Väitänpä huvikseni, että rakkaus on kiinteä osa ihmistä; niin kuin käsi tai jalka tai aisti; se joko on tai sitä ei ole - ja sen omistaminen muovaa kaiken käyttäytymisemme.
Ajatelkaapa vaikka kuuloaistia. Jos kuulomme toimii, niin kuuleminen käynnistyy välittömästi minkä tahansa ääniaallon saavuttaessa korvamme, olipa ääni melua taikka musiikkia. Samoin on rakkauden laita, jos ihmisellä on rakkautta, hän kohtaa ympäristönsä rakastaen, riippumatta siitä kuka tai mitä ympäristössä tapahtuu: Ympäristö ei synnytä rakkautta tai rakkauden puutetta (kuten ei äänikään kuuloaistia tai sen puutetta) rakkaus on ihmisessä itsessään, tapahtuipa ympäristössä kaunista tai rumaa - ja silloinkin kun ympäristöä ei ole.
Miettikääpä tätä: Jos yleensäkään rakastaa, niin rakastaa kaikkea, tai jos ”rakastaa” valikoivasti, ei todellisuudessa rakasta ketään, kuten ei sekään ole mahdollista, että joku meistä kuulisi vain musiikin, mutta ei melua.
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa.” 1 Kor 13: 1-8
Ajatelkaapa vaikka kuuloaistia. Jos kuulomme toimii, niin kuuleminen käynnistyy välittömästi minkä tahansa ääniaallon saavuttaessa korvamme, olipa ääni melua taikka musiikkia. Samoin on rakkauden laita, jos ihmisellä on rakkautta, hän kohtaa ympäristönsä rakastaen, riippumatta siitä kuka tai mitä ympäristössä tapahtuu: Ympäristö ei synnytä rakkautta tai rakkauden puutetta (kuten ei äänikään kuuloaistia tai sen puutetta) rakkaus on ihmisessä itsessään, tapahtuipa ympäristössä kaunista tai rumaa - ja silloinkin kun ympäristöä ei ole.
Miettikääpä tätä: Jos yleensäkään rakastaa, niin rakastaa kaikkea, tai jos ”rakastaa” valikoivasti, ei todellisuudessa rakasta ketään, kuten ei sekään ole mahdollista, että joku meistä kuulisi vain musiikin, mutta ei melua.
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa.” 1 Kor 13: 1-8
Vastaukset 2
Vanhimmat
rakkautta oppia??
Olen usein kuullut, että voi oppia rakastamaan ihmisiä, joita ei aluksi voi sietää.
... pelkäänpä, että rakkautta on vaikea aikuisena oppia, mutta rakkaudenmukaisen käyttäytymisen voi aivan varmasti oppia; voi noudattaa kaikkia rakkauden sääntöjä, ja näin koko elämänsä tehtyään, korjaa Kristus lopussa sen mitä epätäydelliset vanhemmat eivät osanneet lapsilleen varhaisvuosian antaa.
Lapsen elämässä on kriittiset hetkensä (varhaislapsuus ja murrosikä) jolloin rakkauden kyky, lähinnä äidin osoittamalla rakkaudella pala palalta rakennetaan. Jos nämä hetket laiminlyödään jää ihminen empaattisesti vajaaksi ja rakkaus on korvattava säännöillä. ... Kiitos sääntöjen, on kaikilla yhtäläinen mahdollisuus!