Ihastukseni alkoi seurustelemaan kaverini kanssa!

Ennen sita ajattelin tunteitten olevan molemminpuolisia. Menneitten takia en kuitenkaan uskaltanut nayttaa tunteitani. Koulussa han tuli istumaan viereeni, hymyili minulle natisti, eika tuntunut huomaavan (?) kaveriani, joka oli haneen myos latkassa. Kaverilleni en ole kertonut missaan vaiheessa tunteistani kyseista poikaa kohtaan, mutta lieko han arvannut, silla valimme ovat huomattavasti viilenneet? Yritan kysya kaveriani lahtemaan milloin mihinkin, mutta hanta ei kiinnosta. Kaverini ei paljoa enaa juttele minulle, mutta jos poika ei ole sina paivana koulussa han tulee juttelemaan ja valittamaan kuinka hirvittavan ikava hanella on tata poikaa... Siltikaan he eivat nayta rakastuneilta (?), ainakaan pojan puolelta, kaverini tunteita taasen ei voi olla huomaamatta. Vai olenko mina vain mustasukkainen ja haluan ajatella nain? Viime tunneilla kaverini oli allapain, kun kysyin mika hatana, han vastasi, ettei han halua puhua asiasta. Minut valtasi pieni toivon kipina, etta he ovat eroamassa! Miksi en vain voisi olla iloinen toisten puolesta ja jattaa heidat rauhaan?!
0536
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


mie kirjoitti:

Ennen sita ajattelin tunteitten olevan molemminpuolisia. Menneitten takia en kuitenkaan uskaltanut nayttaa tunteitani. Koulussa han tuli istumaan viereeni, hymyili minulle natisti, eika tuntunut huomaavan (?) kaveriani, joka oli haneen myos latkassa. Kaverilleni en ole kertonut missaan vaiheessa tunteistani kyseista poikaa kohtaan, mutta lieko han arvannut, silla valimme ovat huomattavasti viilenneet? Yritan kysya kaveriani lahtemaan milloin mihinkin, mutta hanta ei kiinnosta. Kaverini ei paljoa enaa juttele minulle, mutta jos poika ei ole sina paivana koulussa han tulee juttelemaan ja valittamaan kuinka hirvittavan ikava hanella on tata poikaa... Siltikaan he eivat nayta rakastuneilta (?), ainakaan pojan puolelta, kaverini tunteita taasen ei voi olla huomaamatta. Vai olenko mina vain mustasukkainen ja haluan ajatella nain? Viime tunneilla kaverini oli allapain, kun kysyin mika hatana, han vastasi, ettei han halua puhua asiasta. Minut valtasi pieni toivon kipina, etta he ovat eroamassa! Miksi en vain voisi olla iloinen toisten puolesta ja jattaa heidat rauhaan?!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu