Kirjoitin 15.12 aloituksen `Yksilöllisyys` ja siinä mm. näin:
"Yksilöllisyyden kuori on Jumalan luoma luonnollinen peite persoonallisen elämän suojelemiseksi, mutta sen täytyy poistua, jotta persoonallinen elämä voisi päästä esiin ja tulla toveruuteen Jumalan kanssa. Yksilöllisyys jäljittelee valheellisesti persoonallisuutta niin kuin himo jäljittelee rakkautta.
Jumala suunnitteli ihmisluonnon itseään varten. Yksilöllisyys alentaa ihmisluonnon ihmistä itseään varten."
Nyt haluan kirjoittaa jotain persoonallisuudesta, kuten jollekin lupasinkin edellisen aloitukseni alla.
Persoonallisuus on se ominainen, mittaamaton jokin, jota tarkoitamme silloin, kun me puhumme itsestämme, erotukseksi kaikista muista. Persoonallisuutemme on aina liian suuri meille, voidaksemme sitä käsittää. Saari meressä on vain jonkin vuoren huippu ja persoonallisuus on kuin saari; me emme tiedä mitään sen alla olevasta suuresta syvyydestä, emmekä siis voi arvioida itseämme. Me luulemme aluksi, että me voimme, mutta -jos olemme totuudellisia itsellemme- me tulemme toteamaan, että on vain yksi Olento, joka ymmärtää meitä ja se on meidän Luojamme ("Hän tiesi mitä ihmisessä on").
Persoonallisuus on hengellisen ihmisen luonteenomainen piirre samoin kuin yksilöllisyys on luonnollisen ihmisen luonteenomainen piirre. Meidän Herraamme ei voi määritellä yksilöllisyyden ja riippumattomuuden käsitteillä, vaan ainoastaan käsitteellä ´Persoonallisuus`; "Minä ja Isä olemme yhtä".
Persoonallisuus sulautuu toiseen ja vain silloin saavutamme todellisen olemuksemme, kun sulaudumme toiseen persoonaan. Kun rakkaus tai Jumalan Henki koskettaa ihmistä, ihminen muuttuu; hän ei enää pidä itsepintaisesti kiinni eroavasta yksilöllisyydestään. Herramme ei milloinkaan käyttänyt "yksilöllisyyden käsitettä", ei puhunut miehen kyynärpäistä tai hänen eristysasemastaan, vaan Hän puhui persoonallisuuden erikoispiirtein: "Että he olisivat yhtä niinkuin me olemme yhtä!"
Jos me luovutamme oikeutemme itseemme Jumalalle, niin persoonallisuutemme aito tosiluonne vastaa Jumalalle avoimesti. Jeesus Kristus vapauttaa persoonallisuutemme ja yksilöllisyys tulee kirkastetuksi; kirkastava perusaines on rakkaus, tuo henkilökohtainen palvova kiintymys Jeesukseen (ei omaan itseensä). Rakkaus on persoonallisuuden itsensäantamista osallisuudessa toisen persoonallisuuden kanssa ja tämän teki mahdolliseksi Lunastus.
Hyvää ja turvallista keskiviikkopäivää jokaiselle lukijalle.
"Yksilöllisyyden kuori on Jumalan luoma luonnollinen peite persoonallisen elämän suojelemiseksi, mutta sen täytyy poistua, jotta persoonallinen elämä voisi päästä esiin ja tulla toveruuteen Jumalan kanssa. Yksilöllisyys jäljittelee valheellisesti persoonallisuutta niin kuin himo jäljittelee rakkautta.
Jumala suunnitteli ihmisluonnon itseään varten. Yksilöllisyys alentaa ihmisluonnon ihmistä itseään varten."
Nyt haluan kirjoittaa jotain persoonallisuudesta, kuten jollekin lupasinkin edellisen aloitukseni alla.
Persoonallisuus on se ominainen, mittaamaton jokin, jota tarkoitamme silloin, kun me puhumme itsestämme, erotukseksi kaikista muista. Persoonallisuutemme on aina liian suuri meille, voidaksemme sitä käsittää. Saari meressä on vain jonkin vuoren huippu ja persoonallisuus on kuin saari; me emme tiedä mitään sen alla olevasta suuresta syvyydestä, emmekä siis voi arvioida itseämme. Me luulemme aluksi, että me voimme, mutta -jos olemme totuudellisia itsellemme- me tulemme toteamaan, että on vain yksi Olento, joka ymmärtää meitä ja se on meidän Luojamme ("Hän tiesi mitä ihmisessä on").
Persoonallisuus on hengellisen ihmisen luonteenomainen piirre samoin kuin yksilöllisyys on luonnollisen ihmisen luonteenomainen piirre. Meidän Herraamme ei voi määritellä yksilöllisyyden ja riippumattomuuden käsitteillä, vaan ainoastaan käsitteellä ´Persoonallisuus`; "Minä ja Isä olemme yhtä".
Persoonallisuus sulautuu toiseen ja vain silloin saavutamme todellisen olemuksemme, kun sulaudumme toiseen persoonaan. Kun rakkaus tai Jumalan Henki koskettaa ihmistä, ihminen muuttuu; hän ei enää pidä itsepintaisesti kiinni eroavasta yksilöllisyydestään. Herramme ei milloinkaan käyttänyt "yksilöllisyyden käsitettä", ei puhunut miehen kyynärpäistä tai hänen eristysasemastaan, vaan Hän puhui persoonallisuuden erikoispiirtein: "Että he olisivat yhtä niinkuin me olemme yhtä!"
Jos me luovutamme oikeutemme itseemme Jumalalle, niin persoonallisuutemme aito tosiluonne vastaa Jumalalle avoimesti. Jeesus Kristus vapauttaa persoonallisuutemme ja yksilöllisyys tulee kirkastetuksi; kirkastava perusaines on rakkaus, tuo henkilökohtainen palvova kiintymys Jeesukseen (ei omaan itseensä). Rakkaus on persoonallisuuden itsensäantamista osallisuudessa toisen persoonallisuuden kanssa ja tämän teki mahdolliseksi Lunastus.
Hyvää ja turvallista keskiviikkopäivää jokaiselle lukijalle.
Vastaukset 17
Vanhimmat
jummalauta tuo pointti että "himo jäljittelee rakkautta" on aika hyvin oivallettu. Jospa se yks poikalapsikin huomais sen eikä jankkais siitä omasta "luonnollisuudestaan". Mutta tääkään ei sitte kuulu hellareiden piikkiin vaan ihan mun oma mielipide. Niin minähän olen "fundis, kaappihintti, foobikko ja ties mitä" kun ajattelen näillä omilla pienillä aivoilla. Mun lapsista on tullu normaaleja että jostain kait sais olla ylpeä.
Mitäpä olet Jukka mieltä Kaalepin kommentista avaukseesi ?
Kumpuaako hänen viestinsä sisältö yksilöllisyydestä, persoonallisuudesta vai mahdollisesti jostain fobiasta ?
En ole seurannut Kaalepin kirjoituksia ja yhden kirjoituksen perusteella ei osaa sanoa paljoakaan ihmisestä.
Yksilöllisyytemme kova ulkokuori -tuo ainainen halu olla oikeassa, esillä ja sanoa viimeinen sana joka asiassa- vaatii murtumisen, jotta persoonallisuutemme aito luonne voisi tulla esille teeskentelemättömänä ja teatteritta.
Ihmiselämää voisi verrata narduspulloon. Vain narduspullon kovan kuoren särkemällä sen kallisarvoinen sisältö vuotaa esille ja antaa siunauksen, hyvän tuosun tavoin, ympäristöönsä. Narduspullon kuori on yksilöllisyytemme ja sen sisältämä voide persoonallisuutemme. Ilman ulkokuoren särkymistä sisältö ei voi tulla esiin. Ja tässä on kohta, jossa me taistelemme vastaan ja rampaudumme. Vaatii usein pitkän ajan ennen kuin luovutamme oikeuden itseemme Jumalalle, ilman ehtoja ja varauksia. Mutta kun tapaamme ihmisen, jonka sydämessä tällainen armotyö on tapahtunut, niin kohtaamme hänessä Jumalan läsnäolon ja siunauksen. Yksilöllisyytemme on luulojensa ja fobioittensa vanki.
esierkki, mutta ei ihmisen omasta pesoonallisuudesta voi tulla mitään , mikä vastaisi tuota Nadruksen tuoksua!
Vain ja ainoastaan, jos Kristus saa olla sisimpämme "Nadrusvoiteena" ! meidän oma persoonallisuutemme täytyy väistyä, jos mielimme levittää tuota Nadrusoviteen tuoksua ympärillemme =Kristuksen tuoksu elämäksemme!
Ja tämähän se on suurin haasteemme ja oman persoonamme tyntyminen esiin vaikka Kristus pitäisi olla hallitsijamme. Vaikea läksy opittavaksi, ja kun sitä ei edes opi opettelemalla, niikuin yleensä opimme asioita.
Nisunjyvän kuoleman kautta oman minän, oman tahdon kuoleman kautta, vain ja ainoastaan Kristus saa muotoa meissä. Ja se kasvu tapahtuu sisältä päin, jos tapahtuu ?
Eikä sitä voi meihin "takoa" ulkoa päin, se täytyy tapahtua omasta vapaasta tahdostani, oma vapaaehoinen antautuminen on ainut pääsy Kristuksen tuntemiseen ja sisäiseen osallisuuteen Hänen kansssaan. Ja jos ja kun tämä tapahtuu, silloin tuo ihana tuoksu Nadruspullosta , oman minän kuoren rikkoutuessa, joka on jo ristillä Kristuksen kanssa murskattu, sen sisäistämisess vain voi mennä aikaa, ja mitä kauemmin siinä menee, sen kauemmin saamme odottaa Kristuksen täydellisen siunauksen seuraavan elämämme vanavedessä !
Minä en väitä omistavani tätä valtavaa ominaisuutta, mutta tajuan, miten sen pitäisi olla, jos mielimme olla Kristuksen tuoksu , uskoville ja maailmalle!
Varsinaista korkeakoulua ! Pelottaa edes todeta, tätä totuutta suhteessamme Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa ,kun tietää ja tuntee, itsensä niin pieneksi, ja vajavaiseksi, tälläisen valtavan totuuden ja mahdollisuuksien edessä! Herra minua ja meitä auttakoon !
>> Vain narduspullon kovan kuoren särkemällä sen kallisarvoinen sisältö vuotaa esille ja antaa siunauksen, hyvän tuosun tavoin, ympäristöönsä. >>
Kaikilla ihmisillä, niin hyvillä kuin huonoillakin, on yksilöllisyytensä, jopa meillä laummasieluillakin.
Persoonallisuus käsitetään tavallisesti positiiviseksi ominaisuudeksi, jollain tapaa jalostuneeksi yksilöllisyydeksi.
Pullovertauksesta sen verran, että kuorta rikkomatta on usein vaikeaa tietää onko sisältö 'hyvätuoksuista voidetta', vai lemuaako se fobioille ja/tai muulle pilaantuneelle.
Luonnollisesti kirjoituksessani lähdin liikkeelle siitä lähtökohdasta käsin, että ihminen on tullut uskosta ja sen kautta Kristuksesta osalliseksi. Ilman Hänen todellista asumistaan sydämissämme olemme auttamattomasti pimeässä ja Jumalan tarjoamasta armosta osattomia.
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi. Käytämme sanoja hieman eri vivahtein, mutta henki on sama. Jumala Sinun päiväsi siunatkoon ja niin kuin ovat päiväsi niin olkoon voimasikin.
Nyt poistun päätteeltä, mutta palajan, jos Jumala suo, illemmalla.
kyse hyvistä eikä huonoista, eikä jukkakaan sitä antanut ymmärtää.
Jukan aloitus käsittelee ihmisen persoonallisuutta, hyvän niikuin pahankin !
Ja oli hyvä eli paha, niin tämä tuoksu, Nadrusölyyn vertauksellisesti liitetty, on Kristuksen tuoksua , ja sitä ei ole hyvällä eikä pahalla ilman uudestisyntymistä, ja sen jälkeen sitä on hyvällä ja pahalla, kun molemmat ovat uusi luomus Kristuksessa !
>> Jukan aloitus käsittelee ihmisen persoonallisuutta, hyvän niikuin pahankin ! >>
Onko Jumala luonut ’yksilöllisyyden kuoren myös pahojen ihmisten persoonallisen elämän suojelemiseksi’ ? Miksi ?
>> tämä tuoksu, Nadrusölyyn vertauksellisesti liitetty, on Kristuksen tuoksua >>
Korkea Veisu: 4:14
** nardusta ja sahramia, kalmoruokoa ja kanelia ynnä kaikkinaisia suitsukepuita, mirhaa ja aloeta ynnä kaikkinaisia parhaita balsamikasveja.**
Jos narduksessa on Kristuksen tuoksu, mille maistuvat kanelipullat ?
heillä on suomen parhaat korvapuustit, eikös niissä oo kanelia ?
>> Suosittelen Fazer-leipomoa heillä on suomen parhaat korvapuustit >>
Fazerin kotisivuilla ei mainita että heidän korvapuustiensa maku olisi uskosta riippuvainen, vaikka ne kanelia sisältävätkin.
Eikö niillä pitäisi olla jonkinlainen, ainakin vertauskujallinen, uskonnollinen arvosisältö, mainitaanhan kaneli samassa Korkean Veisun jakeessa kuin nardus-voidekin ?
"""Persoonallisuus on hengellisen ihmisen luonteenomainen piirre samoin kuin yksilöllisyys on luonnollisen ihmisen luonteenomainen piirre. """
SELITÄ!
mutta...
Persoonallisuus määrää, millainen ihminen on luonteeltaan. Sillä tarkoitetaan ihmisen psyykkisen, fyysisten ja sosiaalisten toimintojen ainutkertaista kokonaisuutta.
Persoonallisuus on erittäin laaja käsite se sisältää ihmisen koko maailmankuvan, minäkäsityksen, itsetunnon, arvot, luonteen ja temperamentin. Se muodostuu koko elämän ajan yksilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksesta ja se ohjaa kaikkea yksilön toimintaa.
Ihmisen koko persoonallisuus on tallentunut hänen muistiinsa.
myötäsyntyinen ominaisuus, eikä siis jumalan ihmiseläimelle antama ominaisuus. Ei mikään muukaan ominaisuus ole sivumennen sanoen jumalan antama.
Vastasyntyneellä vauvalla on ne persoonallisuuteen vaikuttavat tekijät, jotka hän saa perinnöksi vanhemmiltaan. Niistä ja kasvuympäristönsä (joka on erittäin laaja käsite) vaikutuksesta, hänen peruspersoonallisuutensa koostuu n. murrosikään mennessä.
Siitä eteenpäin ihminen itse voi enemmän tai vähemmän vaikuttaa ominaisuuksiensa kehityksen suuntaan.
Kaikki rajoittavat tekijät, joista uskonto sääntöineen ja karsinoineen on ehkä merkittävin, vaikuttavat oleellisesti ihmisen persoonallisuuden kehittymiseen.
Uskonnon vaikutuksesta ihmisestä kehittyy lähinnä aivoton laumaeläin.
Hyvä, tai paremminkin huippuhuono esimerkki ääriuskonnollisuuden vaikutuksesta yksilön kehitykseen, on ääri-islamilaisuus. Entinen korkeakulttuuri (josta meidänkin kulttuurimme on kotoisin), on uskonnon kuristuksessa taantunut takaisin paimentolaistasolle.
Sitäkö helluntailaisetkin tavoittelevat?
Jumala on satuolento, mutta uskonnollisuudella on valitettavan voimakas merkitys yksilöllisyyden kehittymiseen.
ja muut ääriuskovaiset saisivat määräysvallan Suomessa (mikä on onneksi äärimmäisen epätodennäköistä), jossain vaiheessa täällä asustaisi kansa, joka jumaliensa palvomisen välillä kävisivät metsästämässä ja kalastamassa henkensä pitimiksi.
Voi olla, että olosuhteiden pakosta jossain vaiheessa ihmiskunnan on pakko palata takaisin kivikaudelle, mutta toivottavasti kehitys on kehittynyt siinä vaiheessa riittävästi, että jumala ja joulupukki asetetaan samaan kategoriaan.
Rauhoittukaamme viettämään pakanallista juhlaa, jota "kristityssä" Suomessa Jouluksi nimitetään.
Hyvä tahto vallitkoon maan päällä uskontojen välisistä sodista huolimatta.
Mahraksää ittekään tajuta, kuin sekoja kirjottelet? Sä siis sanot, ettei ihminen voi itte arviora itteesä,. mutt sä kuiteski ain arvioit muita: haukuskelet mm. hinttei ja lesboi ja muuta soppaa soittelet. Vai himo jäljittelee rakkautta...Haista sä kuule huilu! Sulla niitä ei sit himoja tai rakkautta ookkaan, ku noin kummallisii säkätät.
Sä oot varmaan sulautunu jo kokonaan mieleltäs...
????