Kaikille teille valaiseva kysymys:
Jostain ilmestyy joku hullu ja tulee kertomaan, että on päättänyt polttaa, räjäyttää tai muuten tuhota KOTISI. Mitä teet?
Etkö heti olisi valmis kuolemaan saadaksesi kotisi mahdollisesti pelastettua? Kuolisitko, että kotisi saisi jatkaa elämäänsä?
Jostain ilmestyy joku hullu ja tulee kertomaan, että on päättänyt polttaa, räjäyttää tai muuten tuhota KOTISI. Mitä teet?
Etkö heti olisi valmis kuolemaan saadaksesi kotisi mahdollisesti pelastettua? Kuolisitko, että kotisi saisi jatkaa elämäänsä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
tämä oli, mutta sillä tavalla suomi24-palstalla porukka herää.
Ihmettelen, jos täällä joku ei oikeasti näe sitä, että järkevintä oman vastustuksen sijaan olisi kyseisessä tilanteess kutsua jokin objektiivinen oikeudenjakaja paikalle, jotta päästäisiin minimikärsimyksillä. Eli siis polliisi. Mutta kun on suomen koko maa kysymyksessä kodin sijaa, yhtäkkiä ollaankin menossa mahdollista (epätodennäköistä) hullua vastaan tappelemaan. Mutta mitä hyötyä on taistella hulluja/idiootteja/aivopestyjä vastaan? Siinähän hullu vaan saa tulta omaan liekkiinsä. Eli siis toisin sanoen näemme kyllä omassa henkilökohtaisessa arjessamme maan sisällä suomen kansalaisten kesken järkevimmät vaihtoehdot, mutta yllättäen siirryttäessä kansainvälisiin kuvioihin järjen korvaa isänmaallisuuspropaganda, aistit turtuvat ja joka toinen duunari on heti valmis ottamaan tuntumaa maan matoihin yhden maa-alueen takia. Ja sodasta saavat sen mitä halusivatkin vain ne, jotka eivät siihen osallistu. Ja olemme ihmiskuntana vain kauempana mistään tavoittelemisen arvoisesta. Kuka nyt haluaisi tyytyä siihen, että maailmassa on nationalistisia valtioita ja niillä jokaiselle omat armeijat pyssy tanassa seuraavaa sotaa varten?
Jos oletetaan että yritit verrata kotia Suomeen, niin, entä jos vihollinen olisi esimerkiksi Ruotsi? Sivistysvaltio kuitenkin, elintaso mahdollisesti jopa parempi. Kannattaisiko tässä tapauksessa uhrata oma henkensä?
Entä jos ruotsiin hyökättäisiin?
Kannattaisiko uhrata henkensä?
Ruotsihan on se, josta pikku suomi ottaa mallia.
Ja ruotsilla on enemmän lääniä ja populaa.
Hyökkäisin sen runkkarin kimppuun, mutta en kuolisi, korkeintaan haavoittuisin.
Ps. Paska provo.
Kutsuin soteväkeä apuun, vaatisin heitä takaamaan turvallisuuteni myös jatkossa.
Kun he olisivat häätäneet tunkeutujat kodistani todennäköisesti väkivalloin, haukkuisin häätäjiä militanteiksi, natseiksi ja tappajiksi sekä kaikeksi muuksi vastaajiksi.
Myös kotini turvallisuutta vartioivat sotilaat saisivat joka päivä kuulla, minkälaisia paskahomomilitanttinatseja he ovat.
Sivarillakin nimittäin pitäisi olla Suomessa oikeus saada suojelua. Riippumatta pasifistiudestaan.
Ensin suolaisin kaverin parilla suolaisella ja sitten kiduttaisin. Olisi ihana päästä kiduttamaan hullua tuhopolttajaa.
, mutta - jos joku hullu kertoo minulle jotain tuollaista, niin enpä noteeraisi koko asiaa.
, mutta - jos se hullu sitten kuitenkin tulisi polttopullo kädessä pihalleni, niin ensin luultavasti soittaisin 112 ja kertoisin, että tässä osoitteessa poltellaan nyt risuja ja jos joku tekee hälytyksen, niin voi kertoa hänelle, ettei mitään hätää ole. Tämän jälkeen täyttäisin reserviläiskiväärini lippaat ja lataisin revolverini ja pistoolini. Sitten vaan odottelisin, kunnes tämä hullu raapaisee tulitikun. Ensimmäisenä ammun polttopullon reukulla
http://www.geocities.com/xavierbreath2/K38.html
Tässä vaiheessa hullu on siis tulessa. On aika vaihtaa tarkkuuspistooliin cal 22. Nimittäin jos tulessa juoksenteleva hullu suuntaa kulkunsa kohti taloani, niin minun on pakko ampua häneltä polvilumpiot rikki. Tässä vaiheessa hullun mielenkiinto taloni polttamiseen on varmaankin jo hiipunut. Seuraan ettei tulipalo leviä ja kun hiillos on sammunut, niin siivoan jäljet ja käytän tuhkat maanparannukseen.
Tuohon sinun viimeiseen kysymykseen vastaisin, että se on hiukan väärin muotoiltu. Tarkoitit varmaankin, että kuolisinko, että saisin elää kodissani. Valaisiko vastaukseni sinua?
kohdallani, ja se erinomaisuus tulee esille tuossa viimeisessä kohdassa:
"Etkö heti olisi valmis kuolemaan saadaksesi kotisi mahdollisesti pelastettua? Kuolisitko, että kotisi saisi jatkaa elämäänsä?"
Asun nimittäin yksin kotonani. Miten kotini voisi siis jatkaa elämistä, tai yleensäkään olemassaoloaan "kotinani" ilman minua? Ei mitenkään, sillä "koti" (ja samalla tavoin "isänmaa") on subjektiivinen käsite, näkemys, joka on erottamattomasti riippuvainen havaitsijasta, ja siten olemassa vain suhteessa tähän havaitsijaan. Jos kyseinen havaitsija (eli minä) ei miellä ympäristöään "kodikseen" (tai "isänmaakseen"), niin sen tuhoutuessa hän ei myöskään menetä kotiaan.
Itseasiassa havaitsijan ja olemassaolon suhde pätee myös kaikkeen muuhunkin; jos havaitsijana lakkaat olemasta, eli kuolet, niin havainnointiprosessisi päättyy ja myöskin todellisuus ja kaikki sen prosessit, mukaanlukien ystäviesi ja sukulaistesi elämät, päättyvät kaikilla niillä tavoilla joilla olisi mitään merkitystä sinulle. Siksi siis asioiden puolustaminen henkensä kaupalla (eli uhmaten todennäköistä kuolemaa) on loogisesti kannattavaa ainoastaan mikäli tämä puolustamisen teko itsessään (riippumatta sen tosiasiallisesta onnistumisesta) synnyttää sinussa sellaisen absoluuttisen onnistumisen tunteen, että voit kokea elämäsi niin täydelliseksi että sen jälkeen kaikki muu olisi vain huonompaa, eli toisinsanoen, jos voit lopettaa elämäsi ns. "huipulla". Jossain määrin perusteltavissa saattaisi olla myös sellainen tilanne, jossa ko. puolustamistoimenpide absoluuttisesti parantaisi olemassaolosi laatua pysyvästi, kun taas puolustamatta jättäminen huonontaisi olemassaolosi laadun sietämättömäksi pysyvästi tai lopettaisi olemassaolosi (tämä vaihtoehto kuitenkin edellyttäisi tulevaisuuden 100% varmaa tietämistä ollakseen loogisesti perusteltu, eli se ei ole reaalimaailmassa mahdollinen). Mikäli taas uhraat elämäsi jostain muusta syystä, niin yhtä hyvin voisit tehdä suoraan itsemurhan, koska arvoista, kuten esim. "kunniasta", ei, todellisuuden havaitsijasta riippuvan rakenteen vuoksi, jää kuoleman jälkeen jäljelle mitään.
Eli jos et koe kuolemaan huomattavalla todennäköisyydellä johtavasta puolustamistoimenpiteestäsi ekstaattista mielihyvää, niin koko toimenpide on epälooginen, eli toisinsanoen järjetön.
P.S. Huomatkaa myös ero puolustamisen ja puolustautumisen välillä. Puolustaminen on valinnanvarainen teko, kun taas puolustautuminen on suoraan, välittömään ja henkilökohtaiseen hyökkäykseen vastaamista, eikä siten ole valinnanvaraista. Maanpuolustus sodassa ei ole koskaan varsinaisesti puolustautumista, jos jokin toinen vaihtoehto, kuten sivariin meno tai sota-alueelta poistuminen, olisi ollut TIETOISESTI valittavissa.
Noinkin paljon voi siis kirjoittaa ilman että sanoo yhtään mitään.
Jos tuossa ei mielestäsi sanottu mitään, niin se johtuu joko a) siitä, että olet niin fiksu, että nuo asiat ovat sinulle itsestäänselviä, tai b) siitä, että et tajunnut mitään siitä, mitä tuossa sanottiin.
En lähde ehdottelemaan että kumpi vaihtoehdoista on kohdallasi todennäköisempi, sen voi jokainen arvioida itse.
Katsos, huomasit ainakin sen, että aika turhaan sitä itteensä tappaa kotinsa vuoks.
Materia on aina loppupeleissä turhaa.
Esimerkin tarkoitus oli nimenomaan osoittaa, että kaikki arjessa soittaisivat kytät (mentyään ensin ainakin ulos kodistaan). Kukaan ei alkaisia ampua omilla aseillaan hyökkääjää. Paitsi jos tavoite on päästä sillä tavalla hengestään.
Ihme pelleilyä käydä tapattamassa itsensä sodassa, vaikka itsekin tietää, että sillä tavalla vaan saa sodat ja kärsimyksen jatkumaan. Kukaan nyt ei kuolisi kotitalonsa tai tonttinsa takia. Mitä hemmetin iloa siitä sitten on?
Katsos
Et tajunnut
Minähän asun jonkun muun omistamassa vuokra-asunnossa, ei jonkun muun omaisuuden takia kannata kuolla.
Niin no, minä en omista neliömetriäkään tätä maata.
Ja erittäin hyvä kysymys on se, että kenen hemmetin idea oli omistaa maata? Miten sen voi omistaa? Saanko kohta omistaa ilman ja veden ja periä vuokran?
Ja isänmaallisuusaate nyt on aivan idioottimainen syy kuolla. Tarkemmin ajateltuna se ei edes objektiivisesti ottaen tarkoita mitään edes sanana. Sillä voisi perustella ihan mitä vain, mihin nyt ei satu keksimään mitään perusteluja.