Olen seurannut näitä kirjoitelmia ja alan olla yhä kiinnostuneempi vl uskovista mutta en todellakaan tiedä miten siihen tullaan.Ovatko kokoukset avoimia "muille" voiko tulla yksin vai jonkun uskovan kanssa.En ole syntymäperäinen vl eikä lähisuvussakaan ole sen suunnan uskovia.Kuitenkin se jotenkin vetää puoleensa sillä vakavuudella joka siinä on.
Haluan vl uskovaksi miten
Ilta joutuu
322046
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ihmisellä tulee olla hätä syntiensä tähden ja sielunsa tilasta ennen kuin hän voi nöyrtyä parannukseen. Siis synnnintunto.
Vanhoillislestadioilaisuuteen ei siis "tulla". Kyse on siitä haluaako ihminen ottaa vastaan elävän uskon. Epäuskoinen ihminen siirtyy taivasten valtakuntaan tekemällä parannuksen ja uskomalla evankeliumin.
Toivoisin että voisit käydä seuroissa (meillä seurat ei ole mitään "kokouksia") kuuntelemassa yksinkertaista Jumalan sanaa.
Olen itse saanut parannuksen maailmasta (ei ole suvussa tai tuttavapiirissä tai missään ollut havaintojakaan vanhoillislestadiolaisista).
Uskon (parannuksen) saaminen on Jumalan työ. Mutta voit itse tehdä sen verran, että käyt seuroissa (usko tulee Jumalan sanan kuulosta - eli tuntosi saattaa herätä, tai olla jo herännyt) ja rukoilla Jumalaa, että hän johdattaisi sinut luoksesi, antaisi sinulle tunnon ja uskalluksen ottaa vastaan evankeliumi omalle kohdalle. Tällaiseen rukoukseen on Raamatun lehdillä monesti etsivälle sielulle vastattu ja hänet on johdatettu Jumalan omaksi. Näin kävi myös itselleni.
Käy ihmeessä seuroissa ja kuuntele, mitä siellä puhutaan ja pyydä taivaan Isältä nöyrää ja vastaanottavaista sydäntä. Tällöin sydän alkaa kuulla aivan uudessa valossa, kuten sinulle jo lienee käynyt. Riippuu paikkakuntasi siionin suuruudesta, miten sinut otetaan vastaan. Suuremmassa paikassa saatat "hukkua massaan" eikä kukaan edes huomaa uuden kasvon ilmestyneen paikalle. Kysyy siis omaa aktiivisuutta, jos haluaa lähemmin juttusille. Pienemmälläkin paikkakunnalla voi olla, ettei kukaan uskalla tulla puhelemaan lähemmin, mutta voit olla varma, että jokainen on sydämessään iloinen jokaisesta uudesta tulokkaasta ja mielellään hänen kanssaan keskustellaan autuudenasiasta, jos hän itse siihen osoittaa kiinnostusta.
Ja jos (toivottavasti) saat omalle kohdallesi parannuksen armon niin taivaan enkelitkin kanssasi siitä iloitsevat meidän tässä ajassa elävien uskovaisten keralla.
Olen itse saanut parannuksen maailmasta (ei ole suvussa tai tuttavapiirissä tai missään ollut havaintojakaan vanhoillislestadiolaisista).
Uskon (parannuksen) saaminen on Jumalan työ. Mutta voit itse tehdä sen verran, että käyt seuroissa (usko tulee Jumalan sanan kuulosta - eli tuntosi saattaa herätä, tai olla jo herännyt) ja rukoilla Jumalaa, että hän johdattaisi sinut luoksesi, antaisi sinulle tunnon ja uskalluksen ottaa vastaan evankeliumi omalle kohdalle. Tällaiseen rukoukseen on Raamatun lehdillä monesti etsivälle sielulle vastattu ja hänet on johdatettu Jumalan omaksi. Näin kävi myös itselleni.
Käy ihmeessä seuroissa ja kuuntele, mitä siellä puhutaan ja pyydä taivaan Isältä nöyrää ja vastaanottavaista sydäntä. Tällöin sydän alkaa kuulla aivan uudessa valossa, kuten sinulle jo lienee käynyt. Riippuu paikkakuntasi siionin suuruudesta, miten sinut otetaan vastaan. Suuremmassa paikassa saatat "hukkua massaan" eikä kukaan edes huomaa uuden kasvon ilmestyneen paikalle. Kysyy siis omaa aktiivisuutta, jos haluaa lähemmin juttusille. Pienemmälläkin paikkakunnalla voi olla, ettei kukaan uskalla tulla puhelemaan lähemmin, mutta voit olla varma, että jokainen on sydämessään iloinen jokaisesta uudesta tulokkaasta ja mielellään hänen kanssaan keskustellaan autuudenasiasta, jos hän itse siihen osoittaa kiinnostusta.
Ja jos (toivottavasti) saat omalle kohdallesi parannuksen armon niin taivaan enkelitkin kanssasi siitä iloitsevat meidän tässä ajassa elävien uskovaisten keralla.
Sana kokous tarkoittaa sitä, että kokoonnutaan yhteen. Siis myös seurat ovat kokouksia.
Ja tällaisia "kokouksia" tai "seuroja", mihin uskovaiset kokoontuvat yhteen ja jossa julistetaan Jumalan sanaa, pidetään muuallakin kuin rauhanyhdistyksen huoneistoissa. Suomessa on paljon uskovaisia, Jumalan valtakunnan sisimmässään omaavia ihmisiä.
Ihmisellä tulee olla hätä syntiensä tähden ja sielunsa tilasta ennen kuin hän voi nöyrtyä parannukseen. Siis synnnintunto.
Vanhoillislestadioilaisuuteen ei siis "tulla". Kyse on siitä haluaako ihminen ottaa vastaan elävän uskon. Epäuskoinen ihminen siirtyy taivasten valtakuntaan tekemällä parannuksen ja uskomalla evankeliumin.
Toivoisin että voisit käydä seuroissa (meillä seurat ei ole mitään "kokouksia") kuuntelemassa yksinkertaista Jumalan sanaa.
Jumalan valtakunnan raja kulkee sydämestä sydämeen, ja se on ihmisten, myös rauhanyhdistyksen lestaadiolaisten silmiltä salattu, missä se raja kulkee. Huomaa nimimerkin vanhlest kirjoituksesta, että hän ei ole kovinkaan ahkerasti uskottomia houkutellut parannukseen. Jos uskosta mitään tietämätön on noin avoimesti kuin nimim. ilta joutuu kiinnostunut uskostamme ja seurakunnastamme, meidän tulisi osoittaa avaraa porttia. Evankeliumi kuitenkin tekee tehtävänsä ja ohjaa Pyhän Hengen kautta oikeisiin ratkaisuihin. Onhan Suomessakin parannuksen tehneitä ihmisiä, naisia, jotka eivät ole siunauksen vastaanottaneina hetikään luopuneet korvakoruistaan, tai miehiä, jotka eivät ole heti menneet pitkää tukka leikkaamaan. Joku on kyllä heti muuttanut olemuksensa lestaadiolaiseksi, mutta ei uskoinen olemus ole kaikkein tärkeintä. Tärkeintä on, että saa rauhan sydämeensä.
Luther sanoo jotenkin, että parannus ei ole muuta kuin hätää ja peljästystä synnistä sekä evankeliumin vastaanottamista. Saarnaaja L. Taskila sanoi kerran, että hän siunasi evankeliumin naiselle, joka ei tuntenut mitään synninhätää, vaan naureskellen lupasi ottaa siunauksen vastaan, ja hänestä tuli "elävä viinipuun oksa". Toinen, tuntemani esimerkki oli opiskelukaverini, joka näytti masentuneelta, ja kysyin häneltä, saanko saarnata hänelle synnit anteeksi. Hän sanoi, että saat, ja siunasin. Hän ei kuitenkaan tuntenut mitään armon tuntemisia, mutta on hän sen jälkeen säilynyt uskovaisena.
Emme voi parannuksen tekoakaan rajata mihinkään selkeisiin kaavoihin. Millä tahansa sieluntilalla on oikeus tulla seuroihin kuulemaan siellä saarnattavaa puhetta. Asia saattaa avautua joskus hyvinkin myöhään.
Kristillisestä sielunhoidosta pidettiin SRK:n puhujain kokouksessa alustus v. 1996, ja silloin se oli kuin jotain aivan uutta, vaikka kristillinen sielunhoito olisi pitänyt olla uskovien seurakunnassa itsenstään selvä välttämättömyys jo aina ja iäti.
Todella mielenkiintoinen kirjoitus! Tuota olen nimittäin aina miettinyt, että mikä on aito/oikea parannus. Mitä siihen "vaaditaan". Olen aina ymmärtänyt vl-kannan niin, että ihmisen tulee saada "synnin tunto" ennen parannusta ja hänellä tulee olla "synnin hätä". Kaikki kertomasi esimerkit eivät mielestäni sopineet tähän "muottiin", joten miksi ko. henkilöt muka ovat oikein uskomassa?! Eikö siihen tarvitakkaan VÄLTTÄMÄTTÄ yliluonnollista kokemusta tullakseen oikeaksi uskovaiseksi?? Siis pelkkä päätöskö riittää, että "lausu siinä nyt lorusi niin alan sen jälkeen kulkea seuroissa" ja kaikki on sitte ok, niinkö? Hmmmm....ei kyllä ole tullu selväksi tämä asia mulle! Mutta sinun viestisi perustella alkaa vaikuttaa enemmän ja enemmän siltä, että ollakseen vl, sen tarvitsee vain päättää.
Sanamuoto Jeesuksen nimessä ja veressä voi olla vähän sovittu juttu uskovaisten seurakuntaan liittymisellä, mutta onhan se siunaus, ja kätten päällepanemisesta puhutaan Apostoliitten teoissa. Siunauksen sanamuoto on joskus ollut joku muukin. Ei tarvita yliluonnollisia kokemuksia kuten helluntaalaisilla, jos sellaisia ei ihminen pysty itsestään vääntämään. Ei se kuitenkaan voi olla aivan jokapäiväinen kokemus, kun siirtyy pimeydestä valkeuteen. Kaverini kuvasi, että jokin valo pimeydessä -.
"Ei tarvita yliluonnollisia kokemuksia kuten helluntaalaisilla,"..
Mikä on helluntaaaaaalaine`n?
Jos tarkoitit helluntailaisia, niin läheltä seuranneena tiedän, että sielläkään EI TARVITA mitään yliluonnollisia kokemuksia tullakseen Jeesukseen uskovaksi. Älä siis puhu vastoin parempaa tietoasi.
Ja "yliluonnollisia" kokemuksia luulisi olevan kaikilla uskovilla. Esimerkiksi "yli ymmärryksen käyvä rauha". Eikö sekin ole "yliluonnollista", että ihminen saa syntinsä anteeksi??!!!!!
on semmonen hiukka tasasen tien taapertaja.
Te ette kestä pienintäkään pahaa mainintaa itsestänne. Olisitte varmaan vetäneet pultit jos teitä olisi niin haukuttu kuin lestaatiolaisia haukuttiin 70-luvulla, kunnes Kekkonen sanoi, että ei heitä tarvitse yksipuolisesti haukkua.
Minun tieni on harvemmin tasainen, useammin aika louhikkoinen.
Hei!
Ei ne ole "kokouksia" vaan seurat. Sinne saa tulla jos haluaa, eikä se tarkoita sitä että sun pitäs olla joku jäsen. VL:n uskoon tullaan uskomalla synnit anteeks, eikä se ole sen vaikeampaa. Jos sä todellakin haluut uskoo, ota yhteyttä johonkin joka on vanhollislestadiolainen. Ota rohkeasti yhteyttä, sillä oot varmasti tervetullut! Kettää ei sieltä ajeta pois, ja oon varma ku tuut sinne niin saat omantunnon rauhan. Sun ei tarvi enää mietttii näit uskon asioita. Sun on turvallista elää uskovaisena ku tietää että on kuoleman jälkeen on iankaikkinen elämä. Epäuskoiset joutuvat iankaikkiseen kadotukseen. Tää kuulostaa tuomiolta niiden mielestä, joilla ei ole puhdas omatunto. En halua tuomita sua, mutta mä toivon sydämeni pohjasta että tulisit. Koet iloisen ja autuaan olotilan, kun saat anteeks.
Sydämellä: Minä vain.
Toinen vl jo kommentoi, etteivät ne ole 'kokoukset' vaan 'seurat', joten ihan pakko kysyä: Mitä eroa on kokouksilla ja seuroilla? Meillä esikoislestadiolaisuudessa kyseiset termit tarkoittavat ihan samaa. 'Kokoukset' kuulostaa jossain määrin juhlallisemmalta kuin 'seurat'. 'Seurat' taas kuulostaa arkipäiväisemmältä. Mutta mitään muuta eroa näille ei ainakaan esikoislestadiolaisessa kielenkäytössä ole.
tuollainen jonkun käyttämän "kokous"-sanan korjaaminen sanaksi "seurat".
Samaa käsittämätöntä touhua kuin koko vl.
Meillä normaalisti on seurat. Seuroissa on yleensä yksi tai kaksi puhetta(=saarnoja) sekä usein kahvitarjoilu. Seuroissa on yleensä isäntä, joka kuuluttaa, säestäjä ja seurapuheenpitäjä eli puhuja(=saarnaaja).
Kokoukseksi nimitämme yleensä tilannetta, jossa otetaan kantaa asioihin yhdessä keskustellen. Tällöin valitaan puheenjohtaja ja sihteeri, sekä pöytäkirjan tarkistajat. Puheenvuoroja voivat käyttää jäsenet. Kokouksia ovat vuosikokous, puhujainkokous, johtokunnan kokous, seurakuntavanhinten kokous suviseurojen yhteydessä sekä eri jaostojen kokoukset, kuten pyhäkoulunopettajien kokoukset jne.
Alustus ja keskustelua on yleensä ns. seurakuntapäivät tai seurakuntailta. Myös nuorten keskusteluillat kuuluvat tähän kategoriaan.
Tavalliset seurat meillä eivät meillä ole kokouksia. Jumalanpalveluskaan ei ole kokous.
Seuratilaisuudet siis saavat ehkä nimensä jonkin marttaseuran... tavallisen tilaisuuden mukaan. Ompeluseurat viikolla ovat jo aika lähellä marttaseuran toimintaa..
Käytetään myös päiväseurat ja iltaseurat nimityksiä mm. suviseuroissa.
Meillä normaalisti on seurat. Seuroissa on yleensä yksi tai kaksi puhetta(=saarnoja) sekä usein kahvitarjoilu. Seuroissa on yleensä isäntä, joka kuuluttaa, säestäjä ja seurapuheenpitäjä eli puhuja(=saarnaaja).
Kokoukseksi nimitämme yleensä tilannetta, jossa otetaan kantaa asioihin yhdessä keskustellen. Tällöin valitaan puheenjohtaja ja sihteeri, sekä pöytäkirjan tarkistajat. Puheenvuoroja voivat käyttää jäsenet. Kokouksia ovat vuosikokous, puhujainkokous, johtokunnan kokous, seurakuntavanhinten kokous suviseurojen yhteydessä sekä eri jaostojen kokoukset, kuten pyhäkoulunopettajien kokoukset jne.
Alustus ja keskustelua on yleensä ns. seurakuntapäivät tai seurakuntailta. Myös nuorten keskusteluillat kuuluvat tähän kategoriaan.
Tavalliset seurat meillä eivät ole kokouksia. Jumalanpalveluskaan ei ole kokous. Seuratilaisuudet siis saavat ehkä nimensä jonkin marttaseuran... tavallisen tilaisuuden mukaan. Ompeluseurat viikolla ovat jo aika lähellä marttaseuran toimintaa..
Käytetään myös päiväseurat ja iltaseurat nimityksiä mm. suviseuroissa.
Jaha, eli teillä 'kokous' tarkoittaa aina sellaisia vuosikokouksen tyyppisiä. Meilläkin se voi olla sitäkin, mutta sana 'kokous' on meillä oikeastaan kaksimerkityksinen: se voi olla joko sellainen vuosikokoustyyppinen tai sitten se voi olla täysin synonyyminen sanan 'seurat' kanssa, aina tilanteesta riippuen.
Ruotsiksi käytetään sanaa 'samling' (samoin norjaksi), joka tulee sanasta 'samlas' eli 'kokoontua'. Mutta sellaista vuosikokouksen tyyppistä kokousta ruotsiksi tarkoittaa kuitenkin sana 'möte'. Ja jotta tilanne sekaantuisi vielä enemmän, niin pikkuesikoiset käyttävät juuri tätä sanaa 'möte' seuroistaan...
Ja vielä jos asiaa puidaan lisää, niin Ruotsissa käytetään esikoislestadiolaisten seuroista myös nimitystä 'gudstjänst' eli 'jumalanpalvelus' ja tavallisista sunnuntaiseuroista 'bön' eli 'rukous'.
Seurakaava on meillä (el) sellainen, että ensin on virsi, sitten rukous, sitten taas virsi, sitten luetaan saarna postillasta (tavallisesti Laestadius joskus Luther), virsi, pyydetään joku paikalla olevista saarnaajista puhumaan, virsi, rukous ja lopuksi vielä virsi.
Raamatun olette unohtaneet, kun vain postilloja luette *hölmistyy*
Raamatun olette unohtaneet, kun vain postilloja luette *hölmistyy*
Raamatun olette unohtaneet, kun vain postilloja luette *hölmistyy*
Luetaan Raamattuakin kahteen otteeseen tavallisesti seurojen aikana. Ensin luetaan postillasta luettavan saarnan yhteydessä kyseisen saarnan teksti. Ja sitten "live"-saarnaajan saarnan yhteydessä luetaan tietysti hänen valitsemansa teksti.
Ei tullut mainittua, koska Raamatun lukeminen ei ole meidän seuroissa mikään erillinen tapahtuma vaan se tapahtuu siis saarnan yhteydessä.
Sinut otetaan avosylin vastaan seuroihin eli lestadiolaisten tilaisuuksiin. en tiedä missä päin asut mutta sun täytyy ottaa selville paikkakuntasi lestadiolaisten piirin toiminnasta. eli siis milloin ja monelta seuroja pidetään. lestadiolainen usko kuitenkin edellyttää anteeksipyyntöä jonka joku lestadiolainen sinulle voi antaa. hän saarnaa sinulle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Lestadiolaisille ei sovi "maailman" viihde eli alkoholi, televisio, elokuvat, musiikki, meikit ja sellaset. jos esim asut Jyväskylässä seuroja pidetään yleensä keskiviikkosin ja perjantaisin ja launtaisin kello 19.00. yhdessä lestadiolaisten lehdessä Päivämiehessä on ainakin seuraohjelmaa.Seuroihin voi tulla yksin, kaverin,perheen tai kenen vaan kanssa.seuroissa voi myös käydä ne jotka eivät kuulu lestadiolaiseen uskoon. lisää voit kirjoitella os. [email protected] lestadiolisten nettisivut löytyy osoitteesta www.srk-oulu.net
toivon että Jumala antaisi sullekkin voimia kääntyä uskoon.
Tarjotaanko siellä kahvia vai tätyykö kaikesta maksaa rahalla.
Mene paikanpäälle ja tarkista tilanne. Luultavasti kahvituksen joutuu maksamaan, mutta osassa on vapaaehtoinen maksu, joten omantunnon mukaan. Kysele ihmisiltä, ehkä joku tarjoaa sinulla.
Kävin n€tti s€uroissa ja tot€sin €ttä kaik€sta täytyy maksaa. Kaupallista näyttää ol€van touhu.
Se mikä maksaa nettiseuroissa, lienee rinnastettavissa puhelimien palvelumaksuihin, luultavimmatusti näin.
Kokeilepa käydä vielä seuroissa siten, ettei ole mitään verkkoja ja seiniä välissä! Huomaat, että on vielä sellaistakin, mikä ei käy kukkarollesi. Ilmaista joka sana!
Jos vertaat netti hintaa , vaikka matkakuluihin, jos menet itse paikanpäälle, niin???? Suhteellista sen täytyy olla.
Olen käynyt nettiseuroissa eikä minulle se maksa mitään.
Minulla kun on laajakaista yhteys.
Ei rauhanyhdistyksillä nykyään saa diakonialla kahvia. Vain Imatran pienessä siionissa on rahakippo johon voi laittaa halutessaan. Muualla kahvituloilla rahoitetaan toimintaa, kiinteistöveroja ym. Rauhanyhdistyksillä ei ole mitään järjestelmää, että rahattomat voisivat siellä kahvitella.
Minuakin ihmetyttää Helsingin rauhanyhdistyksen sanamuoto kahvitus; se ei ole kahvitauko, kun se on ennen seuroja, mutta sanasta kahvitus tulee mieleen, että meidät kastetaan kahviin ja nostetaan sieltä kahvitettuina ulos. Eipä ole upotuskaste meilläkään vierasta. Suurisuinen kaverini vielä mainitsi, että jos seuraisännällä tulisi änkytyskohtaus, siitä tulisi kahvi-vi-tu-tus.
Mutta ei ole helppoa elämä näin! Olen ollut uskomassa, mutta pois poikenneena 13 vuotta ja elin vimeiset vuodet jaetulla sydämellä ennen kuin
tein ratkaisun, että luovuin uskosta,se helpotti niin että oli muutaman vuoden helpompaa. Kuitenkin totesin, että olin teoillani luopunut uskosta jo aiemmin. Haluisin että uskovaiset rukoilisi puolestani että saisin palaamisen armon. Oikeat uskovat tietää mitä tällä tarkoitan!
Tiedän mitä minun pitäis tehdä mutta ei ole voimia!!
Mä haluaisin auttaa ja jutella sun kaa! Itelläni on parin vuojen takaa just samanalainen juttu ku sulla. Jos sull on mailii/numeros, ni vastaa mulle tälle nimimerkillä:Mä Itse
.
vain seuroihin :)
saa sinne kaikki aivan vapaasti tulla.
Hyvä, jos säkin teet parannuksen. Sanan kuuleminen on siinä se tärkein asia. Voit tulla ihan yksinkin. Tai jos tunnet jonkun, niin hänen mukana.