Koska mormonien muista kirkoista poikeava käsitys sakramentista herättää välillä keskustelua, niin haluan selittää asiaa tällä ketjulla.
Sakramentti tulee latinasta ja tarkoittaa uskollisuusvalaa tai sotilasvala. Tässä mielessä sanaa voisi käyttää minkä evankeliumin toimituksesta tahansa. Esimerkiksi kasteessa ihminen lupaa pitää käskyt.
Meillä sanaa käytettään vain siitä pyhästä toimituksesta, jonka Kristus asetti viimeisen aterian yhteydessä oman ihmiskunnan lunastamiseksi tapahtuneen kuolemansa muistoksi.
Nautimalla sakramentin vertauskuvat uudistamme samalla kasteessa tekemämme liitot ja lupaamme pitää käskyt ja muistaa Häntä aina.
Se että meillä käytetään vettä viinin sijasta ei kuitenkaan ymmärretä. Haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomion Paavalin versioon ehtoollisen asetamisessa 1.Kor.11:25:
Samoin hän otti maljan ja sanoi:"Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
Tästä ilmenee että maljan sisälöllä ei ollut merkitystä, kunhan siitä juotiin Kristuksen veren muistoksi.
Justinus Marttyri kirjoitti, että ennen siunaamista sakramenttiviiniin sekoitettiin vettä. Jos alkukristityt sekoitivat vettä viiniin, niin onko sillä sitten merkitystä, jos vaikka naututaisiin vain vettä? Enkeli kielsi ostamasta viiniä ja ilmoituksessa mainitaan, ettei sillä ole merkitystä, mitä syömme tai juomme kunhan teemme sen Hänen muistoksi.
Tuolla alhaalla Turust kirjoitti, että toimitus pitäisi suorittaa sakramenttipöydän äärellä. Näin todella tapahtuukin; sakramentin leipä ja vesi siunataan sakramenttipöydän äärellä ja jaetaan sen jälkeen seurakunnalle. Tämä järjestys vastaa Justinuksen antamaa kuvausta oman aikansa kristillisyydessä. Siinä hän mainitsee että diakonit jakavat sakramentin seurakunnalle ja veivät sen jälkeen pyhitetyt leivän jav viinin jäsenille, jotka eivät olleet jumalanpaveluksessa. Jos sakramentti vietiin jäsenten koteihin, niin siitä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että jumalanpalveluksessa olleitten ei tarvinut kävellä diakonien luo, vaan diakonit toivat sakramentin jumalanpalveluksessa olleille.
Toivotavasti tämä antaa ajatelelmisen aiheta.
Sakramentti tulee latinasta ja tarkoittaa uskollisuusvalaa tai sotilasvala. Tässä mielessä sanaa voisi käyttää minkä evankeliumin toimituksesta tahansa. Esimerkiksi kasteessa ihminen lupaa pitää käskyt.
Meillä sanaa käytettään vain siitä pyhästä toimituksesta, jonka Kristus asetti viimeisen aterian yhteydessä oman ihmiskunnan lunastamiseksi tapahtuneen kuolemansa muistoksi.
Nautimalla sakramentin vertauskuvat uudistamme samalla kasteessa tekemämme liitot ja lupaamme pitää käskyt ja muistaa Häntä aina.
Se että meillä käytetään vettä viinin sijasta ei kuitenkaan ymmärretä. Haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomion Paavalin versioon ehtoollisen asetamisessa 1.Kor.11:25:
Samoin hän otti maljan ja sanoi:"Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
Tästä ilmenee että maljan sisälöllä ei ollut merkitystä, kunhan siitä juotiin Kristuksen veren muistoksi.
Justinus Marttyri kirjoitti, että ennen siunaamista sakramenttiviiniin sekoitettiin vettä. Jos alkukristityt sekoitivat vettä viiniin, niin onko sillä sitten merkitystä, jos vaikka naututaisiin vain vettä? Enkeli kielsi ostamasta viiniä ja ilmoituksessa mainitaan, ettei sillä ole merkitystä, mitä syömme tai juomme kunhan teemme sen Hänen muistoksi.
Tuolla alhaalla Turust kirjoitti, että toimitus pitäisi suorittaa sakramenttipöydän äärellä. Näin todella tapahtuukin; sakramentin leipä ja vesi siunataan sakramenttipöydän äärellä ja jaetaan sen jälkeen seurakunnalle. Tämä järjestys vastaa Justinuksen antamaa kuvausta oman aikansa kristillisyydessä. Siinä hän mainitsee että diakonit jakavat sakramentin seurakunnalle ja veivät sen jälkeen pyhitetyt leivän jav viinin jäsenille, jotka eivät olleet jumalanpaveluksessa. Jos sakramentti vietiin jäsenten koteihin, niin siitä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että jumalanpalveluksessa olleitten ei tarvinut kävellä diakonien luo, vaan diakonit toivat sakramentin jumalanpalveluksessa olleille.
Toivotavasti tämä antaa ajatelelmisen aiheta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000259&posting=22000000015256876
asialla. Miten sinulle kehittyi tuo pakkomielle, että haluat olla minä? Onko aikaisemmin ollut samanlaisia oireita?
Älä höpise. Kyllä minulla on oikeus osallistua keskusteluun. Miksi väität että sinä olet muka minä?
http://www.dailywool.net/sacrament.shtml
kristillisten kirkkojen sakramentteihin. Ehtoollispalvelus voidaan toimitta myös uskovan henkilön kotona jos asianosainen on estynyt osallistumasta yhteiseen ehtoolliseen. Tavallisesti kysymyksessä on sairas joka haluaa nauttia ehtoollisen. Sairas voi nauttia ehtoollisen vuoteessaan. Ehtoolisen toimittavalla papilla voi olla mukanaan pöytä jolle hän asettaa ehtoolisvälineet.
Muutoin kokoonnumme yhdessä ehtoollis pöydän ääreen.
Kristillisten kirkkojen sakramentti nimen ja tarkoituksen tulkinta poikkeaa esittämästäsi. Valan ja sakramentin yhdistäminen tuntuu oudolta. Kasteen liiton, - siis liiton jonka toisen osapuolena on Jumala ja toisena yksitäinen uskova ihminen, voidaan kyllä käsittää jonkinlaisen valana johon Jumala on sitoutunut.
Uskomme myös, ettei Jumala pura tekemiään liittoja vaan ne ovat Hänen puoleltaan voimassa ikuisesti. Tämän vuoksi esimerkiksi kastetta ei tarvitse eikä voi uudistaa jos se on tehty hänen nimiinsä.
"Sakramentit (lat. sacramentum, kr. mysterion) ovat kirkon pyhiä toimituksia, jotka Jeesus Kristus on asettanut. Kristus itse on niissä läsnä ja jakaa armoaan näkyvien aineiden välityksellä. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi, kaste ja ehtoollinen.
Sakramentit ovat Jumalan armon ja rakkauden näkyviä merkkejä, joiden kautta hän pelastaa kadotuksesta, tekee ihmisen hengellisesti eläväksi, puhdistaa hänet synnistä ja ravitsee häntä taivaan lahjoilla. Kirkko toimittaa sakramentteja Jumalan tahdosta.
Pyhä Henki tekee pelastavaa työtään seurakunnassa sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi.
Kirkollisia siunaamis- ja esirukoustoimituksia sanotaan sakramentaaleiksi. Esimerkiksi kasuaalitoimitukset, kuten kaste, avioliittoon vihkiminen, konfirmaatio ja hautaan siunaaminen ovat sakramentaaleja. Siis lapsen kaste, siihen asti kunnes hänet on konfirmoitu on sakramentaali, ei vielä varsinainen kasteen sakramentti, joka toteutuu vasta konfirmaatiossa. Näin myös väitteet ev.lut. vauvakasteesta ovat virheellisiä.
Roomalaiskatolisessa kirkossa sakramenttien lukumäärä vahvistettiin keskiajalla seitsemäksi. Kaste ja ehtoollinen ovat sikäli erityisasemassa, että muilla sakramenteilla on yhteys niihin."
"Ehtoollisen elementit ovat leipä ja viini, joissa ehtoollisen vastaanottaja saa Kristuksen ruumiin ja veren. Viinillä on ehtoollisen yhteydessä myös eskatologinen merkitys: se ennakoi kerran tulevaa Jumalan valtakunnan juhla-ateriaa (Jes. 25:6, Mark. 14:25).
Ehtoollisviininä käytetään Jeesuksen käskyn mukaan viinirypäleistä valmistettua viiniä. Kaikki vanhat, perinteiset kirkkokunnat, joiden traditio ulottuu alkukirkkoon ja Kristukseen asti, käyttävät ehtoollisella ainoastaan viiniä. Ehtoollisviininä ei käytetä muita juomia.
Piispainkokouksen päätöksen mukaan viinipuusta saatu viini voi olla joko punaviiniä tai valkoviiniä. Ehtoollisviini voi olla myös alkoholitonta."
Ev.lut. kirkko ei käytä ns. marjaviinejä.
Marjaviinien valmistajana Heinäveden ortodoksi luostari käyttänee marjaviiniä myös ehtoollisviininä. Ortodoksisen käsityksen mukaan sakramenttien lukumäärää ei ole tarkasti määritelty.
Aikoinaan katolisessa kirkossa rahvaalle jaettiin ainoastaan leipä, papit puolestaan joivat viinin.
Katolisen opin mukaan ehtoollinen toteutuu myös pelkässä leivässä tai viinissä.
Joissakin ev.lut. seurakunnissa leivotaan ehtoollisella käytetty leipä. Tällöin katsotaan toteutuvan myös Jeesuksen kastekäskyyn sisältyvä leivän murtaminen.
Turust
Esityksesi Turust on liian pitkä kommentoittavasti. Sen verran kuitenkin huomautan että sana mysteriö tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa salaisuuta. Sakramentti tulee taas latinasta ja suomalais-latinalais-suomalaisen sanakirjan mukaan se merkitsi aluperin uskollisuusvalaa. Jos olet teologi ja opisekelut latinaa, niin sinun pitäisi tietää sanan alkuperäisen merkityksen.
Myös meidän kirkossa jäsen voi saada sakramentin kotona, jos hän on estynyt osalistumasta sakramenttikokoukseen. Se tapahtuu siten, että seurakunnan vanhimmat/papit menevät jäsenen kotiin, jäsen antaa kotona jonkun leivän palan, joka siunataan ja annettaan henkilölle. Vesi otetaan hanasta kuppiin, siunataan ja annettaan kyseiselle henkilölle. Meillä ei ole minkäänlaista määräystä leivän laadusta, kunhan se on helposti murretavissa. Samoin vedestä ei ole muuta vaatimusta kuin että se on puhdasta. Tavalisesti vesihanasta tuleva vesi on puhdasta.
Mitä tulee kasteen liittoon, niin Jumalan puolelta se on aina voimassa jos olemme itse uskollisia tekemille liitoille.Kuitenkin on tilanteita, jolloin ihminen on liitojen rikkomisessa mennyt niin pitkälle että se pitää uudistaa uudella kasteella. Tilanne on tälläinen sen jälkeen, kun henkilö on esimerkiksi eronut kirkosta tai hänet on erotettu kirkosta vakavan rikkomuksen vuoksi ja asianomainen haluaa palata kirkkoon. Tämä johtuu siitä, että rikotu liitto ei ole sellaisen henkilön kohdalla voimassa, joka on eronut kirkosta.
Jokaisella kirkkokunnalla on omat määritelmänsä eri toimituksista ja jos toiset haluavat käyttää sakramentti-sanaa useista toimituksista niin se niiden oikeus. Mutta me käytämme vain yhdestä toimituksesta. Annan itse arvoa sille että kristityt keksivät liittää sakramentti-sanan kirkon toimituksiin. Sen ansiosta käsiteet ovat meille selkeitä.
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/seksuaaliterveysklinikan_nettipa/miehet/artikkelit/klitoriksen_mysteeri/
sacramentum näyttäisi olevan peräisin ns. pakanauskoista.
Kielellisesti sana "sakramentti" on johdettu latinan sanasta sacramentum (salaisuus), jota hakuteokset yleensä esittelevät alkumerkityksenä vala; kirkollisena merkityksenä, perustelematta kuin itsestäänselvyytenä - "pyhä toimitus". Näin esim. Facta, osa 8, s. 251, v. 1974. Latinan kielessä sana sacramentum on vastine kreikan sanalle mysterion (salaisuus).
Tiedän kyllä että sana sacramentum tarkoitti valaa mm. Rooman armeijassa joka noudatti Mithra kulttia. Vanhoihin mysteeriuskontoihin käytiin sisälle "sakramenttien" kautta. Näin mm. lisis-Osiris-Horus ja Mithras-kulteissa. Rooman armeijassa tuo vala tarkoitti tarkemmin ottaen roomalaisen sotilaan lippuvalaa, mikä puolestaan oli uskollisuudenvala keisarille ja armeijalle.
Vala oli luonteeltaan salaisuus, johon liitettiin maagisia voimia = mysterion eli "sakramentti". Alkuperältään sakramentti on kuitenkin pakanauskonnollinen rituaali.
On helposti ymmärrettävissä, että tuo sana siirtyi pakanuudesta kristinuskoon käännyttäessä katolisen kirkkoon, hieman poiketen alkuperäisestä merkityksestään, mutta - NYT tulemme perimmäiseen kysymykseen, miten ja millä perusteella tuo sana siirtyi mormonismiin?
Minä olen käynyt 3 vuotta rippikoulua, koska ei pappi suostunut minua aiemmin päästämään ripille, - täytyyhän minun jonkinmoinen teologi olla. Omastakin mielestäni minun pitäisi tietää kaikki mahdolliset sekä mahdottomat asiat, jostakin kummallisesta syystä en vaan tiedä. :)
Turust
sacramentum -sanan etymologiasta:
http://www.ucalgary.ca/applied_history/tutor/firsteuro/studies.html