En voi näyttäytyä alasti.

Not so nude

Onko teillä muilla ujoilla myös sellaista ujoutta, että ette kehtaa olla alasti muiden ihmisten läheisyydessä? Lapsena jo muistan miten suorastaan masennuin kun opettaja ilmoitti, että seuraavana päivänä olisi taas edessä uimahallireissu. Usein pystyin lintsaamaan niiltä "unohtamalla" uikkarit kotiin ja usein äiti kirjoitti lapun jonka mukaan olin muka kipeä.

Nykyäänkään en voisi kuvitellakaan meneväni esim. kuntosalilla suihkuun enkä mielelläni edes vaihda vaatteita siellä vaan vaihdan ne kotona. Kenenkään mökillä en missään nimessä sauno nakuna, en sukulaisten, perheenjäsenten enkä ystävien seurassa.

Vartaloni ei ole epämuodostunut, vaan olen hoikka ja kuntoilen, mutta alasti en näyttäydy. En vain tuntisi oloa hyväksi vaan ahdistuneeksi. Onko muilla tällaista? Joskus kun tuntuu että olen ainoa.

13

2627

Vastaukset

  • yksin ollessasi aina silloin tällöin alasti. kyllähän siihen tottuu ajanmittaan.

  • En halua olla alasti edes ystävien edessä. Voin kyllä mennä saunaan kaverin kanssa, mutta en pidä sellaisista saunontakekkereistä, joissa kaikki juoksentelevat ilkosillaan. Kotonani olen kyllä alasti mieluummin kuin vaatteet päällä. Siis jos olen yksin.
    Uimahallissa en halua käydä juuri sen vuoksi, että siellä on riisuuduttava alasti asti. Rannalla voin kyllä käydä uimassa ja ottamassa aurinkoa. Riippuu hiukan rannasta.
    Alasti oleminen on toki luonnollista, mutta en halua sukuelinteni näkyvän vieraille ihmisille. En pidä siitäkään, että joudun gynekologilla näyttämään alapäätäni, vaikka se onkin täysin ammatillista.
    Parisuhteessa alastomuudesta ei ole minulle ongelmaa. Mikä sen ihanampaa, kuin tuntea toisen iho omaansa vasten, eikä silti kyse välttämättä ole seksistä.
    Kenties en pidä itsestäni niin paljon, että haluaisin muiden minua katsovan, vaikkakin olen hyvässä kuosissa. Ehkä se jotenkin liittyy siihen, että tietää toisten katsovan, koska on kuullut sellaisia kommentteja kuten "Miten sä voit pysyä noin hoikkana aina" tai jotain muuta vastaavaa. Se saa minut vaivaantuneeksi ja kun ei siellä sanomassa sen takia olla. Vai ovatko jotkut sitten kuitenkin!! Kommenteista päätellen kyllä ja siksi en sinne halua.
    Lapsena en ole lintsaillut uimisesta, enkä muista alastomuutta vaativista tilanteista, mutta murkkuikäisenä se alkoi.
    Et siis ole ainoa ja ymmärrän kyllä mistä puhut, vaikka tarinani on hiukan erilainen.
    En näe asiaa ujoutena, vaan se liittyy johonkin sosiaalisten tilanteiden pekoon jollakin tavalla ja itsetuntoon. Vaikka onkin ok ulkomuodoltaan, niin se ei silti tarkoita sitä, että olisi itsevarma ja rohkea. Kyse voi olla myös jostakin vanhoista traumoista ja itse olen ajatellut mennä puhumaan asiasta, koska se vaivaa minua.

    • Minuakin ihmetyttää joidenkin NAISTEN selvä "ylikiinnostus" vartalooni!

      Eihän tuosta voi muuta päätellä kuin sen, että kyseessä on jonkin sortin piilo-lesbous ja minä en itseäni joillekin "lesbo-matameille" halua esitellä!


  • uimahallissa käydessä menee melko tuskatta. Ei vaan ajattele muita. Keskittyy siihen omaan tekemiseensä, eikä vilkuile muitakaan edes vertailumielessä. Olen mies ja treenailen. Oon kyllä huomannut, että uimahalleissa käy alan tyyppejä, joilla kultaiset ranneketjut, värjätyt hiukset ja tulee tunne, että ovat kiinnostuneita omasta sukupuolesta. Vähän ärsyttää, mutta senkin voi unohtaa olemalla ja tekemällä ilman uima-asua vain ne pakolliset omat juttunsa.

    Toisaalta myönnän, että pesuhuoneissa siivoileva nainen on tietynlainen ärsyke. Varsinkin, kun hän ei näytä tuntevan oloaan kovin kotoisaksi. Sitäpaitsi olen huomannut hänen useamman kerran katselevan itseäni niistä paikoista, joita tavallisesti peittävät housut. Tietynlaista sähköä tai kutittelua tuo tämä nainen vatsanpohjaan. Mutta ei ne äijät.
    Ehkä minussa on sitten ripaus itsenipaljastelijaa, mutta terveellä pohjalla kai vielä ollaan kun asia ei ole tuon kummempaa, eikä ole pakottavaa tarvetta olla jossakin lenkkipolun mutkassa housut nilkoissa vehje tanassa. Näitäkin kun on, kuten tiedät.

  • Tottakai alastomia katselee mielellään oli miehiä tai naisia.
    Ei ne motiivitkaan seksuaalisia ole, useinkaan.
    Kun käyn uimahallissa ja näen tosi hyvässä kunnossa/kauniin/komean ihmisen niin kyllä sitä katselee. Omaa sukupuoltani katselen kateudesta ja mietin että pitäiskö viimeinkin ostaa se kuntosalikortti. Naisia taas... Tuota ei ehkä tarvitse selittää oli heillä vaatteet tai ei aina niitä katselee.
    Alastomuus on jotain niin paljastavaa että sitä ei haluta näyttää. Parisuhteessa tuo ei ole ongelma koska toiseen voi luottaa.

    mutta not so nude, määrään sinulle lääkkeeksi saunareissun alasti kavereiden kanssa.

  • Samanlaiset vehkeet jokaisella ihmisellä on vaatteiden alla joten periaatteessa siinä ei ole mitään erikoista. Mutta en minäkään halua ilman vaatteita julkisesti olla enkä missään nimessä käy kuntosalilla suihkussa. Uimassa en myöskään käy sillä en halua että sukukalleuteni pullottavat uimahousuissa. Hölmöltä kuulostaa mutta en sen vuoksi käy uimassa.

  • Minäkin lintsasin uimahalleista aina kun vähänkin mahdollista, tosin sille oli syynä lievä syntymävika (lievä mutta reaalinen hypospadia). Kiinostavaa näin jälkikäteen ajateltuna on, ettei ko. vika varsinaisesti edes ole näkyvissä muille, mutta koska asia vaiettiin perheessä täydellisesti, jopa lääkäreiltä, menin kyllä joiltakin osin aika tavalla rikki.

    Uimahalliin menin vasta 15-20 vuotta peruskouluaikojen jälkeen, kokeilemaan. Eipä se juuri miltään tuntunut, vaikken edelleenkään mitenkään erityisesti ole viehättynyt niin julkisesta alastomuudesta. Mitään suhdetta minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut, niin paljon voi lapsuuden kokemukset vaikuttaa (ts. en oikein osaa sanoa miten suhtautuisin alastomuuteen parisuhteessa tai vastaavassa). Niin se käy.

  • Minulle psykoterapeuttini sanoi, että voisin sallia itselleni ujostelun. Kaikki eivät ole samanlaisia. Jos ujous ei estä tekemästä niitä asioita, joita haluan tehdä, voin olla itselleni armollinen ja annan periksi ujoudelleni. Jos ujous rajoittaa liikaa elämää, sitten vasta kannattaa yrittää muuttaa tätä ominaisuutta itsessään.

    Koska en pidä saunomisesta, en yleensä joudu tilanteisiin, joissa joutuisin olemaan alasti toisten seurassa. En piittaa siitä, että kuntosalilla joku mahdollisesti voisi ajatella jotain minusta sen takia, että en käy siellä suihkussa.

    Hämmästyttävää kyllä, en ole oman mieheni seurassa ujo, vaan voin olla ihan rentoutuneesti alasti hänen seurassaan. Johtuu varmaan siitä, että tunnen hänen hyväksyvän minut ihan semmoisena kuin olen.

  • No mua jännitti vähän ala asteella ku oli uimahalli päivä yks poika kysyi multa etkö aio riisuuntua ja sanoin vaan joo ootan vaan vähän (että ois vähemmän porukkaa) ja sit oli vähän vähennän siellä muutama luokkatoveri oli siellä riisuin kaikki vaatteet paitsi alushousut mulla oli sielloin vielä vaan semoset briefsit (nyt bokserit) ja kun alushousuissa olin niin laitoin pyyheen ympärilleni ja siellä pyyhkeen alla riisuin briefsit hävetti vähän riisua ku mulla on tuplasti isompi pippeli ku niillä muilla mun ikäisillä niillä oli pikku pikku pippeli ja mulla hirvee kulli no sit ylä asteella en ollu niin ujo enää tiesin ett nyt kaikki poikien pippelit on vähän isompia niinkuin mun

  • Itsekään en pidä alasti olemisesta muiden nähden, mutta enemmän muista kuin ujoudesta johtuvista syistä.
    Muiden alastomuuden näkeminen ei ole niin iso asia kuin oma alastomuus, mutta mieluiten näkisin ainakin läheiseni vähintään alusvaatteet päällä.
    Tuntemattomien naisten kanssa alasti saunoessa on muuten ok, mutta jonkin verran arastelen näyttää selluliittejani, vaikka se onkin ihan turhaa. Tuntemattomien miesten kanssa taas en mielellään alasti sauno tai näe heitä alasti esim. kylpylöiden yhteissaunoissa.
    Lapsena koin saunomisen tuttujen kanssa luonnolliseksi teini-ikään saakka.
    Teini-iässä vielä saunoin tuttujen kanssa, vaikkei se tuntunutkaan enää yhtä hyvältä. Yritin mennä massan mukana; ajatella ja tuntea asiasta samoin kuin muut, siirtää omat tuntemukset taka-alalle siinä täysin onnistumatta.
    Aikuisikään tultuani välttelin yhdessä saunomisia.

    Poikaystävän kanssa alasti oleminen tuntuu täysin luonnolliselta.
    Mieluiten saunoisin poikaystävän kanssa, toiseksi mieluiten yksin ja kolmanneksi mieluiten tuntemattomien naisten kanssa.

    Pukeutumisessakaan en tykkää korostaa rintojani tai takamustani. En koe sitä vain lainkaan omaksi jutuksi.

    Tuota selluliitin näyttämisen arkailua lukuunottamatta koen, että kyse on kohdallani vain ominaisuudestani, omasta ajattelusta, arvoistakin. Ei siinä ole mitään sen ihmeellisempää. Onnellisempi olen kun annan itselleni luvan olla oma itseni.

    Ymmärrän hyvin niitä muslimejakin, joille ei tunnu luonnolliselta näyttää itseä alasti muille, eivätkä halua myöskään mielellään nähdä alasti muita, varsinkaan läheisiään. Heillä se on kulttuurista ja uskonnosta lähtöisin olevaa ja tottumuksistakin johtuvaa, mutta muuten samanlaisia tuntemuksia.

    Olen pyrkinyt ajattelemaan asioista omalla tavallani, en menemään massan mukana.

    • Pukeutumisen suhteen en myöskään käyttäisi minihametta tai tosi lyhyitä sortseja, oli vartaloni sitten millainen tahansa.


  • Herättihän tämä vähän ajatuksia. Muihin tähän ketjuun kirjoittaneisiin verrattuna olen vanhus (50+). Asiaan varmasti vaikuttaa se että kotona alastomuuteen ei suhtauduttu luontevasti. Toinen merkittävä seikka on etten ole pitänyt vartaloani aivan normaalina. Edelleenki samaa mieltä, vaikka olin joskus kaverin pyynnöstä vähissä vaatteissa piirustusmallinakin ja hän sanoi minulla olevan hyvä vartalo. Hänen pitäisi asia muotokuvamaalarina tietää.

    Alle kouluikäisenä on muutama kerta jäänyt mieleen, kun tuntemattomien kanssa olen enemmän tai vähemmän pakosta joutunut alasti olemaan. Kerran saunassa naisten vuorolla äitini mukana tuntui varsin kiusalliselta. Ei sen tarkempia muistikuvia, mutta hyvin vastenmielisesti saunaan lähdin. Muutamaa vuotta vanhempien serkkujen kanssa muistan piilotelleeni kikkeliäni käsillä ja siitä tuli vähän nälvimistä. Koulussa liikuntatunnin jälkeen käsky kävi kaikkien on käytävä suihkussa. Jotenkin onnistuin joka kerta sen välttämään… Kouluaikana oli erektiokin herkässä ja se oli yksi huolenaihe.

    Oikeastaan tuota liikuntatuntia lukuun ottamatta olen uimahallissa ja muutenkin yhteissaunoissa oppinut käymään, vaikka edelleenkään se ei ole mitenkään "normaalin" tuntuista, aina vähän pientä jännitystä ja epävarmuutta. Alastomana olo tuntuu ihan mukavalta, kunhan vain olen silloin yksin tai korkeintaan jonkun hyvin tuntemani henkilön kanssa. Vaimon kanssa ei tarvi huolestua erektiostakaan…

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.