Mitä väärää satuhenkilöt A & E tekivät syödessään
hedelmää? A & E eivät tiedostaneet tekevänsä väärin,
koska vasta syötyään hedelmän nämä tiesivät hyvän
että PAHAN!
Jos Jumala on "hyvä", niin kuinka tämä voi
tietää pahan?
Tekisikö kukaan rationaalinen henkilö sitä virhettä,
että seuraukset tietäen (karkoitus) söisi puusta?
Oletteko oikeasti ajatelleet paratiisi-sadun naurettavuutta esim.
siltä osin, että Jumala valehteli sanoessaan
"vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä
ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä,
jona siitä syöt, olet kuoleman oma.", sillä
eihän nämä kuolleet, karkoitettiin vain!
Ihminenhän ei ollut kuolematon edes paratiisissa, sillä
kuolemattomuuden olisi antanut elämän puu,
joten Jumala loi ihmisen alunperin kuolemaan
eikä elämään ikuisesti, valitettavasti!
VASTAUKSIA!
hedelmää? A & E eivät tiedostaneet tekevänsä väärin,
koska vasta syötyään hedelmän nämä tiesivät hyvän
että PAHAN!
Jos Jumala on "hyvä", niin kuinka tämä voi
tietää pahan?
Tekisikö kukaan rationaalinen henkilö sitä virhettä,
että seuraukset tietäen (karkoitus) söisi puusta?
Oletteko oikeasti ajatelleet paratiisi-sadun naurettavuutta esim.
siltä osin, että Jumala valehteli sanoessaan
"vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä
ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä,
jona siitä syöt, olet kuoleman oma.", sillä
eihän nämä kuolleet, karkoitettiin vain!
Ihminenhän ei ollut kuolematon edes paratiisissa, sillä
kuolemattomuuden olisi antanut elämän puu,
joten Jumala loi ihmisen alunperin kuolemaan
eikä elämään ikuisesti, valitettavasti!
VASTAUKSIA!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Uskomattoman hieno kysymys – olen lukenut pari paivaa teksteja, joihin en ole kallistanut edes hetkellista huomiotani enaa moneen kuukauteen lahinna viestien toistavuuden tahden, mutta tama aloitusteksti oli luultavasti mielenkiintoisin koko kuluneena vuonna. Kiitos siis jo alusta alkaen kysyjalle, joka on selvasti vaivaantunut kristillisen (ja juutalaisen) tekstin, siis Raamatun kertomuksen tahden, jossa Aatami ja Eeva syovat kielletysta puusta hedelmaa.
Ensin on huomautettava yleisesti tulkinnallisista kysymyksista, kun luetaan Raamattua tai mita tahansa tekstia joka syntyy kulttuurissa joka ei ole omamme. Tulipa Mooseksen kirjat sitten Jumalalta Moosekselle Siinailta tai eivat, on niiden tarkoitettu kuulija- ja/tai lukukunta eri verrattuna meihin, lansimaalaisiin ja melkolailla korkeasti koulutettuihin. Ensimmainen kysymys on siten kenelle teksti on tarkoitettu, ja mika on sen asiayhteys, historiallinen konteksti ja perimmainen merkitys?
Toiseksi on mietittava mita tekstissa oikeastaan tapahtuu. Ensimmainen luomiskertomus on Mooseksen ensimmaisen kirjan toisessa luvussa, ja se alkaa kayda mielenkiintoiseksi jakeen 7. tienoilla. Jokainen voi varmasti lukea tekstin itse, vaikka sitten osoitteessa http://www.nic.funet.fi/pub/doc/bible/fi/1933,38/1Moos.2.html jossa ihmisesta tulee ‘elava sielu’, paratiisi asetetaan itaan – siis maahan josta aurinko nousee ja josta yhtena paivana kirkastuu meille ylosnousemuksen valo (tuskin voisi kristillisempaa selitysta edes hakea, eika kommentaari siis ole ainoa mahdollinen, onpahan vain meille kristityille omiaan). Jumala antaa ihmiselle, elavalle hengelle, puita joiden hedelma ravitsee ja pelkka nakyma on ihana. Ihminen sai osakseen “viljella ja varjella”, toisin sanoen, nauttia sen hedelmista ja pitaa huolta siita etta status quo, se luotu ensitila jatkuu ja pysyy oleellisesta ennallaan, kuten Jumala oli sen luonut.
Mooseksen ensimmainen kirja kertoo meille ainoastaan yhdesta saannosta, jolla Jumala johdattaa (tai alistaa, riippuen kaiketi nakokulmasta) juuri luotua ihmista: syo vapaasti muista, mutta ala hyvan ja pahan tiedon puusta. Ja lyodakseen A:han jumalanpelkoa on viela lisattava etta A on “kuolemalla kuoleva” sina paivana jona taman puun hedelmaa syodaan.
Tarina jatkuu elainten nimeamisella ja ‘apurin’ luomisella. Misogynistinen Mooseksen ensimmainen kirja kertoo sitten naisesta, jonka kaarme pettaa, ja joka syo hyvan ja pahan tiedon puusta tietaen etta Jumala oli sen kieltanyt. Nainen, tai miehetar, naki kuinka kaunis ja hyva puu oli itsessaan, ja tunsi Jumalan kiellon, mutta sai silti A:n syomaan samasta puusta. Kaarme lupaa ettei mitaan kuolemaa ole olemassakaan, heista vaan tulisi Jumalan kaltaisia, eika puhunutkaan ihan potya – Jumala itse myontaa taman sanoessaan: heista on tullut ”sellaiseksi kuin joku meista”.
Viimeiseksi on kysyttava mika merkitys talla tarinalla on. Mita se oikeastaan yrittaa meille valittaa, mielenkiintoisen mutta loppujen lopuksen meidan ajastamme erossa olevan tarinan kautta? Miten me ymmarramme paratiisin, ihmisen ensimmaisen tilan johon Jumala hanet loi? Millainen olemassaolon tila ja taso on kyseessa? Puhuuko kertomus ainoastaan juuri ilmestyneesta ihmisesta, joka evoluution tuloksena on juuri saavuttanut tietoisuuden ja kayttanyt sita Jumalan tahtoa vastaan? On myos kysyttava mika on ihmisen tilan ero ennen ja jalkeen hedelman syomista – onko niissa mitaan eroja? Nakeeko ihminen paremmin, selvemmin, kauemmaksi kun han tuntee ‘hyvan ja pahan eron’? Miten kaarme petti Eevaa, vai pettiko? Eeva ainakin tuntee tulleensa petetyksi, vaikkei hanta ole viela edes asetettu synnytyskipujen karsijaksi.
Kirjoittajan kysymykset ovat naista kysymyksista erillisia, mutta jotta tekstia voi millaan tapaa alkaa edes erottelemaan, on ensin tutkittava noita kolmea osa-aluetta, jos vain edes hiukkasen, ymmartaakseen etta kyseessa on todellakin erittainen monisyinen teksti.
En aio yrittaa vastata tyhjentavasti jokaiseen kysymykseen, mutta ehka on hyva erotella niita vahan, edes jasennyksen vuoksi.
Mika A:n & E:n syomisessa on vaarin?
- Tiedostivatko he hyvan ja vaaran valilla?
- Tahan liitty kysymys: mika on hyvan ja pahan tiedon puun hedelman vaikutus ihmiseen?
Kysymys Jumalan luonteesta: kuinka hyva voi tuntea pahan?
- Mita tarkoittaa hyva ja paha, kun niista puhutaan olemuksellisina attribuutteina?
- Miten Jumala voi korkeuksissaan tuntea mitaan joka on ‘epataydellista’?
- Onko Jumala taysin luomistyostaan erossa – ja mitten 1. Mooseksen kirjan tarina valottaa asiaa?
Minkalainen rationaliteetti operoi tilanteessa, jossa ihminen rikkoo Jumalan kaskya vastaan – kaskya johon oli liitetty uhkaus ‘kuolemalla kuolemisesta’?
- Onko synti jarjellista?
- Miten mina ja sina valitsisimme samassa tilanteessa? Tai jokapaivaisessa elamassamme?
Valehteliko ‘hyva Jumalamme’ puhuessaan ‘kuolemalla kuolemisesta’?
- Jos ‘kuolemalla kuoleminen’ on lankeemuksen rangaistus, miten se on lasna karkotuksessa ja ihmisen uudessa ‘tilassa’?
- Voiko Jumala valehdella, ja jos oletetaan etta voi, niin millainen Jumala on kyseessa?
- Jos Jumala voi huijata/valehdella, miten mikaan tarina joka on ‘inspiroitu’ voi olla uskottava?
- Onko olemassa ratkaisua siihen yksinaan loogilliseen ongelmaan, jossa Jumala nayttaa puhuvan yhta, ja tekevan toista? Voiko olla, etta ‘kuolemalla kuoleminen’ ei viittaa ainoastaan fyysiseen kuolemaan, josta ihminen on ilmiselvasti tuleva olemaan osallinen, vaan myos hengellisesta kuolemasta, tai sen jumalankuvan himmentymisesta, josta ihminen alunperin oli osallinen?
- Mika olikaan elaman puun lahja? Oliko se ainaisesti yllapitava vai toistaiseksi yllapitava? Tahan liittyy olennaisesti se, millaiseksi kasitamme tilan jossa ihminen alunperin oli, juuri tultuaan luoduksi. Ihminen elaa tilassa jossa han ei nae vaivaa elamansa eteen, jossa kaikki on annettu lahjana. Ihminen sai syoda kaikista puista, elaman puustakin, mutta tapahtuman – jota me lankeemukseksi nimitamme – jalkeen, Jumala estaa ihmista kaymasta elaman puun kimppuun, tullakseen kuolemattomaksi. Miksikohan?
Ei ole mikaan ihme, etta kirjoittaja vaatii “VASTAUKSIA!”. Miksemme me vaadi niita itse, kuulemmehan saman raamatunkertomuksen ainakin kerran vuodessa, useat meista useampaankin otteeseen?
Toivon sydamestani etta asetetut kysymykset poikivat vastauksia. Millaiseen elamaan meidat on sysatty, jollemme tunnista enaa sita autuaallistan ensimmaisen armon tilaa johon meidat on luotu? Kuinka syva onkaan synnin haava jota me jokainen kannamme, jollei meidan sieluamme liikuta Raamatun kertomus siita, mita me olemme ihmisyydessamme?
Siunattua adventin jatkoa,
Ignatius
Pienena lisayksena, ja ehka tekstuaalisena eksursiona, voin lampimahkosti suositella Johannes Eriugenan kirjoittamaa teosta, kreikaksi Periphyseon ja latinaksi De divisione naturae. Teksti joutui jossain vaiheessa Kirkon kiellettyjen ja opillisesti erheellistan teosten polttolistalla, mutta kuin ihmeenkautta meille viela sailyy tama ainutlaatuinen lansimaisen ajattelijan tuotos, joka perustuu pseudo-Dionysioksen, Maximus Tunnustajan ja kappadokialaisten filosofiseen raamatunselitykseen. Jos siis kiinnostaa, niin varmasti loytyy ainakin englanninkielisena, jollei ihan ruotsiksikin osittain. Saksaksi varmaan myos. Ja latina ja kreikka on hyva hankkia - on totisesti vaivan vaarti!
sit on??
Ydinkysymys -ja kristityille vaikein- pitkässä kirjoituksessasi on mielestäni tämä: - Onko olemassa ratkaisua siihen yksinaan loogilliseen ongelmaan, jossa Jumala nayttaa puhuvan yhta, ja tekevan toista?
Ja erikseen vielä siitä, että et syyllistänyt
tekstiäni ivalliseksi, vaan jopa kehuit sitä,
harvinaista uskovaiselta.
Mutta itse asiaan:
Jos Raamattu kokonaisuudessaan on tarkoitettu
sen kirjoitusajan aikana eläneille henkilöille, mitä sillä
on tarjottavana meille nykyajan ihmisille?
Syntiinlankeemus-tarina kosketti ihmisiä muinoin,
Johanneksen ilmestys taas tuki henkisesti kristittyjä näiden
vainojen aikana n.90 jKr. ja ilmestyksessä
mainittu
"pedon luku 666" tarkoittaa keisari Neroa.
Luku "666" on mystifioitu ja jokaista aikansa
suurmiestä epäillään "pedoksi", kuten nyt Bushia!
Tämä kaikki vain osoittaa, että Raamattu on
hyvin epämääräinen, virheellinen ja täysin lukijan
itsensä tulkinnan varassa oleva kirjanen, jota ei
pitäisi/saisi pitää minään jumaluuden "henkäyksenä",
koska se yllyttää ihmisiä toisiaan vastaan!
1. Ydinkysymys -ja kristityille vaikein- pitkässä kirjoituksessasi on mielestäni tämä: - Onko olemassa ratkaisua siihen yksinaan loogilliseen ongelmaan, jossa Jumala nayttaa puhuvan yhta, ja tekevan toista?
Olet ihan oikeassa, etta tama on keskeinen kysymys niille, jotka kokevat 1. Mooseksen kirjan 2. ja 3. luvun vaikeiksi ymmartaa. Mutta ennenkuin voin alkaa vastata, on asetettava jonkinlaiset pelin saannot:
Jumala on kristillisen ymmarryksen mukaan taydellinen. Hanessa ei ole puutetta eika lisattavaa. Han on, itsessaan, taydellinen.
Tahan liittyen, Jumala on muuttumaton, silla Jumala joka olemuksellisesti muuttuu, muuttuu joko parempaan tai huonompaan suuntaan. Jos parempaan, ei Han aikaisemmin ollut taydellinen, tai jos huonompaan, Hanesta on tullut vahemman taydellinen, eika siis enaa vastaa Jumala-kasitetta.
Jumala on ajaton, ajankulun ulkopuolella tai Han ei ole aikaan sidottu. Han voi toimia ajassa, muttei ole sen alainen.
Ja Jumala on kaikkiviisas, Han tietaa kaiken mika on tiedettava.
Jumala ei ole rajoitettu aikaan, muttei myoskaan paikkaan. Joskus puhutaan etta Jumala on kaikkialla lasna yhta aikaa, mutta tama yleistys ei valttamatta helpota ymmarrystamme Jumalasta erityisesti lasnaolevana tietyissa tilanteissa.
Tama ei ole aika eika paikka kasitella yksittaisia teistisia kategorioita, mutta lahtokohtaisesti on oletettava etta kun me puhumme Jumalasta, edella mainitut attribuutit kuuluvat Hanen olemukseensa.
Sitten itse tekstiin. Ongelmakohdat kai sitten lienevat seuraavat:
(Luku 2) 16. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,
17. mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".
ja
(Luku 3) 6. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
7. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.
16-17 Jumala lupaa ihmisen syoda kaikista puista, mutta jos han erehtyy syomaan hyvan ja pahan tiedon puusta, sina paivana pitaa hanen kuolemalla kuoleman.
6-7 Eeva syo, ja niin tekee Aatamikin, mutta kumpikaan ei kuole. Jotain muuta tapahtuu – he nakevat oman alastomuutensa. Heidan silmansa aukenivat.
Selkea ristiriita: yhtaalta Jumala lupaa kuoleman palkaksi hyvan ja pahan tiedon puusta (tasta lahtien ‘puu’) syomisella, mutta toisaalta kun A & E puusta syovat, ei kumpainenkaan kuole, vaan heidan silmansa aukenee. Onko nyt niin etta Jumala on valehdellut? Pelisaantomme itsessaan sanelevat, etta sellainen olento joka tietaa kaiken ja valehtelee, ei voi olla taydellinen – kyseessa ei siten voi olla Jumala. Ongelma on nyt siina, etta argumentti alkaa kiertaa, silla pelisaannot oli asetettu jo ennenkuin luimme mita Genesis sanookaan. Mista ne ovat lahtoisin? Ehka meidan on parempi lahtea ratkomaan ongelmaa toiselta suunnalta, tekstista kasin.
Mika onkaan ihmisen ensimmainen tila?
(Luku 2) 7. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
8. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.
9. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun.
Ihmisesta tehdaan “elava sielu”, paratiisi istutettiin itaan jolla on ihan erityinen merkitys ainakin meille teologeille, ihminen joka oli tehty (myohemmassa tarinassa Jumalan kuvaksi) asetetaan sinne, jossa han saa nautti hedelmia puista, kaikista puista muttei ‘puusta’. Ensimmainen luomus on siis taydellinen, siina maarin kuin ihminen elaa harmoniassa Luojansa kanssa, tama “elava sielu” on erossa muusta luomakunnasta idassa, ja “elava sielu” asetetaan kaiken luodun ylapuolella, varjelemaan luotua jarjestysta ja nauttimaan tilasta johon hanet oli luotu. Kuulostaako tutulta? Eiko kyseessa ole juuri se paikka jossa ‘ei ole itkua eika hammastensarkya’? Eiko tama ole juuri se harventunut todellisuus johon me uskomme ja toivomme etta meidan sielumme palaavat/paasevat kuolemamme jalkeen? Kaikki riippuu siita kuinka kirjaimellisesti tekstia tahtoo lukea.
En voi puhua ortodoksien enka protestanttien raamatuntulkinnasta, mutta katolilaisena minun on muistettava etta tulkinnankeha jolla kayn kun luen tekstia ja semi-julkisesti sita tulkitsen ei ole vailla rajoituksia. Aikaisemmin olemme jo huomanneet (ja siita on jo poikinut oiva kysymyskin) etta teksti on syntynyt useita tuhansia vuosia sitten, ja jotta sen sisalto tuli varmasti ymmarrettya, se ei voinut pitaa sisallaan aristotelisia lauselmia tai Platonin ideoita, vaikka niita olisi tekstiin modernin lansimaalaisen teologian opiskelijan helppo lukeakin. On lahdettava yhtaalta siita, etta teksti tahtoo valittaa jotakin lukijoilleen/kuuntelijoilleen, mutta toisaalta myos siita etta se on annettu koko ihmiskuntaa varten, ja siten silla on oltava merkitysta myos meille. Miten se merkitys sitten rakentuu on eri kysymys.
Katolinen Kirkko ei koskaan anna meille raamatunselityksia, edes paavin ex cathedra-lausunnoissa tai ekumeenisten kirkolliskokousten dokumenteissa, jotka tyhjentavasti ilmoittavat mika kyseisen raamatunkohdan sisalto, sanoma ja merkitys ovat. Kyynisesti voisi ajatella, etta tama on loistava idea, silla taten Kirkko voi aina lukea samat jakeet uudestaan ja uudestaan, ja kayttaa niita million minkakin ideologian puolustamisessa. Vahemman kyynisena raamatunlukijana, jonka paivittaiseen elamaan kuuluu tekstin mietiskely ja pohdinta, voin omasta kokemuksestani sanoa etta erityisesti evankeliumitekstit mutta myos monet Vanhan Testamentin kappaleet saavat uusissa yhteiskunnallisissa, historiallisissa, filosofis-teologisissa ja henkilokohtaisissa tilanteissa uusia merkityksia, osittain sen mukaan miten tekstiin itse suhtautuu, mutta kristittyna uskon myos etta Pyhan Hengen vaikutus asiassa on mittaamaton. Siksipa onkin mahdotonta tyhjentavasti selittaa mita teksti sanoo, ja oma kasitykseni tekstista on todellakin omani, ja niin pitkalti kuin tiedan, se ei ole minkaan Kirkon oppilauselman kanssa ristiriitainen (joka ei valttamatta ole sekulaarille lukijalla tarkea asia, mutta yhtenaisen kristinopin kannalta se on erittain merkittava huomio – jos naet raamatuntulkintamme on jotakin uskonkohtaa vastakkainen, ei koko uskolla ole rationaalisessa mielessa mitaan arvoa, ellei sitten kyseessa ole paradoksaali mysterium fidei, uskon mysteeri. Niita meilla on lahinna ilmoitetun totuuden kanssa, ei niinkaan ensimmaisen filosofian alueella).
Minusta nayttaa siis silta, etta ihmisen luominen on – ainakin tietyssa mielessa – allegorinen. Ihmisesta tehdaan “elava henki”, se pysyy hengissa yksinomaan Jumalan tahdon varassa (puut), ja koska varjelun tehtava on jatettu ihmiselle, on ihmisen vastuu olla rikkomatta sita ainoata kaskya josta meille tekstissa kerrotaan. Jumalan uhittelu kuolemasta tulee nain todelliseksi, kun vertaamme ihmista ennen ja jalkeen lankeemuksen.
Ensitilaa olemme jo hieman tutkineet, mutta on hyva huomata erityisesti se suhde joka Jumalalla on ihmiseen – se on mita suurimmassa maarin luonnollinen, ei yli-luonnollinen. Jumalan nimi hepreankielisessa tekstissa, Hanen antropomorfisuutensa (kayskentely paratiisin viileydessa) ja se tapa jolla Han ‘huomaa’ ihmisen rikkomuksen kaikki viittaavat yhtaalta siihen valittomyyteen, jossa ihminen elaa Jumalan lasnaolossa, mutta toisaalta myos ihmisen asemaan luomakunnan paana ja Jumalan erityisesti valitsemana ja kannateltavana kuvanaan.
Mita sitten tapahtuu? Kun A & E syovat puusta, heidan silmansa avautuvat – mutta ne eivat avaudu millekaan suurille metafyysisille totuuksille, vaan heidan omalla alastomuudelleen, joka tahan asti oli ollut luonnollinen osa elamaa paratiisissa. Hapea astuu ihmisen mieleen, ja han tunnistaa itsensa erotetuksi (erilliseksi) toisesta, ja erityisesti Jumalasta – hehan lymysivat puiden seassa, paeten Jumalan lasnaoloa. Lankeemus tapahtuu siis silla hetkella, jona ihminen rikkoo Jumalan kaskya vastaan. Ensimmaisen viestin kysymys oli, minkalainen rationaalinen olento tieten tahtoen valitsee kuoleman, tai karkotuksen paratiisista? Oliko A. oikeassa valittaessaan ettei syy ollut hanen, vaan ‘miehettaren’, joka tuli kaarmeen petkutetuksi? Tuskinpa vain. A:n reaktio on syyttaa toista, vierittaa syy toisen harteille, paeta vastuuta. Tahan saakka ihminen oli vastuussa koko luomakunnasta, han antoi elaimille nimet ja nautti erityisesti elamasta vailla tyota tai karsimysta. Koska han tahan asti oli syonyt kaikista paratiisin puista, elaman puun hedelma yllapiti hanta kunnes ihminen otti ja lahti omille teilleen.
Jumalan lupaus ”sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”, ei pida sisallaan tappouhkausta. Han ei lupaa ottaa ihmisen henkea, tai aiheuttaa hanen kuolemaansa. Han lupaa etta tuona paivana kuolemalla kuoleminen seuraa.
Mika sitten on kuolema? Meille se on toki fyysinen todellisuus, jota joskus pelkaamme, mutta jota kohtaan jopa paatunein ateistikin nostaa useimmiten hattua. Sydamen pysahtyminen, aivotoiminnan lakkaaminen, ruumista yllapitavien toimintojen heikkeneminen ja haviaminen ovat kaikki fyysisen kuoleman merkkeja. Kuolemassa meidan elamamme tassa ajassa ja paikassa loppuvat. Kuolema kristitylle on siirtyma ajasta ikuisuuteen, kuten latteus kuuluu. Kuolema itse aiheuttaa kuoleman, “pitaa sinun kuolemalla kuoleman”, Jumalan lupauksessa. Fyysinen kuolema astuu kuvaan mukaan, se siirtaa A:n ja E:n ikuisuudesta aikaan, tilaan jossa he tekevat tyota, jossa karsimys on jokapaivainen osa elamaa, jossa Jumalan laheisyys on katkennut – heidat ajetaan pois paratiisista, joka on heidan kuolemansa – siirtyminen tilasta toiseen. Kyseessa ei ole uudestisyntyma, silla syntyma tuo mukanaan uuden alun, toivon ja odotuksen. Kuolema taas saattaa loppuun kokonaisuuden, elaman, ja merkitsee mahdollisuuksien loppua. Kuolema on pysahdys, paluu – se pakottaa katsomaan taaksepain, kun taas syntyma on innokaan tulevaisuuden airut.
Jos Jumalan lupaus on tosi, ihminen kuoli silla hetkella kun han soi ‘puusta’. Hanen elamansa paratiisissa keskeytyi, hanet ajettiin pois ja pakotettiin elamaan ilman Jumalan ystavyytta ja Hanen lahjojensa runsautta. Hanen olemassaolonsa ei loppunut, hanen tietoisuutensa ei havinnyt, vaan se muutti muotoaan. Eika tama juuri ole se kuolema josta me kristityt puhumme, kun me viittaamme maallisen taivalluksemme loppuun?
En tieda minkalaisia ‘uskovia’ sinun tiellesi on tahan mennessa osunut, mutta meille tuskin on kovin tavanomaista syyllistaa ihmisia ensitapaamisessa… Parin viikon kuluttua se sitten alkaakin! Joka tapauksessa olen aidosti iloinen etta sinun, ja varmasti monen muunkin mielessa heraa kysymyksia, jotka vaativat vastauksia. Minulla ei naita vastauksia ole valmiina, eika minusta olekaan tervetta odottaa etta pureskellut vastaukset loytyvat esim. Katekismuksen sivuilta jokaiseen hiertavaan pulmaan – mutta 2000-vuotinen kristillinen perinto antaa ainakin meille katolilaisille valmiuksia keskustella asioista syvemmalla tasolla, kuin jos joutuisimme aina uudelleen keksimaan pyoran, kun on tarvis lahtea viini-ostoksille vahankin kauemmaksi.
Koska vastaukseni oli epataydellinen, tartuit patevasti kysymykseen joka askarruttaa uskomattoman monia akateemikkoja tanaankin: jos Raamattu on tarkoitettu alkuperaiselle kuulijakunnalle, kuinka silla voi olla mitaan merkitysta meille?
Mina uskon – siinapa uskalias tapa aloittaa vastaus, joka ei ole osoitettu yksinomaan toisille kristityille – etta teksti ei ole tarkoitettu yksin heprealaisille, tai Mooseksen seuraajille. Mutta se mita mina uskon, tai olen uskomatta, ei ole sinulle tai kenellekaan muullekaan mikaan todiste. Se mika kay todisteesta on alkuperainen kysymyksesi. Sina itse olet lukenut Genesiksen ensimmaiset kappaleet, ja sinua on kismittanyt se, ettei kukaan puhu siita mita tekstin sisalto oikeasti tarkoittaa – ja viela vahemman puhutaan niista ehka kiusallisista ongelmista, joita Raamattu tuo meille ihan jokapaivaiseen elamaan (Amishit uskovat etta sahko kiertaa juuri Genesiksen lakia, rangaistusta, jonka mukaan meidan on otsahiellamme maksettava Aatamin synnista – nain olen asian kasittanyt). Sinua on siis lahtokohtaisesti kiinnostanut teksti, joka ei valttamatta ole oman uskon kohteesi, mutta kuitenkin merkittavan historiallisen, filosofien, yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vaikuttajan keskeisin todistuskappale – kristinuskon pyha lehma, tarkoitan kirja, joka muodostaa vaikean, monisyisen, ajoittain nolon mutta uskovien mukaan totuudenmukaisen kertomuksen Jumalasta, joka rakastaa luomakuntaa ja tahtoo ihmisten pelastusta. Naiden uskovien mukaan, ajattelipa siita sitten mita tahansa, tekstilla on merkitysta tanakin paivana.
Mita se sitten tarjoaa sinulle ja minulle? Jollei mitaan muuta, se tarjoaa vaihtoehdon. Maailma nykyaan pyorii miltei yksinomaan toisaalta luonnontieteellisten teorioiden, ja toisaalta ekonomis-sosiaalisten paamaarien ja koneiden armoilla. Raamatun, ja kristinuskon viesti, on radikaalin toisenlainen. Se muistuttaa meita siita, etta ihmisen korkein kutsumus on hengellisella tasolla – tasolla jossa tyollistymisen paineet ja sahkoinen polarisaatio dielektrisessa valiaineessa ovat ainoastaan toissijaisia realiteetteja. Korkein olemassaolon paamaara voi kristitylle sijaita ainoastaan Jumalassa, jonka on kaiken alku ja se johon kaikki luotu loppujenlopuksi on viela palaava.
Se miten kristillista ilmoistusta kaytetaan – politiikassa, polemiikassa, perustellen latteaa maata ja evoluutioteorian vaaryytta – on irrallinen asia verrattuna siihen, mita teksti itseasiassa sanoo meille itse kullekin. Syntiinlankeemus puhuttelee minua, silla siina tunnistan itseni – Jumalan kuvana ihminen on enkeleitakin kunniakkaampi. Meidan vapaa tahtomme voi yhdistaa meidat Jumalaan mita intiimimmalla tavalla, toisaalta se voi repia kappaleiksi sen suhteen jonka Jumalan on meihin luonut. Mooseksen elama on monelle inspiraation lahde, silla siina ihmisen heikkous paljastuu Jumalan voimaksi, ja se jos mika mahdollistaa luottamuksen Korkeimman ohjaukseen omassa elamassa. Erityisesti Kristuksen opetuksen, ihmeet, asetukset ja Kirkon nykyinen todellisuus sitoo minut turvallisesti mutta myos radikaalisti kiinni totuuteen, johon minulla on tarpeeksi uskoa jotta pystyn puhumaan siita miltei saman suuruisella jollei –laatuisella vakaumuksella kuin tiedemiehet puhuessaan gravitation suhteesta aika-avaruuteen.
Se, etta monet yksilot loytavat tekstista omaan elamaansa sopivia kohtia, tai se etta he taivuttavat tekstin sopimaan mielikuvituksensa tuotteisiin ei voi olla jarkevalla ihmiselle yllatys. Siella missa miljoonat ihmiset tekevat jotain samanlaista, yhdessa tai erikseen, siella on useampia miljoonia tapoja hoitaa asiat. Katolilaisena mina uskon vakaasti Kirkon tasapainottavaan vaikutukseen, joka estaa raikeat tulkinnat jotka ovat sosiaalista vastuuta vastaan tai vaihtoehtoisesti ovat niin uuden uutukaisia, ettei niilla voi olla mitaan tekemista Kristuksen viestin kanssa. Raamatun epamaaraisyys johtuu ainoastaan siita, etta ihmiset lukevat sita. Mutta kun Kirkko lukee Raamattua, 2000 vuoden traditionsa lapi – ensisijaisesti Raamattu on sen dokumentti, eika toisinpain – tulee tulkintapinnasta eheampi, jarjellisempi. Ja kun uskon todellisuus muuttaa sen tulkinnan yha ylevammaksi, on Raamattu todellakin se kristinuskon keskeisin elementti, josta me jatkuvasti ammennamme sisaista uudistusta ja rauhan rakennuspaloja.
Siunattua adventin jatkoa,
Ignatius
kysymys muutamasta Raamatun kohdasta, missä olisin mielelläni poiston sijasta, nähnyt Ignatiuksen tai jonkun muun Raamattua hyvin tuntevan vastauksen. Onneksi ehdin kopioimaan kysymyksen, joten teen itse sen kysymyksen uudelleen.
" KUKA OLI JOOSEFIN ISÄ?
Joosefin isä oli Jaakob. Matteus:1:16
Joosefin isä oli Eeli. Luukas 3:23
Daavidista Jeesukseen on 28 sukupolvea. Matteus 1:17
Daavidista Jeesukseen on 43 sukupolvea. Luukas 3:23-38
VALITSE, MITÄ TAPAHTUI JEESUKSEN SYNTYMÄN JÄLKEEN?
1) Jeesuksen syntymän jälkeen Jeesus, Joosef ja Maria lähtevät Betlehemistä Egyptiin ja ovat siellä siihen asti kunnes Herodes kuolee. Matteus 2:13-16
Herodes toimeenpanee kaksi vuotiaiden ja alle kaksi vuotiaiden poikalasten joukkomurhan, jossa kaikki ko. ikäryhmään kuuluvat lapset raa'asti teloitetaan.
2) Jeesuksen syntymän jälkeen Jeesus, Joosef ja Maria ovat n. 40 vuorokautta Betlehemissä, jossa Jeesukselle suoritettiin juutalaisten rituaalit vastasyntyneille pojille (kestävät VT:n mukaan n. 40 vuorokautta). Sen jälkeen he palaavat Nazaretin alueelle menemättä Egyptiin siihen asti kunnes Herodes kuolee. Luukas2:22-40
VALITSE JEESUKSEN KASTEEN JÄLKEISET TAPAHTUMAT
1) Kohta kasteen jälkeen, Jeesus vietti erämaassa 40 vuorokautta paholaisen Häntä kiusaten. Matteus 4:1-11, Markus 1:12-13
2) Kolme päivää kasteensa jälkeen Jeesus oli juhlimassa Kaanaan häissä. Johannes 2:1-11
MISSÄ JEESUS SAARNASI?
Jeesus pitää tärkeimmän puheensa vuorella (vuorisaarna). Matteus 5:1 - 7:29
Jeesus pitää tärkeimmän puheensa laakealla alueella, eikä vuorella. Luukas 6:17-49
LUOMISJÄRJESTYS
Linnut luotiin ennen kuin ihminen luotiin. 1. Moos 1:20-21, 26-27
Ihminen luotiin ennen kuin linnut luotiin. 1. Moos 2:7,19
Eläimet luotiin ennen kuin ihminen luotiin. 1.Moos.1:24-27
Ihminen luotiin ennen kuin eläimet luotiin. 1: Moos. 2:7, 19
Ensimmäisenä päivänä Jumala loi valkeuden, jonka Hän erotti pimeydestä. Valkeutta Jumala kutsui päiväksi ja pimeyttä yöksi. 1. Moos.1:3-5
Kolmantena päivänä Jumala loi auringon ja kuun, joiden tehtävänä oli erottaa päivä yöstä. 1.Moos. 1:13-19
(Mitä Jumala loi ensimmäisenä päivänä? Kuinka kolmantena päivänä aurinko ja kuu saivat tehtäväkseen erottaa päivä yöstä, kun Jumala oli jo ne erottanut ensimmäisenä päivänä?)
KÖMMÄHDYS AJOITUKSESSA
Sinä päivänä kun ihminen syö hyvän ja pahantiedon puusta, hän tulee kuolemaan kuolemalla. 1. Moos. 2:17
Adam söi hyvän ja pahantiedon puusta, mutta ei kuollutkaan sinä päivänä, kun söi siitä. Adam kuoli vasta 930 -vuotiaana. 1. Moos.5:5.
VALITSE VAIHTOEHDOISTA AJANKOHTA JOLLOIN JUMALA SAI NIMENSÄ
1) Jumala tunnetaan nimellä Herra -Jahveh, Jehovah- paljon ennen Mooseksen elämää ja vaikutusaikaa. 1. Moos.2:4, 4:26, 12:8, 22:14-16, 26:24-25.
2) Vasta Mooseksen eläessä Jumala ensimmäistä kertaa ilmaisee itsensä Herrana - Jahveh, Jehovah- sillä aiemmin Hänet ollaan tunnettu "Jumalana Kaikkivaltiaana", mutta nimellä Herra Hän ei ole tehnyt itseänsä aiemmin tunnetuksi. 2.Moos. 6:2-3
UIMATAITOISET PELASTUVAT?
Jumalan pojat ovat sukupuoliyhteydessä ihmisnaisten kanssa ja heidän jälkeläisikseen syntyy jättiläisiä. 1. Moos.6:4
Vedenpaisumuksessa hukkui kaikki liha, joka maan päällä oli. Ainoastaan Nooa ja hänen lähisukulaisensa pelastuivat. 1. Moos. 7:21-22
On myös olemassa jättiläisiä, jotka ovat Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä. Kaikki liha ei siis hukkunutkaan vedenpaisumuksessa :) 4. Moos.13:33
VALITSE KIELTEN SYNNYN AJOITUS
On paljon eri kieliä, ennen Baabelin tornia . 1. Moos. 10:5, 20, 31
On vain yksi kieli, ennen Baabelin tornia. 1.Moos.11:1
KUKA TAPPOI GOLJATIN?
Elhanan tappaa Golajatin. 2.Sam.21:19
Daavid tappaa Goljatin. 1.Sam. 17:50
VALITSE KUMPAAN USKOT ;)
1) Saul tunsi Daavidin oikein hyvin ennen Daavidin ja Goljatin välistä ottelua. 1.Sam.16:19-23
2) Saul ei tunne Daavidia tämän oteltua Goljatin kanssa, vaan kysyy kuka hän on. 1. Sam.17:55-58
YKSI JA SAMA?
Jumala yllytti Daavidia laskemaan Israel. 2.Sam.24:1
Saatana yllytti Daavidia laskemaan Israel. 1.Aikak.21:1
MISSÄ AARON KUOLI?
Aaron kuoli Hoorin vuorella. 4.Moos.33:38
Aaron kuoli Mooserassa. 5.Moos.10:6
Aaronin kuoleman jälkeen israelilaiset lähtivät Hoorin vuorelta ja leiriytyivät Salmonaan. Sieltä he menivät Puunoniin ja Puunonista Oobotiin etc. 4.Moos.33:41-42
Aaronin kuoleman jälkeen israelilaiset lähtivät Mooserasta ja menivät Gudgodahaan. Gudgodahasta he menivät Jotbataan. 5.Moos.10:6-7
POISTAAKO VAI EIKÖ POISTA?
Aasa ei poistanut uhrikukkuloita. 1.Kunk.15:14
Aasa poisti uhrikukkulat. 2.Aikak.14:2-3
MITEN SE NYT MENIKÄÄN?
1) Jeehu ampui Ahasjaa Jibleamin luona. Ahasja pakeni Megiddoon ja kuoli siellä. 2. Kunk.9:27
2) Ahasja piileskeli Samariassa, josta hänet saatiin kiinni ja vietiin Jeehun eteen, ja surmattiin. 2. Aikak.22:9
VALITSE SERUBBAABELILLE ISÄ SEURAAVISTA KANDIDAATEISTA:
Serubbaabelin isä on Pedaja. 1. Aikak.3:19
Serubbaabelin isä on Sealtiel. Esra 3:2
ABDUKTIOT
Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi Ihmisen Poika. Joh. 3:13
Paitsi että..
Elia nousi taivaaseen. 2.Kunk.2:11
Paavalin tuntema mies temmattiin ylös (kolmanteen) taivaaseen, ja todennäköisesti myös palautettiin takaisin maan päälle. 2.Kor.12:2-4
Eenok otettiin pois ilman että hän kuoli. Hebr. 11:5
HUONOMUISTISUUTTA ;)
Aasalle syntyi Joosafat, Joosafatille syntyi Jooram, Jooramille poika Ahasja, Ahasjalle poika Jooas, Jooasin poika Amasja, Amasjalle poika Asarja, Asarjamille poika Jootam, Jootamin poika Aahas, Aahasin poika Hiskia... 1.Aikak.3:11-13
Aasalle syntyi Joosafat, Joosafatille syntyi Jooram, Jooramille syntyi Ussia, Ussialle syntyi Jootam, Jootamille syntyi Aahas, Aahaalle syntyi Hiskia, Hiskialle syntyi Manasse, Manasselle syntyi Aamon, Aamonille syntyi Joosia... Matteus 1:8-9"
Kiitos sinulle, että huomasit ottaa tämän talteen - en olisi osannut kuvitellakaan, että se poistuisi, vaan odotin jonkun Raamattua tuntevan vastaavan näihin kysymyksiin.
Täällä täytyykin näköjään nopeasti tallentaa itselleen mielenkiintoisimmat viestit, ennen kuin ne häviävät.
Oli siinä minunkin mielestäni mielenkiintoinen lista raamatullisia kysymyksiä. Sain eilen muutamia valituksia listasta, että se on massapostitusta/laitonta kopiointia. En toki etsiskelystäni huolimatta löytänyt sitä muilta palstoilta postitettuna, mutta ehkä hätiköiden sittenkin suoritin "epävarmana" listan poiston, anteeksi vaan "taas" kaikille loukkaantuneille.
Nämä kysymykset saavat nyt mielestäni myöskin pysyä täällä, kunnes joku valitusten lähettäjistä paremmin perustelee missä muut viestin massapostituspalstat sijaitsevat tai mikä on kysymyslistan alkuperäinen mahdollinnen kopiointilähde.
kuin alkaa hutkia.
Koska oma aikani on rajallinen, en koe kovin mielekkaaksi vastata moiseen listaan. Toivoisin etta keskustelu jatkuu Genesis 2-3 alueelta, mutta lienee selvaa etta keskustelu on hiljentynyt. Poistun itse jouluaskareitteni takia huomisen jalkeen tietokoneiden laheisyydesta. Ehkapa joku toinen jaksaa vastailla massaprobleemeihin.
enemmän kiinnostaa Johanna ällän puuhat ja muut mielenkiintoiset räkätyksen aiheet... Voi voi Suomen hiippakuntaa. Toivottavasti Ignatius tulee edes vierailulle Suomeen - edes silloin tällöin? Vaikka kuka tänne haluaa, rähinän keskelle.
Tämä on kyllä kiinnostavin keskustelunaihe pitkään aikaan, mutta vaikea. Niin keskustelun avaajan kuin Ignatiuksen pohdinnat ovat oikein hyviä ja stimuloivia. Tämmöisen tavallisen teologiaa koskaan opiskelemattoman on kuitenkin aika uskallettua mennä laukomaan omiaan syntiinlankeemuksesta, tuosta ihmiskunnan alkuhämärän suuresta kohtalonhetkestä.
Olen ajatellut jotenkin niin, että syöminen hyvän ja pahan tiedon puusta tarkoittaa ihmisen halua olla itse kaiken mitta, määrätä toimintansa oikeutus sen mukaan, mikä on itselle ja omille pyrkimyksille edullista.
Ihminen oli saavuttanut (oletan tässä evoluutioteorian oikeaksi) sellaisen tietoisuuden ja ajattelun tason, että hän pystyi sydämessään kuulemaan omantunnon äänen ja pystyi säätelemään viettejään toimiakseen sopusoinnussa tuon äänen kanssa. Syntiinlankeemus tapahtui, kun ihminen oman (lyhyellä aikavälillä odotettavissa olevan) edun tai nautinnon takia päätti antaa piut paut tuolle äänelle ja määrittää itse oikean ja väärän omista tarpeistaan lähtien.
Tässä minulla on se ongelma, että on vaikea kuvitella ihmisen langetessaan tienneen, mitkä "puusta syömisen" seuraukset olisivat. Valitsiko ihminen Jumalasta erossa elämisen tajuamatta lainkaan tämän valinnan kohtalokkuutta? Jos hän ei tajunnut "puusta syömisen" tuottavan koko hänen ihmisyydelleen, Jumalan kuvana, totaalista perikatoa, oliko hänen valintansa, syntinsä, todella vapaasta tahdosta tehty?
tämä viestin paikka olisi ollut roskakori, kovin on "taas yleistävää" tämä muiden keskustelijoiden viihtyvyys tällä palstalla. Kyllä tällä palstalla viihtyy "oikealla asenteella" aivan mainiosti, "jopa vuodesta toiseen".
Viestisi saa nyt minun puolestani jäädä, siihen saapuneen hyvän Tyyris Tyllerön vastauksen vuoksi.
käteen, hyvä nainen! Miten 'yleistys' on Suomi24:n sääntöjen vastaista kirjoittelua? Selitäpä syitäsi fasistiseen tyylisi?
tein edellisen viestini sanoman epäselvästi, hyvä kun huomautit asiasta. Eli "yleistys" ei olisi toki ollut poistoni syynä, vaan JohannaL:n "turha, sopimaton" haukkuminen.
"Taitaa" haukkuu Johannaa?
Syy "olisi", että laitetaan eräs palstan kirjoittaja aivan turhaan suurennuslasin alle "nälvittäväksi", kun ei nyt parhaillaan ehkä ole mitään muuta järkevää sanottavaa mistään, hiljaisuus olisi silloin parempi vaihtoehto mielestäni.
sillä se huomautti siitä alennustilasta, jossa suomalaiset katolilaiset tuntuvat tällä palstalla räpiköivän. totuushan on se, että Johanna ottaa kloppia siksi, ettei kukaan tahdo puhua mistään järkevästä, kuten nyt vaikka syntiinlankeemuksesta. pointsit kotiin Ignatiukselle, Tyyrikselle ja kysymyksen asettajalle.
toivottavasti yliherkkä liipasinsormesi pian paranee.
Kyseinen viesti oli muuten hyvin kantaanottava yhden kirjoittajan mielipide, "JohannaL" olisi siinä kumminkin pitänyt jättää väliin.
Olen palstaa seuraillut muutamia vuosia ja melko samanlaista on meno täällä nyt kuin oli ennenkin.
Välillä on tyyntä, myrskyn edellä. Joskun toiset kirjoittajat poistuvat "ovet paukkuen" palstalta, turha herkkänahkaisuus ei ole täällä eduksi kenellekkään. Monet kumminkin palaavat aikanaan kirjoitelemaan "lakki kourassa", ehkä pieni uteliaisuus vetää taas kehiin, jos asian sallit näin leikkisästi ilmaistavan.
On mielestani mielenkiintoista etta huomaat, kuinka 'tavallisen katolilaisen' on vaikea lahtea puhumaan 1. Mooseksen kirjan tekstista, sen vaikutuksista tai Aatamin synnin merkityksesta meille - toki itse yritat tehda tekstista selvaa, joka sinansa on ansiollista. Minua kuitenkin lievasti kummastuttaa se, etta suomalaiset katolilaiset tuntuvat olevan kovin karkkaita ottamaan kantaa Kirkon moraaliopetukseen, joka perustuu ehdottomasti raamatuntulkintaa, dogmaattiseen historiaan ja teologiaan, ja joka ei todellakaan ole yhtaan sen helpompi uskonopin aihe. Siita huolimatta loytyy monia, jotka jatkuvat muistuttaa meita kaikkia Kirkon rakenteellisista 'ongelmista', tai ainakin naennaisista ongelmista, tai vaihtoehtoisesti taysin avoimesti uudelleentulkita Kirkon opetusta asioissa, joissa 'ekumeenisen dialogin' katsotaan olevan parempi suunnanantaja kuin Kirkon magisteriaalinen opetus. Se on harmillista. Kunpa useammat lahtisivat mukaan perustavanlaatuiseen keskusteluun Raamatusta ennenkuin antavat omia painavia mielipiteitaan kristinuskon toisilla osa-alueilla, erityisesti kun se on mahdollisesti ristiriidassa Kirkon virallisen opetuksen kanssa.
2000 vuotta katolista traditiota on todellakin pitka aika, jona aikana on syntynyt toinen toistaan syvallisempaa tulkintaa niin Genesis-tekstille kuin monille muillekin Raamatun kappaleille. Sita ei kuitenkaan koskaan tulisi nahda esteena Kirkon tarkeimman elaman lahteen lukemiseksi, tulkitsemiseksi ja ymmartamiseksi, vaan painvastoin: se etta Kirkko kayttaa ylinta auktoriteettia raamatuntulkinnallisissa (ja dogmaattisissa ja moraalisissa) kysymyksissa tulee olla meille katolilaiselle turvallinen tukipilari, jota ilman monet ei-katolilaiset joutuvat valitettavasti elamaan.
Minusta tulkintasi tekstista on mielenkiintoinen ja tietylla tavalla valaisee toista puolta lankeemuksessa: Jumalan korvaamista ihmisen itsekkyydella tilanteessa jossa tahto tulla Jumalan kaltaiseksi ylittaa oikean ja kauniin tahdon olla kuuliainen Jumalalle (ja Jumalalle sokea kuuliaisuus, toisin kuin monet ehka tahtoisivat luulla, on mahdollista).
Sen lisaksi etta voimme eristaa tekstista abstraktin kertomuksen ihmisen synnista yleensa, on meidan kristittyina valttamatta sitouduttava siihen todellisuuteen, etta lankeemus oli todellinen tapahtuma, jonka seuraukset me joudumme kantamaan - lahinna erotuksena siita luonnollisesta ja luodusta armosta ja laheisyydesta Jumalan kanssa jota A & E nauttivat paratiisissa. Mutta niinkuin paasiaisyona diakoni laulaa: Oo ihana syyllisyys... Jumalan rakkaus on voittamaton, ja lankeemus tuo meille mukanaan Kristuksen, suuremman lahjan jonka ensimmaisessa synnissa menetimme.
Lisaksi katoliseen ihmiskasitykseen kuuluu keskeisesti se, etta meidan luontomme on luotu hyvaksi, vapaaksi ja Jumalaan kohdistuneeksi. Ilman valittua erkaantumista Jumalasta olisimme yha siina armon tilassa johon meidat on alunperin tarkoitettu.
Johannasta ei taidettu sanoa mitaan, vaan ihmeteltiin vaan sita miksi muut 'rakatyksen' aiheet saavat huomiota, kun kristinuskon keskeisimmista kysymyksista vaietaan. Samaa ihmettelen minakin.
hyvä ja paha kävelee käsikädessä.. se joka tietää mikä on hyvää tuo esiin myös pahan. hyvä tekee pahan paha tekee hyvän.