Jaskarin tapaus ja vastaavat ovat osoittaneet miten suuria otsikoita demokratiassa toimivien henkilöiden edesottamuksista tehdään. Tämä osoittaa sen, että emme elä kansandemokratiassa (onneksi) vaan meillä media kyttää ankarasti ja toisaalta kansa on kiinnostunut.
Toinen puoli on tuo julkisuuden aiheuttama rangaistus ihmiselle. Tuskin Jaskari tai muut ovat sellaisia ihmisiä (jos sellaisia ihmisiä on edes olemassakaan), miksi heitä puolijulkisessa keskustelussa halutaan leimata. Kaikki me ollaan aika samanlaisia; kellä mitkäkin heikkoudet.
Negatiivinen julkisuus on siis jo merkittävä rangaistus poliitikolle.
Edelliset tekijät aiheuttavat sen, että politiikassa toimivat ihmiset ovat perinteisesti olleet helppoja uhreja kiristäjille ja uhkailijoille. En tiedä kaikkea mitä Jaskarin tapauksen takana on mutta jos tuota mielikuvituksella vie eteenpäin olisi helppo kuvitella tapaus yritykseksi kiristää. Mutta ei olla onnistuttu ja sitten on "tuotu julkisuuteen" nämä "paljastukset". Nyt juttu kuihtuu kasaan.
Mielestäni tapausta kannattaa katsoa (vaikka kirjoitukseni sisältää runsaasti kuviteltuja elementtejä) demokratian toimivuuden kannalta. Onko poliitikot liian arkoja julkisuuteen nähden. Jaskari ei ollut ja sai turpaan. Miten paljon vastaavia tapauksia on jäänyt piiloon...
Täytyy muistaa, että tuomion antaa oikeuslaitos ei puolue (kuten eräissä maissa edelleen) tai kansa (viittaus edellinen sulku).
Rohkeutta kaikille politiikan toimijoille. Ei pidä antaa periksi kiristäjille/uhkailijoille (näitähän on kokeneet kai kaikki politiikassa toimineet). Jaskarin tapaus osoittaa, että julkisuuden ryöpytys on kyllä rankka mutta kyllä siitä selviää kuitenkin ajan kanssa.
Toinen puoli on tuo julkisuuden aiheuttama rangaistus ihmiselle. Tuskin Jaskari tai muut ovat sellaisia ihmisiä (jos sellaisia ihmisiä on edes olemassakaan), miksi heitä puolijulkisessa keskustelussa halutaan leimata. Kaikki me ollaan aika samanlaisia; kellä mitkäkin heikkoudet.
Negatiivinen julkisuus on siis jo merkittävä rangaistus poliitikolle.
Edelliset tekijät aiheuttavat sen, että politiikassa toimivat ihmiset ovat perinteisesti olleet helppoja uhreja kiristäjille ja uhkailijoille. En tiedä kaikkea mitä Jaskarin tapauksen takana on mutta jos tuota mielikuvituksella vie eteenpäin olisi helppo kuvitella tapaus yritykseksi kiristää. Mutta ei olla onnistuttu ja sitten on "tuotu julkisuuteen" nämä "paljastukset". Nyt juttu kuihtuu kasaan.
Mielestäni tapausta kannattaa katsoa (vaikka kirjoitukseni sisältää runsaasti kuviteltuja elementtejä) demokratian toimivuuden kannalta. Onko poliitikot liian arkoja julkisuuteen nähden. Jaskari ei ollut ja sai turpaan. Miten paljon vastaavia tapauksia on jäänyt piiloon...
Täytyy muistaa, että tuomion antaa oikeuslaitos ei puolue (kuten eräissä maissa edelleen) tai kansa (viittaus edellinen sulku).
Rohkeutta kaikille politiikan toimijoille. Ei pidä antaa periksi kiristäjille/uhkailijoille (näitähän on kokeneet kai kaikki politiikassa toimineet). Jaskarin tapaus osoittaa, että julkisuuden ryöpytys on kyllä rankka mutta kyllä siitä selviää kuitenkin ajan kanssa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miten Suomen oikeuslaitos voisi olla puolueeton, kun iso osa tuomareista kuuluu salaseuraan, jonka säännöissä määrätään olemaan uskollisia "veljille"? Onko kansan otettava tuomiovalta omiin käsiin? Suuri puhdistus oikeuslaitoksessa olisi ainakin paikallaan.