Siis kertokaa, mitä ne Anssi ja Miia mumisivat. Olisi pitänyt olla tekstitys, kun ei saanut selvää. Ymmärsinkö oikein, että Anssi pyysi Miiaa luokseen asumaan ja Miia siihen suostui? Sitten puhui jostain lähemmäksi muuttamisesta ja Anssin tilalle töihin tulemisesta? Kuulinko oikein?
Anun ja Jussin tapaus tuli selväksi ja muut, eli Anssin ja Riston tapaukset jätettiin roikkumaan ilmaan, eli kuulijan mielikuvituksen varaan.
Jos sitten viimeistään asiat selviää, kun tulee se viimeinen ohjelma?
Anun ja Jussin tapaus tuli selväksi ja muut, eli Anssin ja Riston tapaukset jätettiin roikkumaan ilmaan, eli kuulijan mielikuvituksen varaan.
Jos sitten viimeistään asiat selviää, kun tulee se viimeinen ohjelma?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Lehdessä luki, että Anssi ja Miia eivät ole yhdessä. Ei risto ja hannakaan ole. Jussille ja Anullekin lähtivät tiet eri suuntiin. Lue iltalehti tänään. Verkkolehdessä on myös juttua.
Suhde kaatui Miian koirien takia, siis Miian asenteen takia.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1287237
Itselläni on ollut sydänvikainen vanha koira, jota hoidin rakkaudella loppuun saakka. Ei olisi tullut mieleenikään lopettaa eläintä, jonka vajaatoiminta oli hoidettavissa oikein lääkkein.
Anssi vaikuttaa omahyväiseltä kusipäältä. Poika kotiin kasvamaan tai edes inttiin miehistymään.
Ihan nolla.
Miksi Anssi yleensä valitsi koirallisen ihmisen, vaikka itse pelkää ja vihaa koiria. Ajatteli tietenkin miesmäisesti menevänsä koirien edelle. Jos on pennusta asti koiria kasvattanut, ei niitä yhden rakastuneen miehen takia sentään lopeteta.
ei täällä maalla ole totuttu elättämään sydäntautisia koiria terveitäkin kun on.
muuttuneet maallakin (ainakin niissä paikoissa, missä minä käyn)... Ennen kissat olivat pyydystämässä hiiriä ja rottia, koirat vahteja tms. Nykyään ne ovat lemmikkejä ja perheenjäseniä.
Johtunee siitä, että nuoret ostavat maataloja itselleen ja iäkkäät jurot ihmiset siirtyvät eläkkeelle tai muualle.
joko se ajaa tai on vahti....kissat pitää hiiret poissa,,,kaikille on sopu ja sija sekä tehtävä....
miian sydänvikanen koira ei sovi tähän maailmankuvaan...
jokin kohta lukematta? En nimittäin tuominnut sitä asiaa vaan totesin asian muuttuneen. Minun mielestäni se on muuttunut hyvään suuntaan...
Mikäli tulevaisuus kiinnotaa niin paljon, niin tiedät ehkä, että miesten syntyvyys on koko ajan laskussa... Koira ei korvaa miestä, mutta se antaa mahdollisuuden tuntemiseen ja välittämiseen (varsinkin yksinäisille ja ujoille).
ensin vaimo ja lapset..sitten suku ja läheiset..elukat sitten viimisenä tarpeen mukaan...mutta ei tosiaan sydäntautista koiraa aleta ihmistä ylemmäs arvostamaan...hei haloo
tapanne on teidän elämää... Asuu ihmisiä esim. Afrikassa, mutta asutteko te? Tai oletko nainen ja sinulla on vaimo? Siinä oli vaan muutama esimerkki siitä, miten toiset elävät mutta ehkä se ei sovi teille. Siksi samaa arvostavat ovat yksissä toistensa kanssa...
En lähde arvostelemaan Miian tapaa elää, enkä Anssin. Miia arvostaa eri asioita elämässä kuin Anssi ja hyvä niin. Heidän tunteensa eivät kohdanneet ja se oli heidän valintansa. Kellään toisella ei ole oikeutta tuomita heidän tapaansa niin kauan, kun se ei riko lakia...
Ja Anssi vikisi: kai nyt 23 v nainen tietää, miten 20 v söötin "poitsun" kanssa ollaan (eikö ne iät olleet jotenkin noin?). Epäsuhta pari siis alunperin.
Mialle koirat oli tärkeintä ja koiran hoito on vaativaa, joten ei siihen miehille maatiloineen jää aikaa. Jos suhde synkkaa, niin koirat hoidetaan yhdessä ... ja mukaan mahtuu muutama muksukin. Että silleen ... TAHTO ja rakkaus antaa "kymmenen miehen voimat" ... avioliitossakin (vihkikaavankin mukaan).
Tuntuisi siltä että Mialla tunnepuoli ei natsannut tarpeeksi. Ja koirat oli hyvä "tekosyy" jos ei saanut sanottua suoraan ettei ihan hirveesti kolahtanut...
olen sitä mieltä, että koira hoidetaan rakkaudella loppuun asti, kun se on otettu. Tätä Anssi ei nuorena miehenä ymmärrä. Mia on vastuullinen ihminen ja pari palatkoon mahdollisesti yhteen, kun Anssi tämän parikymppisenä oivaltaa. Jos kemiaa riittää, niin mitkään koirat eivät suhdetta kaada mutta eläin hoidetaan loppuun asti eläimen elämän mukaan ei Anssin. Mia tämän ymmärtää - Anssi ei. Se on sitä vastuuta.
Niin mutta koirakin on vain elukka - eikä elukoita koskaan pitäisi nostaa ihmisen yläpuolelle.
Miia ;) Menee Miat sekasin ;)
ihminen, joka ei arvosta eläinten ja kasvien (ilmastoa) elämää vaan ajattelee, että ihminen on "luomakunnan kruunu". Ihminen se kuitenkin lopulta tämän pallon tuhoaa, eivät eläimet.
koirat UUDEN tuttavuuden edelle (tai tekosyynä kiinnostuksen puuttumiselle)... Maailma on miehiä pullollaan.
Anssi on lihakarjaakin pitävän maatilan poika ja tottunut siihen, että eläintä hoidetaan elämänsä aikana hyvin, mutta siitä luopuminen ei ole itkun tai tarpeettoman pitkittämisen paikka sitten kun aika tulee.
Ei kai lopettamisehdotus koskenut kuin sairasta koiraa, jolle piikki saattaisi joka tapauksessa asiallisesti ottaen olla inhimillisin ratkaisu.
Toisen koiranhan Anssi olisi lehden mukaan ollut valmis ottamaan.
molemmat koirat, mutta ei Miiaa.
eri asia kuin koira lemmikkinä, jonka elämää olet ystävänä vaalinut, kuten "omaa lastasi" sen syntymästä lähtien ehkä. Se on silloin naiselle vähän sama asia, kun lopettaisi rakkaan lapsensa ja siitä tulee kova suru.
Monet ihmiset hoitavat koiriaan kuten vertaisiaan - rakkaudella. Olen kuullut esim. monen poliisikoiranomistajan kertovan, kuinka läheisen, rakkaan "yhteistyökumppanin" elämän loppuminen on ollut tiukka paikka miehellekin. Eroa siis tunnesiteissä "ihmisen parhaan ystävän eli koiran" kanssa ei siis ole miehen ja naisen välillä. Nainen ehkä vielä tunteenomaisemmin suhtautuu asiaan eli luopumiseen, kun sen aika koittaa.
Kun olet uskollista koiraa katsonut silmiin esim. kymmenen vuotta, niin haluat sille lääkkeillä antaa hyvän loppuelämän. Jos koira kärsii, niin silloin eläinlääkäri ja omistaja tekevät lopettamispäätöksen yhdessä - koiran parhaaksi.
Jos minun mieheni sanoisi: "minä tai uskollinen ystäväsi" eli Miialle "lapsesi", niin en voisi sitä koskaan antaa hänelle anteeksi. Kun on omaa koiraansa katsonut silmiin, niin et siitä luovu. Onneksi en ole joutunut tällaiseen tilanteeseen ja meidän neljäs yhteinen "lapsi" on koira, jota molemmat rakastamme. Jos lapseni esim. olisi allerginen, niin silloin ehkä joutuisimme etsimään koiralle uuden kodin tms.
Anssilla ei ole tunnesidettä Miian koiraan, joten hänen on helpompi näin sanoa. Eläinlääkäri sanoo yleensä viimeisen päätöksen. Tässä tapauksessa en siis tiedä hänen näkemystään.
Siksi minusta varmaan ei tulisikaan maatalon emäntää, kun "jos katson eläintä silmiin, niin en voi sitä tappaa". Anssin lihakarjanäkemys on kasvanut häneen jo äidinmaidosta eli se on hänen toimeentulonsa ja niin pitää ollakin.
Miian koira on eri asia. Jos eläinlääkäri on puoltanut lopettamsta, koska eläin kärsii, niin silloin Anssi on oikeassa ja toivottavasti seisoo Miian rinnalla surun eli luopumisen hetkellä.
noinhan sen ikäeron pitäis ollakin, koska äijät lakastuu ennen naisia!
vähän virheellisesti kirjoitettu minulta - vedän sanat takaisin.
Tarkoitin lähinnä sitä, että Miia on kypsempi ja vastuullisempi (jo ikänsä puolesta) ja jos Anssi sanoo: "minä tai koira", niin silloin Miia "vie eikä vikise" eli vie koiransa pois ja lähtee samalla siinä itsekin. "Epäsuhta" oli siis kypsyydessä, kuin koiraa hoidetaan. Ei sitä lopeteta, kun miestä ei vaan huvita - se on kypsyyttä/vastuullisuutta se. ;)
Ei niitä lopettaa tarvitse, vaikka joutuisikin luopumaan.
Totta on mitä kerroit. Olen samaa mieltä kanssasi.
rinnastaa koiran ja lapsen lopettamisen??? Nyt meni kyllä jo aika yli. Kyllä lemmikeitään saa rakastaa, mutta vähempään ne ovat tyytyväisiä kuin ihmíset kuvittelevat.
Hyvänen aika, jo myydään suklaakalentereita koirillekin. Jotain rajaa vois pitää, kun jossain päin maailmaa ihmiset näkee nälkää ja toisaalla lemmikit saa maksapasteijaa, mitä ilman ne todellakin tulisivat toimeen. Moni on tietysti sitä mieltä, että mitä tekemistä noilla on toistensa kanssa, mutta on ainakin ajatuksen tasolla. Joku jopa jeesusteli, että maailma tuhoutuu, koska ihminen pitää itseään luomakunnan kruununa ja eläimiä eriarvoisina. Ei todellakaan kysymys ole siitä. Ei maailma pelastu, jos muutama eläinlaji nostetaan ihmisten kanssa samanarvoiseksi. Luontoa voi kunnioittaa ja eläimiä kohdella ilman, että niitä rinnastaa ihmiseen!
Ja on muuten itselläkin koiria ja kissoja, enkä niitä huonosti kohtele, mutta ihminen tulee aina ensin. Kun eläin saa tarpeeksi ruokaa ja liikuntaa, se on tyytyväinen. Moni syöttää koiralleen herkkuja ja kävelyttää sitä sen verran ulkona, että se juuri ja juuri saa hoitaa tarpeensa. Ja sitten kertoo, miten se eläin on niiiiiin rakas. Ja eläin makaa kaksion lattialla tylsistyneenä. Joo-o. Eläin pärjää ilman turhaa hössöttämistä, kun perustarpeet vaan on tyydytetty!
et nyt ymmärtänyt kirjoittamaani: kyllä koira voi olla hoivavietin omaavalle naisihmiselle, jolla ei ole omia lapsia "verrattavissa" omaan lapseen eli HÄNESTÄ TUNTUU, KUN HÄN LOPETTAISI OMAN "LAPSENSA", jos joutuu näin PAKOSTA tekemään. Vertaus you know = "lapsensa"??
mikä kun et osaa edes kirjoittaa ???? MIA JA MIIA OVAT KAHDEN ERI IHMISEN NIMEÄ...TAJUATKO ? Säälittää tuollaiset tumpelot, ei osata edes kirjoittaa ja palstoille pitää vain itseään koittaa raapustaa. HYVÄ MIIA semppiä!!!!!!!!!!!
Eläin ei koskaan ole vain elukka, jos se on perheen jäseneksi otettu!
Itselläni kävi hiukan samalla tavalla alkaessani seurustella allergisen miehen kanssa.
Mies piti ilman muuta selvänä että luovun koiristani hänen takiaan.
Koirat oli mulla ensin joten mies sai kiltisti luvan asua eri osoitteessa kunnes koirista luonnostaan aika jättää.
Ei kelvannut, joten äijä sai kenkää.
Koiria vartenhan pitäisi varustaa kokonainen liukuhihnateurastamo jos näinä pätkäsuhteiden aikana koira pitäisi aina lopettaa kun se on jonkun tiellä.
Myös taloudelliset kysymykset ratkaisee koska rotukoirat ei ole mitään halpoja, ei niitä tuosta vaan hankita hetken mielijohteesta ja viedä hetken päästä piikille kun salamarakkaus osui kohdalle.
Ja kuka nyt parhaan ystävänsä piikille veisi?
Itsellänikin on vuosien varrella ystäviä ja miehiä tullut ja mennyt, mutta koira on ainut kehen olen voinut täysin luottaa.
Mitä enemmän olen ihmisiä tuntenut, sen enemmän osaan arvostaa koiraani ja huomaan että se ei suinkaan ole vain elukka, vaan ihmiset niitä järjettömiä petoja ovat!
viesti klo 11.26, joten ole ystävällinen ja lue koko ketju ennen kuin alat päätäsi aukomaan ;)
Kyllä varmaan lemmikit tulevat naisille vielä rakkaammaksi kuin miehille, etenkin jos ei ole lapsia kuten itselläni..
Lasta en tule koskaan saamaan, joten
en näe mitään syytä miksi minun pitäisi jotenkin "rajoittaa" ja hillitä rakkauttani koiraani kohtaan vain siksi että "eläintä ei saa rakastaa niin paljon."
Ei se ole keneltäkään muulta pois, pääasia että rakastaa edes jotain.
Paljon näkyy olevan ihmisiä jotka inhoaa kaikkea, eipä ole siinäkään hurraamista.
Ja jos tapaan jonkun miehen, niin hänen tulee hyväksyä minut koko pakettina!
Eikä vain valkkailla että mitkä asiat saan pitää ja mistä joudun luopumaan, mikä ihmeen alku suhteelle sellainen olisi?
Ovathan miehetkin usein jonkun härvelin, yleensä auton, veneen tai moottoripyörän pauloissa niin että vaimokin jää toiseksi, onko siis naisella oikeus vaatia miestä luopumaan rakkaasta harrastuksestaan koska kyseessä on vain pelkkä kone, mutta nainen on ihminen?
Minusta on aina hienoa kun ihminen rakastaa jotakin, enkä näe järkeä tuollaisessa että pisteytetään rakastamisen kohteiden tärkeyttä.
Mikä oikeus kenelläkään on tulla sanomaan että "rakastat vääriä asioita".
Esimerkiksi ex-poikaystäväni jätti minut sen takia että sanoin rakastavani häntä yhtä paljon kuin ystäviäni. Kuulemma kumppania kuuluu rakastaa ENEMMÄN.
Ehkä ajan kanssa olisin alkanut rakastaakin, mutta en minä osaa muutaman viikon yhdessäolon jälkeen rakastaa uutta tuttavuutta enemmän kuin ystäviäni jotka olen ikäni tuntenut!
rakkaus on eräällä tavalla "ansaittava" ja se "ansio" perustuu pidempään aikaan, kun muutamaan viikkoon. Ystävyysrakkaus ja kumppanuusrakkaus ovat erilaisia rakkauksia ja kumppania voi rakastaa myös ystävänä mutta ystävää ei kumppanina. Kumppanuuteen kuuluu myös usein seksuaalisuus, ystävyyteen ei.
Rakkautta on niin monenlaista eikä kukaan toinen voi toisen rakkautta määritellä tai mitoittaa. Rakkaus on aina kantajansa sisällä senlaisena, kun hän sen tuntee ja kokee.
Myös lemmikkiä voi siis rakastaa ... suurestikin. Kuten sanoit on pääasia, että yleensäkin OSAA rakastaa. Se on valtavan suuri taito ja rikkaus ... jos aidosti rakastaa.
..tollaset heikkohermot jotka takertuvat sitten jokaikiseen asiaan, ihan sun maailmas kaatui kun yksi i oli hukassa.
Onneks se sarja on finito, ettet menetä niitä väihäisiäkään hermojasi, jos niitä on ollenkaan.
Yleensä näille palstoille kirjoittavat lukihäiriöiset ja hermoheikot valittajat!
Sinä kuulut jompaan kumpaan ryhmään.
ryhmään surkimus..............
kerran nuoruudessani minustakin olisi voinut tulla broilerikanalan emäntä, mutta olisin halunnut heitä kaikkia katsoa silmiin ennen teurastamista, eikä siitä sitten mitään tullut, sillä kanat pelkäsivät minua, joten hylkäsin kanankasvattajaisännän ja otin kaalimaanvartijan miehekseni
hienoa, olet siis saavuttanut joko lukihäiriöisen tai hermoheikon valittajan tittelin =D Yleistä vaan lisää.
kohta iltalääke alkaa vaikuttaman ja mailma muuttuu ihan mukavaksi paikaksi asua ja vielä kun saat kirjoitella tänne omia tyhmyyksiäsi niin eikö vain elämä hymyilekkin sinulle. Ja huomaat yks kaks kuinka nuo toiset ovatkaan tyhmiä sinun rinnallasi. Onnen takeenahan on varmaankin teksti 2 kertaa vuorokaudessa 12 tunnin välein. EI LASTEN KÄSIIN
Omassakin tapauksessani mies piti selviönä että luovun koirastani hänen kuninkaallisen korkeutuensa vuoksi.
Ensin asuimme erillämme, mutta ei riittänyt hänelle.
Sitten muutimme saman katon alle ja voi sitä valitusta kun minä sydämetön ihminen "pakotin" hänet kestämään sitä jatkuvaa lääkkeiden tuputtamista jonka takia herralla ei enää edes ottanut eteen kuulemma..
Loppujen lopuksi tajusin, etten halua valita pelkästään kyseessä olevia koiria, vaan haluan JATKOSSAKIN ottaa aina vaan uusia koiria, toisin kuin tuollaisia nalkuttavia ämmämäisiä vittuilevia poikia.
Äijä sai kenkää ja vuosia olin yksin enkä odottanut ketään enää riesakseni saavanikaan, mutta nyt on taas tuollainen purnaaja tuossa..
Onneksi tämä mies kuitenkin on juuri minulle sopiva, eli kennelperheen kasvatti=)
Jokainen etsiköön itselleen sopivan puoliskon, eikä ala muuttelemaan epäsopivaa puoliskoa väkivalloin omaan muottiin soveltuvaksi.
Jos joku ajattelee lemmikkieläimestä että "no sehän on pelkkä elukka joka heitetään syrjään MINUN takiani", niin voin 99,9% varmuudella sanoa että älä edes lähde yrittämään moista.
Jotenkin säälittää se Anssi, kun ei reppanalla ole alkeellisintakaan ymmärrystä siitä mistä tytöt tykkää=(
Olen kyllä melko varma että hän on oppinut tästä kokemuksesta aika paljon, mutta Miialle se oli vain "yksi monista ääliöistä.."