Turvallisuuspolitiikan asiantuntija William Hopkinson:
Suomen armeija peittelee heikkouttaan
Suomen armeijaa
arvostetaan maailmalla.
Turvallisuuspoliittinen
linjamme on kristallinkirkas. Muun väittäminen on
sivuraiteelle ajautuneiden
Nato-intoilijoidemme
yksityisajattelua.
Niinhän me luulemme.
William Hopkinson vastaa puhelimeen kotonaan Englannin maaseudulla. Hopkinson on Britannian entinen apulaispuolustusministeri ja maailman arvostetuimpia tutkimuslaitoksia kolunnut turvallisuuspolitiikan asiantuntija. Tuomio Suomen linjalle tipahtelee hienostuneella brittienglannilla: Suomen linja on sekava.
- Te (suomalaiset) sanotte yhtäältä, että te olette sotilaallisesti liittoutumattomia. Kukaan ei tarkalleen tiedä, mitä se tarkoittaa. Toisaalta te sanotte, että otatte osaa eurooppalaisen puolustusyhteistyön syntyyn, Hopkinson kuvailee suomalaista paradoksia.
Aivan, tuttua turinaa. Sanankäänteet ovat samoja kuin ulkopolitiikan kriitikoilla kokoomuksessa sekä tohtoreilla Jukka Tarkalla ja Risto Penttilällä. Noilla pahoilla Halosen-Tuomiojan linjan murentajilla.
Hopkinson ihmettelee, miksi Suomi käyttää itsestään kylmän sodan aikaisia ilmaisuja. Hän arvelee, että niillä on "kotimaista poliittista kaikupohjaa". Mahdollisessa konfliktissa Suomi toimisi kuitenkin joka tapauksessa yhdessä EU-liittolaistensa kanssa.
- Liittoutumattomuus on hieno fraasi, mutta se ei kerro mitään, miten suomalaiset joukot toimisivat todellisessa elämässä, hän sanoo.
Suomi rapauttaa länsiliittoumaa
Suomi ei ole enää turvallisuuspoliittisesti kovin kiinnostava valtio. Kylmän sodan etulinja on sulanut. Mutta olisi väärin uskoa, että Suomen linjaa kummasteltaisiin vain kotimaassa. Hopkinsonin tilitys on armotonta.
Vahingoittaako ristiriitainen linjamme kansainvälistä asemaamme?
- Kyllä se vahingoittaa Suomen asemaa, koska joissain asioissa te ette pysty hoitamaan omaa osuuttanne. Suomi ei esimerkiksi ole aktiivisesti luomassa johdonmukaista eurooppalaista puolustuspolitiikkaa, Hopkinson sanoo.
Hän toivoo, että Suomi kertoisi mielipiteensä siitä, miten EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä (ESDP) rakennetaan. Mutta Suomi on syrjäytynyt.
- Nyt te sanotte, että "tietysti ESDP on hyvä juttu, mutta me olemme silti sotilaallisesti liittoutumattomia, ja sitäpaitsi puolustuspolitiikkamme on melkoisessa sotkussa". Teillä ei ole sitä vaikutusvaltaa, joka teillä voisi olla, Hopkinson sanoo.
Koska nykypäivän sodissa yhteistyö on välttämätöntä, Suomen julistautuminen liittoutumattomaksi rapauttaa Suomen ja Euroopan turvallisuutta.
- Pitkällä tähtäimelle se on huono asia Euroopan turvallisuudelle kokonaisuutena, ja sen myötä Suomelle. Turvallisuus nykypäivänä on jakamatonta. Suomen turvallisuus riippuu yhteistyöstä sen läntisten kumppanien kanssa, Hopkinson sanoo.
Tällaista laajaa turvallisuusajattelua eduskunnan ulkoasiainvaliokunta yritti ajaa turvallisuuspoliittiseen selontekoon joulun alla. Hallituspuolueet keskusta ja Sdp jyräsivät yrityksen. Impivaaralaisuus murentaa nyt turvallisuutemme peruskalliota.
- Kuten vedestä, joka tippuu kivelle ja rapauttaa sitä, ei voi ennustaa, milloin se hajottaa kiven. Eroosiota on jo tapahtunut.
"Vuosi 1940 ei koskaan toistu"
Hopkinson tutki Pohjoismaiden armeijoiden tilaa ruotsalaiselle Sipri-tutkimuslaitokselle 2004. Tulos: Suomen armeija on taipunut ajan vaatimuksiin kankeasti.
- Vuotta 1940 ei tulla koskaan taistelemaan uudelleen. Silti teillä on satoja tankkeja ja satojatuhansia miehiä, joista monet eivät ole kovin hyvin koulutettuja. Tämä sitoo voimia. Jos keskittyisitte vähempään materiaaliin ja pienempään mutta paremmin koulutettuun miesmäärään, teillä olisi paremmat mahdollisuudet irrottaa joukkoja nopeasti tehtäviin joko Suomen ulkopuolelle tai kotimaassa, hän sanoo.
Hopkinsonin mukaan Venäjällä ei ole halua eikä kykyä hyökätä EU-maahan. Jos hyökkäys kuitenkin joskus tulisi, sen tekisi verkostosotaa käyvä Venäjä. Verkostosodankäynnissä hyökkääjä hallitsee taistelukenttää reaaliaikaisella tiedustelutiedolla ja ohjaa asejärjestelmiä jopa maapallon toiselta puolelta. Nopeat satelliiteilla ohjatut hyökkäyskärjet ohittaisivat Suomen aluepuolustuksen heittämällä.
- Venäjän armeija olisi uudistunut, ja he yrittäisivät tehdä sen, minkä amerikkalaiset tekivät Irakissa. En ole varma, olisivatko Suomen puolustusvoimat - edes kaikella sillä taistelutahdolla jota suuresti kunnioitan - valmiit taistelemaan amerikkalaistyyppistä miehitystä vastaan, Hopkinson sanoo.
Vastarinta onnistuisi vain yhteistyöllä, ei liittoutumattomuudella. Siksi Suomi tarvitsee Hopkinsonin mielestä paljon suuremman ja paremmin koulutetun kantahenkilökunnan ja lisää huipputeknologiaa. Reserviläiset kelpaavat selustan vartiointiin ja logistisiin tehtäviin.
- Suomessa käydessäni minua hämmästytti erityisesti maavoimien ja ilmavoimien yhteispelin puute. Nykyaikaisessa sodankäynnissä tarvitaan hyvin, hyvin läheistä yhteistyötä ilmavoimien kanssa ja kykyä käyttää älykkäitä aseita, Hopkinson sanoo.
Hopkinson viittaa siihen, että Suomelta puuttuvat esimerkiksi maavoimia tukevat Hornetien ilmasta maahan -rynnäköintiaseet ja helikopterit.
Hän huomauttaa, että osaava ammattiarmeija tulee lopulta halvemmaksi kuin asevelvollisuusarmeija joka ampuu ohi.
Irakissa Suomi olisi toimintakyvytön
Hopkinsonin kauhuvisiossa liittoutumattomuus johtaisi katastrofiin itärajalla. Mutta se voi johtaa ongelmiin aivan lähitulevaisuudessakin. Hän ottaa esimerkiksi Irakin sodan -- ei siksi, että Suomen mukanaolo olisi ollut toivottavaa, vaan siksi, että sellaisia sodat nykyään ovat.
- Suomalainen pataljoona brittiläisessä prikaatissa Irakissa olisi logistiikaltaan ollut täysin kyvytön huolehtimaan itsestään ilman brittien apua, Hopkinson sanoo.
Hopkinson ei ole Nato-intoilija. Hän uskoo, että järjestö on hajoamassa, ja EU:n on otettava eurooppalainen turvallisuus hoitaakseen. Mutta jotain ylivoimaista Natossa on: liittolaismaiden armeijat toimivat saumattomasti yhteen.
- Yhä monimutkaisempia turvallisuuskysymyksiä nousee, ja sotajoukkoja on käytettävä. Koska Suomi ei ole Naton verkostossa, Suomella tulee olemaan mahdollisesti hyvin vaikea ylämäki kavuttavana, jotta se voisi toimia yhdessä muiden kanssa.
Tähän saatetaan törmätä jo 2007 aloittavissa EU:n taistelujoukoissa. Hopkinson uskoo, että Suomi pysyy syrjässä syvemmästä eurooppalaisesta sotilasyhteistyöstä osittain peitelläkseen puolustusvoimiensa heikkouksia. Nämä heikkoudet, yhdessä poliittisen linjamme kanssa, pitävät Suomea erossa myös vaativimmista kriisinhallintatehtävistä.
- Tulee tapauksia, jolloin Suomen taistelujoukko olisi hyvin hyödyllinen, mutta se ei voi doktriinin tai kommunikaatioyhteyksien puolesta toimia yhdessä muiden maiden joukkojen kanssa, Hopkinson sanoo.
TANELI HEIKKA
Julkaistu 13.2.2005 3:00:44
Suomen armeija peittelee heikkouttaan
Suomen armeijaa
arvostetaan maailmalla.
Turvallisuuspoliittinen
linjamme on kristallinkirkas. Muun väittäminen on
sivuraiteelle ajautuneiden
Nato-intoilijoidemme
yksityisajattelua.
Niinhän me luulemme.
William Hopkinson vastaa puhelimeen kotonaan Englannin maaseudulla. Hopkinson on Britannian entinen apulaispuolustusministeri ja maailman arvostetuimpia tutkimuslaitoksia kolunnut turvallisuuspolitiikan asiantuntija. Tuomio Suomen linjalle tipahtelee hienostuneella brittienglannilla: Suomen linja on sekava.
- Te (suomalaiset) sanotte yhtäältä, että te olette sotilaallisesti liittoutumattomia. Kukaan ei tarkalleen tiedä, mitä se tarkoittaa. Toisaalta te sanotte, että otatte osaa eurooppalaisen puolustusyhteistyön syntyyn, Hopkinson kuvailee suomalaista paradoksia.
Aivan, tuttua turinaa. Sanankäänteet ovat samoja kuin ulkopolitiikan kriitikoilla kokoomuksessa sekä tohtoreilla Jukka Tarkalla ja Risto Penttilällä. Noilla pahoilla Halosen-Tuomiojan linjan murentajilla.
Hopkinson ihmettelee, miksi Suomi käyttää itsestään kylmän sodan aikaisia ilmaisuja. Hän arvelee, että niillä on "kotimaista poliittista kaikupohjaa". Mahdollisessa konfliktissa Suomi toimisi kuitenkin joka tapauksessa yhdessä EU-liittolaistensa kanssa.
- Liittoutumattomuus on hieno fraasi, mutta se ei kerro mitään, miten suomalaiset joukot toimisivat todellisessa elämässä, hän sanoo.
Suomi rapauttaa länsiliittoumaa
Suomi ei ole enää turvallisuuspoliittisesti kovin kiinnostava valtio. Kylmän sodan etulinja on sulanut. Mutta olisi väärin uskoa, että Suomen linjaa kummasteltaisiin vain kotimaassa. Hopkinsonin tilitys on armotonta.
Vahingoittaako ristiriitainen linjamme kansainvälistä asemaamme?
- Kyllä se vahingoittaa Suomen asemaa, koska joissain asioissa te ette pysty hoitamaan omaa osuuttanne. Suomi ei esimerkiksi ole aktiivisesti luomassa johdonmukaista eurooppalaista puolustuspolitiikkaa, Hopkinson sanoo.
Hän toivoo, että Suomi kertoisi mielipiteensä siitä, miten EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä (ESDP) rakennetaan. Mutta Suomi on syrjäytynyt.
- Nyt te sanotte, että "tietysti ESDP on hyvä juttu, mutta me olemme silti sotilaallisesti liittoutumattomia, ja sitäpaitsi puolustuspolitiikkamme on melkoisessa sotkussa". Teillä ei ole sitä vaikutusvaltaa, joka teillä voisi olla, Hopkinson sanoo.
Koska nykypäivän sodissa yhteistyö on välttämätöntä, Suomen julistautuminen liittoutumattomaksi rapauttaa Suomen ja Euroopan turvallisuutta.
- Pitkällä tähtäimelle se on huono asia Euroopan turvallisuudelle kokonaisuutena, ja sen myötä Suomelle. Turvallisuus nykypäivänä on jakamatonta. Suomen turvallisuus riippuu yhteistyöstä sen läntisten kumppanien kanssa, Hopkinson sanoo.
Tällaista laajaa turvallisuusajattelua eduskunnan ulkoasiainvaliokunta yritti ajaa turvallisuuspoliittiseen selontekoon joulun alla. Hallituspuolueet keskusta ja Sdp jyräsivät yrityksen. Impivaaralaisuus murentaa nyt turvallisuutemme peruskalliota.
- Kuten vedestä, joka tippuu kivelle ja rapauttaa sitä, ei voi ennustaa, milloin se hajottaa kiven. Eroosiota on jo tapahtunut.
"Vuosi 1940 ei koskaan toistu"
Hopkinson tutki Pohjoismaiden armeijoiden tilaa ruotsalaiselle Sipri-tutkimuslaitokselle 2004. Tulos: Suomen armeija on taipunut ajan vaatimuksiin kankeasti.
- Vuotta 1940 ei tulla koskaan taistelemaan uudelleen. Silti teillä on satoja tankkeja ja satojatuhansia miehiä, joista monet eivät ole kovin hyvin koulutettuja. Tämä sitoo voimia. Jos keskittyisitte vähempään materiaaliin ja pienempään mutta paremmin koulutettuun miesmäärään, teillä olisi paremmat mahdollisuudet irrottaa joukkoja nopeasti tehtäviin joko Suomen ulkopuolelle tai kotimaassa, hän sanoo.
Hopkinsonin mukaan Venäjällä ei ole halua eikä kykyä hyökätä EU-maahan. Jos hyökkäys kuitenkin joskus tulisi, sen tekisi verkostosotaa käyvä Venäjä. Verkostosodankäynnissä hyökkääjä hallitsee taistelukenttää reaaliaikaisella tiedustelutiedolla ja ohjaa asejärjestelmiä jopa maapallon toiselta puolelta. Nopeat satelliiteilla ohjatut hyökkäyskärjet ohittaisivat Suomen aluepuolustuksen heittämällä.
- Venäjän armeija olisi uudistunut, ja he yrittäisivät tehdä sen, minkä amerikkalaiset tekivät Irakissa. En ole varma, olisivatko Suomen puolustusvoimat - edes kaikella sillä taistelutahdolla jota suuresti kunnioitan - valmiit taistelemaan amerikkalaistyyppistä miehitystä vastaan, Hopkinson sanoo.
Vastarinta onnistuisi vain yhteistyöllä, ei liittoutumattomuudella. Siksi Suomi tarvitsee Hopkinsonin mielestä paljon suuremman ja paremmin koulutetun kantahenkilökunnan ja lisää huipputeknologiaa. Reserviläiset kelpaavat selustan vartiointiin ja logistisiin tehtäviin.
- Suomessa käydessäni minua hämmästytti erityisesti maavoimien ja ilmavoimien yhteispelin puute. Nykyaikaisessa sodankäynnissä tarvitaan hyvin, hyvin läheistä yhteistyötä ilmavoimien kanssa ja kykyä käyttää älykkäitä aseita, Hopkinson sanoo.
Hopkinson viittaa siihen, että Suomelta puuttuvat esimerkiksi maavoimia tukevat Hornetien ilmasta maahan -rynnäköintiaseet ja helikopterit.
Hän huomauttaa, että osaava ammattiarmeija tulee lopulta halvemmaksi kuin asevelvollisuusarmeija joka ampuu ohi.
Irakissa Suomi olisi toimintakyvytön
Hopkinsonin kauhuvisiossa liittoutumattomuus johtaisi katastrofiin itärajalla. Mutta se voi johtaa ongelmiin aivan lähitulevaisuudessakin. Hän ottaa esimerkiksi Irakin sodan -- ei siksi, että Suomen mukanaolo olisi ollut toivottavaa, vaan siksi, että sellaisia sodat nykyään ovat.
- Suomalainen pataljoona brittiläisessä prikaatissa Irakissa olisi logistiikaltaan ollut täysin kyvytön huolehtimaan itsestään ilman brittien apua, Hopkinson sanoo.
Hopkinson ei ole Nato-intoilija. Hän uskoo, että järjestö on hajoamassa, ja EU:n on otettava eurooppalainen turvallisuus hoitaakseen. Mutta jotain ylivoimaista Natossa on: liittolaismaiden armeijat toimivat saumattomasti yhteen.
- Yhä monimutkaisempia turvallisuuskysymyksiä nousee, ja sotajoukkoja on käytettävä. Koska Suomi ei ole Naton verkostossa, Suomella tulee olemaan mahdollisesti hyvin vaikea ylämäki kavuttavana, jotta se voisi toimia yhdessä muiden kanssa.
Tähän saatetaan törmätä jo 2007 aloittavissa EU:n taistelujoukoissa. Hopkinson uskoo, että Suomi pysyy syrjässä syvemmästä eurooppalaisesta sotilasyhteistyöstä osittain peitelläkseen puolustusvoimiensa heikkouksia. Nämä heikkoudet, yhdessä poliittisen linjamme kanssa, pitävät Suomea erossa myös vaativimmista kriisinhallintatehtävistä.
- Tulee tapauksia, jolloin Suomen taistelujoukko olisi hyvin hyödyllinen, mutta se ei voi doktriinin tai kommunikaatioyhteyksien puolesta toimia yhdessä muiden maiden joukkojen kanssa, Hopkinson sanoo.
TANELI HEIKKA
Julkaistu 13.2.2005 3:00:44
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.