Vietin muutaman päivän Ylämailla ja ihastuin ikihyviksi. Tarkoitus oli vierailla eri tislaamoissa ja erityisesti Islaylla, mutta matkatavaroiden katoaminen pisti suunnitelmat uusiksi.
Vietimme kuitenkin ikimuistoisen illan Aberlourin idyllisessä pikkukylässä, josta lähti pullo samannimistä viskiä mukaan. Kylähän on aivan Speysiden sydämessä, jossa on monta suurta ja maineikasta tislaamoa. Erityisen Malt Whisky Trailinkin voi tehdä opaskartan avulla. Matkan varrella kun on sellaisia tislaamoita kuin Glenfiddich, Glenlivet, Strathisla, Macallan....
Meille kävi niin ikävästi, että oli lauantai ja tähän vuoden aikaan tislaamot kiinni viikonloppuisin. Niinpä otimme Glenfiddichistä ja tynnyritehtaasta kuvia vain ulkoapäin... :(
Viskinmaisteluiltanamme emme törmänneet Lagavulinin ja Laphroaigin voittajaan, vaikka merkkejä oli paljon sellaisiakin, joita Suomesta ei saa.
Mutta Ardbeg lähti mukaan, vaikka hyvin samanlainen noiden kahden kanssa onkin. Toinen miellyttävä tuttavuus on Edradour, Skotlannin pienimmän tislaamon viski.
Vietimme kuitenkin ikimuistoisen illan Aberlourin idyllisessä pikkukylässä, josta lähti pullo samannimistä viskiä mukaan. Kylähän on aivan Speysiden sydämessä, jossa on monta suurta ja maineikasta tislaamoa. Erityisen Malt Whisky Trailinkin voi tehdä opaskartan avulla. Matkan varrella kun on sellaisia tislaamoita kuin Glenfiddich, Glenlivet, Strathisla, Macallan....
Meille kävi niin ikävästi, että oli lauantai ja tähän vuoden aikaan tislaamot kiinni viikonloppuisin. Niinpä otimme Glenfiddichistä ja tynnyritehtaasta kuvia vain ulkoapäin... :(
Viskinmaisteluiltanamme emme törmänneet Lagavulinin ja Laphroaigin voittajaan, vaikka merkkejä oli paljon sellaisiakin, joita Suomesta ei saa.
Mutta Ardbeg lähti mukaan, vaikka hyvin samanlainen noiden kahden kanssa onkin. Toinen miellyttävä tuttavuus on Edradour, Skotlannin pienimmän tislaamon viski.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitokset terveisistä. Minun piti lähteä käväisemään noissa viskinhuuruisissa maisemissa pari kesää sitten, mutta eivätpäs sitten asiakkaat penteleet päästäneetkään pienyrittäjää lomalle. Reissu on vielä edessä päin.
Lagavulin ja Laphroaig eivät todellakaan hevin löydä voittajaansa! Jälkimmäisen 10-vuotiasta on pitänyt ostaa ihan Alkosta pari puikkoa vuodenvaihteen kahta puolta, edellisen 16-vuotias on niin järjettömän hinnan kiroissa, että pitää odottaa seuraavaa tax-free-keikkaa (luvassa maaliskuun alussa).
Blended-puolen talousviskeistä olen suosinut enimmäkseen White Horsea, jossa on melko tuhti mallaspitoinen ja savuinenkin maku. Voittaa esim. maailman eniten myydyn viskin (Johnnie Walker Red) mennen tullen.
Löytyyhän täältä hyvän viskin ystäviä! Itse olen kautta aikain lähinnä teeskennellyt pitäväni viskistä, mutta maistettuani Laphroaigia koin herätyksen. Niin maukasta ja paksua makua ei ole missään muussa maistamassani viskissä (on kuulemma arominsa puolesta omaa luokkaansa). Isosta moukkulasista millin siivuja.. Sehän on kuin karkkia! NAMINAMI.
Onko tuo White Horse todellakin tutustumisen arvoinen? Olen niin usein joutunut pettymään eri litkuihin. Tuntuu että kaupaksi menee parhaiten vain viskejä, joissa on mahdollisimman mieto maku...
Sehän on tunnettu tosiasia, ettei myydyin koskaan ole se paras tai lähelläkään parasta.. Miettikää nyt mitä sotkua joku Chivas Regalkin on..
by Dimple. Kannattaa maistaa sitäkin, muista kuitenkin sikari.
Viking Cinderellan pubissa ("Admiral Hornblower") on ihan hyvä valikoima mallasviskejä ja baarimikot myös ymmärtävät niiden päälle. Kerran saapastelin tiskille ja tilasin "venetervaa". Baarimikko otti empimättä hyllyltä Laphroaig-lestin, mutta varmisti kuitenkin ennen lasiin kaatamista: "Tätähän varmaan tarkoitit?"
Ajoittain ko. pubissa on ollut Laphroaigin tai jonkin muun merkin viskejä saatavissa "tynnyrinvahvuisena" (cask strength), mikä merkitsee tuollaista 56-58 tilavuus-%. Lasin hinta on silti ollut sama kuin normaalivahvuisilla! Myös tax free shopista tynnyrivahvuista on saattanut löytyä, mutta siellä sillä on ollut korkeampi hintakin.
Normaalivahvuiseen jykevään mallasviskiin lirautan sekaan puhdasta vettä n. 25 % viskin määrästä. Se tuo viskin aromit esiin korostuneemmin alkoholin maun takaa; toisaalta vettä ei saa olla enempääkään! Tynnyrivahvuiseen vettä saa tietenkin panna hieman enemmän.
Sitten taas esim. Glenlivet on sinänsä upea ja hienostunut viski, mutta niin ohut, ettei siihen parane vettä laittaa ollenkaan. Sellaisenaan kelpaa mainiosti juotavaksi!
Elämässä pitää olla malttia – Single Malttia!
Jos ketään tippaakaan kiinnostaa, niin aluillaan olevat viskisivuni löytyvät osoitteesta http://koti.mbnet.fi/whisky .
Tämäkin tuli kirjoitettua Bowmorea naukkaillessa ;-)
Loisto meininki, Tuna! Tällaisia sivuja on kaivattu...ainakin allekirjoittanut!