Täällä on sanottu että Anssi olisi se lapsellisempi osapuoli. Olen eri mieltä. Mielestäni Anssi oli vain ehkä kokemattomampi ihmissuhdeasioissa, muuten Miia oli paljon kypsymättömämpi kaupunkilaisuudestaan huolimatta.
Tämän osoittaa esim. Miian suhtautuminen koiriinsa. Ei aikuinen ja kypsä ihminen nosta mitään lemmikkieläintä ihmissuhteiden edelle. Varsinkin nuorille lapsettomilla naisille on tapana kohdella koiriaan kuin lapsia, mikä on täysin väärin sekä koiria, itseä että läheisiä kohtaan. Ihmiset tulevat aina ensin, sitten vasta lemmikkieläimet.
Ihmiset ja ihmissuhteet ovat vain paljon vaikempia asioita kuin emäntäänsä palvova eläin. Eläimeen voi projisioida kaikki toiveensa ja tunteensa ja se ei voi väittää vastaan. On muuten mielenkiintoista että kissan omistajilla ei huomaa vastaavia ylilyöntejä, mikä johtuu varmaan siitä että kissalla on omakin tahto, eikä se ole samalla tavalla omistajansa vallan alla.
Kukaan ei voi vaatia ketään lopettamaan lemmikkieläintään (ellei se ole syyllistynyt mihinkään). Molempien pitää joustaa, mutta Miian lapsellinen ja fanaattinen asenne koiriinsa on selvästi kypsymätön ja väärä.
Tämän osoittaa esim. Miian suhtautuminen koiriinsa. Ei aikuinen ja kypsä ihminen nosta mitään lemmikkieläintä ihmissuhteiden edelle. Varsinkin nuorille lapsettomilla naisille on tapana kohdella koiriaan kuin lapsia, mikä on täysin väärin sekä koiria, itseä että läheisiä kohtaan. Ihmiset tulevat aina ensin, sitten vasta lemmikkieläimet.
Ihmiset ja ihmissuhteet ovat vain paljon vaikempia asioita kuin emäntäänsä palvova eläin. Eläimeen voi projisioida kaikki toiveensa ja tunteensa ja se ei voi väittää vastaan. On muuten mielenkiintoista että kissan omistajilla ei huomaa vastaavia ylilyöntejä, mikä johtuu varmaan siitä että kissalla on omakin tahto, eikä se ole samalla tavalla omistajansa vallan alla.
Kukaan ei voi vaatia ketään lopettamaan lemmikkieläintään (ellei se ole syyllistynyt mihinkään). Molempien pitää joustaa, mutta Miian lapsellinen ja fanaattinen asenne koiriinsa on selvästi kypsymätön ja väärä.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Osuitpa naulan kantaan kirjoituksessasi.
Toivottavasti Anssi löytää itselleen sympaattisemman tyttöystävän kuin tämä Mia oli.
tuoretta tuttavuutta ja koiraa. Etkä voi edes yleistää nuorta naista ja koiria lapsina pitämistä.
Onko sinulla lemmikkieläintä TÄLLÄ hetkellä? En siis tarkoita sitä, montako sinulla on ollut.
Onneksi on olemassa samoin tuntevia ihmisiä ja Miiallakin on vielä PALJON aikaa löytää elämänsä mies. Anssi se ei ollut ja se tiedetään nyt.
Jos Anssi olisi ollut kaupunkilaispoika ja asunut pienessä yksiössä keskellä kaupunkia, tuon pyynnön olisin jotenkin voinut ymmärtää (tosin pitkin hampain)...mutta MAATILALLA!
Hotua on jokaiselle siellä.
Ainakin meillä maalla koirat kuuluvat ehdottomasti perheeseen. Ne vartioivat ja huolehtivat pihapiiristä.
Anssi on yksinkertaisesti itsekäs ja tyhmänsorttinen.
Totta kai ne olisivat löytäneet jonkin ratkaisun tuohon koiraongelmaan, jos Miiakin olisi ollut ihastunut Anssiin. Mielestäni se ratkaisu olisi voinut olla Anssin koirapelon liennytys. Kun kyseessä ei edes ole mikään allergia tm. jolle ei oikein voi mitään.
Mutta eikös se Miia ilmoittanut että koirat nukkuu sängyssä "Minun koiria ei lattialle laiteta" ja jos se ei Anssille sovi saapi mennä vaikka sohvalle. Eipä siinä paljon auta vaikka maalla kuinka olisi lääniä. Maatilan koirat on aivan eri asia kuin kaupunkilaiskoirat.
Luulis että jo ennenkuin kyseiseen ohjelmaan lähti mukaan, olisi selvittänyt itselleen ja Ansille mitä elämältään haluaa.
Emännäks maajusille vai emännäks koirahoitolaan?
Kaverini opaskoira on hänelle tosi tärkeä, ja hän on joskus sanonut että tuleva kumppani ei koirasta pidä, niin suhde kariutuu siihen.
Itselläni on myös koira, ja joskus tuntuu että se on rakkaampi kuin ukkoni.
anssilta tyhmästi toimittu jos kerran ties jo alussa että miialla on koiria. oishan ollu varaa valita toisin. ymmärrän täysin Miiaa, jos koirat on ollut vusikaudet ei niistä niin vain pysty luopumaan. Se on vähän niin kuin nämä kaljaukot jotka on vuosikudet vetäneet kaljaa... ei pääse eroon.
Kun aloimme seurustella, kerroin kovista allergioistani, joten mies etsi hyvän kodin koiralleen ja antoi sen pois. Hän halusi kanssani naimisiin. Nyt meillä on ihana perhe. Hän voi joskus käydä katsomassa koiraansa siellä toisessa kodissa, jonne se annettiin. Minulla ei ollut sitä koiraa vastaan mitään, mutta en voi elää eläinten kanssa samassa talossa. Tämä oli selvä merkki, että mieheni todella rakastaa minua ja halusi minut siitäkin huolimatta, että karvainen kaveri joutui muuttamaan toiseen kotiin.
"Tämä oli selvä merkki, että mieheni todella rakastaa minua ja halusi minut siitäkin huolimatta, että karvainen kaveri joutui muuttamaan toiseen kotiin."
Minulle se olisi ollut merkki siitä, että koira ei ollut hänelle tärkeä. Valintaa en olisi tehnyt vaan kompromisseja. Koira antaa niin eri asioita.
Käsittämätöntä tekstiä. Miten ihmeessä teet kompromissin sellaisessa tilanteessa? Valinta on selvä: joko nainen tai koira.
Olen samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa että tämä on merkki rakkaudesta.
on rakkaus?
Mieheni ei olisi minua rakastanut, jos hän olisi sanonut, että asuu mieluummin koiransa kanssa ja jättää minut. Emme voi asua kerrostalossa koiran kanssa. Meillä ei ole edes parveketta. Koira pääsi maataloon ja sitä voi siellä käydä halutessaan katsomassa. Kyllä se oli mieheltäni rakkauden osoitus, kun antoi koiransa sinne maataloon. Me asumme kaupungissa ja olemme täällä töissä. Olen niin allerginen, ettei mitään kompromisseja voinut tehdä. En voi edes käyttää kaikenlaisia vaatteita, villahuopia jne, joten minulla on tosi pahat allergiat. Mies kuitenkin sanoi, että ihminen on aina ensisijainen ja eläin vasta sitten.
ukkoa. ei tartte kuunnella ukon kuorsausta, kun koira antaa sille lähtöpassit sängystä. koiran kaa mukavampi nukkua, hiljaisempi ja lämmittää mukavasti.
mitä sitä sitten kattelet jos nukut mieluumin koiran kanssa!
kaikki elämässämme joudumme luopumaan jostakin, ja miehesi luopui koirastaan ja se todella osoittaa rakkautta Sinua kohtaan
Ja sinä osaat myös arvostaa tätä rakkauden osoitusta. Todella kaunista. Kaikkea hyvää teille : )
MInä en rääkkäisi vanhaa ja sairasta eläintä vaan veisin lopetukseen. Jouduin viemään omani13 v koiran lopetukseen...
NIin se Miian koira oli vanha ja sydäntautinen ja siksi se Anssi sitä lopetusta ehdotti. Se toinen koira olisi saanut maatilalle tulla.
voidaan hoitaa, kissan kuulemma ei.
mutta meidän tuttavan kissalla oli jotakin häiriöitä sydämen toiminnassa eikä sitä ilmeisesti tajuttu ajoissa ja se kuoli, TAI sitten sille ei olisi edes voinut mitään tehdä. Lääkäri oli kyllä sanonut, että kissa on liian lihava...
tässä koira-asiassa. Media repostelee aina jutut mieleisikseen
Mutta Anssihan tiesi Mian eläinrakkauden ja koirien tärkeyden jo ennen valintaa. Kyllähän Mia sanoi jo sen hyvin aikaisessa vaiheessa. Silti valitsi Mian. Kyllä Anssi saa syyttää vaan itseään omista valinnoistaan.
"Tämän osoittaa esim. Miian suhtautuminen koiriinsa. Ei aikuinen ja kypsä ihminen nosta mitään lemmikkieläintä ihmissuhteiden edelle. Varsinkin nuorille lapsettomilla naisille on tapana kohdella koiriaan kuin lapsia, mikä on täysin väärin sekä koiria, itseä että läheisiä kohtaan. Ihmiset tulevat aina ensin, sitten vasta lemmikkieläimet."
Kyllä vaan minulle oma koirani, joka on ollut perheenjäsen jo yli 14 vuotta, on tärkeämpi kuin mahdollinen pari kuukautta tuntemani kaksilahkeinen. Ei se ihminen ole mikään luomakunnan kruunu. Arvostus pitää ansaita.
Jos ihminen laittaa eläimet parisuhteen edelle, niin kysymys on itsekeskeisestä ja jopa sairaasta tavasta ajatella. Ja puhun kokemuksesta. Olen seurustellut naisen kanssa joka piti eläihoitolaa, ja muuta puheen aihetta ei ollut kuin koirat ja kissat, sekä hevoset. Esim. naisen oma lapsi (7v) jäi toiseksi, kun elukat sairastuivat! Eli En pidä terveenä käytöksenä!
sinussa puhuu? Senkö perusteella voisit väittää, että kaikki ovat samanlaisia? Kaikki blondit ovat tyhmiä, kaikilla nörteillä on rasvaiset hiukset ja silmälasit vai? Eräitä yleistyksiä vain lainatakseni.
"Kyllä vaan minulle oma koirani, joka on ollut perheenjäsen jo yli 14 vuotta, on tärkeämpi kuin mahdollinen pari kuukautta tuntemani kaksilahkeinen. Ei se ihminen ole mikään luomakunnan kruunu. Arvostus pitää ansaita."
Riippuu siitä mitä haluat. Kaipaatko elämääsi ajattelevaa ihmistä ja sänkyysi miestä vai riittääkö sinulle eläin jonka tahto on sinun taskussasi?
Kun pidät koiraa lemmikkinäsi, olet tehnyt jo itsestäsi luomakunnan kruunun koirasi suhteen. Koiraan on helppo "rakastua" koska se ei juurikaan voi näyttää isännälleen negatiivisia tunteita. Koirasi voi vaikka lähes vihata sinua, mutta se ei näytä sitä koska se on alistettu ja sinusta riippuvainen. Jos olet antanut sille esim. pahaa ruokaa 14 vuotta, miten se sen sinulle kertoo? Koirahan "rakastaa" pahimpaakin hakkaajaa jos sille vain antaa ruokaa.
Juuri tästä syystä lemmikkejä on helppo "rakastaa" - niiden tunteista kun voi kuvitella ihan mitä vain haluaa. Ja tottakai omasta lemmikistä kuvitellaan pelkkää hyvää ja se on helppo nostaa jalustalle palvottavaksi - "meidän Musti on parempi kuin kukaan ihminen".
Ihmiset ovat paljon vaikeampia tapauksia, mutta aikuinen ihminen uskaltaa kohdata myös heidät vikoineen ja puutteineen. Samoin aikuinen ihminen tajuaa että koira on hyvin yksinkertainen eläin ihmiseen verrattuna.
Kirjoituksestasi paistaa läpi tietämättömyys.
Koiriin liittyy paljon vanhoja kliseitä, jotka tajuaa pötypuheeksi vasta kun itsellä on ollut koiria.
Koira esim ei kuulemma katso koskaan silmiin, mutta tosiasiassa koira mielellään katsoo rakasta omistajaansa suoraan silmiin.
Koira kuulemma näyttää hampaitansa vain vihaisena, mutta moni koira (kuten omani) irvistää ollessaan iloinen!
Eikä läheskään kaikki koirat ole mielisteleviä joiden mielessä pyörii vain ruoka ja ruokkiva ihminen.
On koiria joita joutuu suorastaan pakottamaan syömään, kääpiökoirat etenkin ovat huonoja syömään ihan yleisestikin.
Ja vaikka koiran ei kuulemma pitäisi osata mököttää, niin ompa sekin ihme nähty.
Koira voi myös surra ja masentua, senkään ei pitäisi olla mahdollista.
Jokainen koira on aivan erilainen kuin toinen, joten ne ei todellakaan ole mitään ennalta arvattavia ohjelmoitavia robotteja vain sen takia, että muihin elukoihin verrattuna oppivat nopeasti.
Sekin on itse asiassa vain yksi koiraklisee lisää, sillä kissat ovat ihan yhtäläisesti koulutettavissa kuin koiratkin, niiltä sitä ei vain yleensä edellytetä.
Niille opetetaan vain pissa-astialla käynti ja muuten saavat olla niin kuin ovat.
Koirilta vaaditaan enemmän.
Mitä minä olen elämää nähnyt, niin ihminen on paljon ennalta-arvattavampi ja yksinkertaisempi olento kuin yksikään koira.
On todella vaikeaa löytää ihmistä joka olisi todella itsenäisesti ajatteleva ja jonka päässä pyörisi jotain muuta kuin seksi, viina tai raha.
Me huomaamattamme pukeudumme, teemme, ajattelemme ja jopa puhumme trendien mukaisesti.
Me ihailemme sitä kauneutta mikä ulkoapäin iskostetaan meidän mieliimme ja silti uskomme sen olevan OMA mielipide.
Asetupa hetkeksi eläimen asemaan ja katsele ihmisiä ympärilläsi, miten samanlaisia ja samoja mielipiteitä omaavia sekä samanlaista elämää viettäviä he loppujen lopuksi ovatkaan.
Miten kaavamaista elämää me vietetään töistä kotiin ja kotoa töihin rutiineinemme.
En näe ihmisessä mitään jumalallista, eikä ihminen ole automaattisesti kaiken yläpuolella vain siksi että sattui syntymään juuri ihmiseksi.
Etenkin kun katsoo millaista tuhoa ihminen on tehnyt maapallolle ja jopa omalle lajilleen, niin ei voi kuin hämmästellä että vieläkin joku koittaa sitä kruunua saada pysymään päänsä päällä vaikka väkisin.
Jos koiran suhde "omaan ihmiseen" on kunnossa, niin koira kokee silmiin katsomisen miellyttävänä asiana. Mutta koskaan ei pidä katsoa vierasta koiraa pitkään silmiin, koska se voi kokea tämän UHKAUKSENA ja puolustautua. Siksi kehoitetaan väistämään koiran katsetta, jos koira on vieras.
Minä katselen koiraani usein silmiin ja se juoksee luokseni ja nuolee rakkaudesta ja ilosta käsiäni.
Tuosta allergiasta vielä: tunnen erään pariskunnan, jossa mies oli allerginen ja suhteen alussa koiria vastaan mutta tänä päivänä ei voi nukkua, jolleivat koirat ole sängyssä. Allergia vaivaa edelleen. Näinkin siis voi käytä - rakkaus moninkertaistuu :)
Koira ei rakasta pahinta "hakkaajaansa", vaan sietää, niin kauan kun sietää, kunhan saa ruokaa.
Jossain vaiheessa koira voi antaa takas systeemillä, kun "hakkaaja" pyytää "apua" koiralta ja koira ei olekaan uskollinen vaan jättää "hakkaajan" pulaan. Koira voi myös antaa hakkaajalleen takas toisellakin tavalla eli ns. "omat koirat purivat". Että silleen.
Minulla on jo sängyssäni mies, jota arvostan. Hän ymmärtää, että rakkaus ja huolenpito koiraani kohtaan ei ole häneltä pois. Vaan pikemminkin päinvastoin. Siksipä juuri rakastankin häntä, kun hänellä on itsetuntoa eikä ole mustasukkainen koirasta.
Huomaa kyllä, että et ymmärrä koiran tai lemmikin hoitamisesta yhtään mitään. Se, että hoitaa koiran hyvin, ei tarkoita, että nostaisi sen jotenkin jalustalle. Minulle lemmikki on tasa-arvoinen perheenjäsen ja todellakin paljon tärkeämpi kuin joku ventovieras yksinkertainen vänkyttäjä netissä.
Et voi muuten tietää mitä ihminenkään ajattelee sinusta. Monet ihmisethän ovat juuri kaksinaamaisia paskanpuhujia, jotka esittävät ystävää edessäpäin, mutta mielessään ajattelevat jotain ihan muuta.
ja naulan kantaan.
Esim työpaikoilla vain harva ihminen uskaltaa avata suutaan vaan jokainen alistuen nuoleskelee johtajansa peffaa, että niin paljon jalompia otuksia me ollaan kuin omistajan varpaidenväliä lipittävät koirat=D
Ja mistä sinä sen tiedät että sinun koirasi "rakastaa" sinua, mutta hakkaajaa ei? Koirasi voi nuolla kasvojasi koska se tietää että silloin palvelet sitä jatkossakin hyvin, annat ruokaa yms.
Kirjoituksesi osoittaa juuri oikeaksi sen mitä tarkoitin, on helppo kuvitella asioiden olevan niin kuin toivoisi niiden olevan.
hakkaajaansa (kipua) ja näin ollen kysymys ei ole rakkaudesta ja luottamuksesta vaan pelosta (alistumisesta). Koetko sinä kivun (alistamisen väkivallalla) rakkauden ilmenemismuodoksi?
Et ymmärrä mitä tarkoitin. Koira ei pysty kertomaan mitään ajatuksistaan, ei positiviisia eikä negatiivisia, ei valehtelemaan eikä puhumaan totta.
Jotkut koiranomistajat sitten korvaavat nämä puuttuvat ajatukset omillaan jotka ovat tietysti pelkästään omaa itsetuntoa hiveleviä ("koirani rakastaa minua yli kaiken").
Ihminen todellakin valehtelee, olenko väittänyt muuta? Pointtini oli että myös koirasi voi olla "paskanpuhuja" ja voi "ajatella mielessään ihan jotain muuta". Sinä et sitä voi tietää, et ihmisestä etkä koirasta.
On hyvä että jos sinä et nosta koiraasi jalustalle, mutta kritisoinkin niitä jotka niin tekevät.
ei voi kertoa mitään ajatuksistaan - hohhoijaa - oletko kuullut ikinä puhuttavan koiran elekielestä: hännän asennosta, korvien asennosta, ääni: haukunta, murina, "piippaus" eli uikuttaminen, karvoituksen "muutoksista" esim. pörhistely ym ... Mitähän ja kenenköhön ajatusten elekieltä se mahtaa olla?
Ehkä sinun nyt vaan pitäisi opetella se koiran "elekieli" ennen kun tänne enemmän asiasta kirjoitat (onneksi en ole sinun koirasi heh). Eikö ne "eleet" muka lähde koiran ajatuksista?
koiraa verrataan "älykkyydessä" n. 2-vuotiaan lapsen tasoon ja koira oppii ainakin 50 sanaa ja enemmänkin. Koira vaistoaa ihmisen tunnetilat esim. pelon, innostuksen, levottomuuden ym. ja vastaa niihin sen mukaisesti. Samoin, kun koira seuraa aisteillaan, niin ihmisen ele- kuin äänenpainojakin sille puhuttaessa.
Ei kyllä kuulosta tutulta.
Itse en ainakaan koskaan mielessäni täydentele koirani ajatuksia, enkä varsinkaan ajattele koirani minua palvovan tms.
Pikemminkin mulla on usein syyllinen olo ja tunne että se on pettynyt minuun kun en jaksa aina tehdä niin pitkiä kävelyitä, tai muuten ehdi antaa huomiota.
Tässä kiireyhteiskunnassa varmaan on aika tyypillistä tuntea syyllisyyttä.
Koira ei sanoina puhu, mutta osaa kyllä hyvin pitkälti ilmaista ajatuksiansa, jokainen oppii "lukemaan" koiraansa ajan mittaan.
Keitä nämä ihmiset ovat, jotka "nostavat jalustalle" koiransa ja mikä siinä on niin ärsyttävää että se tulee aina koirakeskusteluissa esille?
Kyllähän niitä näkee jotka hösää ja hössöttää koiran kanssa kuin se olisi maailman napa, mutta mitä pahaa siinä on?
Jos se tekee yhden ihmisen onnelliseksi kun saa täyttää päivänsä sillä, niin entäs sitten?
Olisiko parempi että se ihminen remuaisi ja juopottelisi kadulla? Kai se on parempi että hurahtaa johonkin oli se sitten perhovapojen rakenteluun, maalaamiseen, autoiluun, veneilyyn tai lemmikeihin.
Mutta jostain syystä on aina helpompi ymmärtää hurahtaminen mihin tahansa muuhun muttei eläimiin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi se harmittaa joitakin ihmisiä niin vimmatusti.
Kuuluisiko ihmisen ottaa koira ja sitten esittää ettei tunne mitään sitä kohtaa?
Pitäisikö sitä rapsutellakin jossakin nurkan takana salaa?
Vai sekö siinä juuri ärsyttää että niitä hyväillään niin avoimesti, kun täällä suomessa ollaan muuten vähän jäykkiä koskettelemaan muita?
Itse kun liikun koirani kanssa esim. kaupungin keskustassa, niin kuiskaan sille käskyt ja se seuraa valppaana ohjastustani. Näen myös sen eleistä, että mitä se milloinkin tuntee ja ajattelee, joten osaan ennokoida tulevat tilanteet ja anna käskyt ja ohjeistuksen sille sen mukaisesti.
Tämä kaikki vaatii kuitenkin minulta jatkuvaa valppautta koirani eleissä. Joskus teen virheitä "eleluvussani" ja meidän yhteistyö menee rikki. Silloin voi tapahtua jotakin ennakoimatonta. Molemmat teemme siis yhteistyössä virheitä mutta selvitämme asian tilanteen jälkeen - rakkaudella kuitenkin - emme kurilla/kivulla. Koira osaa siis "pyytää anteeksi", kun se tajuaa tehneensä väärin, jos yhteistyömme hajoaa.
Sellainen koiruli miulla on ja kyllä uskallan väittää, että toisiamme rakastetaan ;)
Joo, olet oikeassa. Totta kai koiralla on elekieli, mutta tulkinta jää ihmiselle. Yleensä tulkinta on helppo, mutta lopullisen päätöksen tulkinnasta tekee ihminen, koska koira ei kykene abstraktimpaan dialogiin eri eleitten merkityksestä.
Esim. jos koira nuolee naamaa niin se voi tulkita että "minä rakastan sinua yli kaiken", mutta yhtä hyvin koira voi tarkoittaa "naamasi lika ja hiki maistuu mukavan suolaiselle".
Ihmisellä on vain taipumus pönkittää omaa itsetuntoaan ajattelemalla näissä asioissa aina sitä positiivista koska se pönkittää omaa egoa ("olen mahtava tyyppi kun koiranikin minua noin rakastaa").
Eipä siinä mitään, lemmikin yksi tehtävähän on tuottaa omistajalleen mielihyvää ja iloa. Pitää vain muistaa aina välillä realismi.
Juu mä tiedän yhden miehen jolla oli metsästyskoiria ja niitten hoitaminen oli kaikki kaikessa. Ei edes jaksanut omalle lapselleen vaippaa vaihtaa, kun piti koiria harjata ja muuta sellaista. Pariskunta erosi, kun vauva oli alle vuoden. Eihän siitä mitään tullut.
Koiran aistit: mm kuulo-, haju- ... ovat satakertaiset ihmisen aisteihin verrattuna, joten esim. koiraa ei saa koskaan näpäyttää sen herkälle kuonolle, jossa on vahva hajuaisti ym. herkkä "hermosto". Koiraa ei muutenkaan tarvitse fyysisesti rangaista vaan, jos suhde OMAAN ihmiseen on kunnossa, niin selvitään "jutustelulla" ja äänenpainoilla ---> tarvittaessa kevyellä elekielellä (= ohjausta).
Koira ei todellakaan rakasta ja kunnioita hakkaajaansa vaan ymmärtää, että kivun aiheuttaminen on epämiellyttävää ja näin väistää ja pelkää "lyövää kättä". "Kun taito/sanat loppuu, niin väärät teot alkaa" sopii siis myös koiran suhteen.
Saksanpaimenkoirasta rotuna esim. sanotaan, että "koira on herkkätunteinen mutta kovaluontoinen", mikä pitää mielestäni hyvin paikkaansa mm. oman koirani suhteen.
Koiralla on siis vahvat tunteet, joita se ilmaisee eleillä ym. avuilla, kuin myös herkät ja voimakkaat aistit, joilla se aistii ihmisen tunteita, keskustelee muiden koirien kanssa (selkeä auktoriteettijärjestelmä/laumakuviot) ja muutenkin elää rikasta ja iloista, tervettä koiranelämää ... jos sitä hoidetaan hyvin.
Tätä koiranelämää pitää kunnioittaa arvokkaaseen loppuun asti, kuitenkin niin, ettei eläin koe kärsimystä.
esim.
pelastuskoirat (mm. rauniokoirat)
poliisikoirat,
rajavartiokoirat,
terapiakoirat,
sokeainkoirat,
seurakoirat (mm. yksinäiset vanhukset, sairaat)
ajavat/metsästyskoirat
.....
ym koirat ovat ihmisen hyviä yhteistyökumppaneita ja ystäviä, joita ilman ihmisen elämä olisi paljon köyhempää ja yksinäisempää.
Tämän takia koira tarvitsee mielestäni ihmiseltä myös arvostusta, rakkaudesta puhumattakaan.
Tässäpä tarinaa koirista. Täytyypä jatkaa näiden omien ihmisteni kanssa nyt eli 7-päisen laumani ... johon kuuluu myös koira.
Hyvää Joulua kaikille koiraihmisille ja muillekin. :)
ja palvoo omistajaansa uskollisesti, jos sitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaisuus takaa uskollisuuden.
hieno ja asiallinen lause
>Riippuu siitä mitä haluat. Kaipaatko elämääsi ajattelevaa ihmistä ja sänkyysi miestä vai riittääkö sinulle eläin jonka tahto on sinun taskussasi?<
Hienosti kerrottu ajatus, ihmisen suhteesta koiriin.
kuin myös koko kirjoituksesi, olen samaa mieltä.
ent. koiran omistaja
ja mistä tulee nimi omistaja? ; )
luonnetta , ei taida olla niin pehmo kuin kuvitellaan
Nostetaankohan nämä Miian koirat nyt vähän liian merkittävään rooliin. Miia ei luovu koirista, Anssi pelkää koiria; nämä ovat kai ihan selviä asioita.
Mutta jos Miia ja Anssi rakastaisivat toisiaan, löytäisivät he yhdessä ratkaisun vaikeaan tilanteeseen.
Taitaa olla niin, ettei Miia ole missään vaiheessa ollut niin hullaantunut Anssista kuin Anssi Miiasta.
Tuskin koirat tätä paria erottivat, vaan se, ettei ihastumisen/rakkauden tunne ollut molemminpuolista. Miian oli helppo asettaa koirat tämän parisuhteen edelle, koska hän ei halunnut Anssin kanssa yhteen. Jonkun muun miehen kohdalla hän olisi saattanut toimia toisin ja hakea kompromissia asialle, siis jonkun, jota hän olisi oikeasti rakastanut.
Miian ja Anssin kemiat eivät kohdanneet, näin vain käy joskus elämässä ja varsinkin kun väkisin yritetään ihmisiä toisilleen naittaa.
Joidenkin nuorten naisten suhtautuminen koiriinsa on sairaalloista.
siinä on? Jos kerran ihminen menee elukoita itsellensä hankkimaan, niin niistä on huolta pidettävä. Mitä siitä tulisi jos nyt oletetaan, että Miia olisi suostunut Anssin pyyntöön ja lopettanut koiran.
Sitten he olisivat "styylanneet" muutaman kuukauden ja jos olisi kuitenkin tullut ero.
Olisiko siinä kohtaa sitten kiva tajuta, että lopetti koiran ihan turhaan?
Sekö on kypsää ajattelua teidän mielestänne että vaan mennä porhalletaan eläen vain tässä ja nyt, sitten kadutaan?
Hyvä Miia! Rohkea päätös, jota arvostan.
Silloin kun itse vielä olin sinkku, niin eka kysymys miehille, joita katselin "sillä silmällä" oli Oletko allerginen? Myöntävä vastaus sai perääntymään nopeasti.
Sitten keskusteltiin eläimistä. Jos tunnusti ettei ole eläinrakas, sai jäädä siihen.
Sitten raahasin kotiin kahville ja seurasin miten tyyppi suhtautuu koirihin. Muutamaa en halunnut tämän testin jälkeen nähdä.
Mutta löytyihän näiden testien avulla aika nopeasti se oma kulta, jonka kanssa jo viisitoista vuotta onnellista perhe-elämää takana. Oma mottoni: Jos hakee prinssiä, miksi tuhlata aikaansa sammakoihin?
Koska näköjään täälläkin puhutaan siitä että anssi olisi sanonut lopetuksen siksi koska koira oli sairasa ja kärsi ja eläinlääkäritkin oli sitä mieltä. mehän emme ole nähneet julkisuudessa kun eläinlääkärin lausunnon joulukuuln alusta.
joten tässä selvennystä:
Tuosta kaikesta on aikaa PUOLI VUOTTA, koira oli silloin HYVINVOIVA, VIRKEÄ ja LÄÄKÄREIDEN mukaan eläisi vielä MONTA vuotta lääkkeiden avulla HYVÄÄ koiran elämää. Koiran kunto romahti MARRASKUUSSA. joten anssilla tai minulla ei silloin ollut hajuakaan tulevasta ja koiran kunnon romahtamisesta.
Anssi ei sanonut kumpi koira voi tulla vaan että TOINEN koira voi tulla.
mitä vaan, vaikka että tämä Anssi sanoi, että lopeta koira, siis nykyhetken mukaan, että sairas koira lopetettava. niinkuin hän olisi sellaista vaatinut, viestisi mukaan koira ei silloin sairastanut vielä, niin ne lehdet jälkeenkinpäin väärentävät asiat...
hän ei ymmärtänyt (nuoruudessaan), että teidän pikku laumaanne ei saa hajoittaa eli "kaikki tai ei mitään". Se oli oikea ratkaisu silloin: koiralla on oikeus hyvään loppuelämään.
Viides jakso missä esiteltiin morsiammet miia sanoi että on sanonut anssille että sen on otettava koko paketti tai ei mitään, koirat ovat niin tärkeitä.
joten pakettiin kuului kaikki "jyrsijätkin" (jos tarkkoja ollaan), koska se on Miian pikku perhe - ainakin koirat. Säännöt olivat siis ihan selvät jos silloin. Miun koira syö tuolla just "joululahjaansa" eli yrittää vetää kaapista paketoitua "possunkorva"pakettia ulos - täytyypä pelastaa - ennen kun repii sen kokonaan auki. ;)
Miian näkemys on yksi heidän suhteensa lopettamisesta, Anssilla on toinen näkemys ja media vääntää asiasta kolmannen myytävämmän näkemyksen. Mielestäni on Maajussille morsian ohjelmaan osallistujat voivat jättää omaan arvoonsa nämä palstat missä spekuloidaan asioita. Ihmiset näkevät sen mitä haluavat.
Henkilökohtaisesti näen että parisuhde on täynnä kompromisseja( jos toista rakastaa.)
seuraakaan mediaa, joten katson vaan oman näkemykseni olevan, että molemmat koirat pitää hoitaa loppuun, kuten "arvokkaaseen" koiran elämään kuuluu ---> eikä siis toista eläintä lopeteta sen takia, että vain yksi koira mahtuu kuvioon.
Koiran kärsimyssairaus on asia erikseen mutta käsitin, että siitä ei ollut kysymys. Myös nuori koira siis kärsii, jos joutuu muuton ja uuden "isännän" lisäksi luopumaan yht´äkkiä pitkäaikaisesta koirakaveristaan.
Muuta mielipidettä minulla ei asiasta ole. Ihmissuhteisiin en puutu - rakkaus roihuaa sydämessä, jos roihuaa - siihen koirien lukumäärä ei yleensä vaikuta kovinkaan oleellisesti.
Elämä on kompromisseja, jos rakastaa mutta se ei tarkoita koiran hengen ottamista "huvikseen".
ketjussa jo kirjoitinkin, niin Anssin kannattaisi hoitaa se koirapelkonsa pois, koska näin hänen elämänsä olisi mukavampaa ja rikkaampaakin. Pelot kannattaa kohdata. Esim. koiranpennun hoitaminen aikuiseksi koiraksi (lukien koiraoppaita/kuunnellen kasvattajaa) antaa aika mukavan tuntuman koirapelkoonkin ja sen voittamiseen.
Kun oppii käsittelemään ja ymmärtämään koiraa, niin silloin pelkokin poistuu.
Jos mä joutuusin asumahan sellaases
kerrostaloos johona on haukkuvia ja
paskantavia rakkeja niin varmahan
valittaasin niin kauan notta voittaasin,
tai sitte pitääs vaihtaa kämppää. Koira
buumi on ihan käsittämätöön. Kova koira
vero vaan koko EU:n alueelle!
veroa vois nostaa sillä ehdolla, että roskapönttöjä laitettaisiin joka kadunkulmaan, "miehiä" siivoomaan jätöksiä, koirapuistoja paranneltaisiin, löytökoirien/kadonneiden koirien etsinät/kuljetuspalvelut ym. Kyllä siitä voisi vähän maksaakin, jotta palvelu pelais ---> loisimme uusia työpaikkoja. EHDOTUS SOPII.
Tässä ilmeisesti taas yksi ehdokas seuraavaan maajussille morsian -ohjelmaan (siis tämä nimimerkki "Räysk Räysk"). Kirjoituksestä päätellen voisin suositella: mies on siisti ja yksinkertainen kuin Ketolan peti.
Kyllä näitä maaseudun peräkammari"poikia" löytyy kaikille ottajille ja jää vielä vähän ylikin.