Markkinatalouden kulutuskasvu on suunnattava ymmärryksen ja tietämyksen kasvuun
Numeroa seuraa aina suurempi numero. Autotehtaat rakentavat malliluokittain autoja kasvavasti. Ruokahalu kasvaa syödessä. Milloin kasvaa ymmärrys näkemään materiaalisen kasvun mahdottomuus? Kasvua ei estetä, sitä voi vain suunnata.
Koko markkinatalous vapaan liikkuvuuden ja kulutuksen valinnan kautta tähtää kasvuun. Kasvu on luontainen suure, kuten se on luonnossakin - erona on vain se, että luonto huolehtii liikakasvun sivuraiteelle suuntaamalla torjuntakasvua toisaalle. Kasvavat sopulilaumat päätyvät lisääntyvien pöllöpoikasten suihin. Luonto säätelee; ihminen ei, paitsi ilmastoa, vesistöä, sademetsiä ja kasvun edellytyksiä sekä omaa elinikäänsä.
Ihmisen kehitys on vertailua - punttisalilla kasvatetaan hauista - näyttääksemme puoleensa vetävämmältä. Auton moottoritilavuus kasvaa varallisuuden vuoksi, näyttääkseen isännästä menestyksen avaimia. Palkkaakin pitää kasvattaa, koska arvostus nousee sen myötä. Kaikkea sellaista pitää kasvattaa, mikä tuottaa mielihyvää ja arvostusta. Helpoin tapa on kasvattaa omaa fyysistä kokoa - mm. amerikkalaiset ovat kulutuksessaan maailman lihavinta kansaa. Suomalaisetkin kasvavat ja lihovat.
Mikäli kasvua ei voida hillitä, mitä silloin voidaan tehdä, ennen kuin tuhoamme ympäristömme, elinolosuhteemme ja muunkin vuosimiljoonaisen biokerroksen. Kasvu ja sen tavoittelu alkoi jo siitä hetkestä, kun perushiukkanen vetovoimallaan kaverin löysi hienoisen hetken jälkeen maailmamme synnystä [bigbang]. Ensimmäinen eliökin oli mikroskooppisen pieni, kunnes innostui löytämään viereisen sopivan molekyylin. Välivaiheena dinosaurukset eivät olisi edes mahtuneet taloihimme, joiden pinta-alakin on kasvussa. Suuri on kaunista ja suurempi on vieläkin komeampaa.
Mikä tilalle? Se on kasvun ja "kasvamisen" suuntaus. Mieltymysähkykulutuksen sijasta voisimme kehittää, kasvattaa ja lisätä ymmärryksen tasetta ympäristöämme ja itseämme kohtaan. Henkisen kasvun kiihdytys voisi alkaa kasvusta säästöön ja vähäkulutuksellisuuden mestaruuteen. Tehokkain, kadehdittavin ja ihailluin henkilö olisikin oivaltaja, joka säätää kulutustaan luonnon eduksi - vähentäen ja valikoiden sitä.
Nykyinen vertailutalous voisi olla hyötysuhdetalous, jossa säästö ja menetelmät huolehtia monimuotoisuuden rikkaudesta on voittoa viivan alle. Ihmiset voisivat kilvoitella, kun se kuitenkin ikiaikaiseen elonrytmiin kuuluu, henkisillä arvoilla - tavoitella monialaisuutta, kykyä ymmärtää, kokea uteliaisuutta ja nähdä ympäristöään ratkoen kysymyksiä, joille ikuisuuden leimoja on annettu.
Ei meidän tarvitse hakea selityksiä toimillemme tai riitelyä, mistä johtuu lumettomuus, lisääntyvät sateet, kuivuus Etelä-Euroopassa ja paisuvat hurrikaanit tropiikissa. Ei tarvitse etsiä syitä "merten takaa", olemme kuitenkin osa niistä, sillä luonto on ihminen, maaperä, aurinko ja jopa tuo paljon parjattu aurinkotuulikin, jolle ollaan hakemassa roolia ilmaston kehitystrendeihin. Ei ihminen tiedä ja hallitse kaikkia muuntumoita, silti ihmisen tulee oivaltaa itsensä osaksi kokonaisuutta sen tuomilla velvollisuuksilla ja oikeuksilla. Voi vain arvata, mikä vaikutus on ollut sillä, kun ihminen poltti miljoonan vuoden biokasvuston öljynä taivaan tuuliin sadassa vuodessa. Silti toivomme lumen saapuvan Jouluksi!
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com
Numeroa seuraa aina suurempi numero. Autotehtaat rakentavat malliluokittain autoja kasvavasti. Ruokahalu kasvaa syödessä. Milloin kasvaa ymmärrys näkemään materiaalisen kasvun mahdottomuus? Kasvua ei estetä, sitä voi vain suunnata.
Koko markkinatalous vapaan liikkuvuuden ja kulutuksen valinnan kautta tähtää kasvuun. Kasvu on luontainen suure, kuten se on luonnossakin - erona on vain se, että luonto huolehtii liikakasvun sivuraiteelle suuntaamalla torjuntakasvua toisaalle. Kasvavat sopulilaumat päätyvät lisääntyvien pöllöpoikasten suihin. Luonto säätelee; ihminen ei, paitsi ilmastoa, vesistöä, sademetsiä ja kasvun edellytyksiä sekä omaa elinikäänsä.
Ihmisen kehitys on vertailua - punttisalilla kasvatetaan hauista - näyttääksemme puoleensa vetävämmältä. Auton moottoritilavuus kasvaa varallisuuden vuoksi, näyttääkseen isännästä menestyksen avaimia. Palkkaakin pitää kasvattaa, koska arvostus nousee sen myötä. Kaikkea sellaista pitää kasvattaa, mikä tuottaa mielihyvää ja arvostusta. Helpoin tapa on kasvattaa omaa fyysistä kokoa - mm. amerikkalaiset ovat kulutuksessaan maailman lihavinta kansaa. Suomalaisetkin kasvavat ja lihovat.
Mikäli kasvua ei voida hillitä, mitä silloin voidaan tehdä, ennen kuin tuhoamme ympäristömme, elinolosuhteemme ja muunkin vuosimiljoonaisen biokerroksen. Kasvu ja sen tavoittelu alkoi jo siitä hetkestä, kun perushiukkanen vetovoimallaan kaverin löysi hienoisen hetken jälkeen maailmamme synnystä [bigbang]. Ensimmäinen eliökin oli mikroskooppisen pieni, kunnes innostui löytämään viereisen sopivan molekyylin. Välivaiheena dinosaurukset eivät olisi edes mahtuneet taloihimme, joiden pinta-alakin on kasvussa. Suuri on kaunista ja suurempi on vieläkin komeampaa.
Mikä tilalle? Se on kasvun ja "kasvamisen" suuntaus. Mieltymysähkykulutuksen sijasta voisimme kehittää, kasvattaa ja lisätä ymmärryksen tasetta ympäristöämme ja itseämme kohtaan. Henkisen kasvun kiihdytys voisi alkaa kasvusta säästöön ja vähäkulutuksellisuuden mestaruuteen. Tehokkain, kadehdittavin ja ihailluin henkilö olisikin oivaltaja, joka säätää kulutustaan luonnon eduksi - vähentäen ja valikoiden sitä.
Nykyinen vertailutalous voisi olla hyötysuhdetalous, jossa säästö ja menetelmät huolehtia monimuotoisuuden rikkaudesta on voittoa viivan alle. Ihmiset voisivat kilvoitella, kun se kuitenkin ikiaikaiseen elonrytmiin kuuluu, henkisillä arvoilla - tavoitella monialaisuutta, kykyä ymmärtää, kokea uteliaisuutta ja nähdä ympäristöään ratkoen kysymyksiä, joille ikuisuuden leimoja on annettu.
Ei meidän tarvitse hakea selityksiä toimillemme tai riitelyä, mistä johtuu lumettomuus, lisääntyvät sateet, kuivuus Etelä-Euroopassa ja paisuvat hurrikaanit tropiikissa. Ei tarvitse etsiä syitä "merten takaa", olemme kuitenkin osa niistä, sillä luonto on ihminen, maaperä, aurinko ja jopa tuo paljon parjattu aurinkotuulikin, jolle ollaan hakemassa roolia ilmaston kehitystrendeihin. Ei ihminen tiedä ja hallitse kaikkia muuntumoita, silti ihmisen tulee oivaltaa itsensä osaksi kokonaisuutta sen tuomilla velvollisuuksilla ja oikeuksilla. Voi vain arvata, mikä vaikutus on ollut sillä, kun ihminen poltti miljoonan vuoden biokasvuston öljynä taivaan tuuliin sadassa vuodessa. Silti toivomme lumen saapuvan Jouluksi!
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com
Vastaukset 14
Vanhimmat
hengen heimolaisia taitaa sittenkin olla olemassa. Alkoi tuntua vähän turhalta.
Nyyh nyyh! Viime jääkausi (ja sata sitä edellistä jääkauttakin olivat varmaan suomalaisten autoilijoiden syytä?)
Ehkä ego pullistuuu mutta ei mitään todellista kehitystä. Säästö on järjen käyttöä.
No, ehkä agressiivinen purkautuminen on väylä purkaa pahaa oloa, jonka syytä ei itsekään tiedosta.
Ihan vain elämänkokemuksen perusteella sanoisin, että monilla materialisteilla tuntuu olevan "insinöörimäinen" ajattelutapa, jossa koko elämä on yhdenlaista ongelmanratkaisua.
Luonnon ja ihmisen välinen tasapaino on heille epäyhtälö, jota ei missään tapauksessa saa päästää syntymään. Tämä siksi, että "insinööriaivot" tarvitsevat jatkuvaa stimulusta jota ne saavat tuottamiseen,markkinointiin,myyntiin ja kuluttamiseen liittyvillä pienistä ja suuristakin kysymyksistä.
Olipa "epäinsinöörimäinen" ajattelu hippiä tai ei, tarvittaessa voidaan kyllä laittaa käytännön keinoin kova kovaa vastaan.Siinä vaiheessa kun verbaalinen ulosanti on riittämätöntä,eikä insinööriaivojen kanssa matemaattiseen ongelmanosoitukseen ole rationaalisia perusteita, voidaan suorittaa mielipiteellinen arvomerkkivertailu perinteisillä menetelmillä.Isompi ja ennenkaikkea vahvempi on oikeassa.
Ympäristökysymykset ovat minusta muutamia provosoivia insinööriaivoja tärkeämpiä, joten sisäinen hippini on valmiina väistymään mahdollisen verisenkin turpakäräjöinnin nimissä.
Turpaan vaan niin että tukka pöllyää.
olisikin. Vihaan autoja jo pelkästään siitä syystä että ne luovat kaupunkiin kiireisen ja meluisan ympäristön.
Junassa matkustaessa olen pannut merkille että matkustajista suurinosa on kaikenikäisiä naisia ja nuoria miehiä. Äijät ilmeisesti köröttelee yksin duuniin. Perkeleen mammarit sanon minä. Ei sitä junaa niin pelottavaa ole käyttää ettei aikuinen mies siitä selviäisi. Jos pelottaa liikaa niin pitäkää vaimoa kädestä.
Olen muuten varautunut, että seuraavaa insinööripelleä joka meinaa ajaa ylitse kun olen ylittämässä katua heitän lähimmällä käteen osuvalla esineellä. Jos pysähtyy potkin ovet lyttyyn. Jos nousee ulos olen valmis kaksintaisteluun ilman aseita. Jos on pakko ajaa niin jumalauta edes opetelkaa käyttäytymään liikenteessä. Tänään taas joku apina kiihdytti kun olin ylittämässä katua, niin että jos en olisi juossut niin ei olisi varmasti ehtinyt jarruttaa ajoissa.
Katsokaa elokuva jäniksen vuosi. Ohjaaja Risto Jarva vastusti aikoinaan autoja kun ne olivat tekemässä läpimurtoaan ja mies oli täysin oikeassa ettei kyseisiä helvetin koneita olisi pitänyt koskaan ottaa käyttöön. Ironisesti mies itse menehtyi auto-onnettomuudessa kun taksi murskaantui kuorma-auton alle.
Jäniksen vuosi oli edellä aikaansa jo ilmestyessään ja vieläpä tänäänkin!
Niin, toivottavasti ei ole jo liian myöhäistä vaikuttaa asioihin. Mutta ainakin tarvitsemme uudenlaista ajattelua(uusi ihminen?) jotta pelastuisimme.
Nykyihminen painaa laput silmillä oravanpyörässään vailla perspektiiviä menneeseen ja tulevaan. Minä, minä minä,kaikki mulle heti tänne. Mutta mikä kaikki?
Kautta koko tunnetun historian, on tilanne nollattu aina välillä kunnolla sotimalla ...
Sitten se talous taas kasvaa ja kaikki alkaa alusta.
Milloin on sitten tämä seuraava maailman nollaus?
Sitten kun talouskasvu maailmanlaajuisesti pysähtyy ...
Talouskasvu pysähtyy ja kääntyy ihmisen osalta laskuun, se on varma. Ihiminen tuhoaa itse itsensä.
kun asiat unohdetaan ja historiasta ei opita, saadaan tietty kaava...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000073&posting=22000000016055963
Ihminen on kierrossa, se kaipaa "sotansa" aika-ajoin, kun riittävästi vastustusadrenaliinia on kertynyt "levottomuuskoneistoon" -- olisiko se uusiutumisprosessi, tai resetointi :)
Tottakai myös useimmilla tyhmyys.Ihmiset eivät millään usko,että uusiutumaton energia loppuu.Nuo hippihuutajat eivät ole enää kyvykkäitä elämään luonnossa ilman muiden apuja.Oikeassa elämässä pitää tehdä ruumiillista työtä,joka ei enää monelta luonnu.Pian tosin kaikki joutuvat palaamaan takaisin lähtöruutuun.Valitettavasti suurin osa meistä on jo täysin kyvyttömiä tulemaan toimeen niissä olosuhteissa.