Suomessa paras koulu?

Vastailen sinulle pikapikaa! Olen opettaja koulutukseltani. Olen sitä mieltä, että Suomalainen koulu onkohtalainen/kelvollinen ja muissa maissa tilanne on vielä huonompi. ELi siis Suomi ei ole mikään onnela!

Suomen pisatuloksia pitää lukea niin, että täällä huolehditaan oppimisvaikeuksista yms. ongelmista kärsiviä lapsia hieman paremmin kuin muualla. Mutta hyviä oppilaita ei. Kaikki siis tasapäistetään.

Suomessa myös pyritään siihen, että äidinkieleltään muun kieliset saisivat osan opetuksesta äidinkielellään. Eivät siksi jää niin pahasti jälkeen verrattuna tilanteeseen että kaikki opetus olisi Suomeksi.

Suomen nosti ykköseksi juuri se, että täällä on kaikkein vähiten heikkoja oppilaita, ts. heidän tasonsa oli paljon parempi kuin muissa maissa. Hyviä oppilaita ei meillä ollut ollenkaan niin paljon kuin monissa muissa maissa.

Kiire...ei ehdi vastata nyt enempää... :)

Saksa ei suinkaan ollut hännänhuippuna PISA-tutkimuksessa, mutta kuitenkin huomattavasti huonompi kuin Suomessa.
Mielestäni tuo ero johtuu
a) koulusysteemien erilaisuudesta, siis Suomessa yhtenäinen peruskoulu, kun Saksassa taas oppilaat jaetaan 4.:en luokan jälkeen eri tasoisiin kouluihin. -> Heikot eivät voi ottaa esimerkkiä lahjakkaista oppilaista ja ulkomaalaiset, joilla on heikko saksankielen taito laitetaan väistämättä heikkolahjaisten "Hauptschuleen".
b) Suomessa oppimisvaikeuksista huolehtitaan eri tavalla kuin Saksassa: on erityisopettajia, kouluavustajia, kouluterveydenhoitaja, koulupsykologi ym. tärkeitä henkilöitä.
c) Suomessa aineita ei jaeta "pää- ja suullisiin" aineisiin, vaan kaikki aineet ovat (ainakin näennäisesti) samanarvoisessa asemassa
d) arvostelu on erilaista: Suomessa täytyy olla vain 25% kokeesta oikein, että saa viitosen, taas Saksassa pitää olla 50% oikein, jotta saa hyväksytyn. Mielestäni kokeet ovat silti yhtä vaikeita.
e) Suomessa on koulunkäynti on stressitöntä, kun ei ole samanlaista luokalle jäämisen pelkoa kuin Saksassa.
f) Myös vertaillessa suomalaisia ja saksalaisia oppikirjoja ei voi välttyä huomaamasta, että Suomessa moni asia käsitellään pintapuolisemmin, kun taas Saksassa paneudutaan liikaa yksityiskohtiin -> Suomessa on siis helpompaa oppia, koska oppimiskokonaisuus on jäsenneltyä ja käydään vaan yleisellä tasolla läpi.

Tässä siis omasta näkökulmastani asioita.

Suomen menestys PISA-tutkimuksissa on kyllä kiistaton, keskiarvoa vähemmällä rahalla saadaan kärkipään tuloksia.
Itse näkisin menestykseen montakin syytä: (ei tärkeysjärjestyksessä)

1) Opettajien koulutus ja koulupedagogiikka. Suomessa opettajaksi on hyvin vaikea päästä opiskelemaan, ja opettajankoulutus on 5:n vuoden maisterin tutkinto. Monissa muissa OECD-maissa opettajat ovat kandidaatteja tai vastaavia, ja koulutus on huonotasoista - aivan erilaista kuin meillä, myös opiskelija-aines on hyvin toisenlaista, Suomessahan koulussa hyvin menestyneet ylioppilaat hakeutuvat OKL:ään ym. Suomessa on myös loistavia erityisopettajia ja kokonaisia oppilashuoltoryhmiä, eikä tule unohtaa myös usein hienoa työtä tekeviä aineenopettajia.

2)Suomessa ei ole joka vuosi valtakunnallisia kokeita kaikille oppilaille. Esim. Britanniassa nämä kokeet aiheuttavat sen, että opettajat opettavat vuosittain kokeessa kysyttyjä asioita kovalla raivolla, ettei lapset menestyisi kokeessa huonosti ja tuottaisi näin opettajalle "häpeää". Myös monissa muissa maissa käy koulutarkastajat tarkastamassa opetuksen laatua.
Täällä Suomessa asetelma on eri: opettaja opettaa lapselle monia eri asioita eikä halua päntätyttää ainoastaan esim. matematiikkaa, vaan tukea lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja ajattelun kehittymistä eri aineiden kautta. Myös se, että opettajien työtä ei syynätä ulkopuolisten toimesta on osaltaan vaikuttamassa siihen, että opettajat haluavat ihan oikeasti olla hyviä opettajia, eikä opetus ole vain ulkokultaista palkinnonpalvontaa.

3)Suomen yhteiskuntajärjestelmä on tasapuolinen: lapsia ei karsinoida, ei ole yksityiskouluja (paitsi kristillisiä tai vieraskielisiä mutta niilläkään ei ole lukukausimaksuja), ja kaikkien opettajien tulee olla juridisesti päteviä maistereita. Yksityiset koulut monessa maassa ovat hyvin kalliita, ja koulut leimaantuvat nopeasti rikkaiden hyviin kouuihin, joissa on pätevät opettajat, sekä köyhien kouluihin, joissa opettajina toimii ties mitkä puoskarit (koulutetut opettajat eivät halua huonoon kouluun töihin). Tästä syntyy hyvä- ja huono-osaisten kierre, joka jakaa kansalaiset vahvasti parempiin ja huonompiin yhteiskuntaluokkiin. Suomessahan kaikki käyvät samoja kouluja, ja kirurgin ja siivoojan (anteeksi stereotyyppinen vertauskuva) istuvat koulussa vierekkäin. Koulun ilmaisuus ja tasa-arvoisuus on siis ilman muuta iso syy menestymiseen, sillä PISA-kokeet tehdään kaikille oppilaille.

3)Suomen koululuokassa keskiarvo 8 , hyvä osaaminen on hyve - ei ole pakko olla paras joka asiassa. Monessa muussa maassa pyritään kymppiin, ja ne harvat lahjakkaat oppilaat porskuttavat ja heikommat heikkenevät entisestään. Suomessa mahdollisuuksien mukaan eriytetään opetusta, ja opetetaan vaihtelevia metodeja käyttäen siten, että erilaiset oppijat oppivat. (Tämä on taas yhteydessä opettajankoulutukseen ja erityisopettajiinkin.)

4) Suomessa opettajat ja vanhemmat pyrkivät toimimaan lapsen parhaaksi. Opettaja ei ole enää mikään katedeerilta tuomitseva, etäinen auktoriteetti jota kadulla kumarrellaan, vaan opettajat ja vanhemmat pyrkivät yhteistyöhön lapsen parhaaksi. Vanhemmat tukevat ja auttavat lasta kotona kouluasioissakin, ja suhtautumalla myönteisesti kouluun he tukevat myös lapsensa koulussa viihtymistä ja asennetta oppimiseen.
5) Maahanmuuttajien vähäisyys vaikuttaa myös, sekä maahanmuuttajien yhteiskuntaan sopeuttaminen Suomessa. Esim. Sveitsissä luokanopettajien koulutus kestää 6 vuotta, heillä on 6000e kuukausipalkka ja valtio tukee kouluja paljon suuremmilla summilla kuin Suomessa, siis suhteutettuna yleiseen maan elintasoon tietenkin. Mikä sitten mättää? Se, että sveitsiläisessä luokassa voi olla 10 eri kieltä, ja kaikki eivät opi saksaksi tai ranskaksi ja omankielistä opetusta ei järjestetä. Suomessa taas on pakolaisten vastaanottoluokat, joissa otetaan huomioon lapsen kieli- ja oppimistausta, ja koitetaan sopeuttaa lapsi pikku hiljaa suomalaiseen koulunkäyntiin ja yhteiskuntaan. (Ikinä en ole muuten niin motivoituneita koululaisia nähnyt kuin maahanmuuttajien läksykerhossa.) Sopeuttaminen ja lapsilähtöinen opetus ehkäisee siis syrjäytymistä joka taas vaikuttaa yhteiskuntaan muutenkin.


Kouluviihtyvyydessä olemme muuten häntäpäässä. Mm. Venäjällä ja Kiinassa lapset viihtyivät PISA:n mukaan erittäin hyvin. Siellä opettajat voivat lyödä lapsia, kouluissa ei ole paljoakaan materiaaleja ja luokkakoot valtavia (50 oppilasta). Taitaa se viihtyvyys olla vähän kulttuurinenkin kysymys, Suomessa ei ehkä ole sosiaalisesti sallittua sanoa viihtyvänsä koulussa. :)

On PISA- menestykseen varmasti monta muutakin syytä vielä, mutta tässä oli nyt muutama luokanopettajaopiskelijan näkökulmasta.

Liian usein tuijotetaan pelkästään tiiviin harjoittelun avulla saataviin tuloksiin. Oppilas itse jaksamisineen ei ole kiitosta ansainnut?

Ehkä patti-tilanteeseen on syynä juurikin edellä mainitut, lukiossa "persoonattomasti hyvin menestyneet" näköalattomat henkilöt, joille konsesusksenomaisesti on helppoa myydä mikä tahansa järjestelmä?