häiritsen teitä taas

...on henkilö, joka tunnustaa oman syntisyytensä Jumalalle ja saa synnit Jeesuksen sovitustyöhön turvaten anteeksi.

Kun ihminen siirtyy pimeydestä valoon, hän siirtyy tämän maailman ruhtinaan Saatanan valtapiiristä Jumalan valtakuntaan. Ihminen syntyy Jumalan lapseksi ja Jumalan anteeksiantava rakkaus alkaa vaikuttamaan ihmisessä muutosta.

Kristityksi tuleminen, eli uskoon tuleminen ei tee ihmisestä supermiestä/naista, vaan hän on edelleen monissa asioissa väärässä ja on edelleen väsyneenä kiukkuinen jne. Kuitenkin uskoon tuleminen on todellinen tapahtuma, joka todellisesti muuttaa ihmistä ja hän alkaa käsittää omaa syntisyyttään ja myöntää olevansa jatkuvassa armon tarpeessa. Hän yrittää tehdä parannusta myös inhimillisistä vajavuuksistaan, mutta se ei tapahdu hetkessä, vaan kestää koko elämän.

Ajan kuluessa Jumala muuttaa kyllä omaansa niin, että Jumalan rakkaus alkaa näkymään myös käytännössä uskovassa ihmisessä. Se miten paljon käy tilaisuuksissa tai millaisen mielikuvan jostain ihmisestä ulkonaisesti saa, ei kuitenkaan välttämättä paljasta hänen sydämensä tilaa. Joku voi olla toisille ilkeä ja samalla kärsiä siitä itse ja pyrkiä parannukseen, toinen voi olla ulkonaisesti lempeä, mutta se onkin vain ulkokuorta. Vain Jumala näkee ihmisen sydämen.

Uskoon tullut ihminen on saanut kokea jotain niin ihmeellistä Jumalalta, että hän todella toivoo toistenkin saavan kokea samaa. Joku on pidättyvämpi toisia ihmisiä kohtaan, joku taas menee liiankin pitkälle ja tuputtaa joka välissä uskoaan.

Yhteenvetona: Jokainen, joka on saanut Jeesukselta syntinsä anteeksi, on kristitty. Tämän jokainen itse tietää sydämessään.

"Vai onko kunnon kristitty sellainen joka uskoo, mutta antaa toisten uskoa omiinsa, käy silloin tällöin kirkollisissa tilaisuuksissa, mutta ei juokse jokaisessa kissan ristiäisissä?"

Minä otin tämän vaihtoehtotehtävän kannalta ja siksi valitsin tämän jälkimmäisen osan, koska se jotenkin osui minunkin kohdalleni.

Muuten tuo äskeinen vastaus jonka Jaska kirjoitti oli tosi hyvä!

Mistä tunnet kristityn ihmisen? En tarkoita sitä, millaiseksi ihminen kuvittelee itsensä, vaan millaisena ulkopuoliset hänet näkevät.

Jeesus sanoi osuvasti:

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon." Matt. 7:21

Käytännössä kristityn tuntee siitä, että hänestä näkyvät Hengen hedelmät, jotka Raamattu luettelee seuraavasti:

"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. " Gal. 5:22

Lisäksi kristitty on lempeä kaikkia kohtaan:

"Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä." Fil. 4:5

Kristityn elämä ei kuitenkaan ole lakien, kieltojen ja käskyjen alla elämistä, vaan Pyhä Henki neuvoo ja opastaa kristittyä.

Kiva että sinä jaksat olla täällä meidän seurassa!

Jaskalla oli hyvä vastaus ja muillakin tuolla myöhemmin.

Sellaisen lisäisin, Jeesus sanoi; "Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi" Matt. 12:37 "Heidän hedelmistään te heidät tunnette" Matt 7:16.

Nuo sanat merkitsevät sitä, että vaikka teot, elämä ja ulkonainen itsensä hillitseminen ei aina olekaan mahdollista, niin mahdotonta on kätkeä sydämensä aarretta niin, etteikö joskus sitä haluasi tuoda julki. "Sydämensä kyllyydestä suu puhuu", sanoi Jeesus myös. Paha sydän puhuu pahaa ja hyvä taas hyvää.

Jos Jumala on koettu hyväksi, niin Hänestä myös on pakko saada sanoa toiselle ja jakaa siitä hyvästä hänen kanssaan, jos suinkin mahdollista. Jos aarre on kyllin suuri ja ihmeellinen, sen salassapitäminen on mahdotonta. Tätä sanotaan myös uskon tunnustamiseksi. Näin on valitettavasti asianlaita myös pahankin ulospurkamisessa.