Vuosi 1844 aloitti maailman historian viimeisen kauden, suuren sovintopäivän taivaallisen pyhäkön pyhimmässä. Tämä taivaallisen pyhäkön sovintopäivä jää kertakaikkiseksi ilmenee sanoista: "On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä.
Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkein pyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.
Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niin kuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkein pyhimpään, vierasta verta mukanaan,
sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä." Hepr.9:23-26.
Tämä teksti osoittaa taivaan pyhäkön tulevan kerran puhdistettavaksi sinne kerääntyneistä ihmisen synneistä. Ne ovat taivaan kirjoissa olevia merkintöjä synneistämme. Ennen kuin ne voidaan poistaa, täytyy tapahtua kirjojen tarkastus, eli tutkiva tuomio, jotta ilmenisi, voiko jonkun nimi jäädä elämän kirjaan vai täytyykö se pyyhkiä sieltä pois.
Ja tämähän ei tapahdu siksi, että Jumala ei tietäisi kaikkea, vaan siksi että luodut, lankeamattomat, olennot eivät tiedä kaikkea. Heidät saadaan vakuuttuneeksi tutkivalla tuomiolla jotta taivaaseen ei todellakaan pääse mitään epäpyhää ja että Jumalan tuomiot ovat totiset ja todet.
Tämä asettaa meidät vakavan paikan eteen. Eikö meidän tulisi luopua kaikesta synnistä jo nyt? Ajattele jos tekisit syntiä silloin kun nimesi on esillä tuomiolla ja kohtaloasi ratkaistaan. Siksi nyt, jos koksaan, on tehtävä parannus.
Johannes sai katsella, kuinka "Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja hänen liittonsa arkki näkyi Hänen temppelissään." Ilm.11:19. Jumalan "liitonarkki" sijaitsee kaikkein pyhimmässä ja sisältää Kymmenen käskyä. Liitonarkin näkyminen taivaan temppelissä ilmaisee, että maailman loppuaikana Jumalan iankaikkinen siveyslaki tulee olemaan keskeisenä niiden ajatuksissa, jotka tahtovat Hengessä ja totuudessa palvella Herraa. Kristuksen siirtyminen kaikkein pyhimpään aloitti siis tuomion ajan, jota pyhäkön puhdistaminen tarkoittaa.
Lähteenä hyvä vanha kirja 1960-luvulta: J.L.Shuler, "Kirjoitettu on", Kirjatoimi
Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkein pyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.
Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niin kuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkein pyhimpään, vierasta verta mukanaan,
sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä." Hepr.9:23-26.
Tämä teksti osoittaa taivaan pyhäkön tulevan kerran puhdistettavaksi sinne kerääntyneistä ihmisen synneistä. Ne ovat taivaan kirjoissa olevia merkintöjä synneistämme. Ennen kuin ne voidaan poistaa, täytyy tapahtua kirjojen tarkastus, eli tutkiva tuomio, jotta ilmenisi, voiko jonkun nimi jäädä elämän kirjaan vai täytyykö se pyyhkiä sieltä pois.
Ja tämähän ei tapahdu siksi, että Jumala ei tietäisi kaikkea, vaan siksi että luodut, lankeamattomat, olennot eivät tiedä kaikkea. Heidät saadaan vakuuttuneeksi tutkivalla tuomiolla jotta taivaaseen ei todellakaan pääse mitään epäpyhää ja että Jumalan tuomiot ovat totiset ja todet.
Tämä asettaa meidät vakavan paikan eteen. Eikö meidän tulisi luopua kaikesta synnistä jo nyt? Ajattele jos tekisit syntiä silloin kun nimesi on esillä tuomiolla ja kohtaloasi ratkaistaan. Siksi nyt, jos koksaan, on tehtävä parannus.
Johannes sai katsella, kuinka "Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja hänen liittonsa arkki näkyi Hänen temppelissään." Ilm.11:19. Jumalan "liitonarkki" sijaitsee kaikkein pyhimmässä ja sisältää Kymmenen käskyä. Liitonarkin näkyminen taivaan temppelissä ilmaisee, että maailman loppuaikana Jumalan iankaikkinen siveyslaki tulee olemaan keskeisenä niiden ajatuksissa, jotka tahtovat Hengessä ja totuudessa palvella Herraa. Kristuksen siirtyminen kaikkein pyhimpään aloitti siis tuomion ajan, jota pyhäkön puhdistaminen tarkoittaa.
Lähteenä hyvä vanha kirja 1960-luvulta: J.L.Shuler, "Kirjoitettu on", Kirjatoimi
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Vuosi 1844 aloitti maailman historian viimeisen kauden, suuren sovintopäivän taivaallisen pyhäkön pyhimmässä. Tämä taivaallisen pyhäkön sovintopäivä jää kertakaikkiseksi ilmenee sanoista: "On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä."
Näin adventistit väittävät. Heille on ehkä vuonna 1844 sattunut jotakin merkittävää, mikä ei merkitse sitä, että silloin olisi tapahtunut jotakin yleisesti merkittävää.
Mikäli Heprealaiskirjeessä mainittu taivaallisen pyhäkön puhdistus on ymmärrettävä kirjaimellisesti, niin sen on täytynyt tapahtua maallisen ajanlaskun mukaan Jeesuksen noustua maanpäällisen elämänsä jälkeen ja maan rajoitetusta ajasta Taivaaseen ja istuttuaan Jumalan oikealle puolelle olotilaan, joka ei ole aikaan rajoitettu, eli, edelleenkin maallista ajanlaskua seuraten, puhdistuksen on täytynyt tapahtua n. 1.810 vuotta adventistien väittämää ajankohtaa aikaisemmin.
Heprealaiskirje nimen omaan opettaa, että taivaassa on kirjaimellinen, todellinen pyhäkkö.
Heprealaiskirjeen maininta pyhäkön puhdistamisesta Jeesuksen taivaaseen astumisen yhteydessä viittaa heprealaiskirjeen itsensäkin mukaan pyhäkön VIHKIMISJUHLAAN, ei suureen sovituspäivään.
Suuri sovituspäivä taivaassa alkoi Danielin ennustamana aikana 1844.
Tällä tavalla tuo pieni adventistinen ydinjoukko sai pelastettua kasvonsa: vain pieni tulkintavirhe oli tapahtunut ja nyt "Jumalan valo" loistaa juuri heille ja vain heille - muu kristikunta katsottiin tuossa adventismin alkuvaiheessa joutuneen "suljetun armonoven" taakse torjuessaan noiden adventistien "valon". Nämä adventistit kehittivät eriskummallisen ja uudenlaisen opin, että (Samuel S. Snown keksimään päivämäärään oppinsa kiinni nauliten) 22.10.1844 Kristus meni "taivaallisen pyhäkön pyhästä (etummaisesta osastosta) kaikkeinpyhimpään" ja "tutkiva tuomio" alkoi. Adventismin oppi-isät uskoivat, että taivaassa on Mooseksen kirjojen telttapyhäkön kaltainen kirjaimellinen temppeli/pyhäkkö kaksine osastoineen, joiden välissä olisi esirippu. Kristus olisi ollut 22.10.1844 asti siinä "pyhässä" (etummaisessa "osastossa") ja vasta sinä päivänä menneen "kaikkeinpyhimpään" niin sanotusti "puhdistamaan pyhäkköä" (uskovien) synneistä.
Mikään kristillinen kirkkokunta tai suuntaus - ei adventismia vanhempi eikä heitä uudempi - ole koskaan löytänyt Raamatusta sellaista oppia eikä hyväksynyt tätä adventismin luonteenomaisinta oppirakennelmaa eli ns. pyhäkköoppia (tutkivaa tuomiota). UT:ssa Heprealaiskirje on selkeässä ristiriidassa adventistisen pyhäkköopin kanssa: viimeiset päivät olivat tulleet jo Jeesuksen Kristuksen aikana, Kristus uhrasi itsensä aikojen lopulla kertakaikkisesti ja täydellisesti ja Kristus oli jo heti taivaaseen astumisensa jälkeen mennyt kaikkein pyhimpään Jumalan oikealle puolelle (Hepr.1:1-3; 8:1; 9:26), eikä taivaassa ole mitään kirjaimellista kopiota mooseslaisesta pyhäkköteltasta eri "osastoineen".
Eikä Kristuksen pappeus ole mitään mooseslaista Aaronin pappeutta, vaan Melkisedekin järjestyksen mukaista pappeutta, joka on parempaa kuin lakiin perustuva pappeus ja VT:n laki oli vain varjoa "tulevasta hyvästä", eikä sen varsinaista ilmentymää (Hepr.7-10 luvut). Uusi liitto ja Kristuksen ylimmäispapillinen palvelus ei ole Heprealaiskirjeen mukaan yksi yhteen kopio Aaronilaisesta pappeudesta adventismin oletuksen mukaisine erilaisine "vaiheineen", vaan erilaista, ikuista, parempaa sekä täydellistä. Kyseessä ei ole todellakaan vain yksi oppierikoisuus tai pieni harmiton tulkintaero, vaan kyseessä on syvällisesti koko pelastusoppiin vaikuttava teologinen rakennelma kun sitä tarkastellaan perusteellisesti. Eräs amerikkalainen teologi totesi tätä adventismin pyhäkköoppia "kirkkohistorian suurimmaksi kasvojen pelastusoperaatioksi".
Tutkiva tuomio-oppi merkitsee itse asiassa sitä, että vanhurskauttamisen perustana ei ole yksin Kristuksen sovituskuolema, vaan myös omat "uutterat ponnistukset" sekä ihmisen luonne, jonka ihmisen on pitänyt "luonteenkehitystyön" avulla tehdä tahrattomaksi. Ei ole harvassa kerrat, jolloin adventismin tärkein auktoriteetti Ellen G. White kirjoitti "luonteenkehitystyöstä" ja vaatimuksesta kehittää itselleen tahraton luonne. Ihminen ei voi olla ollenkaan varma selviämisestään tutkivalla tuomiolla, eikä tiedä koska oma vuoro tulee. Tutkivan tuomion päätyttyä maan päällä olevat joutuvat elämään ilman Välittäjää (Kristusta). Pelastumiseksi tutkivalla tuomiolla tarvitaan ihmisen ja Jumalan yhteisvaikutusta: omia uutteria ponnistuksia ja Jumalan armoa saavuttaakseen "tahrattomat vaatteet" (tämä oppirakennelma todellakin muistuttaa enemmän Trenton konsiilin mukaista katolisuutta kuin uskonpuhdistajien teologiaa). Uskovien synnit ovat adventismin pyhäkköopin mukaan jäljellä "taivaan pyhäkössä" ja sovitustyö ei ole vielä(kään) täydellinen eikä valmis, vaan taivaan oletetussa pyhäkössä Kristus tekee vielä "erikoisen sovitustyön", lopullisen sovituksen. Kristuksen ristinkuoleman kertakaikkisuus ja riittävyys, sovituksen tuleminen täydellisesti valmiiksi jo ristillä, on näin ollen selvästi kielletty EGW:n ja adventismin teologiassa. EGW:n mukaan Kristus vain "aloitti" ristillä työn, joka jatkuu vieläkin taivaan "pyhäkössä". Tämäkin "pyhäkköteologia" on silläkin tavalla sukua katoliselle teologialle, jossa Kristuksen uhraus jatkuu oikeastaan vieläkin, aina ehtoollisella, eikä ole vieläkään päättynyt.