmällekin selvää ettei kaikista lahjakkaistakaan tule tähtiä. Varmaan kysyjä tarkoitti, voiko kuka tahansa oppia laulamaan oopperaa. Tekniikan oppimisen sijaan vastaukset kertasivat tähdeksi tulemisen aakkoset. Nämä aakkoset pätevät kaikille aloille (ulkonäkö, tuuri, lahjat, kova työ), eivät vain oopperaan, ja ovat lisäksi maalaisjärjellä pääteltävissä. Luultavasti kysyjä on ihminen joka rakastaa oopperaa mutta on epävarma onko hän tarpeeksi hyvä tunneille.
Oopperaa pidetään elitistisenä lajina, monet miettivät, onko kyse lahjoista vai harjoittelusta.