Jes!
Tämä on palsta, jonka pitäisi olla pyhitetty tämän akkavallanajamis-liikkeelle, mutta kas!
Täällä nämä melko munattomat äijät valittelee ties vaikka mistä asioista.
Ovat aikamoisia vauvoja, kun pitää ruikuttaa raha-asioista/palkasta/asemasta/sun muusta.
Hyvät ihmiset, (kyllä, miehetkin)
ei sillä ole mitään merkitystä, vaikka kuinka valittelisit; ainoa, joka voi kohentaa sinun Omaa HenkilöKohtaista Asemaasi, on sinä itse.
Yleinsähän sanotaan, että ne akat ovat juorukelloja/ valitajia/ ksäksättäjiä,
mutta nykyään se on kyllä niin, että kuka tahansa voi olla ksäksättäjä, pöksyihin vilkaisematta!
Minä olen tehnyt semmoisen havainnon; että mikäli semmoinen puheenaihe sattuu, mikä on mieluisa, niin kyllä se kuka tahansa intoutuu puhumaan niin, ettei siinä suunvuoroa ole saada.
Esimerkki;
Ajelin soliferilla, kun sattui kohralle yks setä. Sehän sitten rupesi kauheasti minua ihmettelemään, että mitä, eikö palella?
Arveli päälle, että olen 15-16 kesäinen.
(Oikea ikä: 25) Toki kiehahti, mutta vitut minä vieraista, kun eivät nekään minusta.
Naureskeli, että johan olet huligaani, minä siihen, että mitäpä perkelettä, oma on mopo ja kyllä sillä ajan, vaikka saatanan moiset pakkaset tulisi.
Hyvin ymmärsi, liiankin hyvin; rupesi kertoilemaan, että kyllä hänkin silloin nuorempana ajoi kerran talvella, mutta ei kuulemma ollut ihan järkevä temppu.
Haaveksuvaan sävyyn, kaikkitietävä virne naamallaan hän rupesi kertoilemaan minulle rakkaasta hondastaan, jonka oli justiinsa kesällä ostanut.
Honda is really nice, really, but my ride is way more better than it!
Ja voi himo, mikä pälä siitä äijästä tuli,
kun se kerran siinä honda-sadussaan vauhtiin pääsi.
Tulipa puhetta Harrikoistakin, onneksi oltiin samaa mieltä siitä, että paskoja ovat. (On yksi harrikka "suvussa" ollut.)
Halpoja kilometrejä saa mopolla ajella, eikä tuo nyt niin kovasti haittaa, vaikka huomiota herättääkin, näin "talvi-aikaan".
Vihdoin, kun irti siitä pääsin, niin painuin äkkiä kotiin. Päivän sosiaalisuudet olivat nyt kärsitty.
Ovesta sisään astuessani huomasin, että kissa oli vetänyt lattiaan soman ruskean viivan.
Oli, kuin malmin polilla "seuraa viivaa ja se johdattaa sinut oikeaan paikkaan".
Kyllähän tuo tosiaan johdatti, pistin kissan parvekkeelle ja pyyhin johdatusviivat.
Tekin olette varmaan huomanneet tämän ilmiön; telkkarista ei tule enää mitään katsottavan arvoista. Tuijotuksen kohteet on sitten etsittävä muualta.
Sain isukilta 7vuotiaana lahjaksi hienot kiikarit ja niillehän on ollut totisesti täällä käyttöä. Naapureita on aina kiva vakoilla, toki verhojen takaa, ettei kukaan huomaa.
Vastapuoleisen talon asukas vei roskat, mielipuolisuus yllätti; tunsin vastustamatonta halua saada tietää, mitä oli tuossa salaperäisessä roskasäkissä.
Oli saatava tietää! Kiikarit ovat loisto lelu, mutta hyötyä niistä ei loppujen lopuksi juuri ole, niiden avulla kun ei näe seinien läpi.
Laskin kissan sisään, herra oli ymmärrettävästi hyvin loukkaantunut saamastaan rangaistuksesta.
Eipä suostunut silitettäväksi, meinasi kynsiä, perhana. Vihainen kissa on metka näky.
Mutta mutta, on se kissan kanssa parempi elää, kuin ihmisen, tämän vuoksi:
Miehen kanssa eläminenhän on tiettävästi tätä:
- vessassa saa käydä kengät jalassa. (Jos äijällä on mahaa)
-Dödö haisee kaikkialla. Miehinen tuoksu, joka aiheuttaa päänsärkyä.
-Valitusta saa kuulla, miten hän tekee kaikkensa ja minä en mitään ja miten huonosti olen oman osani siivoamisista hoitanut!
(Sori, mutta olen possu ja ylpeä siitä)
-Ihanaa! Telkkarista tulee joku ohjelma, missä hikiset äijät juoksee pienen valkoisen pallon perässä nurmikentällä, voiko tämä enää olla tottakaan?! Jihuu! Sitä on ihan pakko katsoa ja jos vain voisi, sitä katsottaisiin kellon ympäri AINA!
-Muumeja ei katsota, se on ihan vissi. Mitä nyt salaa joskus vähäsen...
Eläminen toisen "leidin" kanssa on tätä:
-taistella saa, että saa sen oman, ihanan lohikäärme-julisteen juuri siihen kohtaan seinälle, missä se olisi justiinsa hyvä.
-Kaikki vähääkin hienommat vaatteet katoavat mystisesti ja silloin tällöin näkee, tämän toisen nartun päällä ihan samanlaiset, kuin ne kadonneet kuteet olivat!
-Dödö haisee. Yäk, semmoinen imelä haju ja sitten sitä pitää tunkea ihan joka paikkaan!
-Hebreankielisiä hindu-jumalan kuvia pitää tuoda keittiöönkin, vaikka ne ovat oksettavan näköisiä.
Siis kokemukset: Olen asunut siskoni kanssa kaksiossa 3 vuotta ja sitten poikakaverin kanssa 2 vuotta.
Nyt olen asunut pitkään kisun kanssa yksin ja tämä on se ainoa oikea elämäntapa minulle.
Ei hu-manneja!
Saa tulla ja mennä miten itse tahtoo, vain oma dödö haisee ja sehän on ihka sulotuoksu.
(vai onko?)
Telkkarin saa hiljennettyä heti, kun alkaa tympimään.
Naapureita saa vakoilla, ilman hirmuista syyllistämistä.
Ai joo, mutta tämähän on femppa-palsta.
You Gou Tsaikowskit!
Niin munattomat äijät, kuin vihaiset akat!
Tämä on palsta, jonka pitäisi olla pyhitetty tämän akkavallanajamis-liikkeelle, mutta kas!
Täällä nämä melko munattomat äijät valittelee ties vaikka mistä asioista.
Ovat aikamoisia vauvoja, kun pitää ruikuttaa raha-asioista/palkasta/asemasta/sun muusta.
Hyvät ihmiset, (kyllä, miehetkin)
ei sillä ole mitään merkitystä, vaikka kuinka valittelisit; ainoa, joka voi kohentaa sinun Omaa HenkilöKohtaista Asemaasi, on sinä itse.
Yleinsähän sanotaan, että ne akat ovat juorukelloja/ valitajia/ ksäksättäjiä,
mutta nykyään se on kyllä niin, että kuka tahansa voi olla ksäksättäjä, pöksyihin vilkaisematta!
Minä olen tehnyt semmoisen havainnon; että mikäli semmoinen puheenaihe sattuu, mikä on mieluisa, niin kyllä se kuka tahansa intoutuu puhumaan niin, ettei siinä suunvuoroa ole saada.
Esimerkki;
Ajelin soliferilla, kun sattui kohralle yks setä. Sehän sitten rupesi kauheasti minua ihmettelemään, että mitä, eikö palella?
Arveli päälle, että olen 15-16 kesäinen.
(Oikea ikä: 25) Toki kiehahti, mutta vitut minä vieraista, kun eivät nekään minusta.
Naureskeli, että johan olet huligaani, minä siihen, että mitäpä perkelettä, oma on mopo ja kyllä sillä ajan, vaikka saatanan moiset pakkaset tulisi.
Hyvin ymmärsi, liiankin hyvin; rupesi kertoilemaan, että kyllä hänkin silloin nuorempana ajoi kerran talvella, mutta ei kuulemma ollut ihan järkevä temppu.
Haaveksuvaan sävyyn, kaikkitietävä virne naamallaan hän rupesi kertoilemaan minulle rakkaasta hondastaan, jonka oli justiinsa kesällä ostanut.
Honda is really nice, really, but my ride is way more better than it!
Ja voi himo, mikä pälä siitä äijästä tuli,
kun se kerran siinä honda-sadussaan vauhtiin pääsi.
Tulipa puhetta Harrikoistakin, onneksi oltiin samaa mieltä siitä, että paskoja ovat. (On yksi harrikka "suvussa" ollut.)
Halpoja kilometrejä saa mopolla ajella, eikä tuo nyt niin kovasti haittaa, vaikka huomiota herättääkin, näin "talvi-aikaan".
Vihdoin, kun irti siitä pääsin, niin painuin äkkiä kotiin. Päivän sosiaalisuudet olivat nyt kärsitty.
Ovesta sisään astuessani huomasin, että kissa oli vetänyt lattiaan soman ruskean viivan.
Oli, kuin malmin polilla "seuraa viivaa ja se johdattaa sinut oikeaan paikkaan".
Kyllähän tuo tosiaan johdatti, pistin kissan parvekkeelle ja pyyhin johdatusviivat.
Tekin olette varmaan huomanneet tämän ilmiön; telkkarista ei tule enää mitään katsottavan arvoista. Tuijotuksen kohteet on sitten etsittävä muualta.
Sain isukilta 7vuotiaana lahjaksi hienot kiikarit ja niillehän on ollut totisesti täällä käyttöä. Naapureita on aina kiva vakoilla, toki verhojen takaa, ettei kukaan huomaa.
Vastapuoleisen talon asukas vei roskat, mielipuolisuus yllätti; tunsin vastustamatonta halua saada tietää, mitä oli tuossa salaperäisessä roskasäkissä.
Oli saatava tietää! Kiikarit ovat loisto lelu, mutta hyötyä niistä ei loppujen lopuksi juuri ole, niiden avulla kun ei näe seinien läpi.
Laskin kissan sisään, herra oli ymmärrettävästi hyvin loukkaantunut saamastaan rangaistuksesta.
Eipä suostunut silitettäväksi, meinasi kynsiä, perhana. Vihainen kissa on metka näky.
Mutta mutta, on se kissan kanssa parempi elää, kuin ihmisen, tämän vuoksi:
Miehen kanssa eläminenhän on tiettävästi tätä:
- vessassa saa käydä kengät jalassa. (Jos äijällä on mahaa)
-Dödö haisee kaikkialla. Miehinen tuoksu, joka aiheuttaa päänsärkyä.
-Valitusta saa kuulla, miten hän tekee kaikkensa ja minä en mitään ja miten huonosti olen oman osani siivoamisista hoitanut!
(Sori, mutta olen possu ja ylpeä siitä)
-Ihanaa! Telkkarista tulee joku ohjelma, missä hikiset äijät juoksee pienen valkoisen pallon perässä nurmikentällä, voiko tämä enää olla tottakaan?! Jihuu! Sitä on ihan pakko katsoa ja jos vain voisi, sitä katsottaisiin kellon ympäri AINA!
-Muumeja ei katsota, se on ihan vissi. Mitä nyt salaa joskus vähäsen...
Eläminen toisen "leidin" kanssa on tätä:
-taistella saa, että saa sen oman, ihanan lohikäärme-julisteen juuri siihen kohtaan seinälle, missä se olisi justiinsa hyvä.
-Kaikki vähääkin hienommat vaatteet katoavat mystisesti ja silloin tällöin näkee, tämän toisen nartun päällä ihan samanlaiset, kuin ne kadonneet kuteet olivat!
-Dödö haisee. Yäk, semmoinen imelä haju ja sitten sitä pitää tunkea ihan joka paikkaan!
-Hebreankielisiä hindu-jumalan kuvia pitää tuoda keittiöönkin, vaikka ne ovat oksettavan näköisiä.
Siis kokemukset: Olen asunut siskoni kanssa kaksiossa 3 vuotta ja sitten poikakaverin kanssa 2 vuotta.
Nyt olen asunut pitkään kisun kanssa yksin ja tämä on se ainoa oikea elämäntapa minulle.
Ei hu-manneja!
Saa tulla ja mennä miten itse tahtoo, vain oma dödö haisee ja sehän on ihka sulotuoksu.
(vai onko?)
Telkkarin saa hiljennettyä heti, kun alkaa tympimään.
Naapureita saa vakoilla, ilman hirmuista syyllistämistä.
Ai joo, mutta tämähän on femppa-palsta.
You Gou Tsaikowskit!
Niin munattomat äijät, kuin vihaiset akat!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Terveisiä kissalle.
Kissa ei haise, jollei sillä satu olemaan ilmavaivoja. Ja silloin tuvassa on tunkkis kuin ikään norsu olisi siellä käynyt.
Kyllä tuo kissakin saa loihdittua aikaan aivan yliluonnollisen pahoja hajuja!
Ruokavalio on semmoinen, että kyllä sekin haisee, mutta vain tuolla vessan puolella.
Ilmavaivoja tällä kisulla on harvakseltaan, kun on "rautamaha"!
Joo, kisu kiittää terveisistä ja lähettää niitä sinnekin päin.