Eikö olekkin kummallista, että monet ihmiset eivät uskalla pilkata Jumalaa ilman että heissä heräisi syvä pelko ja ahdistus. Toisaalta kyllä hän sen ymmärtää jos kirkko ja muut uskonnolliset yhteisöt saavat ihmisen kuristusotteeseensa ja jankuttavat lähes joka viikko sitä perussanomaa eli tottele meitä ja yläkerran ukkoa tai muuten helvettin odottaa.
On se vaan niin merkillinen tuo
Jumalanpelko
10570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On se vaan kumma, kun loppupeleissä, siis viimeisillä metreillä ihminen viimeistään alkaa pohtia elettyä elämäänsä ja siinä pohtii synkeyksissään tekemisiään. Siinä tuska ja ahdistus ovat pinnalla ja valtava kuolemanpelko, kun enää ei saa tehtyä tekemättömäksi ja Jumala on jo niin kaukana.
Tämä vaan muistutukseksi saattohoitajan suusta ja otteita todelisesta elämästä eikä mistään nettipottuilusta!
mahdollinen seniiliyteni sattuisi joskus etenemään niin pitkälle, että alkaisin viittä vaille kasviksena horisemaan jumalista, toivon, että silloin joku vetäisi piuhat irti. Nopeasti.
Että jumalan pelko on lähinnä jotain muuta. Ateistit inhoavat mielikuvaansa siitä miten tietävät mielestään kristittyjen uskovan siihen. He eivät voi käsittää sitä. Meidän esteemme Jumalan kokemiselle on loppupeleistä kiinni siitä, että luulemme tietävämme mitä Jumalan on. Tämä pätee myös ateisteihin kuin kristittyihin, vapauttakaa mielenne kaikesta siitä mitä luulette sen olevan, koska se on vain mielenne harhaa.
Se ei ole ulkopuolellanne, eikä teistä irti tai jossakin tavoiteltavissa, vaan se on aina ollut läsnä, muttette vain havaitse sitä mielenne kuohujen alta.
Ainoa mikä Jumalassa pelottaa on vain oman mielen pelko siitä, että se on ollut väärässä ja näin joutuisi myöntämään typeryytensä, ylpeys ottaa vastaan. Taistelette jokainen itseänne vastaan.
>>>Ainoa mikä Jumalassa pelottaa on vain oman mielen pelko siitä, että se on ollut väärässä ja näin joutuisi myöntämään typeryytensä, ylpeys ottaa vastaan. Taistelette jokainen itseänne vastaan.>>>
tuo on yksi selitys, joka varmaan antaa sinulle lohtua: ateistit eivät vaan ymmärrä oikein näitä asioita, ovat vain ylpeitä ja pelokkaita. Entä jos oletkin väärässä? Oma pelkosiko se siellä vain puhuu ja luo näitä valheellisia kuvitelmia ateistien kuvitelmista?
Kaikilla näillä uskovaisilla tuntuu olevan niin varma kuvitelma siitä, miten ateisti kokee ja ajattelee.
pätee sinuun. Uskot tietäväsi miten muut jotain kokee.
Toki, en itsekään ole kirkon kannalla, tai monenkaan uskovaisen kannalla
Tarkkaile itseäsi, miksi mitenkin mihinkin reagoit.
mikä aiheuttaa sinussa millaisenkin reaktion ja miksi.
arvailen vain.
Olisin toivonut sinut huomaavan miten sinä syyllistyt samaan mistä muita moitit.
Haluatko tietää, miten ateisti asioita kokee, vai haluatko vain tuoda esiin ennakkoluulojasi?
Valinta on vapaa. Jos haluat tietää, voit kysyä.
tosin pyrin enemmän tuomaan vaan asian julki ihmisille, jotta tajuaisivat tarkkailla myös itseänsä eikä muita. Kaikki lähtee itsstä.
tiedän miten itse ateistina koen asioita. Olen silti kokenut jotain sellaistakin, mistä uskonnot puhuvat ja mihin niillä(joillakin) pyritään, esim buddhismissa.
en pyri lukittamaan käsityksiäni mihinkään vaan pikemminkin purkamaan niitä.
>>>Olen silti kokenut jotain sellaistakin, mistä uskonnot puhuvat ja mihin niillä(joillakin) pyritään>>>
kuten?
vastata vain ympäripyöreästi, ja siltikään et tiedä mitä tarkoitan. Kuvittele ihminen, joka ei ole ikinä nähnyt moottoria, sitten näytät hänelle yhden ja kerrot miten se toimií, nimeät sen hänelle. Sitten, näytät hänelle suihkun, miten vesi siitä tulee ja mitä sillä tehdään ja nimeät sen suihkuksi.
Sitten arvuuta häntä, ja kysy tietääkö hän mikä on suihkumoottori.
En todellakaan siis voi selittää sinulle kokemusta sanoin.
Sääli on se, että Uskonto on aivopesun lailla vaikuttamassa meihin, kertoen, mistä on kyse, ja se harhauttaa meitä. Meistä ei sen avulla tule "jeesuksen kaltaisia" vaan jotain aivan muuta, jos otamme todeksi muiden totuudet välittämättä silloin omasta järjestämme. Asia on Laaja, se on kokonaisuus, eikä sitä silloin jaotella, eritellä, määritellä tai edes nimetä.
Meillä ihmisillä on ongelmia, kun me uskomme auktoriteetteihin, emmekä itseemme.
Tässä erään ihmisen tapa selittää se, aika kertovasti. mutten usko että ymmärrät mistä on kyse jollet todellakaan omaa kokemusta siitä.
"Tätä tunnetta on kovin vaikea selittää kenellekään, jolta se täysin puuttuu. Yksilö tuntee inhimillisten halujen ja tarkoitusperien mitättömyyden ja niin luonnossa kuin ajattelunkin maailmassa ilmenevän ylevyyden ja ihanan järjestyksen. Hän pitää yksilöllistä olemassaoloa jonkinlaisena vankilana ja haluaa kokea maailmankaikkeuden yhtenä ainoana merkityksellisenä kokonaisuutena."
- Albert Einstein -
olet siis kokenut jonkin voimallisen tunteen, jota et osaa sanoin selittää ja uskot ymmärtäneesi tuon tunteen vallassa jotain, mitä ei normaalitilassa ymmärrä, jotain "suurempaa viisautta", "syvällistä totuutta", joka liittyy kosmiseen yhteyden tunteeseen ja omien mielihalujen mitättömyyden havaitsemiseen ja kenties kokemukseen minuuden sulautumisesta johonkin "suurempaan"?
Olen itse kokenut vastaavaa. Käsittääkseni se ei edes ole kovin harvinaista. Se "totuuden" oivaltamisen tunne on vakuuttava ja voimallinen. Olen varmaan siksi itse ateisti, että en kuitenkaan ymppää siihen kokemukseen mitään sen kummempaa. Tunne on vain tunne, vaikkakin vaikuttava. Jos siitä haluaa jotain mukaansa ottaa tämän normimaailmaan, niin ehkä arvostuksen muita elollisia (ja myös elottomia) kohtaan, kun on oivaltanut sen perimmäisen kaiken samuuden.