Seksitön avioliitto

Olen samaa mieltä kanssasi. Tarvitsemme apua. Vaimoni kärsii syvästi tilanteesta, mutta ei ole kuitenkaan kovinkaan halukas selvittämään sitä ammattiauttajan kanssa. Minulla on käsitys, että hän pelkää jotain.

Tähän systeemiin kietoutuu aika uskomattomalla tavalla erilaiset syytökset. Vaimoni on väittänyt koko avioliittomme ajan, että seksiongelmamme syy on siinä, että teen liian vähän kotitöitä tai että hän on liian väsynyt. Listasin erään keskustelun jälkeen syyt, miksi meillä ei ole seksiä. Sain lähes 20 syytä puolen tunnin keskustelun aikana.

Kävimme muutama vuosi sitten pariterapiassa. Terapeutti läksi mukaan noihin vaimon selityksiin, eikä ottanut lainkaan huomioon esimerkiksi vaimoni työtä. Hän oli keskimäärin 3 yötä viikossa poissa, jolloin lapsen (silloin yksi) hoito iltaisin ja öisin oli täysin minun vastuulla.

Terapian lopputulos oli, että minun on muutettava käyttäytymistäni. Lopulta olin hiljaa. Uskallan kertoa tämän asian ääneen vasta nyt, kun olen puhunut erään ulkopuolisen vanhemman naisen kanssa. Hän tuntee meidät (koko perheen) ja on kyllä samaa mieltä kanssani: tuo 20:n syyn lista tai tuo esiaviollinen seksikään ei taida pitää sisällään sitä todellista syytä. Se on jossain syvemmällä.

On tullut aika ratkaista tämä ongelma. Olemme nyt lähdössä seksuaaliterapiaan. Ja tällä kertaa on vain kaksi mahdollista lopputulosta: ongelmamme ratkeaa tai olen eronnut mies.

Valmistaudun henkisesti jo nyt tuohon eroon. Pahinta siinä on syyllisyys: kaksi avioerolasta isän seksihalujen takia.

P kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi. Tarvitsemme apua. Vaimoni kärsii syvästi tilanteesta, mutta ei ole kuitenkaan kovinkaan halukas selvittämään sitä ammattiauttajan kanssa. Minulla on käsitys, että hän pelkää jotain.

Tähän systeemiin kietoutuu aika uskomattomalla tavalla erilaiset syytökset. Vaimoni on väittänyt koko avioliittomme ajan, että seksiongelmamme syy on siinä, että teen liian vähän kotitöitä tai että hän on liian väsynyt. Listasin erään keskustelun jälkeen syyt, miksi meillä ei ole seksiä. Sain lähes 20 syytä puolen tunnin keskustelun aikana.

Kävimme muutama vuosi sitten pariterapiassa. Terapeutti läksi mukaan noihin vaimon selityksiin, eikä ottanut lainkaan huomioon esimerkiksi vaimoni työtä. Hän oli keskimäärin 3 yötä viikossa poissa, jolloin lapsen (silloin yksi) hoito iltaisin ja öisin oli täysin minun vastuulla.

Terapian lopputulos oli, että minun on muutettava käyttäytymistäni. Lopulta olin hiljaa. Uskallan kertoa tämän asian ääneen vasta nyt, kun olen puhunut erään ulkopuolisen vanhemman naisen kanssa. Hän tuntee meidät (koko perheen) ja on kyllä samaa mieltä kanssani: tuo 20:n syyn lista tai tuo esiaviollinen seksikään ei taida pitää sisällään sitä todellista syytä. Se on jossain syvemmällä.

On tullut aika ratkaista tämä ongelma. Olemme nyt lähdössä seksuaaliterapiaan. Ja tällä kertaa on vain kaksi mahdollista lopputulosta: ongelmamme ratkeaa tai olen eronnut mies.

Valmistaudun henkisesti jo nyt tuohon eroon. Pahinta siinä on syyllisyys: kaksi avioerolasta isän seksihalujen takia.

Lue lisää

...sun elämä menee pilalle, jos ette pysty ratkaiseen tätä ongelmaa. seksi ei ole elämän tärkein asia, mutta ilman sitä elämästä puuttuu iso asia. vaimolla täytyy olla jokin "käsittelemätön" juttu. Tai sitte rakastaako hän sinua.

P kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi. Tarvitsemme apua. Vaimoni kärsii syvästi tilanteesta, mutta ei ole kuitenkaan kovinkaan halukas selvittämään sitä ammattiauttajan kanssa. Minulla on käsitys, että hän pelkää jotain.

Tähän systeemiin kietoutuu aika uskomattomalla tavalla erilaiset syytökset. Vaimoni on väittänyt koko avioliittomme ajan, että seksiongelmamme syy on siinä, että teen liian vähän kotitöitä tai että hän on liian väsynyt. Listasin erään keskustelun jälkeen syyt, miksi meillä ei ole seksiä. Sain lähes 20 syytä puolen tunnin keskustelun aikana.

Kävimme muutama vuosi sitten pariterapiassa. Terapeutti läksi mukaan noihin vaimon selityksiin, eikä ottanut lainkaan huomioon esimerkiksi vaimoni työtä. Hän oli keskimäärin 3 yötä viikossa poissa, jolloin lapsen (silloin yksi) hoito iltaisin ja öisin oli täysin minun vastuulla.

Terapian lopputulos oli, että minun on muutettava käyttäytymistäni. Lopulta olin hiljaa. Uskallan kertoa tämän asian ääneen vasta nyt, kun olen puhunut erään ulkopuolisen vanhemman naisen kanssa. Hän tuntee meidät (koko perheen) ja on kyllä samaa mieltä kanssani: tuo 20:n syyn lista tai tuo esiaviollinen seksikään ei taida pitää sisällään sitä todellista syytä. Se on jossain syvemmällä.

On tullut aika ratkaista tämä ongelma. Olemme nyt lähdössä seksuaaliterapiaan. Ja tällä kertaa on vain kaksi mahdollista lopputulosta: ongelmamme ratkeaa tai olen eronnut mies.

Valmistaudun henkisesti jo nyt tuohon eroon. Pahinta siinä on syyllisyys: kaksi avioerolasta isän seksihalujen takia.

Lue lisää

oliko nainen?

Kävin muijan kans perheneuvolass pähkäilemäss parisuhteemme karikoita ja lopputulos oli, et mun ois pitäny muuttaa käytöstäni. Jostain kumman syystä ne istunnot meni aina siten, et terapeutti vai mikä se oli jutteli muijan kans mukavia ja sitä väliss ne tajus et onha toi äijäki tosa.

No, ongelma ei ratkennut, eli seksiä saa jos muijaa huvittaa, muuten ei. Oon sit käyny huorissa.

mimosa kirjoitti:

...sun elämä menee pilalle, jos ette pysty ratkaiseen tätä ongelmaa. seksi ei ole elämän tärkein asia, mutta ilman sitä elämästä puuttuu iso asia. vaimolla täytyy olla jokin "käsittelemätön" juttu. Tai sitte rakastaako hän sinua.

Lue lisää

Niin se on, menee elämä pilalle. Ja katkeroituu.

Kysyit, että rakastaako vaimoni minua. Tuo on niin vaikea kysymys, että en osaa vastata siihen. Olemme vaimoni kanssa ystäviä ja kavereita ja viihdymme toistemme seurassa. Meillä on kummallakin hyvät suhteet lapsiin, mutta sitä en todellakaan tiedä, että rakastaako hän minua. Meillä kun on parisuhteessa kaikkea muuta paitsi rakastamiseen liittyviä asioita. Nuo muut asiat meidät onkin pitänyt yhdessä nämä kymmenen vuotta.

Tuo rakastamiskysymys hyvä. Hän ei ikinä tee mitään aloitetta siihen liittyvissä asioissa. Halaisi, koskettelisi, kertoisi rakastavansa saati sitten tekisi aloitetta seksiin. Siitä huolimatta uskoisin, että hän rakastaa minua. Tämä on aika uskomaton juttu.

P kirjoitti:

Niin se on, menee elämä pilalle. Ja katkeroituu.

Kysyit, että rakastaako vaimoni minua. Tuo on niin vaikea kysymys, että en osaa vastata siihen. Olemme vaimoni kanssa ystäviä ja kavereita ja viihdymme toistemme seurassa. Meillä on kummallakin hyvät suhteet lapsiin, mutta sitä en todellakaan tiedä, että rakastaako hän minua. Meillä kun on parisuhteessa kaikkea muuta paitsi rakastamiseen liittyviä asioita. Nuo muut asiat meidät onkin pitänyt yhdessä nämä kymmenen vuotta.

Tuo rakastamiskysymys hyvä. Hän ei ikinä tee mitään aloitetta siihen liittyvissä asioissa. Halaisi, koskettelisi, kertoisi rakastavansa saati sitten tekisi aloitetta seksiin. Siitä huolimatta uskoisin, että hän rakastaa minua. Tämä on aika uskomaton juttu.

Lue lisää

on kummallinen asia ja sillä voi olla monia muotoja.

Kerroit tuolla aikaisemmin, että vaimosi on työnsä vuoksi pois kotoa kolmekin yötä viikossa. Tämä on kyllä ikävä kysymys, mutta oletko varma, ettei vaimollasi ole ulkopuolista suhdetta?

Kuulostaa aika hurjalta, että vaimosi kykenee keksimään nopeasti 20 eri syytä haluttomuuteen. Oletko itse kokeillut lähentymistä, halailua ja hyvänä pitämistä ilman seksiä? Se on tosin miehelle vaikeaa, mutta sitäkin voisi yrittää.

Olen nimittäin oppinut sellaisen "totuuden" miesten ja naisten erilaisesta seksuaalisuudesta, että: Naisen seksuaalisethalut syntyvä rakkaudesta ja etenkin hellyydestä, miehen rakkaus syntyy taas seksistä.

Se, että olette menossa seksuaaliterapiaan, kuulostaa hyvältä. Vaikkei seksi ole ehkä tärkeintä parisuhteessa, se on kuitenkin kärkipäässä merkitykseltään. Harva suhde toimii, jos ei seksi toimi.

Onnea yritykselle

*Elisa* kirjoitti:

on kummallinen asia ja sillä voi olla monia muotoja.

Kerroit tuolla aikaisemmin, että vaimosi on työnsä vuoksi pois kotoa kolmekin yötä viikossa. Tämä on kyllä ikävä kysymys, mutta oletko varma, ettei vaimollasi ole ulkopuolista suhdetta?

Kuulostaa aika hurjalta, että vaimosi kykenee keksimään nopeasti 20 eri syytä haluttomuuteen. Oletko itse kokeillut lähentymistä, halailua ja hyvänä pitämistä ilman seksiä? Se on tosin miehelle vaikeaa, mutta sitäkin voisi yrittää.

Olen nimittäin oppinut sellaisen "totuuden" miesten ja naisten erilaisesta seksuaalisuudesta, että: Naisen seksuaalisethalut syntyvä rakkaudesta ja etenkin hellyydestä, miehen rakkaus syntyy taas seksistä.

Se, että olette menossa seksuaaliterapiaan, kuulostaa hyvältä. Vaikkei seksi ole ehkä tärkeintä parisuhteessa, se on kuitenkin kärkipäässä merkitykseltään. Harva suhde toimii, jos ei seksi toimi.

Onnea yritykselle

Lue lisää

Hänellä ei ole ulkopuolista suhdetta, siitä olen täysin varma. Työpaikalla ja -ajalla tapahtuvista asioista en tietenkään tiedä, mutta mitään muuta ei ole. Tuo on onneksi poissuljettu selitys.

Hän haluaa hellyyttä ja minä sitä hänelle usein annankin. Joskus hän vastaa siihen hellyydellä, mutta useimmiten vain silloin kun lapset näkevät. Hän on kertonut, että silloin hänen ei tarvitse pelätä että yrittäisin sen jälkeen saada seksiä.

Hellyys loppuu välillä pitkiksikin ajoiksi. Minä kun en jaksa olla aina se, joka ensimmäisenä antaa hellyyttä, vaan joskus haluaisin saada itsekin sitä, yllättäen ja pyytämättä. Hellyyden, lähentymisen ja seksin tulisi olla jotenkin kahden kauppa. Niin, että kumpikin antaisivat ja saisivat.

Seksi meillä on muuten mielenkiintoinen asia sinänsä. Mieluiten hän makaisi "kuolleena kalana" sängyssä, osallistumatta mitenkään koko touhuun. Mutta silti hän saa joka kerta useita orgasmeja. Hän ei todellakaan näyttele, vaan saa niitä oikeasti. Minä nimittäin kuulen siitä, jos hän ei jonakin kertana saakaan.

P kirjoitti:

Hänellä ei ole ulkopuolista suhdetta, siitä olen täysin varma. Työpaikalla ja -ajalla tapahtuvista asioista en tietenkään tiedä, mutta mitään muuta ei ole. Tuo on onneksi poissuljettu selitys.

Hän haluaa hellyyttä ja minä sitä hänelle usein annankin. Joskus hän vastaa siihen hellyydellä, mutta useimmiten vain silloin kun lapset näkevät. Hän on kertonut, että silloin hänen ei tarvitse pelätä että yrittäisin sen jälkeen saada seksiä.

Hellyys loppuu välillä pitkiksikin ajoiksi. Minä kun en jaksa olla aina se, joka ensimmäisenä antaa hellyyttä, vaan joskus haluaisin saada itsekin sitä, yllättäen ja pyytämättä. Hellyyden, lähentymisen ja seksin tulisi olla jotenkin kahden kauppa. Niin, että kumpikin antaisivat ja saisivat.

Seksi meillä on muuten mielenkiintoinen asia sinänsä. Mieluiten hän makaisi "kuolleena kalana" sängyssä, osallistumatta mitenkään koko touhuun. Mutta silti hän saa joka kerta useita orgasmeja. Hän ei todellakaan näyttele, vaan saa niitä oikeasti. Minä nimittäin kuulen siitä, jos hän ei jonakin kertana saakaan.

Lue lisää

Oireet muistuttavat omia kokemuksiani (kirjoitin niistä tuolla alempana keskustelussa "haikara vei seksin"). Sinun kohtalosi toki vaikuttaa ehkä vielä pahemmalta.

On jotenkin surullista, että naiset voivat "hyväksytysti" perustella tunteettomuutensa, seksistä kieltäytymisensä ja puhumattomuutensa miehensä käytöksellä ja olosuhteilla. Kaikki olisi hyvin kunhan mies loisi naiselle "täydellisen ympäristön", tähän ei vain ikinä päästä. Ja jos päästäisiinkin, niin vielähän voisi vedota hormoneihin.

Mies puolestaan ei voi nykyaikana vaatia (eikä mielestäni kyllä pidäkään) että nainen luo hänelle täydelliset olosuhteet jotta voisi odottaa rakkautta ja hellyyttä. Eivätkä miehen hormonit oikeuta vaimon hylkimiseen, hänen on voitettava hormonien vaikutus ja rakastettava sitä pihtaavaa ja puhumatonta vaimoa.

Muuten, listasit selityksiä, kokeilepa seuraavaksi tätä (minä kokeilin): merkitse kalenteriin jokainen päivä, jolloin suutelet vaimoasi ja hellit häntä ilman vastakaikua. Minä tei näin puolen vuoden ajan, sen kuluttua vaimo yhden(=1) kerran suuteli minua oma-aloitteisesti ja luovuin kirjanpidosta...

katkeroitunut kirjoitti:

Oireet muistuttavat omia kokemuksiani (kirjoitin niistä tuolla alempana keskustelussa "haikara vei seksin"). Sinun kohtalosi toki vaikuttaa ehkä vielä pahemmalta.

On jotenkin surullista, että naiset voivat "hyväksytysti" perustella tunteettomuutensa, seksistä kieltäytymisensä ja puhumattomuutensa miehensä käytöksellä ja olosuhteilla. Kaikki olisi hyvin kunhan mies loisi naiselle "täydellisen ympäristön", tähän ei vain ikinä päästä. Ja jos päästäisiinkin, niin vielähän voisi vedota hormoneihin.

Mies puolestaan ei voi nykyaikana vaatia (eikä mielestäni kyllä pidäkään) että nainen luo hänelle täydelliset olosuhteet jotta voisi odottaa rakkautta ja hellyyttä. Eivätkä miehen hormonit oikeuta vaimon hylkimiseen, hänen on voitettava hormonien vaikutus ja rakastettava sitä pihtaavaa ja puhumatonta vaimoa.

Muuten, listasit selityksiä, kokeilepa seuraavaksi tätä (minä kokeilin): merkitse kalenteriin jokainen päivä, jolloin suutelet vaimoasi ja hellit häntä ilman vastakaikua. Minä tei näin puolen vuoden ajan, sen kuluttua vaimo yhden(=1) kerran suuteli minua oma-aloitteisesti ja luovuin kirjanpidosta...

Lue lisää

Toivoisin, että *Elisa* ja mimosa ja muut jatkaisivat asiallista keskustelua aiheesta.

En kuitenkaan malta olla kertomatta omaa kirjanpitoani. Sillä tässä tilanteessa ei auta kuin musta huumori, jos sekään. Piirsin kerran lähes vuoden ajan kalenteriini Suomen lipun kuvan joka päivän kohdalle, jolloin meillä oli seksiä. Olihan silloin aihetta vähintään LIPUTUSPÄIVÄÄN.

Minäkin luovuin siitä, koska niitä lippuja ei kovin montaa tullut... Suutelu- tai halauskirjanpitoon, jossa vaimo tekee aloitteen, ei olisi tullut yhtään lippua.

Pitäisiköhän meidän keksiä joku uusi yhdistys? Kuten vaikka RIPULI ry (pihtaRIen PUoLIsot).

Jos nyt puhutaan ihan asiallisesti, tämän seksiongelman kanssa eläminen on kyllä ollut aivan hirveän erämaan läpi kulkemista. Sitä ei voi uskoa ennekuin sen on kokenut.

Katkeroituminen on tullut tutuksi myös minulle. Ja se nousee karvaalla tavalla pintaan aina välillä kun näkee pareja suutelemassa tai varsinkin kun näkee naisia seksikkäissä vaatteissa. Onko olemassa jotain muuta?

Minun osani ei ollut elää onnellista elämää.

P kirjoitti:

Toivoisin, että *Elisa* ja mimosa ja muut jatkaisivat asiallista keskustelua aiheesta.

En kuitenkaan malta olla kertomatta omaa kirjanpitoani. Sillä tässä tilanteessa ei auta kuin musta huumori, jos sekään. Piirsin kerran lähes vuoden ajan kalenteriini Suomen lipun kuvan joka päivän kohdalle, jolloin meillä oli seksiä. Olihan silloin aihetta vähintään LIPUTUSPÄIVÄÄN.

Minäkin luovuin siitä, koska niitä lippuja ei kovin montaa tullut... Suutelu- tai halauskirjanpitoon, jossa vaimo tekee aloitteen, ei olisi tullut yhtään lippua.

Pitäisiköhän meidän keksiä joku uusi yhdistys? Kuten vaikka RIPULI ry (pihtaRIen PUoLIsot).

Jos nyt puhutaan ihan asiallisesti, tämän seksiongelman kanssa eläminen on kyllä ollut aivan hirveän erämaan läpi kulkemista. Sitä ei voi uskoa ennekuin sen on kokenut.

Katkeroituminen on tullut tutuksi myös minulle. Ja se nousee karvaalla tavalla pintaan aina välillä kun näkee pareja suutelemassa tai varsinkin kun näkee naisia seksikkäissä vaatteissa. Onko olemassa jotain muuta?

Minun osani ei ollut elää onnellista elämää.

Lue lisää

Ei ole helppoo teilläkään.
Mulla on taas vähän toisin päin nämä haluumiset.
Ei ole helppoo sekään kun muija haluu koko ajan.
Pitäs olla valmiina kuin lukkari sotaan.
Se käy ottamaan voimille kun ikää rupeaa tulemaan ja haluis tehdä muutakin kuin sitä.

johonki ratkaisuun teidän pitäisi päästä mahdollisimman pian. vaimollasi on joku asia mitä ei todennäköisesti pysty millään sulle kertoon. ota selvää mitä hän seksuaalisesti oikeasti haluaa. ikävä kyllä joskus naisten on vaikea kertoa niistä asioista, koska ei halua miestä loukata. mutta eihän sun vaimoskaan voi olla onnellinen, jos tietää että sinä kärsit tästä tilanteesta.

mimosa kirjoitti:

johonki ratkaisuun teidän pitäisi päästä mahdollisimman pian. vaimollasi on joku asia mitä ei todennäköisesti pysty millään sulle kertoon. ota selvää mitä hän seksuaalisesti oikeasti haluaa. ikävä kyllä joskus naisten on vaikea kertoa niistä asioista, koska ei halua miestä loukata. mutta eihän sun vaimoskaan voi olla onnellinen, jos tietää että sinä kärsit tästä tilanteesta.

Lue lisää

Minä olen itse ajatellut koko tämän kymmenen vuotta, että vaimollani on joku käsittelemätön trauma lapsuudesta tai nuoruudesta. Sen tiedän, että hänet on kerran yritetty raiskata. Hän oli silloin aikuinen. Tuo asia voisi tietenkin jättää traumoja. Hän oli täysin tyyni kun hän kertoi sen minulle, joten en ole oikein osannut ajatella sitä tämän kaiken syynä.

Oikeastaan vasta tänään tajusin kunnolla, että vaimoni seksuaalisuus on jollakin tavalla pelkojen kahlitsema. Hän pelkää, että uniaika menee ohi jos harrastamme seksiä. Hän pelkää, että minä hermostun tai huomauttelen hänelle tästä selibaatista. Hän pelkää, että seksi sattuu. Hän pelkää, että minä pyydän häneltä vastavuoroisuutta seksissä (että myös hän osallistuisi). Hän pelkää, että ehdotan seksiin jotain peruskaavasta poikkeavaa. Ja niin edelleen. Mutta nuo pelot ovat ehkä kuitenkin enemmän seurauksia kuin syitä.

Sen myös tiedän, että hän ei ole ollenkaan halukas käymään läpi lapsuuttaan tai nuoruuttaan seksuaaliterapiassa.

P kirjoitti:

Minä olen itse ajatellut koko tämän kymmenen vuotta, että vaimollani on joku käsittelemätön trauma lapsuudesta tai nuoruudesta. Sen tiedän, että hänet on kerran yritetty raiskata. Hän oli silloin aikuinen. Tuo asia voisi tietenkin jättää traumoja. Hän oli täysin tyyni kun hän kertoi sen minulle, joten en ole oikein osannut ajatella sitä tämän kaiken syynä.

Oikeastaan vasta tänään tajusin kunnolla, että vaimoni seksuaalisuus on jollakin tavalla pelkojen kahlitsema. Hän pelkää, että uniaika menee ohi jos harrastamme seksiä. Hän pelkää, että minä hermostun tai huomauttelen hänelle tästä selibaatista. Hän pelkää, että seksi sattuu. Hän pelkää, että minä pyydän häneltä vastavuoroisuutta seksissä (että myös hän osallistuisi). Hän pelkää, että ehdotan seksiin jotain peruskaavasta poikkeavaa. Ja niin edelleen. Mutta nuo pelot ovat ehkä kuitenkin enemmän seurauksia kuin syitä.

Sen myös tiedän, että hän ei ole ollenkaan halukas käymään läpi lapsuuttaan tai nuoruuttaan seksuaaliterapiassa.

Lue lisää

Olisiko mahdollista, että vaimoasi olisi käytetty toistuvasti seksuaalisesti hyväksi hänen ollessa lapsi?

Vaikea kuvitella mitään muuta tilannetta, joka aiheuttaisi moiset traumat ja suhtautumisen seksiin. Hän alistaa ruumiinsa painostettaessa seksiin, mutta sanoutuu siitä henkisesti irti. Tämä ja monet muut kertomasi seikat saavat minulla hälyytyskellot soimaan.

aviomies kirjoitti:

Olisiko mahdollista, että vaimoasi olisi käytetty toistuvasti seksuaalisesti hyväksi hänen ollessa lapsi?

Vaikea kuvitella mitään muuta tilannetta, joka aiheuttaisi moiset traumat ja suhtautumisen seksiin. Hän alistaa ruumiinsa painostettaessa seksiin, mutta sanoutuu siitä henkisesti irti. Tämä ja monet muut kertomasi seikat saavat minulla hälyytyskellot soimaan.

Lue lisää

En usko, että vaimoani on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena. En voi tietenkään tietää tätä, mutta en usko että vaimoni vanhemmat ainakaan olisivat tehneet sitä.

En ole huomannut korostaa, että vaimoni on hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen ja tämä ongelma vaikuttaa voimakkaasti vaimooni. Hän yleensä itkee, kun puhumme seksiongelmastamme.

Ongelmamme ydin ei ole tämän päivän asioissa, vaan noissa kymmenen vuotta sitten tapahtuneissa. Tästä asiasta olemme kumpikin samaa mieltä. Keskustelimme seksiongelmastamme tänään. Se oli kummankin puolelta jonkinlaista valmistautumista huomista seksuaaliterapiaa varten. Vaimoni muisteli vanhoja juttuja ja itki sitä, kun olin nimittänyt häntä seurusteluaikana pillunpihtariksi.

Meillä ei ole anteeksiantoa ja unohtamista, vaan kaikki tämän kymmenen vuoden aikana tapahtuneet asiat vaikuttavat suhteeseemme niin kuin ne olisivat tapahtuneet eilen.

Tuohon lesbousteoriaan en oikein jaksa uskoa. Tässä ei ole kysymys myöskään siitä, että olisimme jotenkin huono-osaisia ihmisiä. Olemme akateemisesti koulutettuja ja olemme kumpikin hyvässä työssä. Olemme rakentaneet itsellemme omakotitalon, meillä ei ole mielenterveysongelmia, meillä on paljon ystäviä ja niin edelleen.

Vain yksi ulkopuolinen, tuo viisikymppinen tuttavamme, tietää suhteemme todellisen tilan.

P kirjoitti:

En ole huomannut korostaa, että vaimoni on hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen ja tämä ongelma vaikuttaa voimakkaasti vaimooni. Hän yleensä itkee, kun puhumme seksiongelmastamme.

Ongelmamme ydin ei ole tämän päivän asioissa, vaan noissa kymmenen vuotta sitten tapahtuneissa. Tästä asiasta olemme kumpikin samaa mieltä. Keskustelimme seksiongelmastamme tänään. Se oli kummankin puolelta jonkinlaista valmistautumista huomista seksuaaliterapiaa varten. Vaimoni muisteli vanhoja juttuja ja itki sitä, kun olin nimittänyt häntä seurusteluaikana pillunpihtariksi.

Meillä ei ole anteeksiantoa ja unohtamista, vaan kaikki tämän kymmenen vuoden aikana tapahtuneet asiat vaikuttavat suhteeseemme niin kuin ne olisivat tapahtuneet eilen.

Tuohon lesbousteoriaan en oikein jaksa uskoa. Tässä ei ole kysymys myöskään siitä, että olisimme jotenkin huono-osaisia ihmisiä. Olemme akateemisesti koulutettuja ja olemme kumpikin hyvässä työssä. Olemme rakentaneet itsellemme omakotitalon, meillä ei ole mielenterveysongelmia, meillä on paljon ystäviä ja niin edelleen.

Vain yksi ulkopuolinen, tuo viisikymppinen tuttavamme, tietää suhteemme todellisen tilan.

Lue lisää

Puhumalla syyt selviävät, ratkaisua seksittömyyteen se ei välttämättä tuo. Kun kerran olette ystäviä vaimosi kanssa, keskustelukin varmaan onnistuu, mutta hitaasti ja varoen, muutoin joudut aloittamaan taas alusta. Itse pääsin ongelmaan kiinni noin kymmenen ! vuoden sinnikkäällä keskustelulla, ja vaimon nuoruuden kokemuksistahan se syy sitten löytyi. Seksiä se ei suhteeseen paljoakaan lisää tuonut, mutta saihan siitä vähän mielenrauhaa, ja voi yrittää eteenpäin vähän paremmalla mielellä.
Parisuhdeterapiasta tuskin apua löytyy, jos terapeutti on mies, henkistä luottamusta vaimosi välillä ei välttämättä ole, ja jos hän on nainen, hänellä ja vaimollasi synkkaa paremmin ja jäät itse ulkopuoliseksi.
"Seksisopimus" auttoi meilläkin jonkin verran, mutta sinun olisi pitänyt pitää näppisi visusti kurissa ( hyvähän se nyt on sanoa );D
Itse kaipasin kyllä enemmän hellyyttä ja kosketuksia ilman omaa aloitetta.
Jos muu ei auta, niin jatkakaa " ystävinä " ja sopikaa, että saat hakea seksin jostain muualta.

Nenä pystyyn ja eteenpäin !

Esitit kirjeessäsi paljon hyviä kysymyksiä. Vastaan vielä ajan kuluessa niihin kaikkiin. Nyt ajattelin kertoa muutaman syyn, jotka eivät selitä ongelmaamme.

Kyllähän tuo esiaviollisesta seksistä kieltäytyminen liittyy vakaumukseen ja arvoihin. Minä en kuitenkaan haluaisi korostaa niiden merkitystä tässä. Niiden puolesta asia on selvä ja olemme selvittäneet sen. Elämän pitäisi jatkua, mutta se ei jatkunutkaan.

Itse ajattelen niin, että tämä seksiongelma ei johdu esiaviollisesta seksistä, vaan meillä olisi ollut tämä ongelma joka tapauksessa. Seksuaalisuus ja seksi ovat meille elämää suurempia kysymyksiä ja sen takia ne ovat meille ongelma.

Vaimoni seksuaalinen haluttomuus ei johdu myöskään fyysisestä kivusta. Minulle on hyvin tärkeää, että seksi tuntuu hyvältä myös vaimostani. Otan sen asian niin hyvin huomioon, että se ei ole haluttomuuden syy. En harrasta "pikapanoja" eikä vaimoni ole todellakaan minulle pelkkä "reikä".

Vaimoni seksuaalinen haluttomuus ei johdu myöskään siitä, että hän ei saisi riittävästi hellyyttä. Hän saa sitä varmasti enemmän kuin moni muu. On tietenkin kausia, jolloin en jaksa antaa sitä hänelle (aloite on minulla aina). Hän tietää myös sen, että kun meillä on seksiä, hän saa seuraavina päivinä hellyyttä niin paljon kuin ikinä haluaa.

P kirjoitti:

Esitit kirjeessäsi paljon hyviä kysymyksiä. Vastaan vielä ajan kuluessa niihin kaikkiin. Nyt ajattelin kertoa muutaman syyn, jotka eivät selitä ongelmaamme.

Kyllähän tuo esiaviollisesta seksistä kieltäytyminen liittyy vakaumukseen ja arvoihin. Minä en kuitenkaan haluaisi korostaa niiden merkitystä tässä. Niiden puolesta asia on selvä ja olemme selvittäneet sen. Elämän pitäisi jatkua, mutta se ei jatkunutkaan.

Itse ajattelen niin, että tämä seksiongelma ei johdu esiaviollisesta seksistä, vaan meillä olisi ollut tämä ongelma joka tapauksessa. Seksuaalisuus ja seksi ovat meille elämää suurempia kysymyksiä ja sen takia ne ovat meille ongelma.

Vaimoni seksuaalinen haluttomuus ei johdu myöskään fyysisestä kivusta. Minulle on hyvin tärkeää, että seksi tuntuu hyvältä myös vaimostani. Otan sen asian niin hyvin huomioon, että se ei ole haluttomuuden syy. En harrasta "pikapanoja" eikä vaimoni ole todellakaan minulle pelkkä "reikä".

Vaimoni seksuaalinen haluttomuus ei johdu myöskään siitä, että hän ei saisi riittävästi hellyyttä. Hän saa sitä varmasti enemmän kuin moni muu. On tietenkin kausia, jolloin en jaksa antaa sitä hänelle (aloite on minulla aina). Hän tietää myös sen, että kun meillä on seksiä, hän saa seuraavina päivinä hellyyttä niin paljon kuin ikinä haluaa.

Lue lisää

Luin viestit ja minulle nousi päällimmäisenä mieleen vakaumus. Voitko todella olla varma, ettei se ole ongelmienne todellinen syy? Luopuiko vaimosi uskostaan vuoksesi? Entä käytättekö ehkäisyä?

Usko on syvällisempi asia kuin voit ikinä kuvitellakaan. Jos vaimosi on luopunut uskostaan, hän ei ehkä olekaan käsitellyt asiaa loppuun, tai katuu tekoaan. Voitteko puhua asiasta? Jos sinulla on kielteinen näkemys hänen vakaumukseensa, siitä voi muodostua todella kipeä ja ylitsepääsemätön asia. Vaimosi voi kokea, ettet hyväksy häntä sellaisena kun hän todellisuudessa on, ja kieltää kaiken. Myös itsensä. Jos hän on tottunut lapsena anteeksipyyntöön ja anteeksiantoon tietyllä tavalla, niin hän ei välttämättä vieläkään osaa muuta tapaa. Kaipaus hengelliseen elämään voi olla suuri, vaikkei hän myöntäisikään sitä.

Samoin on ehkäisyn kanssa. Uskooko hän syvällä sisimmässään, että lapset ovat Jumalan lahja ja kaikki olisi otettava vastaan? Että seksi on lapsentekoa varten....muuten siitä ei saisi nauttia.

Aiheesta olisi vielä paljon kirjoitettavaa, mutta joudun nyt lopettamaan. Toivon koko sydämestäni, että saatte ongelmanne ratkaistua. Voimia sinulle ja vaimollesi! :)

Olen yrittänyt jo vuosia lohduttaa itseäni sillä, että asiat voisivat olla huonomminkin. Olisin voinut syntyä vammaisena, jolloin seksiä ei olisi lainkaan. Tai jotain sen tapaista.

Tuo lohtu tuntuu kuitenkin melko laihalta erään näkemäni painajaisen jälkeen. Olen jo muutaman kerran herännyt painajaiseen, jossa olen vanha papparainen. Tajuan unessa, että minun seksihalut ovat tallessa, mutta kyky ei. Herään hetkellä, jolloin katkeruuden tunne täyttää minut: olen hukannut elämäni.

Itse asiassa tuo painajainen on se perimmäinen syy, miksi olen nyt hakemassa lopullista ratkaisua tähän asiaan. Minä olen jo maksanut hinnan tekemistäni virheistä.

Tänä iltana vaimollani särki päätä.

P kirjoitti:

Olen yrittänyt jo vuosia lohduttaa itseäni sillä, että asiat voisivat olla huonomminkin. Olisin voinut syntyä vammaisena, jolloin seksiä ei olisi lainkaan. Tai jotain sen tapaista.

Tuo lohtu tuntuu kuitenkin melko laihalta erään näkemäni painajaisen jälkeen. Olen jo muutaman kerran herännyt painajaiseen, jossa olen vanha papparainen. Tajuan unessa, että minun seksihalut ovat tallessa, mutta kyky ei. Herään hetkellä, jolloin katkeruuden tunne täyttää minut: olen hukannut elämäni.

Itse asiassa tuo painajainen on se perimmäinen syy, miksi olen nyt hakemassa lopullista ratkaisua tähän asiaan. Minä olen jo maksanut hinnan tekemistäni virheistä.

Tänä iltana vaimollani särki päätä.

Lue lisää

Aika mustavalkoinen tyyppi.
"Olisin voinut syntyä vammaisena, jolloin seksiä ei olisi lainkaan"
Kerroitko terapeutillesi että olet tätä mieltä asiasta?
Eipä ole ihme jos muija ei anna.

Kuinka sinun tärkeysjärjestyksesi muuttuu ajan myötä?

Aluksi varmaan toivoit, että saisit edes tietää, mistä vaimosi haluttomuus johtuu... jamitä nyt haluat?

Mielestäni sinun kannattaisi nyt tyhjentää pääsi kaikesta vihasta ja katkeruudesta ja keskittyä terapiaan.

Jos terapia auttaa edes, sen verran, että opit ymmärtämään vaimoasi ja päin vastoin. On se jo paljon!
Se miten jatkatte siitä on sitten jo toinen juttu! Teidän pitää päättää koitatteko ymmärtämisen jälkeen auttaa toinen toisianne vai teettekö jonkun sopimuksen, jossa esim. sinä saat hakea seksiä avioliiton ulkopuolelta.

Koita olla kärsivällinen vaimosi kanssa!

Itselläni on menneisyys johon kuuluu se, että minut raiskattiin, kun olin 11v. ja se on vaikuttanut paljon nykyhetkeenkin. Mutta mieheni on kärsinyt rinnallani, ja nyt kun alan olemaan sujut itseni kanssa, olen jo häntä alkanut palkitsemaan hänen kärsivällisyydestään.

En voisi kuvitellakkaan nauttivani enmpää seksistä kuin nyt, kun minulla on mies, jonka kanssa olen selvittänyt näinkin ison ongelman :)

tsemppiä!

Gretel kirjoitti:

Kuinka sinun tärkeysjärjestyksesi muuttuu ajan myötä?

Aluksi varmaan toivoit, että saisit edes tietää, mistä vaimosi haluttomuus johtuu... jamitä nyt haluat?

Mielestäni sinun kannattaisi nyt tyhjentää pääsi kaikesta vihasta ja katkeruudesta ja keskittyä terapiaan.

Jos terapia auttaa edes, sen verran, että opit ymmärtämään vaimoasi ja päin vastoin. On se jo paljon!
Se miten jatkatte siitä on sitten jo toinen juttu! Teidän pitää päättää koitatteko ymmärtämisen jälkeen auttaa toinen toisianne vai teettekö jonkun sopimuksen, jossa esim. sinä saat hakea seksiä avioliiton ulkopuolelta.

Koita olla kärsivällinen vaimosi kanssa!

Itselläni on menneisyys johon kuuluu se, että minut raiskattiin, kun olin 11v. ja se on vaikuttanut paljon nykyhetkeenkin. Mutta mieheni on kärsinyt rinnallani, ja nyt kun alan olemaan sujut itseni kanssa, olen jo häntä alkanut palkitsemaan hänen kärsivällisyydestään.

En voisi kuvitellakkaan nauttivani enmpää seksistä kuin nyt, kun minulla on mies, jonka kanssa olen selvittänyt näinkin ison ongelman :)

tsemppiä!

Lue lisää

Kiitokset kommentistasi. Tiedän kyllä erittäin hyvin, että kertomuksessani on epäjohdonmukaisuuksia. Kirjoitan tätä pienissä pätkissä ja aina sen hetkisten tunnelmien pohjalta. Kun teen näin, lopputulos on epäjohdonmukainen, mutta varsin rehellinen kuvaus ongelmastamme. Niinhän se on muutenkin: jonakin päivänä tämä ongelma tuntuu suuremmalta kuin jonakin toisena päivänä.

Tuo seksuaaliterapia sai meissä käyntiin jotakin. Puhuimme eilen lapsuuden kodeistamme ja itse asiassa yksi ongelmamme syistä selvisi. Vaimoni on aina vihannut joitakin isänsä luonteenpiirteitä. Vihan tunne oli murrosiässä ja vähän sen jälkeen niin voimakas, että lopulta hän vihasi koko miestä. No, hän selvisi siitä ja nykyään tuota vihaa ei voi nähdä päällepäin.

Olen vaimoni isän kanssa täysin erilainen ihminen. Ongelma tulee siitä, että minussa on kuitenkin jotakin samaa kuin vaimoni isässä. Se viha, jota vaimoni kokee isäänsä kohtaan, on nyt kääntynyt vihaksi minua kohtaan. Ja viha ja rakkaus ei asu samassa...

Kuten kirjoitin eilen, meillä on hyvä terapeutti. En kuitenkaan arvannut, että pääsemme kiinni ongelman ytimeen jo seuraavana päivänä!

Tämä ei kuitenkaan ole ainoa syy ongelmaamme, ei missään tapauksessa. Minulla on aina ollut tunne, että vaimoni on jollakin ihmeellisellä tavalla kiinni äidissään. Minä en nyt puhu tästä tämän enempää, koska en tiedä sitä.

Vaimosi on varmasti yhtä onneton kuin sinäkin, syyt vain ovat toiset. Mitä hän mahtaa sanoa, jos tarjoat hänelle hyvitykseksi kaikista vuosien vääryyksistä vapautusta itsestäsi, eroa? Ei enää painostusta, vaatimuksia, vapaus olla niin kuin itse haluaa.

Tiedän, että et halua rikkoa perhettä ja kunnioitan todella vastuullista asennettasi. Vaimo voisi myös mielestäni asennoitua tilanteeseen vastuullisesti, hän on ihan yhtä paljon syyllinen, jos eroatte. Näitä juttuja on joskus nimitetty myös "aviollisiksi velvollisuuksiksi". On viisasta - ja ihan mahdollista - opetella haluamaan, ettei asiasta tule sellaista ongelmavyyhteä kuin teillä jo on.

Vaimollasi on vaikeaa, ja voihan olla, että sinäkin olet hankala tyyppi - kaikki ei tietenkään paljastu näillä palstoilla - mutta minusta hän pyörittää nyt kyllä turhaa samaa levyä eikä edisty asiassaan mitenkään. Mitä mieltä on tuijottaa sinne menneisyyteen! Antaisi sen jo olla, olisi hänenkin paljon helpompi elää. Vai onko hän muutenkin jyrkkä periaatteen ihminen, joka pitää päähänpinttymistään kiinni hinnalla millä hyvänsä. Sitä sanotaan myös tyhmyydeksi.

mietteitä vain kirjoitti:

Vaimosi on varmasti yhtä onneton kuin sinäkin, syyt vain ovat toiset. Mitä hän mahtaa sanoa, jos tarjoat hänelle hyvitykseksi kaikista vuosien vääryyksistä vapautusta itsestäsi, eroa? Ei enää painostusta, vaatimuksia, vapaus olla niin kuin itse haluaa.

Tiedän, että et halua rikkoa perhettä ja kunnioitan todella vastuullista asennettasi. Vaimo voisi myös mielestäni asennoitua tilanteeseen vastuullisesti, hän on ihan yhtä paljon syyllinen, jos eroatte. Näitä juttuja on joskus nimitetty myös "aviollisiksi velvollisuuksiksi". On viisasta - ja ihan mahdollista - opetella haluamaan, ettei asiasta tule sellaista ongelmavyyhteä kuin teillä jo on.

Vaimollasi on vaikeaa, ja voihan olla, että sinäkin olet hankala tyyppi - kaikki ei tietenkään paljastu näillä palstoilla - mutta minusta hän pyörittää nyt kyllä turhaa samaa levyä eikä edisty asiassaan mitenkään. Mitä mieltä on tuijottaa sinne menneisyyteen! Antaisi sen jo olla, olisi hänenkin paljon helpompi elää. Vai onko hän muutenkin jyrkkä periaatteen ihminen, joka pitää päähänpinttymistään kiinni hinnalla millä hyvänsä. Sitä sanotaan myös tyhmyydeksi.

Lue lisää

Sinä kirjoitit jotenkin hyvin viisaalla tavalla ongelmastamme.

Minä hyväksyn ja ymmärrän täysin, että vanhat asiat vaikuttavat suhteeseemme ja ne on selvitettävä. Vaimollani on vanhoja juttuja, jotka vaikuttavat, minä olen alistanut häntä kymmenen vuotta sitten ja niin edelleen.

Mutta tässä asiassa on myös toinen puoli, niinkuin kirjoitit. Vaimoni on jäänyt menneisyyden vangiksi, tunteiden vietäväksi. Hän on tässä seksiasiassa täysin tunteidensa riepoteltavana. Hän haluaa itselleen "aikaa" - kuten on halunnut jo kymmenen vuotta - tämän asian selvittämiseen. Ja kun minä annan hänelle aikaa, mitään ei tapahdu ja asia ei etene mitenkään. En sitten pysty antamaan hänelle loputtomasti aikaa, koska haluan seksiä ja en jaksa loputtomasti pitää sitä tietoa sisälläni vaan kerron siitä vaimolleni. Eli vaimoni mukaan painostan.

Olemme vaimoni kanssa yhtä mieltä siitä, että meillä ei ole suhteessamme nykyään muuta ongelmaa kuin seksi ja se, että painostan häntä siihen.

Minusta tässä ei ole olemassa mitään muuta ratkaisua kuin että vaimoni ottaa itseään niskasta kiinni. Ottaa vastuuta siitä, että suhteessamme olisi myös seksiä. Opettelee haluamaan.

Minulla on sellainen tunne, että me puhumme nyt ongelmamme todellisesta, syvimmästä ytimestä. Katsoo tulevaisuuteen, ottaa vastuuta ja opettelee haluamaan.

P kirjoitti:

Sinä kirjoitit jotenkin hyvin viisaalla tavalla ongelmastamme.

Minä hyväksyn ja ymmärrän täysin, että vanhat asiat vaikuttavat suhteeseemme ja ne on selvitettävä. Vaimollani on vanhoja juttuja, jotka vaikuttavat, minä olen alistanut häntä kymmenen vuotta sitten ja niin edelleen.

Mutta tässä asiassa on myös toinen puoli, niinkuin kirjoitit. Vaimoni on jäänyt menneisyyden vangiksi, tunteiden vietäväksi. Hän on tässä seksiasiassa täysin tunteidensa riepoteltavana. Hän haluaa itselleen "aikaa" - kuten on halunnut jo kymmenen vuotta - tämän asian selvittämiseen. Ja kun minä annan hänelle aikaa, mitään ei tapahdu ja asia ei etene mitenkään. En sitten pysty antamaan hänelle loputtomasti aikaa, koska haluan seksiä ja en jaksa loputtomasti pitää sitä tietoa sisälläni vaan kerron siitä vaimolleni. Eli vaimoni mukaan painostan.

Olemme vaimoni kanssa yhtä mieltä siitä, että meillä ei ole suhteessamme nykyään muuta ongelmaa kuin seksi ja se, että painostan häntä siihen.

Minusta tässä ei ole olemassa mitään muuta ratkaisua kuin että vaimoni ottaa itseään niskasta kiinni. Ottaa vastuuta siitä, että suhteessamme olisi myös seksiä. Opettelee haluamaan.

Minulla on sellainen tunne, että me puhumme nyt ongelmamme todellisesta, syvimmästä ytimestä. Katsoo tulevaisuuteen, ottaa vastuuta ja opettelee haluamaan.

Lue lisää

kukaan ihminen voisi opetella haluamaan seksiä. Koska se on yksi niitä tunne viettejämme joita ei mielestäni voi opetella haluamaan.
Ei koko keskustelun aikana ole tullut esille että, onko vaimosi terve?
Jos ihmisellä on jokin sairaus niin esimerkiksi lääkkeet voivat viedä täysin halut seksiin.
Tai jokin krooninen kipu alentaa mielihaluja hyvinkin dramaattisesti.
Minulla itselläni miehenä, oli vaihe jolloin en kivuiltani saanut lepoa en mitään rauhaa. Yhdyntä jo sinällään tuotti kamalaa tuskaa.
Ei haluja, vaan odotusta ja epätoivoa kivuista eroon pääsemisestä.
Mutta jo vuosia sitten on asiat olleet paremmin. Enkä usko että se on sen kummempi ero miehellä kuin naisellakaan silloin kun ei haluta se on vaan että ei haluta.
Syyt sitten siihen ovat eriasia, olemmehan saaneet sukupuoliset viettimme ilman opettelua.
Nauttikaa seurastanne ja antakaa seksin huilta. Kyllä sinä miehenä pärjäät ilmankin, vai onko ratkaisu jo sinulle selvä että haluat uuden suhteen joka sitten ehkä ei muuten ole sinua tyydyttävä?
Anna vaimosi valita se päätös miten jatkatte niin et ole ainakaan alistanut häntä.
Jatkakaa terapiaa se on hyödyksi teille molemmille tulevaisuutta ajatellen.

Vesimies kirjoitti:

kukaan ihminen voisi opetella haluamaan seksiä. Koska se on yksi niitä tunne viettejämme joita ei mielestäni voi opetella haluamaan.
Ei koko keskustelun aikana ole tullut esille että, onko vaimosi terve?
Jos ihmisellä on jokin sairaus niin esimerkiksi lääkkeet voivat viedä täysin halut seksiin.
Tai jokin krooninen kipu alentaa mielihaluja hyvinkin dramaattisesti.
Minulla itselläni miehenä, oli vaihe jolloin en kivuiltani saanut lepoa en mitään rauhaa. Yhdyntä jo sinällään tuotti kamalaa tuskaa.
Ei haluja, vaan odotusta ja epätoivoa kivuista eroon pääsemisestä.
Mutta jo vuosia sitten on asiat olleet paremmin. Enkä usko että se on sen kummempi ero miehellä kuin naisellakaan silloin kun ei haluta se on vaan että ei haluta.
Syyt sitten siihen ovat eriasia, olemmehan saaneet sukupuoliset viettimme ilman opettelua.
Nauttikaa seurastanne ja antakaa seksin huilta. Kyllä sinä miehenä pärjäät ilmankin, vai onko ratkaisu jo sinulle selvä että haluat uuden suhteen joka sitten ehkä ei muuten ole sinua tyydyttävä?
Anna vaimosi valita se päätös miten jatkatte niin et ole ainakaan alistanut häntä.
Jatkakaa terapiaa se on hyödyksi teille molemmille tulevaisuutta ajatellen.

Lue lisää

Kiitos kommentistasi, ei perusviettiä voi todellakaan opetella. Tarkoitin "oppia haluamaan" -sanomisellani sitä, että lapsiperheen arjen pyörittäminen ei saisi todellakaan mennä seksiasioiden edelle.

Tarkoitin asioiden tärkeysjärjestystä. Pikku pyykkipino, likaiset astiat, muruset keittiön lattialla, lähettämätön tekstiviesti ja sellaiset asiat eivät todellakaan saisi mennä seksin edelle joka ilta. Tämä tietenkin edellyttää, että perusvietti on kunnossa.

P kirjoitti:

Kiitos kommentistasi, ei perusviettiä voi todellakaan opetella. Tarkoitin "oppia haluamaan" -sanomisellani sitä, että lapsiperheen arjen pyörittäminen ei saisi todellakaan mennä seksiasioiden edelle.

Tarkoitin asioiden tärkeysjärjestystä. Pikku pyykkipino, likaiset astiat, muruset keittiön lattialla, lähettämätön tekstiviesti ja sellaiset asiat eivät todellakaan saisi mennä seksin edelle joka ilta. Tämä tietenkin edellyttää, että perusvietti on kunnossa.

Lue lisää

joidenkin miesystäviesi kanssa asiasta. Voit saada hyvää tukea ja myös selvyyttä asiaan että et todellakaan ole yksin ongelmasi kanssa. Koska miehet eivät niistä halua puhua. Olen itse mukana Miesryhmässä joka perustuu siihen että annetaan mahdollisuus itsellemme kasvaa miehenä sekä henkisesti että tiedostaa mikä on ehtona että parisuhde kehittyy tasapuolisesti ilman niin sanottuja painostuksia puolin tai toisin ei ole kyse vaan seksistä vaan kokonaisuudesta parisuhteessa elävien kesken.
On tehtävä selväksi että ei pesemättömät pyykit jne. saa häiritä yhdyselämää. Koska jos sukupuolivietti on olemassa niin ei sitä estä arjen asiat jos sitten ei ole täysin loppuunajettu henkisesti/fyysisesti. Näinkin pitkään kestävä kieltäytyminen seksiin on jotakin muuta. Et maininnut mitään lääkkeistä tai tiedätkö jos vaimosi käyttää lääkkeitä. Verenpaine lääke on yksi sellainen lääke joka vie joko täysin tai alentaa huomattavasti seksuaalisia haluja. Kait olet siitä tietoinen koska vaikutat muuten niin valistuneelta mieheltä.
Isäksi tuleminen ja kasvamisen hyväksi isäksi, on yhteispeliä puolison kanssa jossa lapset ovat kasvattajia.
Tunnetko olevasi kotonasi kun olet kotona?
Saatko tehdä mitä haluat ilman että määräykset tulevat toiselta eli tässä tapauksessa vaimoltasi?
Kumpi alistaa?
Kumpi alistuu?

Yksi syy voi olla sekin että vaimosi on kasvanut uskovaisessa kodissa. Silloin saattaa olla tuon tyyppisiä vakavia estoja joita on vaikea käsitellä.
Haureutta usein kohdistuu jos ei lapsen/nuoren omassa kotona niin uskon veljet ovat saattaneet kohdata nuorta tyttöä kohtaan jonkinasteista painostusta joka viittaa seksiin.

Vaimollani on ollut näin ja se kait kummittelee vieläkin vihana tätä miestä kohtaan.
Asiasta olemme puhuneet jo heti alusta lähtien. Mitään vakavempaa ei kuitenkaan sattunut mutta se tunne siitä on vaikea ymmärtää ja varsinkin unohtaa.

Esiaviollinen seksi oli niin suuri synti hänelle että, olisi omiensanojensa mukaan tehnyt itsemurhan jos näin olisi tehty.

Minun lapsuus kodissa ei ole ollut mitään tähän viittaavaa kasvatusmoraalia. Itsensä ja toisen ihmisen kunnioittaminen on ollut arvokas kasvatus tavoite lapsuuskodissani.
Näin olemme mekin sitten yrittäneet elää ja kasvattaa toisiamme ja lapsiamme.
Uskovaisuus ei ole ollut suuremmin pinnalla vaikka se on aina vaimoni elämän eväissä yhtenä tärkeänä osana jota ei voi eikä tarvitse kitkeä pois.
Minusta vaimosi pitäisi esittää avoimet kortit vaan jo itsensä vuoksi ei ehkä vika ole hänessä vaan juuri tunteissa jotka ottavat liikaa tilaa.

Lapsia ajatellen ei mikään hyvä elämän malli.
Kuten sen jo olet tiedostanutkin.

Vesimies kirjoitti:

joidenkin miesystäviesi kanssa asiasta. Voit saada hyvää tukea ja myös selvyyttä asiaan että et todellakaan ole yksin ongelmasi kanssa. Koska miehet eivät niistä halua puhua. Olen itse mukana Miesryhmässä joka perustuu siihen että annetaan mahdollisuus itsellemme kasvaa miehenä sekä henkisesti että tiedostaa mikä on ehtona että parisuhde kehittyy tasapuolisesti ilman niin sanottuja painostuksia puolin tai toisin ei ole kyse vaan seksistä vaan kokonaisuudesta parisuhteessa elävien kesken.
On tehtävä selväksi että ei pesemättömät pyykit jne. saa häiritä yhdyselämää. Koska jos sukupuolivietti on olemassa niin ei sitä estä arjen asiat jos sitten ei ole täysin loppuunajettu henkisesti/fyysisesti. Näinkin pitkään kestävä kieltäytyminen seksiin on jotakin muuta. Et maininnut mitään lääkkeistä tai tiedätkö jos vaimosi käyttää lääkkeitä. Verenpaine lääke on yksi sellainen lääke joka vie joko täysin tai alentaa huomattavasti seksuaalisia haluja. Kait olet siitä tietoinen koska vaikutat muuten niin valistuneelta mieheltä.
Isäksi tuleminen ja kasvamisen hyväksi isäksi, on yhteispeliä puolison kanssa jossa lapset ovat kasvattajia.
Tunnetko olevasi kotonasi kun olet kotona?
Saatko tehdä mitä haluat ilman että määräykset tulevat toiselta eli tässä tapauksessa vaimoltasi?
Kumpi alistaa?
Kumpi alistuu?

Yksi syy voi olla sekin että vaimosi on kasvanut uskovaisessa kodissa. Silloin saattaa olla tuon tyyppisiä vakavia estoja joita on vaikea käsitellä.
Haureutta usein kohdistuu jos ei lapsen/nuoren omassa kotona niin uskon veljet ovat saattaneet kohdata nuorta tyttöä kohtaan jonkinasteista painostusta joka viittaa seksiin.

Vaimollani on ollut näin ja se kait kummittelee vieläkin vihana tätä miestä kohtaan.
Asiasta olemme puhuneet jo heti alusta lähtien. Mitään vakavempaa ei kuitenkaan sattunut mutta se tunne siitä on vaikea ymmärtää ja varsinkin unohtaa.

Esiaviollinen seksi oli niin suuri synti hänelle että, olisi omiensanojensa mukaan tehnyt itsemurhan jos näin olisi tehty.

Minun lapsuus kodissa ei ole ollut mitään tähän viittaavaa kasvatusmoraalia. Itsensä ja toisen ihmisen kunnioittaminen on ollut arvokas kasvatus tavoite lapsuuskodissani.
Näin olemme mekin sitten yrittäneet elää ja kasvattaa toisiamme ja lapsiamme.
Uskovaisuus ei ole ollut suuremmin pinnalla vaikka se on aina vaimoni elämän eväissä yhtenä tärkeänä osana jota ei voi eikä tarvitse kitkeä pois.
Minusta vaimosi pitäisi esittää avoimet kortit vaan jo itsensä vuoksi ei ehkä vika ole hänessä vaan juuri tunteissa jotka ottavat liikaa tilaa.

Lapsia ajatellen ei mikään hyvä elämän malli.
Kuten sen jo olet tiedostanutkin.

Lue lisää

Niin, unohdin tosiaan kertoa että vaimollani ei ole mitään lääkitystä, joka veisi seksihaluja. Minä ymmärrän hyvin, että elämässä tulee tilanteita, joissa seksi ei huvita. Niissä tilanteissa toiselle on tietenkin annettava vapaus. Mutta meillä ei ole kysymys mistään normaalielämään kuuluvasta, tilapäisestä haluttomuudesta.

Minulla ei ole sellaisia miesystäviä, joiden kanssa voisin puhua asiasta. Siksi olenkin halunnut kirjoittaa tilanteestani tänne keskustelupalstalle.

Voisin lähteä varsin hyvin johonkin ryhmäterapian tapaiseen "Miesryhmään". Oikeastaan olen halukaskin lähtemään sellaiseen. Mutta meillä on nyt vaan sellainen tilanne, että ongelmamme ei todellakaan ratkea sillä, että vain minä muutun.

Tämä ei liity tähän, mutta kerron sen nyt kuitenkin. Jos avioliittomme päättyy eroon, olen ajatellut lähteä sen jälkeen psykoanalyysiin. Ja rakentaa koko elämäni uudelleen. Tietoisesti valitsemieni arvojen varaan. Ja nauraa koko sairaalle avioliitolleni. Koen syvää helpotusta, kun ajattelen tuota asiaa. Se on minun mahdollisuuteni.

Kerroit, että sinulla oli edellisen avioliiton aikana tunne, että miehesi ei välittänyt sinusta muuten kuin sänkyasioissa. Tuokin on muuten yksi asia, mistä vaimoni on minua syyttänyt.

Viime viikolla keskustelimme asiallisesti ongelmastamme, tänään sitten riitelimme siitä. Minulla on hyvin toivoton olo tämän asian kanssa.

Kohtelin häntä huonosti kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen olen painostanut häntä seksiasiassa ja sen tähden tämä asia on jäänyt pinnalle. Tämä on aika uskomaton asia. Haluaisin muuttaa käyttäytymistäni, mutta en tiedä miten. Sen tiedän, että vaimoni ottaa painostamisena myös tilanteita, jotka eivät todellakaan ole painostamista. Olen pyytänyt vaimoani kertomaan minulle heti, kun hän tuntee minun painostavan häntä.

Me olemme suuren ongelmavyyhden edessä. Kymmenen vuotta sitten syy seksittömyyteen oli seksin luvattomuus, sen jälkeen meni pari vuotta erilaisten selitysten avulla (väsymys töistä yms), sitten menimme perheterapiaan, jossa syy oli, että hän jotuu tekemään kotitöitä minua enemmän. Sen jälkeen olen kuullut taas erilaisia selityksiä. Muutama viikko sitten syy oli se, että olimme harrastaneet esiaviollista seksiä. Tänään syy on se, että painostan häntä.

Kerroin vaimolleni tänään ensimmäistä kertaa, että olen valmistautumassa eroon. Puhuin myös siitä, että ero on minulle monessa suhteessa vaikea asia ja toivoin, että voisimme erota sovussa. Puhuin myös syyllisyydestä, siitä että olen tekemässä omista lapsistani avioerolapsia. Tuo syyllisyys on minulle yksi vaikeimmista asioista erossa. Avioerolapsi isän seksihalujen takia.

Vaimoni otti eroasian ehkä vähän odottamattomalla tavalla. Hän on itsekin uhannut erota usein aiemminkin ja totesimme yhdessä, että se voisi olla tilanteessamme yksi ratkaisu. Uutta minulle oli se, että vaimoni otti eroaikeeni loppuviimeksi uhkauksena. Kiristän sillä häntä.

Näin se menee. Päätin tänään, että en enää riitele seksiasiasta. Lapset ovat vaistonneet sen ja varsinkin vanhempi lapsi jo selvästi kärsii tilanteesta.

..halata sinua P,
olet upea mies ja jaksanut yrittää näin kauan. Etsi tilanteeseen ratkaisu, älä jää ikuisiksi ajoiksi siihen olohuoneen sohvalle nukkumaan. Sinulla on oma elämäsi!

F kirjoitti:

..halata sinua P,
olet upea mies ja jaksanut yrittää näin kauan. Etsi tilanteeseen ratkaisu, älä jää ikuisiksi ajoiksi siihen olohuoneen sohvalle nukkumaan. Sinulla on oma elämäsi!

Lue lisää

Luin tuossa,että alat vähitellen muutua välinpitämättömäksi vaimosi suhteen.Tuntui jotenkin tutulta,koin aivan samalla tavalla sen ensimmäisen liiton loppuaikoina.Kun enää ottanut syytöksiä yms. vastaan,aloinkin vähitellen kunnioittaa myös itseäni ja siitä seurasi se,että uskalsin erota.Totuus on usein kai se,että jos toiselle ei omana itsenään kelpaa,niin vaikka tekisit mitä tahansa ,aina löytyy syitä;jotain tekemättä/tehty,väärä aika yms. loputtomiin.
Mielestäni olet kyllä aika paljon jo yrittänyt kaikin tavoin,miettinyt omaa toimintaasi ja osuuttasi.Ehkä jo liikaakin.
Hyvä mies,jos avioliitossa on nukuttava olohuoneen sohvalla,on tosiaan aika tehdä ratkaisuja.
Minä ja ent.mieheni kävimme ennen eroa perheasiainneuvottelukeskuksessa.Sitä en katunut yhtään,ulkopuolinen kyllä saa esille uusia puolia asiaan.Toisaalta se sai myös minut miettimään,mitä todella haluan avioliitoltani.Aluksi pelkäsin lasten takia eroa,mutta itseasiassa lapset vaistoavat kaikki asiat perheessä niin hyvin ja ero ei sitten heidänkään kannalta ollut niin huono juttu.Parempi kaksi erillään olevaa tasapainoista ,onnellista ja välittävää vanhempaa kuin jännitettä täynnä oleva koti.
Toivotan sinulle voimaa jatkaa eteenpäin ja muistahan ,että kyseessä on myös sinun elämäsi.
Elämään ja toimivaan avioliittoon kuuluu mielestäni toveruutta,avoimuutta,toisen hyväksymistä omana itsenään ja tietysti myös seksiä!

minä kirjoitti:

Luin tuossa,että alat vähitellen muutua välinpitämättömäksi vaimosi suhteen.Tuntui jotenkin tutulta,koin aivan samalla tavalla sen ensimmäisen liiton loppuaikoina.Kun enää ottanut syytöksiä yms. vastaan,aloinkin vähitellen kunnioittaa myös itseäni ja siitä seurasi se,että uskalsin erota.Totuus on usein kai se,että jos toiselle ei omana itsenään kelpaa,niin vaikka tekisit mitä tahansa ,aina löytyy syitä;jotain tekemättä/tehty,väärä aika yms. loputtomiin.
Mielestäni olet kyllä aika paljon jo yrittänyt kaikin tavoin,miettinyt omaa toimintaasi ja osuuttasi.Ehkä jo liikaakin.
Hyvä mies,jos avioliitossa on nukuttava olohuoneen sohvalla,on tosiaan aika tehdä ratkaisuja.
Minä ja ent.mieheni kävimme ennen eroa perheasiainneuvottelukeskuksessa.Sitä en katunut yhtään,ulkopuolinen kyllä saa esille uusia puolia asiaan.Toisaalta se sai myös minut miettimään,mitä todella haluan avioliitoltani.Aluksi pelkäsin lasten takia eroa,mutta itseasiassa lapset vaistoavat kaikki asiat perheessä niin hyvin ja ero ei sitten heidänkään kannalta ollut niin huono juttu.Parempi kaksi erillään olevaa tasapainoista ,onnellista ja välittävää vanhempaa kuin jännitettä täynnä oleva koti.
Toivotan sinulle voimaa jatkaa eteenpäin ja muistahan ,että kyseessä on myös sinun elämäsi.
Elämään ja toimivaan avioliittoon kuuluu mielestäni toveruutta,avoimuutta,toisen hyväksymistä omana itsenään ja tietysti myös seksiä!

Lue lisää

Käyn tuon seksuaaliterapian nyt loppuun asti, vaikka siitä ei olisikaan mitään hyötyä parisuhteellemme. Siitä on varmasti hyötyä ainakin minulle.

Puhuimme eilen vaimoni kanssa mahdollisesti edessä olevasta erosta, lähinnä sen käytännön järjestelyistä. Puhuimme, kumpi ottaa lapset. Ehdotin, että minä otan vanhemman lapsen (pojan) ja vaimo ottaa nuoremman (tytön). Eromme ei ole yksinkertainen asia ja emme voi tehdä sitä noin vain. Siihen on syynä jo yksin talomme.

Meillä ei ole kummallakaan mahdollisuutta jäädä asumaan taloomme, vaan joudumme myymään sen. Ongelmana on se, että rakensimme talomme haja-asutusalueelle, jossa mahdollisia ostajia ei ole turhan paljoa liikkeellä. Haluaisimme talostamme kuitenkin jonkun järkevän hinnan. Mutta nämä ovat käytännön asioita, jotka lopulta ovat vain pieniä ongelmia.

P kirjoitti:

Käyn tuon seksuaaliterapian nyt loppuun asti, vaikka siitä ei olisikaan mitään hyötyä parisuhteellemme. Siitä on varmasti hyötyä ainakin minulle.

Puhuimme eilen vaimoni kanssa mahdollisesti edessä olevasta erosta, lähinnä sen käytännön järjestelyistä. Puhuimme, kumpi ottaa lapset. Ehdotin, että minä otan vanhemman lapsen (pojan) ja vaimo ottaa nuoremman (tytön). Eromme ei ole yksinkertainen asia ja emme voi tehdä sitä noin vain. Siihen on syynä jo yksin talomme.

Meillä ei ole kummallakaan mahdollisuutta jäädä asumaan taloomme, vaan joudumme myymään sen. Ongelmana on se, että rakensimme talomme haja-asutusalueelle, jossa mahdollisia ostajia ei ole turhan paljoa liikkeellä. Haluaisimme talostamme kuitenkin jonkun järkevän hinnan. Mutta nämä ovat käytännön asioita, jotka lopulta ovat vain pieniä ongelmia.

Lue lisää

Täytyisi tapahtua jotain todella ihmeellistä että teidän parisuhteenne vielä lähtisi tuosta jamasta uuteen lentoon. Rohkeasti vain talo myyntiin ja sillä selvä. Jos te kerran olette muuttaneet haja-asutusalueelle, niin varmasti joku muukin haluaa niin tehdä.
Elän muuten itsekin lähestulkoon seksittömässä avioliitossa, joka johtuu siitä että en kertakaikkiaan tunne minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa miestäni kohtaan. Mutta onneksi myös miehelläni tuntuu olevan varsin heikko lipido, joten elämme tyytyväisinä kuin sisar ja veli konsanaan. Meillä on ihan mukavaa keskenämme. Siitä huolimatta minulla on seksi lähes aina mielessä, mutta haaveilen aivan erilaisesta sänkykumppanista kuin mieheni. En nyt kuitenkaan viitsi ryhtyä silkkaa laiskuuttani ketään salaista rakastajaakaan etsimään, ainakaan vielä. Moraalisesti en tuntisi pienintäkään pistosta jos pettäisin miestäni. Ei vain ole tullut sopivaa tyyppiä ainakaan vielä vastaan.

kiltti ihminen, kun jaksat kaiken tuon.

Olen ollut mieheni kanssa toistakymmentä vuotta ja teemme sitä 3-4 kertaa viikossa ja vaikka millä tavalla...kavereilla taas hommat lopahtaneet aikapäiviä sitten. Syy kaiken onnistumiseen on kai vain sitten sattumaa...

Tai hyvää onnea.

kunnes ei enää kannata. Asioista pitää puhua todellakin ulkopuolisen kanssa, ilman vanhoja klikkejä ja syyttelyitä. Ulkopuolisella saattaakin olla annettavan jotain, jota te ette ole huomanneet. Itse kävimme kerran NLP:ssä ex-vaimoni kanssa. Kokemus oli hyvin puhdistava, vaikka päädyimmekin eroon. Suosittelen teille lämpimästi. Netistä löytyy varmasti lisätietoja helposti.

Hei P!
Lueskelin tässä surullista tarinaasi ja joitain saamiasi vastauksia.

Tuntui kuin olisin palannut ajassa taaksepäin ja entinen mieheni vuodattaisi kärsimystään. Hänellekin tärkeää oli nimenomaan minun lapsuuteni penkominen ja syyn löytyminen minusta,ja lapsuudestani.Hän kuuli minua toistuvasti väärin. Hän yritti kaupankäyntiä :teki kotitöitä, yritti olla kiltti, teki kaikkea sitä mitä terapeutit sanoi. Eikä voinut ymmärtää miksi minä pelkäsin, väitti että pelkoni taustalla oli lapsuuteni.
Hän oli niin taitava manipuloimaan että minäkin uskoin hänen selityksiään. Uskoin että vika on minussa, lapsuudessani, seksuaalisessa kyvyttömyydessäni: minä olin viallinen. Tarvitsin pitkän psykoterapian toipukseni mieheni aiheuttamista traumoista.
Meidänkin avioliittomme alussa tapahtui sellainen juttu että mieheni pyyteli anteeksi, väitti etten ole antanut sitä koskaan anteeksi ja aina se mörkönä nousi. Avioliittomme alussa mies raiskasi minut, useita kertoja yhtenä yönä. Lisäksi hän oli kyltymätön. Vaikka palvelin häntä sängyssä niin se ei riittänyt, hän masturboi lähes päivittäin ja tunsi siitä syyllisyyttä, pyyteli anteeksi sitä minulta ja olin hänen mielestään syylliner siihenkin.
Vasta terapiassa tajusin miten opin elämään miehelleni mieliksi, ja pelkäsin. Luulen että vaimosi pelkää sinua, eikä pelko poistu käskemällä eikä lupauksilla etten toiste sinua pakota.
Todennäköisesti et kykene näkemään omaa osuuttasi. Luulet että kun muutat ulkoista käyttäytymistä niin vaimon pitäisi sinut sitten palkita seksillä. Ja ihmettelet kun vaimosi ei halua sinua.
En usko että olette oikeasti hyviä ystäviä. Oletko miettinyt millainen sinun kotisi oli, millaisen isän/miehen mallin sait? Miten isäsi kohteli äitiäsi: kunnioittiko? Saiko äitisi isältäsi lämpöä rakkautta hellyyttä. suhtautuiko hän kunnioittaen jos vaimo ei halunnutkaan seksiä , oliko heidän suhteessaan myös henkinen ystävyys vai olko äitisi käyttöesine?

Meidän avioliittomme paheni vuosi vuodelta, mies nimitteli, kontrolloi ystävyyssuhteitani ( lopussa minulla ei ollut kuin yksi ystävä). MIes sai myös osan ystävistämme puolelleen kertomalla juuri kuten sinä miten surkeaa on miehenä olla kun ei ole seksiä. Nimittäin viimeisenä vuonna minä kieltäydyin täysin, minulla oli voimia siihen. Kroppanikin tosin veteli silloin viimeisiään, tarkoitan sitä että sain fyysisiä oireita siitä että mies koko ajan piiritti tätä pihtaria ja kuivapillua huoraa. Minulle tuli lihaskramppeja hänen kosketuksestaankin. Kun hänen päässään ei ollut muita ajatuksia kuin vain se että voisi naida joka päivä, mieluiten monta kertaa päivässä.
Avioliiton alkuaikoina, siins 10 vuotta ostin perherauhaa ja kotitöitä ja muuta sängyssä. Minulla ei ollut muuta arvoa kuin se mitä minulla on jalkovälissä.
Ihanaa kun se on ohi! Meille tuli ero, oltiin mekin terapiassa ja harjoiteltiin vaikka mitä harjoituksia.mutta se ei auttanut. Mies ei koskaan oppinut mitä on toisen ihmisen rakastaminen ja kunnioittaminen ja pyyteetön rakkaus. Mies kävi pitkän terapian,avioliitossa ollessamme hän kyllä käytti aikaa siellä minun lapsuuteni ja vikojeni selvittämiseen.
Voi olla että kuulostan äkäseltä akalta. 10 vuotta sitten olin rikki, murtunut, terapia auttoi minut uuden elämän alkuun.Tunne olevani seksuaalisesti normaali, terve nainen ja eheä. Koville se otti, varsinkin raiskausten kohtaaminen terapiassa. mutta kannatti.Haluaisin sanoa sinulle sen että toista ihmistä ei voi muuttaa. Syiden ja syyllisen etsiminen ei paljon auta. Sinulla voi olla seksiaddiktio ja vaatii paljon työtä parantua siitä kohti normaalia seksuaalisuutta. Normaalia mielestäni on se että puoliso ei ole käyttöesine.Hän on ihminen. Voi hyvin!

selviytynyt kirjoitti:

Hei P!
Lueskelin tässä surullista tarinaasi ja joitain saamiasi vastauksia.

Tuntui kuin olisin palannut ajassa taaksepäin ja entinen mieheni vuodattaisi kärsimystään. Hänellekin tärkeää oli nimenomaan minun lapsuuteni penkominen ja syyn löytyminen minusta,ja lapsuudestani.Hän kuuli minua toistuvasti väärin. Hän yritti kaupankäyntiä :teki kotitöitä, yritti olla kiltti, teki kaikkea sitä mitä terapeutit sanoi. Eikä voinut ymmärtää miksi minä pelkäsin, väitti että pelkoni taustalla oli lapsuuteni.
Hän oli niin taitava manipuloimaan että minäkin uskoin hänen selityksiään. Uskoin että vika on minussa, lapsuudessani, seksuaalisessa kyvyttömyydessäni: minä olin viallinen. Tarvitsin pitkän psykoterapian toipukseni mieheni aiheuttamista traumoista.
Meidänkin avioliittomme alussa tapahtui sellainen juttu että mieheni pyyteli anteeksi, väitti etten ole antanut sitä koskaan anteeksi ja aina se mörkönä nousi. Avioliittomme alussa mies raiskasi minut, useita kertoja yhtenä yönä. Lisäksi hän oli kyltymätön. Vaikka palvelin häntä sängyssä niin se ei riittänyt, hän masturboi lähes päivittäin ja tunsi siitä syyllisyyttä, pyyteli anteeksi sitä minulta ja olin hänen mielestään syylliner siihenkin.
Vasta terapiassa tajusin miten opin elämään miehelleni mieliksi, ja pelkäsin. Luulen että vaimosi pelkää sinua, eikä pelko poistu käskemällä eikä lupauksilla etten toiste sinua pakota.
Todennäköisesti et kykene näkemään omaa osuuttasi. Luulet että kun muutat ulkoista käyttäytymistä niin vaimon pitäisi sinut sitten palkita seksillä. Ja ihmettelet kun vaimosi ei halua sinua.
En usko että olette oikeasti hyviä ystäviä. Oletko miettinyt millainen sinun kotisi oli, millaisen isän/miehen mallin sait? Miten isäsi kohteli äitiäsi: kunnioittiko? Saiko äitisi isältäsi lämpöä rakkautta hellyyttä. suhtautuiko hän kunnioittaen jos vaimo ei halunnutkaan seksiä , oliko heidän suhteessaan myös henkinen ystävyys vai olko äitisi käyttöesine?

Meidän avioliittomme paheni vuosi vuodelta, mies nimitteli, kontrolloi ystävyyssuhteitani ( lopussa minulla ei ollut kuin yksi ystävä). MIes sai myös osan ystävistämme puolelleen kertomalla juuri kuten sinä miten surkeaa on miehenä olla kun ei ole seksiä. Nimittäin viimeisenä vuonna minä kieltäydyin täysin, minulla oli voimia siihen. Kroppanikin tosin veteli silloin viimeisiään, tarkoitan sitä että sain fyysisiä oireita siitä että mies koko ajan piiritti tätä pihtaria ja kuivapillua huoraa. Minulle tuli lihaskramppeja hänen kosketuksestaankin. Kun hänen päässään ei ollut muita ajatuksia kuin vain se että voisi naida joka päivä, mieluiten monta kertaa päivässä.
Avioliiton alkuaikoina, siins 10 vuotta ostin perherauhaa ja kotitöitä ja muuta sängyssä. Minulla ei ollut muuta arvoa kuin se mitä minulla on jalkovälissä.
Ihanaa kun se on ohi! Meille tuli ero, oltiin mekin terapiassa ja harjoiteltiin vaikka mitä harjoituksia.mutta se ei auttanut. Mies ei koskaan oppinut mitä on toisen ihmisen rakastaminen ja kunnioittaminen ja pyyteetön rakkaus. Mies kävi pitkän terapian,avioliitossa ollessamme hän kyllä käytti aikaa siellä minun lapsuuteni ja vikojeni selvittämiseen.
Voi olla että kuulostan äkäseltä akalta. 10 vuotta sitten olin rikki, murtunut, terapia auttoi minut uuden elämän alkuun.Tunne olevani seksuaalisesti normaali, terve nainen ja eheä. Koville se otti, varsinkin raiskausten kohtaaminen terapiassa. mutta kannatti.Haluaisin sanoa sinulle sen että toista ihmistä ei voi muuttaa. Syiden ja syyllisen etsiminen ei paljon auta. Sinulla voi olla seksiaddiktio ja vaatii paljon työtä parantua siitä kohti normaalia seksuaalisuutta. Normaalia mielestäni on se että puoliso ei ole käyttöesine.Hän on ihminen. Voi hyvin!

Lue lisää

Hyvä nimimerkki selviytynyt, haluan kiittää sinua lämpimästi vastauksestasi.

Vaimoni on syyttänyt minua koko avioliittomme ajan kaikista mahdollisista erilaisista asioista. Syytösten vyöry on ollut niin valtaisa, että minua on syytetty myös jokaisesta mainitsemastasi asiasta. Olen jo odotellut, että milloin minua syytetään lapsiini sekaantumisesta (mitä ei todellakaan ole tapahtunut). Tuo syytösten vyöry on haudannut alleen todellisuuden. Mutta se, että kirjoitit tarinasi johdonmukaisesti ja asiallisesti, sai minut hiljaiseksi. Minä kohtasin itseni.

Minä olen halunnut asiallista keskustelua ongelmistamme. Vaimoni ei ole siihen koskaan pystynyt ja nyt viimeisenä keinona olen käyttänyt internetin keskustelupalstaa. Nyt sain kirjoituksesi ja samalla kokonaan uuden näköalan ongelmaamme. Minä kiitän sinua lämpimästi.

Annoin eilen otsikolla "Selviytymisestä" kirjoittamani tekstin vaimolleni luettavaksi. Hän tietää, että olen kirjoittanut täällä. Hän alkoi itkemään syvää ja lohdutonta itkua. Hän ei halunnut kommentoida kirjoitustani mitenkään, sanoi vain, että keskustellaan näistä asioista sitten seksuaaliterapiassa.

On ehdottoman totta, että minä voin muuttaa ainoastaan itseäni. Siihen olen aidosti valmis. Ja kirjoituksesi antoi minulle kokonaan uuden näköalan siihen, kuinka minun on muutettava itseäni.

Hyvä "selviytynyt", pyytäisin sinua kertomaan lisää ex suhteestasi. Kerro minulle vaikka peloistasi tai siitä, kuinka koit suhteesi mieheesi. Uskon, että kun opin ymmärtämään sinua ja ex suhdettasi, opin samalla ymmärtämään vaimoani ja suhdettamme. Kuten huomaat, arvostan kertomustasi ja mielipiteitäsi hyvin paljon.

Ja jos et enää vastaa, haluan kiittää Sinua vielä kerran kirjoituksestasi.

Yhteish72 kirjoitti:

kunnes ei enää kannata. Asioista pitää puhua todellakin ulkopuolisen kanssa, ilman vanhoja klikkejä ja syyttelyitä. Ulkopuolisella saattaakin olla annettavan jotain, jota te ette ole huomanneet. Itse kävimme kerran NLP:ssä ex-vaimoni kanssa. Kokemus oli hyvin puhdistava, vaikka päädyimmekin eroon. Suosittelen teille lämpimästi. Netistä löytyy varmasti lisätietoja helposti.

Lue lisää

Niin se on, kannattaa yrittää kunnes ei enää kannata.

Minä toivon, että voisimme nyt puhdistaa ilmapiirin ulkopuolisen terapeutin avulla. Että pääsisimme tästä syytösten kierteestä. Että voisimme käydä läpi menneitä asioita, oppia ymmärtämään itseä ja toista paremmin, kasvaa ihmisenä ja antaa itselle ja toiselle tilaisuuden yrittää. Minä keskityn seksuaaliterapiassa nyt itseeni ja itseni auttamiseen.

Parisuhteessa on lopulta kuitenkin kysymys myös henkilökemiasta. Joku kaipaa tukea huonolle itsetunnolleen ja joku toinen lohdutusta ahdistukseensa. Joku kaipaa alistamista ja joku toinen alistumista. Joku haluaa sivuuttaa ongelmansa, joku toinen ei tunnista niitä. Sellaisia me ihmiset olemme. Vakka kantensa valitkoon.

Meillä parinvalintaprosessi ei tuossa mielessä aivan onnistunut, minkä seurauksena minulla on vaimoni kanssa ristiriitoja. Meillä ei olisi seksin kanssa yhtään näkyvää ongelmaa, jos minulla olisi pienempi seksuaalivietti. Vaimoni ei tarvitsisi pelätä minun huomautteluja seksittömyydestä, jos minä en osaisi kiivastua. Parisuhteemme kukoistaisi, jos jaksaisin aina ymmärtää ja rakastaa vaimoani ja kaikessa rauhassa odotella sitä iloista hetkeä kun saan seksiä.

Meillä ei ole noin ja nyt me sitten yritämme ratkoa ongelmiamme terapiassa. Terapian tavoitteena ei ole kahlitseminen, vaan vapauttaminen. Vapautuminen omaa elämää ja parisuhdetta haittaavista omista sisäisistä ristiriidoista ja patoutumista.

Koska takaisinpäin (kahlitsemisen suuntaan) ei ole terapian keinoin paluuta, muutoksen on tapahduttava meissä molemmissa. Näin se jotenkin menee. Katsotaan nyt sitten.

P kirjoitti:

Hyvä nimimerkki selviytynyt, haluan kiittää sinua lämpimästi vastauksestasi.

Vaimoni on syyttänyt minua koko avioliittomme ajan kaikista mahdollisista erilaisista asioista. Syytösten vyöry on ollut niin valtaisa, että minua on syytetty myös jokaisesta mainitsemastasi asiasta. Olen jo odotellut, että milloin minua syytetään lapsiini sekaantumisesta (mitä ei todellakaan ole tapahtunut). Tuo syytösten vyöry on haudannut alleen todellisuuden. Mutta se, että kirjoitit tarinasi johdonmukaisesti ja asiallisesti, sai minut hiljaiseksi. Minä kohtasin itseni.

Minä olen halunnut asiallista keskustelua ongelmistamme. Vaimoni ei ole siihen koskaan pystynyt ja nyt viimeisenä keinona olen käyttänyt internetin keskustelupalstaa. Nyt sain kirjoituksesi ja samalla kokonaan uuden näköalan ongelmaamme. Minä kiitän sinua lämpimästi.

Annoin eilen otsikolla "Selviytymisestä" kirjoittamani tekstin vaimolleni luettavaksi. Hän tietää, että olen kirjoittanut täällä. Hän alkoi itkemään syvää ja lohdutonta itkua. Hän ei halunnut kommentoida kirjoitustani mitenkään, sanoi vain, että keskustellaan näistä asioista sitten seksuaaliterapiassa.

On ehdottoman totta, että minä voin muuttaa ainoastaan itseäni. Siihen olen aidosti valmis. Ja kirjoituksesi antoi minulle kokonaan uuden näköalan siihen, kuinka minun on muutettava itseäni.

Hyvä "selviytynyt", pyytäisin sinua kertomaan lisää ex suhteestasi. Kerro minulle vaikka peloistasi tai siitä, kuinka koit suhteesi mieheesi. Uskon, että kun opin ymmärtämään sinua ja ex suhdettasi, opin samalla ymmärtämään vaimoani ja suhdettamme. Kuten huomaat, arvostan kertomustasi ja mielipiteitäsi hyvin paljon.

Ja jos et enää vastaa, haluan kiittää Sinua vielä kerran kirjoituksestasi.

Lue lisää

Hyvä P!
Huomaatko että vastauksesi alku on melkoinen ryöppy, kuinka vaimo sinua on koko avioliiton ajan syyttänyt. Tuttua on. Minunkin mieheni koki että minä syytän häntä. Muistan kun ensimmäisen kerran menimme perheneuvolaan, niin pelkäsin että kunhan ei vain tulisi mitään minun tai terapeuttien lausumana, minkä hän kuulisi syytöksenä. Hän vetäytyi tai pani siis hanskat naulaan heti kun koki olevansa syytetty. Joten kaikki keskustelu oli vaikeaa. Hän kuuli todella syytöksiä siinäkin missä ei syytetty. Siinä vaiheessa minäkin loukkaannuin jos ammattiauttaja ilmaisi minulle myötätuntoa, olin sitä mieltä että miestä pitää ymmärtää, tiesin miten vaikea lapsuus miehelläni oli ollut.

Luulin pitkään että rakkauteni muuttaisi miestäni, hänen hermostuneisuuttaan, äkkipikaisuuttaan.Mutta ei .

Myöhemmin kun mieheni oli ollut psykoanalyysissä hän tajusi että kun hän tuntee olevansa syyllinen johonkin, hän tuntee ensin häpeää jota hän ei kestä ja sitten hän suuttuu minulle. Myöhemmin kun olin itse ollut viisi vuotta pykoanalyyttisessä terapiassa oivalsin että mieheni projisoi minuun omia tunteitaan, syytti että ne on minun tunteita, minä syyllistyin ja ahdistuin ja aloin tarkastelemaan itsessäni näitä. Mieheni sai tyydytystä siitä että minä olin ahdistunut hänen tunteistaan, sillä tavalla itse asiassa autoin häntä hänen tunteittensa käsittelyssä. Minä myös raivostuin jolloin hän pääsi sanomaan miten hullu minä olin. Ja hulluksi kyllä ajoittain tunsinkin itseni. Hänellä oli siis projektiivinen identifikaatio minuun.

Kerroit miten vaimosi itki kun luit hänelle tekstiäsi. Ajattelin että itkeekö hän silkasta toivottomuudesta. Sinä et kuule häntä, sinä kuulet vain itseäsi.

Mietin että kuinka sinä muuten halusit mennä naimisiin naisen kanssa jonka arvomaailmaan kuului neitsyenä naimisiin meneminen. Olisihan sinun kokeneempana pitänyt tietää miten neitsyttä lähestytään. Ehkä jo silloin et kyennyt näkemään minkä trauman aiheutit, olit täynnä omaa seksin tarvettasi. Seksuaalisuus on ennen kaikkea paljon muutakin kuin pano. On miehiä jotka ovat moniavioisia eli yksi nainen ei riitä.He ovat niitä jotka tarvitsevat bordelleja ja joille nainen on käyttötavara. Mutta on myös miehiä joita sanon aikuisiksi. Heillä ei ensiksi juolahda sänkyhommat mieleen kun näkevät naisen.

Kysyit miten pelkäsin miestäni. En tunnistanut pelkoani, yritin olla reipas ja olinkin. Ja uuvuin. Vuosi vuodelta jaksoin vähemmän ja koska mieheni kiersi minua koko ajan kuin kissa kuumaa puuroa niin aloin inhota häntä. Pariterapassahan mekin kokeilimme sitä seksilakkoa ja sitä että kalenteriin varattiin panopäivät. Se helpotti minua. Mutta näin että ei mieheni minusta muuten välittänyt kuin vain panemiseen. Se oli kuvottavaa. Minun ajatukseni, mielipiteeni, minuus ei häntä kiinnostanut muuloin kuin vain silloin kun hän sai esitellä älykästä vaimoaan muille. Olin esine, minun piti olla myös kaunis ja seksikäs. Huh, huh! Se orjuus on ohi.

On hyvä jos todella omasta tahdosta itsesi vuoksi hakeudut terapiaan. Minunkin mieheni meni psykoanalyysiin. Kolmen vuoden analyysin jälkeen hän sanoi menneensä vain siksi etten ottaisi hänestä eroa.Hän sanoi suoraan minulle ja terapeutille että aivankuin te väittäisitte että minulla on jalka poikki ja minä näen että onhan minulla terve jalka. Parisuhteemme ei hyötynyt terapiasta. Henkisesti hän raateli minua analyyseillaan minusta. Eron jälkeen olin niin loppu että pääsin itsekin psykoanalyytikolle. Minun toipumiseni kesti monta vuotta. Jos terapia auttaa sinua niin sinulla on varaa antaa vaimollesi aikaa toipua, luulisin että hänellekin tekisi hyvää päästä terapiaan toipumaan siitä mitä on sinun kanssasi kokenut.
Sinulla ei ole mitään oikeutta vaatia häneltä mitään. Kuten ei minullakaan ole oikeutta vaatia puolisolta mitään. Kun rakastan niin rakastamisen tunne on minussa tuntuva hyvä onnellisuuden tunne joka ei vaadi toiselta mitään. Välillä virtaa sitten kemiat ja seksijutut sujuu ilman pyytelyä ja pakottamista.

Eromme jälkeen kuulin radiosta ohjelman minävaurioisista ihmisistä. Kuulin siitä vain puolet, siskoni soitti ja sanoi että avaa radio, hän on kuunnellut ja koko ajan tulee mun mies mieleen, siellä puhutaan hänestä. Sellainen mies kuin Raimo Mäkelä on kirjoittanut kirjasen: Naamiona terve mieli. Tätä miestä haastateltiin.Huomasin että tosi tuttua on. Psykologian prof. Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjassaan Hyvä itsetunto myös kirjoittanut narsistisista persoonallisuushäiriöist. Heidän on vain vaikea parantua koska heillä ei ole sairauden tuntoa. Ja heidän tapansa on vaihtaa ihmissuhteita: eli ne joista ei ole enää hyötyä jätetään.

Aikoinaan minä koin olevani aivan sirpaleina, rikki.Minua ei ollut. Sain itselleni itseni takaisin terapian kautta. Se oli pitkä ja kivinen tie, mutta kannatti. Nyt, nelikymppisenä olen onnellinen siitä että sain apua eheytymiseeni. Ajattelen että uskalla särkeä entiset rakenteesi, tee arjen työsi kotona ja työssä, ole lasten kanssa , älä odota vaimolta mitään palkintoja . Kysy oikeilta miehiltä minkälainen on oikea mies.Nimittäin elämässä on paljon muutakin ihanaa kuin seksi ja pakottamaton seksi se vasta ihanaa onkin.

Toivon sinulle matkaa itseesi, ammattitaitoinen terapeutti voi olla yksi mahdollisuus. Tai ero mitä olet miettinytkin. Kyllä sinä naisia saat koska naisissakin on vastaavissa ongelmissa painivia. Heille yhden yön suhteet ovat samaa kuin jollekin hyvä humala, tai pelaaminen.
Ja anna aikaa itsellesi jos päädyt lähtemään muutoksen tielle. Ei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä. Mutta vaimolta vaatimisen voit lopettaa heti, hänen tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi. Se on sinun itsesi tehtävä. Tsemppiä!
Selviytynyt

selviytynyt kirjoitti:

Hyvä P!
Huomaatko että vastauksesi alku on melkoinen ryöppy, kuinka vaimo sinua on koko avioliiton ajan syyttänyt. Tuttua on. Minunkin mieheni koki että minä syytän häntä. Muistan kun ensimmäisen kerran menimme perheneuvolaan, niin pelkäsin että kunhan ei vain tulisi mitään minun tai terapeuttien lausumana, minkä hän kuulisi syytöksenä. Hän vetäytyi tai pani siis hanskat naulaan heti kun koki olevansa syytetty. Joten kaikki keskustelu oli vaikeaa. Hän kuuli todella syytöksiä siinäkin missä ei syytetty. Siinä vaiheessa minäkin loukkaannuin jos ammattiauttaja ilmaisi minulle myötätuntoa, olin sitä mieltä että miestä pitää ymmärtää, tiesin miten vaikea lapsuus miehelläni oli ollut.

Luulin pitkään että rakkauteni muuttaisi miestäni, hänen hermostuneisuuttaan, äkkipikaisuuttaan.Mutta ei .

Myöhemmin kun mieheni oli ollut psykoanalyysissä hän tajusi että kun hän tuntee olevansa syyllinen johonkin, hän tuntee ensin häpeää jota hän ei kestä ja sitten hän suuttuu minulle. Myöhemmin kun olin itse ollut viisi vuotta pykoanalyyttisessä terapiassa oivalsin että mieheni projisoi minuun omia tunteitaan, syytti että ne on minun tunteita, minä syyllistyin ja ahdistuin ja aloin tarkastelemaan itsessäni näitä. Mieheni sai tyydytystä siitä että minä olin ahdistunut hänen tunteistaan, sillä tavalla itse asiassa autoin häntä hänen tunteittensa käsittelyssä. Minä myös raivostuin jolloin hän pääsi sanomaan miten hullu minä olin. Ja hulluksi kyllä ajoittain tunsinkin itseni. Hänellä oli siis projektiivinen identifikaatio minuun.

Kerroit miten vaimosi itki kun luit hänelle tekstiäsi. Ajattelin että itkeekö hän silkasta toivottomuudesta. Sinä et kuule häntä, sinä kuulet vain itseäsi.

Mietin että kuinka sinä muuten halusit mennä naimisiin naisen kanssa jonka arvomaailmaan kuului neitsyenä naimisiin meneminen. Olisihan sinun kokeneempana pitänyt tietää miten neitsyttä lähestytään. Ehkä jo silloin et kyennyt näkemään minkä trauman aiheutit, olit täynnä omaa seksin tarvettasi. Seksuaalisuus on ennen kaikkea paljon muutakin kuin pano. On miehiä jotka ovat moniavioisia eli yksi nainen ei riitä.He ovat niitä jotka tarvitsevat bordelleja ja joille nainen on käyttötavara. Mutta on myös miehiä joita sanon aikuisiksi. Heillä ei ensiksi juolahda sänkyhommat mieleen kun näkevät naisen.

Kysyit miten pelkäsin miestäni. En tunnistanut pelkoani, yritin olla reipas ja olinkin. Ja uuvuin. Vuosi vuodelta jaksoin vähemmän ja koska mieheni kiersi minua koko ajan kuin kissa kuumaa puuroa niin aloin inhota häntä. Pariterapassahan mekin kokeilimme sitä seksilakkoa ja sitä että kalenteriin varattiin panopäivät. Se helpotti minua. Mutta näin että ei mieheni minusta muuten välittänyt kuin vain panemiseen. Se oli kuvottavaa. Minun ajatukseni, mielipiteeni, minuus ei häntä kiinnostanut muuloin kuin vain silloin kun hän sai esitellä älykästä vaimoaan muille. Olin esine, minun piti olla myös kaunis ja seksikäs. Huh, huh! Se orjuus on ohi.

On hyvä jos todella omasta tahdosta itsesi vuoksi hakeudut terapiaan. Minunkin mieheni meni psykoanalyysiin. Kolmen vuoden analyysin jälkeen hän sanoi menneensä vain siksi etten ottaisi hänestä eroa.Hän sanoi suoraan minulle ja terapeutille että aivankuin te väittäisitte että minulla on jalka poikki ja minä näen että onhan minulla terve jalka. Parisuhteemme ei hyötynyt terapiasta. Henkisesti hän raateli minua analyyseillaan minusta. Eron jälkeen olin niin loppu että pääsin itsekin psykoanalyytikolle. Minun toipumiseni kesti monta vuotta. Jos terapia auttaa sinua niin sinulla on varaa antaa vaimollesi aikaa toipua, luulisin että hänellekin tekisi hyvää päästä terapiaan toipumaan siitä mitä on sinun kanssasi kokenut.
Sinulla ei ole mitään oikeutta vaatia häneltä mitään. Kuten ei minullakaan ole oikeutta vaatia puolisolta mitään. Kun rakastan niin rakastamisen tunne on minussa tuntuva hyvä onnellisuuden tunne joka ei vaadi toiselta mitään. Välillä virtaa sitten kemiat ja seksijutut sujuu ilman pyytelyä ja pakottamista.

Eromme jälkeen kuulin radiosta ohjelman minävaurioisista ihmisistä. Kuulin siitä vain puolet, siskoni soitti ja sanoi että avaa radio, hän on kuunnellut ja koko ajan tulee mun mies mieleen, siellä puhutaan hänestä. Sellainen mies kuin Raimo Mäkelä on kirjoittanut kirjasen: Naamiona terve mieli. Tätä miestä haastateltiin.Huomasin että tosi tuttua on. Psykologian prof. Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjassaan Hyvä itsetunto myös kirjoittanut narsistisista persoonallisuushäiriöist. Heidän on vain vaikea parantua koska heillä ei ole sairauden tuntoa. Ja heidän tapansa on vaihtaa ihmissuhteita: eli ne joista ei ole enää hyötyä jätetään.

Aikoinaan minä koin olevani aivan sirpaleina, rikki.Minua ei ollut. Sain itselleni itseni takaisin terapian kautta. Se oli pitkä ja kivinen tie, mutta kannatti. Nyt, nelikymppisenä olen onnellinen siitä että sain apua eheytymiseeni. Ajattelen että uskalla särkeä entiset rakenteesi, tee arjen työsi kotona ja työssä, ole lasten kanssa , älä odota vaimolta mitään palkintoja . Kysy oikeilta miehiltä minkälainen on oikea mies.Nimittäin elämässä on paljon muutakin ihanaa kuin seksi ja pakottamaton seksi se vasta ihanaa onkin.

Toivon sinulle matkaa itseesi, ammattitaitoinen terapeutti voi olla yksi mahdollisuus. Tai ero mitä olet miettinytkin. Kyllä sinä naisia saat koska naisissakin on vastaavissa ongelmissa painivia. Heille yhden yön suhteet ovat samaa kuin jollekin hyvä humala, tai pelaaminen.
Ja anna aikaa itsellesi jos päädyt lähtemään muutoksen tielle. Ei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä. Mutta vaimolta vaatimisen voit lopettaa heti, hänen tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi. Se on sinun itsesi tehtävä. Tsemppiä!
Selviytynyt

Lue lisää

Minä kunnioitan sinua, että uskallat kirjoittaa tänne omaa tuskaista tarinaasi. Tarinasi on puhutellut minua ja kuten kerroin, se on saanut minut miettimään tilannettamme kokonaan uudesta näkökulmasta. Tuo yksinäisyydessä miettiminen on jännä juttu ja se auttaa vain joskus. Jos löytää itsestään persoonallisuushäiriön (vaikkapa mainitsemasi projektiivisen identifikaation), asia on tietenkin sillä selvä. Mutta jos ei löydäkään, se ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö persoonallisuushäiriötä voisi olla.

Me katselemme maailmaa omien torjuntojemme kautta ja sen takia me emme pysty näkemään itseämme sellaisena kuin olemme. Me siirrämme syyn muiden niskoihin tai pakenemme. Ja mitä suuremmasta sisäisestä ristiriidasta on kysymys, sitä suurempaa torjuntaa me tarvisemme.

Torjunta muuttaa todellisuutta. Minä koen ongelmamme vaimoni kanssa täysin eri tavoin. Ja se ero on valtavan suuri. Me emme kumpikaan valehtele, vaan kysymys on todellakin torjunnasta ja sen takia tähän prosessiin ei kuulu viha, vaan toisen ymmärtäminen ja kunnioitus. Me emme tee tätä kumpikaan tahallamme.

Haluan kertoa sinulle "selviytynyt", että ongelmamme on nyt viimein melko lähellä ratkaisua.

Vaimoni on kertonut oman näkemyksensä tilanteestamme pariterapeutille ja minä olen kertonut oman näkemykseni yksityisterapiassa (pariterapeutin työtoveri). Me olemme kertoneet kaksi eri todellisuutta ja luulen ja toivon, että terapeutit keskustelevat tilanteestamme keskenään ja muodostavat siitä oman käsityksensä.

Prosessi on vielä kesken ja sen takia en nyt vielä puhu siitä sen enempää. Kirjoitan tänne jatkoa parin viikon sisällä. Olemme silloin jatkaneet terapiaamme.

vihkikaavan mukaisessa toimituksessa kysytään

"Tahdotko ottaa....ja rakastaa...."

Tahtominen on aivan eri asia kuin lupaus.

Mutta kirjoitti:

vihkikaavan mukaisessa toimituksessa kysytään

"Tahdotko ottaa....ja rakastaa...."

Tahtominen on aivan eri asia kuin lupaus.

hän lupasi haluta rakastaa...

riina kirjoitti:

hän lupasi haluta rakastaa...

Kylläpä tuo sun kirjoituksesti sai syyllistävän sävyn aikaan. Huh-huh:(

Itse kyllä harkitsisin tarkkaan avioeroa noinkin epätyydyttävässä tilanteessa, vaikka papin aamen kuinka olisi avioliitolle hankittu. Ei avioliitto lopullinen tarvi olla, jos tarpeet (mitkä ne sitten ovatkaan) eivät suhteessa tyydyty. En tuomitsisi ihmisiä, jos päätyvät eroon...

lopullistako kirjoitti:

Kylläpä tuo sun kirjoituksesti sai syyllistävän sävyn aikaan. Huh-huh:(

Itse kyllä harkitsisin tarkkaan avioeroa noinkin epätyydyttävässä tilanteessa, vaikka papin aamen kuinka olisi avioliitolle hankittu. Ei avioliitto lopullinen tarvi olla, jos tarpeet (mitkä ne sitten ovatkaan) eivät suhteessa tyydyty. En tuomitsisi ihmisiä, jos päätyvät eroon...

Lue lisää

Tämä on aika järkyttävä keskustelu, satuin vasta nyt tämän lukemaan ja luin kokonaan läpi. Itse olen aikalailla samassa tilanteessa. Seksi loppui kolmannen lapsen jälkeen lähes kokonaan. Yritin pitkään vielä hellyyttä, mutta aina torjuttiin sillä että ei ainakaan seksiä. Vähitellen hellys alkoi jäämään kun aina tuli torjunta. Jos on kauan ilman seksiä niin pienikin hellyys saa himon syttymään ja jos sitä ei pääsee purkamaan tulee todella pettynyt olo joka sitten vaihtuu suoranaiseksi vihaksi.

Pidin erilaisia kirjanpitoja minäkin ja tunsin itseni tyhmäksi. Laskin esim iltaisin kun menemme nukkumaan miten päin vaimoni käy makuulle. Kun viidennentoista päivän iltana hän jälleen aloitti selin en jaksanut enää laskea. Seksin suhteen ei tarvinnut enää kirjanpitovälineitä kun yksi kerta vuodessa oli helppo muistaa. 99 se oli helmikuu, 00 lokakuu, 01 marraskuu ja viime vuonna maaliskuu ja siinäpä se sitten olikin ei noissa ole paljon kirjaamista.

Sen vaan olen huomannut että kun ei ole seksiä hermot kiristyvät puutteessa olemisesta ja aggressiivisia tunteita herää. Tulee helposti sanottua toiselle pahasti muistakin asioista ja se etäännyttää parisuhdetta entisestään. Kai se on biologinen ilmiö että ilman seksiä viha nousee pintaan. Siinä on mukana se pelko että oma seksuaalisuus alkaa kuihtua, näkee siitä pahoja unia kuten joku kirjoitti tuolla ylempänä. Ittekin olen vasta 30-kymppinen ja välillä tuntuu että kaikki toivo on mennyt seksin suhteen.

desperado kirjoitti:

Tämä on aika järkyttävä keskustelu, satuin vasta nyt tämän lukemaan ja luin kokonaan läpi. Itse olen aikalailla samassa tilanteessa. Seksi loppui kolmannen lapsen jälkeen lähes kokonaan. Yritin pitkään vielä hellyyttä, mutta aina torjuttiin sillä että ei ainakaan seksiä. Vähitellen hellys alkoi jäämään kun aina tuli torjunta. Jos on kauan ilman seksiä niin pienikin hellyys saa himon syttymään ja jos sitä ei pääsee purkamaan tulee todella pettynyt olo joka sitten vaihtuu suoranaiseksi vihaksi.

Pidin erilaisia kirjanpitoja minäkin ja tunsin itseni tyhmäksi. Laskin esim iltaisin kun menemme nukkumaan miten päin vaimoni käy makuulle. Kun viidennentoista päivän iltana hän jälleen aloitti selin en jaksanut enää laskea. Seksin suhteen ei tarvinnut enää kirjanpitovälineitä kun yksi kerta vuodessa oli helppo muistaa. 99 se oli helmikuu, 00 lokakuu, 01 marraskuu ja viime vuonna maaliskuu ja siinäpä se sitten olikin ei noissa ole paljon kirjaamista.

Sen vaan olen huomannut että kun ei ole seksiä hermot kiristyvät puutteessa olemisesta ja aggressiivisia tunteita herää. Tulee helposti sanottua toiselle pahasti muistakin asioista ja se etäännyttää parisuhdetta entisestään. Kai se on biologinen ilmiö että ilman seksiä viha nousee pintaan. Siinä on mukana se pelko että oma seksuaalisuus alkaa kuihtua, näkee siitä pahoja unia kuten joku kirjoitti tuolla ylempänä. Ittekin olen vasta 30-kymppinen ja välillä tuntuu että kaikki toivo on mennyt seksin suhteen.

Lue lisää

Naisena olen itsekin ajatellut aikanani, että olen miehelleni yksinkertaisesti vain pillu, reikä. Ajattelin, ettei minulla ole hänen elämässään muuta merkitystä kuin taloudenhoitajana ja panopuuna.

(Olemme olleet yhdessä, suurimman osan naimisissa, liki 20 vuotta. Meillä on kolme kouluikäistä lasta.)

Onnekseni en enää ajattele niin. Noin puolenkymmentä vuotta sitten kulkeuduimme kummallista reittiä pitkin seurakunnan järjestämälle parisuhdeleirille. Se leiri oli sekä minulle että miehelleni hyvin herättävä kokemus.

Emme kokeneet sinne mennessämme, että meillä olisi ollut erityisen huono suhde keskenämme. Tulimme kohtuullisesti toimeen, meillä oli kohtuullisesti seksiä (vaikka välillä syytinkin miestäni siitä, että koin olevani hänelle vain panopuu!) ja kohtuullisen mukava arkipäivä. Arki oli tasapaksua ja turvallista, muttei siinä mitään kovin innostavaakaan ollut. (Toisinaan suutuin ja otimme yhteen, tuli siinä usein todettua, että ellei elämä miehelle kelpaa, niin voin kyllä ottaa ja lähteäkin.) Molemmilla oli silloin ja on edelleen varma työpaikka ja toimeentulo, leipä ei ole leveää, mutta sitäkin on riittävästi...

Leiri oli hyvin hengellisesti painottunut, muttei uskontoa tuputtava kuitenkaan. (Emme ole kovin uskonnollisia, mutta kunnon luterilaisia kuitenkin.)

Leirillä puhujina oli pariskunta, jonka juttelemat tapahtumat olivat kuin meiltä kotoa suoraan. Tunne oli järisyttävä! Ja heidän keinonsa ratkaista ongelmat olivat myös aika järisyttäviä.
1. Avioliitto on sopimus siitä, että olemme todellakin yhdessä. Avioliitossa ei saa uhata toista erolla, vaan sitoudutaan ihan ääneen sanoen yhteiseen liittoon ja siihen, että tapahtui mitä tahansa, olemme kuitenkin yhdessä ja selvitämme asiamme yhdessä.
2. Mies ja nainen ovat erilaisia. Se tulee hyväksyä ja nauttia siitä erosta hyvällä omallatunnolla.
--->Miehen rakkaus syntyy siitä, että hän saa tyydytettyä seksuaalisen halunsa naisen kanssa. Kun mies on saanut seksuaalisen tyydytyksensä, hän kykenee myös olemaan naiselle hellä ja täyttämään naisen hellyyden kaipuun.
---> Nainen tarvitsee seksuaalisen halunsa syttymiseen paljon rakkautta ja hellyyttä ja turvallisuuden tunnetta. Kun hellyyskiintiö on täytetty, nainen kykenee antamaan miehelle seksuaalisen tyydytyksen ja myös nauttimaan itse seksistä.
=========>>>Tässä on yksinkertaisesti melkoinen ongelma. Jomman kumman on ensin joustettava ja annettava periksi, että yhtälö alkaa pyöriä kunnolla. Perinteisesti se on ollut nainen, joka tyydyttää miehen ja toteuttaa aviollisia velvollisuuksiaan.

Meillä minä suljin suuni, kun ymmärsin, ettei mies minua oikeasti pidä panopuuna, vaan että hänellä on niin voimakas seksuaalinen tarve. Joskus voi antaa periksi ja antaa toisella tyydytyksen, vaikkei itseä ensin niin hirmuisesti haluttaisikaan. Lopulta kuitenkin nauttii siitä itsekin ja tyydytettynä voi nähdä paljon parempia uniakin.

Leirin jälkeen ainakin meidän seksuaalinen elämämme parani huomattavasti ja molemmat nautimme siitä enemmän. Turhat kyräilyt jäivät nurkkaan ja minäkin saan nauttia mieheni hellyydestä yllin kyllin. Halailemme, suukottelemme ja pidämme toisiamme päivittäin useita kertoja hyvänä. Lapsillekin on hyväksi nähdä, että vanhemmat pitävät toisistaan!

Riitelemme vieläkin asioista. Sekin on normaalia elämää. Mutta seksistä ja hellyydestä meillä ei enää tarvitse riidellä. Olemmekin todenneet, että suhteemme vain paranee sitä myöden mitä kauemmin se on kestänyt.

3. Leirillä opimme myös sen, että miehen ja naisen keskustelutyyli on aivan erilainen. Nainen saattaa illalla haukotella sohvalla ja sanoa, että voi kun väsyttää! (=Nainen tarkoittaa, että kyllä olisi ihanaa päästä miehen kainaloon ja nauttia läheisyydesta.) Miehen aivot toimivat ongelmanratkaisu-mallilla. Niinpä mies toteaakin, että mene ihmeessä nukkumaan, jos kerta väsyttää ja jatkaa tyytyväisenä telkun tuijottelua. Nainen saattaa pahimmassa tapauksessa vaikka suuttua miehen ns. välinpitämättömyydestä ja mies ei ollenkaan ymmärrä, miksi nainen on vihainen.

Elämä on täynnä ristiriitoja, varsinkin kahden eri sukupuolta olevan ihmisen välillä. Jos kuitenkin molemmilla on aitoa rakkautta toisiaan kohtaan ja kyky asettua toisen asemaan ja kuunnella toista, ongelmista varmasti selviää. Asioista puhumalla niistä selviää, vaikka ei ulkopuolinen avustaja, ajatusten selvittelijäkään ole ollenkaan paha asia.

Ongelmia ei kuitenkaan voi ratkaista yksipuolisesti, jos toinen ei halua osallistua ongelmanratkaisuun. Eivätkä ongelmat ainakaan ratkea, jos syyttää yksinomaan toista ihmistä.

4. Opimme leirillä vielä yhden, mielestäni kaikkein tärkeimmän asian ihmissuhteista: JOKAINEN IHMINEN ON YKSIN VASTUUSSA OMASTA ONNELLISUUDESTAAN / ONNETTOMUUDESTAAN. Toisin sanoen, toista on turha syyttää, jos kokee olevansa onneton. ( Itsekin ennen syyllistyin siihen. Tuli sanottua, että on paha olla koska, toinen tekee niin tai näin tai jättää tekemättä sitä tai tätä.) Kukaan ei tee toista onnettomaksi, vaan jos siltä tuntuu, on itse antanut toisen ihmisen ottaa vallan omasta elämästä. Siinä tapauksessa valta pitää ottaa takaisin itselle ja muuttaa omaa elämäänsä niin, että kykenee olemaan taas onnellinen. Usein syvällinen keskustelu jo riittää.

Keinot voivat olla monet. Avioerokin on luonnollisesti yksi keino tehdä se. Ainakin jos suhteen huonous johtuu joko henkisestä tai fyysisestä väkivallasta. ( En ymmärrä, miksi ihmiset eroavat ystävinä!! Miksi silloin on edes tarvinnut erota. Moni olisi tyytyväinen jo siihenkin. Ja ainahan ystävyydestä voi vielä yrittää lämmitää suhdetta läheisemmäksikin.)

Selviytynyt-nimimerkki vaikutti minusta aika surulliselta tapaukselta. Aika pelottavaa, että hän koki olleensa niin voimakkaasti miehensä alistama. Sitä en voi tietenkään epäillä, koska en tiedä suhteesta muuta kuin mitä hän kertoi. Uskon kuitenkin yleisesti ottaen siihen, että kaikkeen tarvitaan kaksi osapuolta. Huonoon suhteeseenkin. Molemmissa on yleensä edes jotain vikaa, harvoin toinen on niin totaalisen syytön ja toinen syyllinen..

Hyvää elämää kaikille! Voimia PPP sinulle ja vaimollesi ongelmissanne.

Ps. Joku aikaisemmin kirjoitti, että piti kirjaa, kuinka usein vaimo iltaisin käänsi selkänsä hänelle. Minä käännä joka ilta selän miehelleni, mutta kaivaudunkin aivan kiinni häneen. Ihana tapa nukkua todella lähekkäin selkä hänen vatsaansa vasten, olla hänen sylissää ja nauttia läheisyydestä. Levätä lusikka-asennossa. Milloin rakastelun jälkeen tai ilman rakastelua. Aina ihan yhtä ihanaa!!

Ennu kirjoitti:

Naisena olen itsekin ajatellut aikanani, että olen miehelleni yksinkertaisesti vain pillu, reikä. Ajattelin, ettei minulla ole hänen elämässään muuta merkitystä kuin taloudenhoitajana ja panopuuna.

(Olemme olleet yhdessä, suurimman osan naimisissa, liki 20 vuotta. Meillä on kolme kouluikäistä lasta.)

Onnekseni en enää ajattele niin. Noin puolenkymmentä vuotta sitten kulkeuduimme kummallista reittiä pitkin seurakunnan järjestämälle parisuhdeleirille. Se leiri oli sekä minulle että miehelleni hyvin herättävä kokemus.

Emme kokeneet sinne mennessämme, että meillä olisi ollut erityisen huono suhde keskenämme. Tulimme kohtuullisesti toimeen, meillä oli kohtuullisesti seksiä (vaikka välillä syytinkin miestäni siitä, että koin olevani hänelle vain panopuu!) ja kohtuullisen mukava arkipäivä. Arki oli tasapaksua ja turvallista, muttei siinä mitään kovin innostavaakaan ollut. (Toisinaan suutuin ja otimme yhteen, tuli siinä usein todettua, että ellei elämä miehelle kelpaa, niin voin kyllä ottaa ja lähteäkin.) Molemmilla oli silloin ja on edelleen varma työpaikka ja toimeentulo, leipä ei ole leveää, mutta sitäkin on riittävästi...

Leiri oli hyvin hengellisesti painottunut, muttei uskontoa tuputtava kuitenkaan. (Emme ole kovin uskonnollisia, mutta kunnon luterilaisia kuitenkin.)

Leirillä puhujina oli pariskunta, jonka juttelemat tapahtumat olivat kuin meiltä kotoa suoraan. Tunne oli järisyttävä! Ja heidän keinonsa ratkaista ongelmat olivat myös aika järisyttäviä.
1. Avioliitto on sopimus siitä, että olemme todellakin yhdessä. Avioliitossa ei saa uhata toista erolla, vaan sitoudutaan ihan ääneen sanoen yhteiseen liittoon ja siihen, että tapahtui mitä tahansa, olemme kuitenkin yhdessä ja selvitämme asiamme yhdessä.
2. Mies ja nainen ovat erilaisia. Se tulee hyväksyä ja nauttia siitä erosta hyvällä omallatunnolla.
--->Miehen rakkaus syntyy siitä, että hän saa tyydytettyä seksuaalisen halunsa naisen kanssa. Kun mies on saanut seksuaalisen tyydytyksensä, hän kykenee myös olemaan naiselle hellä ja täyttämään naisen hellyyden kaipuun.
---> Nainen tarvitsee seksuaalisen halunsa syttymiseen paljon rakkautta ja hellyyttä ja turvallisuuden tunnetta. Kun hellyyskiintiö on täytetty, nainen kykenee antamaan miehelle seksuaalisen tyydytyksen ja myös nauttimaan itse seksistä.
=========>>>Tässä on yksinkertaisesti melkoinen ongelma. Jomman kumman on ensin joustettava ja annettava periksi, että yhtälö alkaa pyöriä kunnolla. Perinteisesti se on ollut nainen, joka tyydyttää miehen ja toteuttaa aviollisia velvollisuuksiaan.

Meillä minä suljin suuni, kun ymmärsin, ettei mies minua oikeasti pidä panopuuna, vaan että hänellä on niin voimakas seksuaalinen tarve. Joskus voi antaa periksi ja antaa toisella tyydytyksen, vaikkei itseä ensin niin hirmuisesti haluttaisikaan. Lopulta kuitenkin nauttii siitä itsekin ja tyydytettynä voi nähdä paljon parempia uniakin.

Leirin jälkeen ainakin meidän seksuaalinen elämämme parani huomattavasti ja molemmat nautimme siitä enemmän. Turhat kyräilyt jäivät nurkkaan ja minäkin saan nauttia mieheni hellyydestä yllin kyllin. Halailemme, suukottelemme ja pidämme toisiamme päivittäin useita kertoja hyvänä. Lapsillekin on hyväksi nähdä, että vanhemmat pitävät toisistaan!

Riitelemme vieläkin asioista. Sekin on normaalia elämää. Mutta seksistä ja hellyydestä meillä ei enää tarvitse riidellä. Olemmekin todenneet, että suhteemme vain paranee sitä myöden mitä kauemmin se on kestänyt.

3. Leirillä opimme myös sen, että miehen ja naisen keskustelutyyli on aivan erilainen. Nainen saattaa illalla haukotella sohvalla ja sanoa, että voi kun väsyttää! (=Nainen tarkoittaa, että kyllä olisi ihanaa päästä miehen kainaloon ja nauttia läheisyydesta.) Miehen aivot toimivat ongelmanratkaisu-mallilla. Niinpä mies toteaakin, että mene ihmeessä nukkumaan, jos kerta väsyttää ja jatkaa tyytyväisenä telkun tuijottelua. Nainen saattaa pahimmassa tapauksessa vaikka suuttua miehen ns. välinpitämättömyydestä ja mies ei ollenkaan ymmärrä, miksi nainen on vihainen.

Elämä on täynnä ristiriitoja, varsinkin kahden eri sukupuolta olevan ihmisen välillä. Jos kuitenkin molemmilla on aitoa rakkautta toisiaan kohtaan ja kyky asettua toisen asemaan ja kuunnella toista, ongelmista varmasti selviää. Asioista puhumalla niistä selviää, vaikka ei ulkopuolinen avustaja, ajatusten selvittelijäkään ole ollenkaan paha asia.

Ongelmia ei kuitenkaan voi ratkaista yksipuolisesti, jos toinen ei halua osallistua ongelmanratkaisuun. Eivätkä ongelmat ainakaan ratkea, jos syyttää yksinomaan toista ihmistä.

4. Opimme leirillä vielä yhden, mielestäni kaikkein tärkeimmän asian ihmissuhteista: JOKAINEN IHMINEN ON YKSIN VASTUUSSA OMASTA ONNELLISUUDESTAAN / ONNETTOMUUDESTAAN. Toisin sanoen, toista on turha syyttää, jos kokee olevansa onneton. ( Itsekin ennen syyllistyin siihen. Tuli sanottua, että on paha olla koska, toinen tekee niin tai näin tai jättää tekemättä sitä tai tätä.) Kukaan ei tee toista onnettomaksi, vaan jos siltä tuntuu, on itse antanut toisen ihmisen ottaa vallan omasta elämästä. Siinä tapauksessa valta pitää ottaa takaisin itselle ja muuttaa omaa elämäänsä niin, että kykenee olemaan taas onnellinen. Usein syvällinen keskustelu jo riittää.

Keinot voivat olla monet. Avioerokin on luonnollisesti yksi keino tehdä se. Ainakin jos suhteen huonous johtuu joko henkisestä tai fyysisestä väkivallasta. ( En ymmärrä, miksi ihmiset eroavat ystävinä!! Miksi silloin on edes tarvinnut erota. Moni olisi tyytyväinen jo siihenkin. Ja ainahan ystävyydestä voi vielä yrittää lämmitää suhdetta läheisemmäksikin.)

Selviytynyt-nimimerkki vaikutti minusta aika surulliselta tapaukselta. Aika pelottavaa, että hän koki olleensa niin voimakkaasti miehensä alistama. Sitä en voi tietenkään epäillä, koska en tiedä suhteesta muuta kuin mitä hän kertoi. Uskon kuitenkin yleisesti ottaen siihen, että kaikkeen tarvitaan kaksi osapuolta. Huonoon suhteeseenkin. Molemmissa on yleensä edes jotain vikaa, harvoin toinen on niin totaalisen syytön ja toinen syyllinen..

Hyvää elämää kaikille! Voimia PPP sinulle ja vaimollesi ongelmissanne.

Ps. Joku aikaisemmin kirjoitti, että piti kirjaa, kuinka usein vaimo iltaisin käänsi selkänsä hänelle. Minä käännä joka ilta selän miehelleni, mutta kaivaudunkin aivan kiinni häneen. Ihana tapa nukkua todella lähekkäin selkä hänen vatsaansa vasten, olla hänen sylissää ja nauttia läheisyydestä. Levätä lusikka-asennossa. Milloin rakastelun jälkeen tai ilman rakastelua. Aina ihan yhtä ihanaa!!

Lue lisää

Tässä jos jossakin oli asiaa!!!

Näin minäkin olen ajatellut että osaisin/haluaisin antaa hellyyttä paremmin jos seksuaaliset haluni olisi tyydytettyinä, mutta hankala sitä on ollut vaimolleni kertoa... vaikkei hän nyt mikään "pihtaripihtari" olekaan ja koitan helliä vaimoani vaikka hän ei olisi antanutkaan mutta väkisellä se lisää miehelle katkeruutta jos halut on tyydyttämättä.

Fakta on että jos nainen ei tyydytä miestä esim illalla nukkumaan mennessä kun miehen tekis mieli, valittaa väsymystään ja ottaa miehen vaan hellään kainaloon niin kyllä se jää miehen mieleen... ei ole ihme jos mies vähän ärjyilee ja hellimiset jää seuraavana päivänä jos seuraavanakin...
Mutta on se tietenkin väärin jos mies pitää vaimoaan ihan "panopuuna", unohtaa naisen kaipaamat hellät sanat ja teot.
Molempien osapuolten pitäisi osata "palkita" toinen osapuoli!!! Toiselle seksiä, toiselle hellyyttä, rakkautta!
Oravan pyörä tämä on jos mikä.

Tällainen Ennun käymä kurssi pitäisi kuulua pakollisena parisuhteeseen alkaville!!!
Miksi näin ei opeteta vaikka yleissivistävissä kouluissa, lukioissa jne??? monet riidat vähenisi, avioerot vähenisi ja yleinen onnelllisuus loistaisi parisuhteissa.

Kiitän sinua suuresti Ennu, kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

Taidanpa näyttää kirjoitustasi vaimolleni... ;)