eikö ole vähän tekopeliä se semmoinen usko jossa jumalaan uskotaan ettei itse joutuisi helvettiin? eikä alkusäikähdyksenkään jälkeen aidosti ala uskoa koska näkee kaikki nämä ihmeet ja merkit ympärillämme. uskontoakin markkinoidaan turhan usein pelottelulla "jos et usko niin saat katua!"
pohjalla pitäisi olla rakkaus jumalaan ja lähimmäisiin. ei itsekäs lähtökohta, oman nahan pelastus.
ja ne erinäiset lahkot.. eristäytyminen omaan pieneen yhteisöön on minusta ihan höpöhommaa. minusta uskovaisen ei tulisi missään nimessä lopettaa suhteita "pakanoihin" uskoon tulon myötä. ei kovin vahvalla pohjalla ole usko jos omista uskomuksista poikkeavat ajatukset tuosta vaan alkaa horjuttaa. ei oma musiikkimakukaan noin vain katoa jos näkee sen ainoana oikeana :) se mikä ei tapa, vahvistaa.
syntiä mielestäni on kaikki jossa mieli eroaa jumalasta. jumalan ylistys, kiittäminen ja ilosanoman levitys ei ole syntiä, mutta tuskin sitä on runkkaaminen kera ylitsevuotavan jumalan rakkauden. eri asia sitten kun päässä pyörii pornopätkän näyttelijät. harvoin kukaan tosin sitä synnitöntä runkkausta harjoittaa(tai pystyy siihen). kuvittelisin siten myös syventymisen rakastamaansa harrastukseen, vaikka pianon soittoon, olevan syntiä. siinä voi unohtua niin jumala kuin mikä tahansa muukin. harras virsien soittelu taas olisi synnitöntä.
tekstini on nopea summaus ajatuksistani. sanojen viilausta en liieemin harjoittanut ja tarkkuus saattaa siten hieman heittää joissain kohdissa :)
pohjalla pitäisi olla rakkaus jumalaan ja lähimmäisiin. ei itsekäs lähtökohta, oman nahan pelastus.
ja ne erinäiset lahkot.. eristäytyminen omaan pieneen yhteisöön on minusta ihan höpöhommaa. minusta uskovaisen ei tulisi missään nimessä lopettaa suhteita "pakanoihin" uskoon tulon myötä. ei kovin vahvalla pohjalla ole usko jos omista uskomuksista poikkeavat ajatukset tuosta vaan alkaa horjuttaa. ei oma musiikkimakukaan noin vain katoa jos näkee sen ainoana oikeana :) se mikä ei tapa, vahvistaa.
syntiä mielestäni on kaikki jossa mieli eroaa jumalasta. jumalan ylistys, kiittäminen ja ilosanoman levitys ei ole syntiä, mutta tuskin sitä on runkkaaminen kera ylitsevuotavan jumalan rakkauden. eri asia sitten kun päässä pyörii pornopätkän näyttelijät. harvoin kukaan tosin sitä synnitöntä runkkausta harjoittaa(tai pystyy siihen). kuvittelisin siten myös syventymisen rakastamaansa harrastukseen, vaikka pianon soittoon, olevan syntiä. siinä voi unohtua niin jumala kuin mikä tahansa muukin. harras virsien soittelu taas olisi synnitöntä.
tekstini on nopea summaus ajatuksistani. sanojen viilausta en liieemin harjoittanut ja tarkkuus saattaa siten hieman heittää joissain kohdissa :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ajatuksistasi eristäytymiseen olen samaa mieltä. Jeesus itse kulki ihmisten keskellä, vietti suuren osan ajastaan "syntisten ja publikaanien kanssa" - ja sai aikansa uskovaisten haukut päälleen.
Tuosta synnistä... Itse ajattelen niin että Jumala on kanssani vaikken ajattelisikaan häntä, muuten esim. nukkuminen ja auton ajaminen kävisi vähän hankalaksi ;) Mieli joka luottaa Jumalan läsnäoloon, voi keskittyä muuhunkin tekemiseen - elää ihmisenä, siihenhän mielemme on tehty. Tuota luottamista voi harjoitella, kun Jumala tuntuu kaukaiselta voi palauttaa mieleen että hän on kanssani koska on itse niin luvannut, en minä rukouksillani häntä houkuttele tulemaan paikalle.
Jos psykologian puolelle mennään niin tuossa runkkaamisessa nuo ajatuskuvat korvaavat seksin henkisen puolen, joten ne ovat aika olennainen osa sitä, eivätkä ne ketään satuta, pelkkää mielikuvitusta kun ovat. Uskon että Jumala joka on seksuaalisuutemme luonut, ei katso lainkaan pahalla että sitä käytämme - myös yksiksemme.
Hei! Olen ollut uskossa kuusi vuotta ja voin sydämestäni sanoa etten ole päivääkään katunut. Pyhästä Hengestä käytetään alkuperäisessä Raamatun kreikassa mm nimitystä parakletos, mikä merkitsee lohduttajaa, rohkaisijaa, neuvonantajaa ja muistaakseni myös rinnallakulkijaa. On ihanaa elää elävässä suhteessa Jumalaan, elämän antajaa.
Mietit että miksi jotkut pelottelevat helvetillä. Ja miksi jotkut lahkoutuvat omiksi porukoikseen sotimaan muita vastaan?
Samoja juttuja olen itsekin funtsaillu. Nimenomaan Raamatun kautta koen itse saaneeni ymmärrystä näistä kaikista asioista.
Jos luetaan evankeliumeita, niin siellä tulee vastaan nämä "kummalliset uskovat": fariseukset, kirjanoppineet, saddukeukset, herodilaiset. Lisäksi oli vaikka mitä essealaisia, selootteja sun muita.
Mikä oli vialla fariseuksissa? Vaikka he tunsivat kirjoituksia ja ulkoisesti näyttivät hurskailta, he kuitenkin olivat niitä kaikkein suurimpia Jeesuksen vastustajia. Näinhän se voi olla meidänkin kohdalla. Saattaisimme harjoittaa uskoamme ainoastaan että saisimme ihmisten kunnioitusta, valta-asemaa maailmassa ja ehkä rahallista omaisuutta.
Herra tahtoo että emme lue Raamattua pelkästään että voisimme koreilla tietämyksellämme. Vaan että ymmärrämme hänen tahtonsa, ja teemme sen mukaan.
Jeesuksen sanat Matt 23ssa:
Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.
Markuksen evankeliumissa:
Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
Kun ollaan tultu vakuuttuneiksi että Jumala on olemassa ja että häneen tulee uskoa, niin tehdäänhän se Jumalan tarkoittamalla tavalla? Näihin kysymyksiin mitä sinullakin on mielessäsi saat vastauksia itse suoraan Jumalalta rukouksen ja Raamatun kautta.
Yksi ihana oivallus mitä minulla on ollut on se että usko ei ole niinkään oppi vaan suhde. Fariseukset eivät sitä hyväksy vaan pistävät jutun selkeeseen muottiin ja itse hallitsevat Jumalaa.
Hyviä joulunpyhiä!
Aitoa Jumalan Sanan raamattua ei ole kirjoitetussa muodossa eli raamatut sisältävät saatanallisuuksiakin ja ovat harhaan johtavia.
Tuolla tietoa esim. kadonneista teoksista jotka todellisuudessa on saatanan toimesta tuhottu:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Apokryfiset_kirjat#Uuden_testamentin_apokryfist.C3.A4_kirjallisuutta
Sen lisäkse tiedämme, että raamattu on saatanan toimesta jatkuvasti muuttuva vaikka VT:ssä ja UT:ssä sen muuttaminen on selvästi kielletty.
Esimerkiksi vuoden 1992 suomenkielisessä raamatussa älä tee huori käsky on poistettu ja tilalle on laitettu älä tee aviorikosta käsky joka tarkoittaa että saat tehdä huorin jos et oo avioliitossa. Tuollakin muutoksella saatana osoittaa hallitsevan paksua kirjaakin. Eikä tuo ole ainoa muutos mutta otin vain esimerkin.
Uskon että Raamatun 66 kirjan kaanoni on juuri se, jonka Jumala on tarkoittanut. Apokryfikirjat eivät pidä sisällään Jumalan Hengen innoitusta. Ne ovat ehkä mielenkiintoista oheislukemistoa. Itse en ole suuremmin lähtenyt niihin perehtymään.
On olemassa monia hyviä Raamatunkäännöksiä, ja 92 on yksi muiden joukossa. Eiköhän evankeliumi senkin kautta kirkastu.
Kirjain itsessään ei pidä sisällään elämää. Jos oivallamme sen "ajatuksen", mikä Jumalalla on tekstin takana, ja toimimme sen mukaan, niin olemme siunattuja!
Eilen kävin polvirukoukseen rukoilemaan Sanan mukaan ja havahduin kuinka yhtäkkiä selkäni takana Jerusalem-aiheinen juliste rypistyi ja pelon ja kauhun ilmapiiri tuli houneeseen. Iloitsin suuresti Herrassa, nuhtelin demonia ja käskin Jeesuksen Kristuksen nimessä sitä menemään alas syvyyteen. Sen läsnäolo meni pois saman tien.
Mainitsen tämän kun kerran Saatanasta puhut. Uskovat ovat voittaneet sen. Meidän elämään kuuluu Jumalan siunaus ja läsnäolo.
Rauhaisaa joulua.
juu no tuo synti mietintäni oli aika vähällä mietinnällä kirjoteltu. ei siis ihan loppuun asti pohdittu, kuten huomaa :D pohjalla tuossa oli kuitenkin se ajatus että vähän vaikea mieltää synniksi vain nuita tiettyjä toimintoja.
ja sitä nimenomaan olen miettinyt miksi seksi usein nähdään niin pahana. tai miksi jumala sen sellaiseksi olisi tarkoittanut? ja miksi se vasta papin sanan jälkeen olisi hyväksyttävää? voisi ajatella että jumala siunaisi rakkauden kahden ihmisen välillä ilman pappiakin jos pariskunta toivoo sitä ja kun siitä onnesta ollaan jumalalle kiitollisia. minusta silloin ihminen ei käännä selkäänsä jumalalle. uskon samalla lailla tästä asiasta kuin jumalan pieni köyhä, mutta silti ihmettelen :)
tätä suurta kirkosta eroamisaaltoa olen myös pohtinut. ymmärrän eroajia ja olen itsekkin miettinyt pari kertaa sitä mahdollisuutta, mutta syyni eroaisivat yleisistä syistä. en ole kovin vahva uskoltani mutta se on niin looginen juttu että jumala olisi olemassa :) enkä ole vielä saanut korviini tarpeeksi päteviä perusteluitakaan, jotka kumoaisivat jumalan olemassa olon. ev.lut.kirkko vaan tuntuu aika teennäiseltä ja vähän jeesuksen jäljistä poisajautuneelta järjestelmältä..
tämmöstä tällä kertaa :) saattaa taas olla jotain epätarkkuuksia, mutta korjailen jos jossain vaiheessa huomaan :D
Tuli mieleen kysyä että tiedätkö/tunnetko Pyhän Hengen tai oletko koskaan kuullut hänestä?
kuullut pyhästä hengestä. en taida kunnolla tietää mitä kaikkea sillä tarkoitetaan. enkä oikein varmaksi tiedä mitä tuohon tuntemiseenkaan pitäisi vastata.
mietin uskon asioita aika usein. lähes päivittäin. mutta empä kovin viisaaksi ole tullut tai edistynyt nopeasti. sellaista pyörittelyä. vielä yli vuosi sitten pyrin lukemaan raamattua(uutta testamenttia), mutta nyt sekin on jäänyt. maallistuu tämä pää koko ajan. ja nimenomaan tämmöiseksi järkeilyksi tämä on ajautunut.
sitä joskus mietin että miksi sillä on niin iso merkitys että onko ympärillä joku uskova yhteisö vai ei. ainakin itselleni on ollut. tykkäsin ripppikoulusta todella kun siellä oli päivittäin jotain hartauksia ja olin harmissani kun leirin loppuessa kotona ei olisi mitään sellaista. kotiväki tuntuu ainakin ihan vaan tapakristityiltä. itsekin sellainen ehkä enemmän olen. mietin asioita mutta en mitenkään uskon palossa ole. joskus aiemmin kai uskoin kunnolla. mutta nyt sekin epäilyttää kun tähän viisasteluun olen päätynyt. jokin kaipuu kuitenkin koko ajan taitaa olla.
muistan kun joskus vietin maata näkyvissä festareilla viikonlopun ja sieltä palatessani en nähnyt "normaalissa" musiikissa mitään järkeä :)
ala-asteella oli ihanaa kun oli uskova luokan opettaja. pidin sitten tosin itsestään selvänä että kaikki kristityt uskovat. ja kerran kirkossa serkkuni kysyi uskontunnustuksen jälkeen uskonko jumalaan ja vastasin että tietysti ja olin vilpittömän ihmeissäni kun serkkuni sanoi muuta :D
älkää pahastuko tekstini jossain määrin puuttuvasta "juonesta" :)
Ilmeisesti muakin vaivaa "kirjoitan ohi asian" - tauti =)
Tuli semmoinen juttu tuosta mieleen kun olit huolissasi maallistumisesta, että ei Jumala rakasta vain kunnon kristittyjä, jotka lukevat raamattua ja käyvät seurakunnassa, vaan hän rakastaa jokaista lastaan, olkoon kuinka maallistunut hyvänsä. Rehellisyys on paljon arvokkaampaa kuin "hyvän kristityn" tavat.
Kun elämästä häviää kristilliset tavat, sitä joutuu helposti pohtimaan kaikenlaisia epäilyksiä omasta hengellisyydestään. Jumala ei halua tehdä meistä "tosiuskovaisia" - vaan ihmisiä, usein sen oppii just sellaisten tilanteiden avulla, joissa oma kristillisyys alkaa hävitä. Olen itse kokenut sen jo kahdesti - "henki vei mut erämaahan" - uskostani ei jäänyt jäljelle mitään muuta kuin Jumala itse.
On täysin mahdollista olla normaali, rehellinen ihminen ja tuntea Jumala henkilökohtaisesti ja vahvasti. Siihen on apuna Pyhä Henki, eli Jumala itse, hän tekee uskon eläväksi luottamukseksi. Siitä tulee elämänvoima ja Jumalan tunteminen. Elämän pohdiskelu Jumalan kanssa voi olla todella antoisaa =)
rohkaisevaa tekstiä :) ja antoisa ketju ollut! kiitos todella.
oikeastaan hyvä etten ole elänyt tiiviissä uskonnollisessa yhteisössä, jossa pysyisi koko ajan kiinni jumalansanassa, eikä ehkä joutuisi niin kokeilemaan omia siipiään. tuli nyt sellainen olo :) tälleen kun tulee horjuttua ja kyseenalaistettua kaikki niin vahvenee sitten joskus aiemmin todetut asiat. jonkinmoisessa lahkossa sitä saattaisi jollain tapaa levähtää papin tai muun henkisen johtajan puheisiin ja pysyä jopa näennäisessä uskossa. mutta "itsekseen" pohtiessa on itse eräällä tapaa enemmän vastuussa :) siis omalla kohdallani ajattelen näin. ja tällä hetkellä :P
jännä juttu muuten sekin miksi on pahasta nauttia välillä päihteistä.. tai miksi se siis nähdään pahana? eikö sen päihtymystilan voisi nähdä yhtenä niistä elämän ulottuvuuksista joita jumala tarjoaa. jos ei vain vahingoita lähimmäisiään. tosin ruumistaan voi erilaisilla päihteillä tärvellä pahastikin.. ja jumala kuitenkin on antanut sen yhden vartalon ihmiselle.
ai niin mutta onko tämän takana se uuden testamentin kohta, jossa paavali tai jeesus kehoittaa valvomaan, ettei mene jeesuksen toinen tuleminen ohi? en muista :) mutta mikä tässäkin on takana? ( nti.yliutelias :> ) onko tämä jotain mitä ihmisen ei pitäisi miettiä vaan ainoastaan uskoa? muualla uuden testamentin puolella ei taideta suoraan ainakaan mainita päihtymisestä..
yläkerran herra on kyllä hyvä tyyppi. hurei! :)
Moraaliasioiden suhteen olen itse saanut hyvän neuvon: "Elä niinkuin osaat" - Siinä on armoa ja viisautta ;)
Tunne-elämältään terve, järkevä ihminen osaa elää suht.koht hyvää elämää moraalisesti ilman mustavalkoisia sääntöjä. Jos ihmisestä tulee mustavalkoinen - ts. uskonnollinen - hänestä tulee helposti paljon "pahempi" - eristäytynyt kiihkoilija - kuin maallistuneesta järki-ihmisestä. Ihmisen sielua ei ole suunniteltu mustavalkoiseksi, joten se lakkaa toimimasta kunnolla jos sitä yrittää sellaiseksi vääntää.
Tuon huomaaminen on saanut mut miettimään paljonkin mitä Jumala multa haluaa ja mitkä asiat on hänelle tärkeitä. Olen vakuuttunut että Pyhä Henki ei ole moralisti, Hän on armon, rakkauden ja Jumalan tuntemisen henki, Paavali puhuu raamatussa myös "terveen harkinnan hengestä".
Tuntuu itsestäni siltä että mun mielenrauhani ja luottamukseni Jumalaan kiinnostaa häntä hyvinkin paljon enemmän kuin se, olenko moraalisesti täydellinen - sellaiseksi kun ei edes voi tulla niin miksi tuhlata voimia yrittämiseen? Luotan että Hänen armonsa kattaa koko mun elämäni, siinä ei tarvitse täyttää mitään mittoja. Jeesus täytti ne mitat mun puolestani =)