Onko kolminaisuus ihmisten keksimä väärä oppi?
Onko mitään syytä uskoa kolminaisuuteen?
Löytyykö opille lainkaan perusteluja?
Mitä mieltä kyseisen linkin sisällöstä?
http://www.uskontie.net/petterihaipola/jumala/yksi.htm
Onko mitään syytä uskoa kolminaisuuteen?
Löytyykö opille lainkaan perusteluja?
Mitä mieltä kyseisen linkin sisällöstä?
http://www.uskontie.net/petterihaipola/jumala/yksi.htm
Vastaukset 16
Vanhimmat
on mennyt pahasti metsään. Mulla oli hänen sivunsa joskus tarkastelun alla, ja ensisilmäykseltä laitoin sen suosikkeihin, mutta kun tarkemmin tarkastelin tekstejään, poistin sen.
Tuosta tekstistä paistaa kirjoittajan selkeä subjektiivisuus aiheeseen. Tutki raamattua rukoillen Pyhää Henkeä johdattamaan sinut kaikkeen totuuteen.
On totta, ettei sanaa kolminaisuusoppi ole raamatussa, ja on totta että Jumala on yksi.
Mutta muista, aina kun yritetään selittää Jumalan olemusta, on menty metsään. Pyhä Henki tekee asiat eläväksi, Hän korottaa Jeesusta.
Kun luet raamattua, huomaat, että Tosi Jumala ilmaisee itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.
Ihminen on täydellisen Jumalan täydellinen kuva, ihminenkin on yksi, ja silti henki, sielu ja ruumis.
On sellainen aihe, että vaatii aikaa vastata. Parin päivän sisällä ainakin minulla on mahdollisuus vastata...
suurimmista synneistä tuo kun nykyään jaetaan ihmisiä kristittyihin ja muihin sen perusteella että uskotko kolminaisuuteen vai et. Jumalan olemus on salattu joten meillä ei ole kauheasti varmaa tietoa tuosta asiasta. On vain jotain tulkintoja ja niiden perusteella tehdään isoja päätöksiä. Jumala on sellainen kun hän on.
Apostolithan kastoivat raamatun mukaan Jeesuksen Kristuksen nimessä tai Herran Jeesuksen nimessä Eivät käyttäneet kolminaisuus kaavaa mitä nykyään käytetään.
että apostolit rikkoivat Jeesuksen kastekäskyä?
huhhuh...
on tapahtunut. Muutamat tutkijat ovat sekä ulkomailla että myös suomessa kirjoittaneet siitä erosta kenen nimeen kastetaan mutta mitä loppupeleissä on käynyt sitä tuskin saamme selville tässä elämässä. Apostolit eivät kastaneet Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen raamatun mukaan.
Ap. t. 2:38
Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. [Matt. 3:11 ]
Ap. t. 8:16
Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. [Ap. t. 19:2]
Ap. t. 10:48
Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. He pyysivät sitten häntä jäämään sinne vielä muutamaksi päiväksi.
Ap. t. 19:5
Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen
Muutenkin kaikki käskettiin tekemään Jeesuksen Kristuksen nimeen mutta nykyään harvoin enää tehdään sitä vaan kirkossa käytetään sitä kolminaisuus kaavaa.
Kolossalaiskirje 3:17 Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.
Mutta hei älä anna tuon pienen ristiriidan häiritä joulunviettoa...
>>>Jumalan olemus on salattu joten meillä ei ole kauheasti varmaa tietoa tuosta asiasta.
Lainaus osoitteesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000020125328
Jumalan vaikuttava voima, pyhä henki. Useimmissa tapauksissa ru′aḥ ja pneu′ma tarkoittavat Jumalan henkeä, hänen vaikuttavaa voimaansa, pyhää henkeään.
Ei persoona. Opetuksesta, jonka mukaan pyhä henki on persoona ja osa Jumalasta, tuli virallinen kirkon dogmi vasta 300-luvulla. Varhaiset ”kirkkoisät” eivät tällaista opettaneet; 100-luvulla elänyt Justinus Marttyyri opetti, että pyhä henki tarkoitti Jumalan vaikutusta tai toimintatapaa, ja Hippolytoksenkaan mukaan pyhällä hengellä ei ollut persoonallisuutta. Raamattu itse osoittaa johdonmukaisesti, ettei Jumalan pyhä henki ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa tahtonsa ja tarkoituksensa.
Ensiksikin voidaan todeta, että sanat ”taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat” (KR-1776), jotka löytyvät vanhemmista käännöksistä 1. Johanneksen kirjeen 5:7:stä, ovat todellisuudessa väärennettyjä lisäyksiä alkuperäiseen tekstiin. Erään katolisen käännöksen (The Jerusalem Bible) alaviitteessä sanotaan, että näitä sanoja ”ei ole missään varhaisissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa eikä missään varhaisissa käännöksissä eikä itse Vulgatankaan parhaissa käsikirjoituksissa”. Bruce Metzgerin A Textual Commentary on the Greek New Testament (1975, s. 716–718) käsittelee yksityiskohtaisesti tämän väärennetyn kohdan historiaa. Siinä mainitaan, että tämä kohta löytyy ensi kerran eräästä 300-luvulta peräisin olevasta tutkielmasta nimeltä Liber Apologeticus ja että se ilmaantuu Raamatun vanhoihin latinalaisiin ja Vulgatan käsikirjoituksiin 500-luvulta alkaen. Tätä kohtaa ei ole varsinaisessa tekstissä missään nykyisissä katolisissa eikä protestanttisissa käännöksissä, koska ne tunnustavat sen väärennetyksi (KR-92, NE, NAB).
Personoiminen ei ole todistus persoonallisuudesta. On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä ”auttajana” ja sanoi, että tämä auttaja ”opettaa”, ”todistaa”, ”opastaa”, ”puhuu”, ”kuulee” ja ”saa”. Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä ”auttajasta” (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia. (Vrt. Joh 14:16, 17, 26; 15:26; 16:7–15.) Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä ei todellisuudessa ole persoona. Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus (1:20–33; 8:1–36), ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa. Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä ”tekoja” että ”lapsia”. Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden ”kuninkaiksi” (Ro 5:14, 17, 21; 6:12). Hän sanoi synnistä, että se ’sai aiheen’, ’sai aikaan himoitsemista’, ’vietteli’ ja ’tappoi’ (Ro 7:8–11). Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut, että synti olisi ollut todellisuudessa persoona.
Myös Johanneksen evankeliumikertomuksessa olevat pyhää henkeä koskevat Jeesuksen sanat täytyy ymmärtää asiayhteydessään. Jeesus personoi pyhän hengen puhuessaan tuosta hengestä ”auttajana” (joka kreikassa on maskuliininen substantiivi pa·ra′klē·tos). On siis täysin sopivaa, että Johannes toistaessaan Jeesuksen sanoja käyttää maskuliinisia persoonapronomineja (suomen kielessä ei kieliopillisia sukuja ole) puhuessaan ”auttajasta” eräänä hengen piirteenä. Jos samassa yhteydessä kuitenkin esiintyy kreikkalainen sana pneu′ma, Johannes käyttää silloin pyhästä hengestä puhuessaan neutrisukuista pronominia, sillä sana pneu′ma on itse neutrisukuinen. Johanneksen käyttämä maskuliininen persoonapronomini pa·ra′klē·tos-sanan yhteydessä johtuu siis kieliopin säännöistä eikä uskonnollisesta opista. (Joh 14:16, 17; 16:7, 8.)
Ei osoiteta persoonaksi. Koska Jumala itse on Henki ja pyhä ja kaikki hänen uskolliset enkelipoikansa ovat henkiä ja pyhiä, niin on selvää, että jos ”pyhä henki” olisi persoona, olisi järkevää, että Raamatussa olisi esitetty jokin tapa, jolla tällainen henkipersoona olisi voitu tunnistaa ja erottaa kaikista näistä muista ’pyhistä hengistä’. Voitaisiin odottaa, että sen yhteydessä olisi käytetty vähintäänkin määräistä artikkelia kaikissa niissä tapauksissa, joissa sitä ei sanota ”Jumalan pyhäksi hengeksi” tai sitä ei ole määritetty jollain muulla samantapaisella ilmauksella. Tämä ainakin erottaisi sen Pyhäksi Hengeksi. Mutta asia onkin päinvastoin: enimmäkseen ilmaus ”pyhä henki” esiintyy kreikkalaisessa tekstissä ilman artikkelia, mikä osoittaa, ettei se ole persoona. (Vrt. Ap 6:3, 5; 7:55; 8:15, 17, 19; 9:17; 11:24; 13:9, 52; 19:2; Ro 9:1; 14:17; 15:13, 16, 19; 1Ko 12:3; Hpr 2:4; 6:4; 2Pi 1:21; Ju 20; Int ja muut rivienväliset käännökset.)
Miten kastetaan sen ”nimessä”. Matteuksen 28:19:ssä puhutaan ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimestä”. ”Nimi” voi merkitä muutakin kuin jonkun persoonan nimeä. Kun sanomme suomessa ”lain nimessä” tai ”terveen järjen nimessä”, emme tarkoita mitään persoonaa vaan sitä, mitä laki edustaa, tai sen arvovaltaa tai sitä, mitä terve järki edustaa tai vaatii. Myös kreikkalaisella ”nimi”-sanalla (o′no·ma) voi olla tämä merkitys. Niinpä kun jotkin käännökset (KR-38, Sa) noudattavat Matteuksen 10:41:ssä kirjaimellisesti kreikkalaista tekstiä ja sanovat, että ”joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan”, niin nykyaikaisemmat käännökset sanovat ”ottaa vastaan profeetan, koska tämä on profeetta” ja ”ottaa vastaan vanhurskaan, koska tämä on vanhurskas” tai muulla vastaavalla tavalla (UM, KR-92, UTN). Robertsonin Word Pictures in the New Testament (1930, I osa, s. 245) sanookin Matteuksen 28:19:stä: ”Tällainen nimen (onoma) käyttö voimasta tai vallasta on tavallista Septugintassa ja papyruksissa.” Siksi kaste ”pyhän hengen nimessä” tarkoittaa sen tunnustamista, että tämä henki on lähtöisin Jumalasta ja toimii hänen tahtonsa mukaan.
Muita todisteita siitä, ettei se ole persoona. Pyhän hengen persoonattomuudesta todistaa myös tapa, jolla sitä käytetään muiden persoonattomien käsitteiden, esim. veden ja tulen yhteydessä (Mt 3:11; Mr 1:8), ja se, että kristittyjä sanotaan kastettavan ”pyhässä hengessä” (Ap 1:5; 11:16). Ihmisiä kehotetaan ’täyttymään hengellä’ viinin sijasta (Ef 5:18). Samoin heidän sanotaan olevan täynnä henkeä viisauden ja uskon (Ap 6:3, 5; 11:24) tai ilon (Ap 13:52) ominaisuuksien ohella, ja 2. Korinttilaiskirjeen 6:6:ssa pyhä henki on mainittu monien tällaisten ominaisuuksien joukossa. On erittäin epätodennäköistä, että pyhää henkeä olisi käytetty tällaisissa yhteyksissä, jos se olisi jumalallinen persoona. Hengen ’todistamisesta’ (Ap 5:32; 20:23) voidaan todeta, että sama asia sanotaan vedestä ja verestä 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8:ssa. Vaikka joissakin raamatunkohdissa sanotaan, että henki ”todistaa”, ’puhuu’ tai ”sanoo” jotain, toiset kohdat osoittavat selvästi, että se puhui ihmisten kautta eikä sillä ollut omaa ääntä (vrt. Hpr 3:7; 10:15–17; Ps 95:7; Jer 31:33, 34; Ap 19:2–6; 21:4; 28:25). Sitä voidaankin verrata radioaaltoihin, jotka voivat siirtää mikrofoniin puhuvan henkilön sanoman ja saavat aikaan sen, että kaukana olevat henkilöt kuulevat hänen äänensä ikään kuin puhuvan tuon sanoman radion kaiuttimen kautta. Henkensä välityksellä Jumala siirtää sanomiaan ja tiedottaa tahtonsa maan päällä olevien palvelijoittensa mieleen ja sydämeen, ja he voivat vuorostaan välittää tuon sanoman muille.
Ei pelkkä ”voima”. Kun siis sanoja ru′aḥ ja pneu′ma käytetään Jumalan pyhästä hengestä, ne tarkoittavat Jumalan näkymätöntä vaikuttavaa voimaa, jonka avulla hän toteuttaa jumalallisen tahtonsa ja tarkoituksensa. Se on ”pyhä”, koska se on peräisin Hänestä eikä maallisesta lähteestä ja koska se on ”pyhyyden henkenä” vapaa kaikesta turmeluksesta (Ro 1:4). Se ei ole pelkästään Jehovan ”voima”, sillä tällä sanalla käännetään pikemminkin muita alkukielten käsitteitä (hepr. ko′aḥ; kreikk. dy′na·mis). Sanoja ru′aḥ ja pneu′ma käytetään läheisessä yhteydessä tai jopa rinnakkain näiden ”voimaa” tarkoittavien sanojen kanssa, mikä osoittaa, että niiden välillä on läheinen yhteys mutta kuitenkin selvä ero (Mi 3:8; Sak 4:6; Lu 1:17, 35; Ap 10:38). ”Voima” on pohjimmaltaan kyky toimia ja tehdä jotain, ja se voi olla piilevänä eli toimettomassa tilassa jossakussa tai jossakin. ”Vaikuttava voima” kuvaa sen sijaan tarkemmin johonkuhun tai johonkin kohdistettua tai käytettyä energiaa, ja se voidaan määritellä ”vaikutukseksi, joka saa tai pyrkii saamaan aikaan liikettä tai liikkeen muutosta”. ”Voimaa” voitaisiin verrata paristoon varastoituun energiaan, kun taas ”vaikuttavaa voimaa” voitaisiin verrata tällaisesta paristosta lähtevään sähkövirtaan. ”Vaikuttava voima” edustaa näin ollen tarkemmin Jumalan henkeä tarkoittavien heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen merkitystä, ja tätä tukee Raamatun huolellinen tarkastelu.
Sen käyttö luomisessa. Jehova Jumala loi aineellisen kaikkeuden henkensä eli vaikuttavan voimansa avulla. Raamatussa sanotaan varhaisissa muodostumisvaiheissaan olleesta planeetta Maasta, että ”Jumalan vaikuttava voima [eli ”henki” (ru′aḥ)] liikehti vesien pinnan yllä” (1Mo 1:2). Psalmissa 33:6 sanotaan: ”Jehovan sanalla tehtiin taivaat ja hänen suunsa hengellä koko niiden armeija.” Jumalan henki voidaan lähettää mahtavan henkäyksen tavoin antamaan voimaa, vaikka sen kohteen ja Jumalan välillä ei olisi mitään fyysistä kosketusta (vrt. 2Mo 15:8, 10). Siinä missä ihminen käyttäisi käsiensä ja sormiensa voimaa jonkin tekemiseen, Jumala käyttää henkeään. Siksi henkeä sanotaan myös Jumalan ”kädeksi” tai ”sormiksi” (vrt. Ps 8:3; 19:1 ja Mt 12:28:aa Lu 11:20:een).
Nykytiede puhuu aineesta järjestyneenä energiana, ikään kuin energiakimppuina, ja tunnustaa, että ”ainetta voidaan muuttaa energiaksi ja energiaa aineeksi” (The World Book Encyclopedia, 1987, 13. osa, s. 246). Sen kaikkeuden valtavuus, jota ihminen on tähän mennessä pystynyt tutkimaan kaukoputkillaan, antaa jonkinlaisen aavistuksen siitä pohjattomasta energialähteestä, joka Jehova Jumalassa on. Profeetta kirjoittikin: ”Kuka on mitoittanut Jehovan hengen?” (Jes 40:12, 13, 25, 26.)
Kaikkien elollisten ja lisääntymiskyvyn lähde. Ei ainoastaan eloton vaan myös koko elollinen luomakunta on kiitollisuudenvelassa olemassaolostaan ja elämästään Jehovan hengen toiminnalle. Tämän hengen avulla tuotettiin ne alkuperäiset elävät luomukset, joiden välityksellä kaikki nykyisetkin ovat saaneet elämän (vrt. Job 33:4; ks. tämän artikkelin aineistoa, jonka väliotsikkona on ”Hengitys; elämän henkäys; elämänvoima”). Jehova käytti pyhää henkeään elvyttääkseen Abrahamin ja Saaran lisääntymiskyvyn, ja siksi Iisakin voitiin sanoa olleen ”hengellisellä tavalla syntynyt” (Ga 4:28, 29). Henkensä avulla Jumala myös siirsi Poikansa elämän taivaasta maan päälle ja aiheutti hedelmöitymisen juutalaisneitsyen Marian kohdussa (Mt 1:18, 20; Lu 1:35).
Hengen käyttö Jumalan palvelijoiden hyväksi. Jumalan hengen päätoimintatapoja on sen kyky tiedottaa, valaista ja paljastaa asioita. Daavid saattoi sen tähden rukoilla: ”Opeta minut tekemään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani. Sinun henkesi on hyvä; johdattakoon se minua oikeamielisyyden maassa.” (Ps 143:10.) Joosef oli paljon aiemmin tulkinnut faraon profeetalliset unet, ja hän pystyi siihen Jumalan avulla. Egyptin hallitsija tunnusti, että Joosefissa vaikutti Jumalan henki. (1Mo 41:16, 25–39.) Tämä hengen valistava voima on erityisen merkittävä profetioissa. Kuten apostoli osoittaa, profetia ei ollut lähtöisin olosuhteiden ja tapahtumien inhimillisestä tulkinnasta, se ei ollut tulos mistään profeettojen synnynnäisestä kyvystä selittää niiden merkitystä tai ennustaa tulevien tapahtumien muotoutumista. Nuo miehet puhuivat sen sijaan ”pyhän hengen johtamina”, Jumalan vaikuttavan voiman liikkeelle panemina ja opastamina. (2Pi 1:20, 21; 2Sa 23:2; Sak 7:12; Lu 1:67; 2:25–35; Ap 1:16; 28:25; ks. PROFEETTA; PROFETIA.) Myös koko Raamattu on ”Jumalan henkeyttämä”, mikä on käännös kreikkalaisesta sanasta the·o′pneu·stos, joka merkitsee kirjaimellisesti ’Jumalan hengittämää’ (2Ti 3:16). Henki toimi eri tavoin ollessaan yhteydessä Raamattua kirjoittaviin miehiin ja opastaessaan heitä, ja se pani heidät joissakin tapauksissa näkemään näkyjä tai unia (Hes 37:1; Jl 2:28, 29; Il 4:1, 2; 17:3; 21:10), mutta kaikissa tapauksissa se vaikutti heidän mieleensä ja sydämeensä motivoidakseen ja opastaakseen heitä Jumalan tarkoituksen mukaisesti (Da 7:1; Ap 16:9, 10; Il 1:10, 11). (Ks. HENKEYTYS.)
Jumalan henki ei siis vain paljasta Jumalan tahtoa ja auta ymmärtämään sitä vaan antaa hänen palvelijoilleen myös voimaa toimia tuon tahdon mukaan. Henki toimii motivoivana voimana, joka panee heidät liikkeelle ja kannustaa heitä, niin kuin Markus sanoo, että henki ”ajoi” Jeesuksen erämaahan hänen kasteensa jälkeen (Mr 1:12; vrt. Lu 4:1). Se voi olla heissä kuin ”tuli”, joka saa heidät olemaan ”hengestä palavia” (1Te 5:19; Ap 18:25; Ro 12:11) ja ikään kuin ’lisää höyryä’ eli painetta heissä tietyn työn tekemiseen (vrt. Job 32:8, 18–20; 2Ti 1:6, 7). He saavat ”hengen voimaa” eli hänen ”henkensä välittämää voimaa” (Lu 2:27; Ef 3:16; vrt. Mi 3:8). Se ei silti ole vain jokin tiedostamaton, sokea kannustin, vaan se vaikuttaa heidän mieleensä ja sydämeensä, niin että he voivat olla älyllisessä yhteistoiminnassa tuon heille annetun voiman kanssa. Näin apostoli saattoi sanoa niistä, jotka olivat saaneet kristillisessä seurakunnassa profetoimisen hengen, että ”profeettojen tulee valvoa profeetoilla olevia hengen lahjoja”, jotta voitaisiin säilyttää hyvä järjestys (1Ko 14:31–33).
Moninaisia toimintoja. Samoin kuin sähkövirtaa voidaan käyttää mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, Jumalan henkeäkin käytetään valtuuttamaan ja voimistamaan ihmisiä tekemään monenlaista (Jes 48:16; 61:1–3). Paavali kirjoittikin hengen ihmelahjoista omana aikanaan: ”On moninaisia lahjoja mutta sama henki, ja on moninaisia palveluksia ja kuitenkin sama Herra, ja on moninaisia toimintoja, ja kuitenkin sama Jumala saa aikaan kaikki toiminnat kaikissa. Mutta hengen ilmentymä annetaan kullekin hyödyllisessä tarkoituksessa.” (1Ko 12:4–7.)
Hengellä on pätevöittävä voima eli kyky; se voi tehdä ihmiset päteviksi johonkin työhön tai virkaan. Vaikka Besalel ja Oholiab ovat saattaneet olla kokeneita käsityöläisiä, ennen kuin heidät nimitettiin valmistamaan tabernaakkelin varusteita ja pappien vaatteita, niin Jumalan henki ’täytti heidät viisaudella, ymmärryksellä ja tiedolla’, jotta työ voitiin tehdä tarkoitetulla tavalla. Se lisäsi heidän luontaisia kykyjään ja heidän hankkimaansa tietoa, ja sen ansiosta he pystyivät opettamaan toisia. (2Mo 31:1–11; 35:30–35.) Daavidille annettiin myöhemmin temppelin rakennussuunnitelmat henkeytyksestä, ts. Jumalan hengen toiminnan avulla, ja siksi Daavid saattoi ryhtyä laajoihin valmisteluihin rakennustyötä varten (1Ai 28:12).
Jumalan henki vaikutti Mooseksessa ja hänen kauttaan, niin että hän saattoi profetoida ja suorittaa ihmetekoja sekä johtaa kansakuntaa ja toimia sen tuomarina ja esikuvata siten Kristuksen Jeesuksen tulevaa osaa (Jes 63:11–13; Ap 3:20–23). Epätäydellisenä ihmisenä Mooses totesi kuitenkin vastuukuorman raskaaksi, ja Jumala ’otti henkeä, joka Mooseksessa oli, ja pani sitä 70 vanhimpaan’, niin että he saattoivat auttaa kuorman kantamisessa (4Mo 11:11–17, 24–30). Henki alkoi toimia myös Daavidissa siitä lähtien kun Samuel voiteli hänet, ja se opasti ja valmisti häntä hänen tulevaan kuninkuuteensa (1Sa 16:13).
Joosua tuli ”täyteen viisauden henkeä” Mooseksen seuraajana. Mutta hänessä henki ei saanut aikaan kykyä profetoida ja suorittaa ihmetekoja siinä määrin kuin Mooseksessa. (5Mo 34:9–12.) Hengen ansiosta Joosua pystyi kuitenkin johtamaan Israelia sotaretkillä, joiden tuloksena oli Kanaanin valloittaminen. Jehovan henki ”verhosi” ja ’kannusti’ samoin muitakin miehiä – mm. Otnielia, Gideonia, Jeftaa ja Simsonia – taistelemaan Jumalan kansan puolesta. (Tu 3:9, 10; 6:34; 11:29; 13:24, 25; 14:5, 6, 19; 15:14.)
Jumalan henki auttoi miehiä puhumaan hänen totuuden sanaansa vastustajien edessä rohkeasti ja henkensä uhalla (Mi 3:8).
Hengen ’vuodattaminen’ hänen kansansa ylle on todiste hänen suosiostaan, ja se johtaa siunauksiin ja saa kansan menestymään (Hes 39:29; Jes 44:3, 4).
Kysyt hyvin yleistäviä kysymyksiä, jotka vaatisivat vaikka kokonaisen kirjan vastaukseksi.
Kyse ei ole "ihmisten keksimästä väärästä opista".
Lue esim. http://www.geocities.com/avtattenai/trinity.html#gn1. Hieno selvennys.
Referoinpa tässä tekstiä vähäsen. Siinä käsitellään joitakin kohtia vanhasta testamentista, joista tulee ilmi, että jo ennen Kristusta Jumalaa ei käsitetty tiukasti yksipersoonaisena.
Ensimmäinen kajastus Jumalasta Kolminaisuutena esitetään Vanhan Testamentin luomiskertomuksessa. Luvussa 1 esiintyy "elohim" luomisen subjektina. "Elohim" on vanhan testamentin hepreaa ja tarkoittaa Jumalaa, mutta on monikkomuotoinen sana (UT:ssa vastaava sana theos, jumala). Luvusta 2 "yahveh" on luomisen subjeksi. "yahveh" tai jahve/jehova käännetään Herra (UT:ssa vastaava sana kurios, herra) ja se on juutalaisten nimitys Jumalasta, jota ei voi lausua ääneen, ettei lausu turhaan Herran nimeä. "Yahveh"n/Herran olemista tässä subjektina on selitetty sillä, että ensimmäinen luvun kuvatessa näkyvän luomakunnan luomista luku 2 kuvaa hengellistä tapahtumaa, lunastusta, joka kuuluu Jumalan toiselle persoonalle, Pojalle (yahveh, jumalallinen luonto, eli Kristuksen toinen luonto). Siinä Herra "lunastaa" ihmisen sielun "puhaltamalla" häneen "elämän hengen".
Seuraavaksi 2 Moos 3, joka on jo selkeämpi kuva. Siinä kohta 3:4, joka suomeksi on käännetty "Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta..." Tässä samaisessa kohdassa sana Herra on alunperin "yahveh" ja sana joka on käännetty Jumala on alunperin "elohim". Näin Mooses kohtasi palavassa pensaassa Kolmiyhteisen Jumalan: ensin Pyhän Hengen (3:2 Herran enkeli), sitten Pojan (3:7 Herra/yahveh) ja viimein Isän/elohim (3:14 Jumala).
Myös psalmin 110 "Herra sanoi minun herralleni..." selitys on huomionarvoinen. Siinä "yahveh" (uuden testamentin kreikan "kurios" eli Herra) sanoo "adonaille" (herralle) eli siinä siis Jumalan Poika eli Kristuksen jumalallinen luonto tarjoaa paikan Kristuksen inhimilliselle luonnolle. Uudessa Testamentissa molemmat termit kurios ja adonai viittaavaat Kristukseen Jeesukseen.
En tiedä syytä, miksi ei uskoa Pyhään Kolminaisuuteen. Aina jaksan suositella Dimitru Staniloe:n kirjoja. Hän selittää todella oivaltaen Jumalan Kolmiyhteyttä. Hän selvittää hienosti myös sen, että vain kolmiyhteinen jumala voi olla luomisen subjekti. Yksipersoonainen jumala olisi liian itseensä kietoutunut. Itse näenkin muhammettilaisten jumalan hyvin "liikkumattomana", etäisenä jumalana ja se johtunee juuri tästä "itseensäkäpertymisestä". Ajattele itse yksipersoonaista jumalaa, joka ei vielä ole luonut luomakuntaa. Loisiko hän luomakunnan ja jos loisi, miksi? Tarvitsisiko hän luomakuntaa? Jos niin, niin eihän olisi jumala. Sana jumala käsittää jo sen, ettei tarvitse mitään. Hänen rakkautensa kohdistuisi vain häneen itseensä ja olisiko se silloin pyhää, jumalallista rakkautta? Sitä paitsi, olisiko tuollainen jumala "elävä" kun hänellä ei olisi edes "peiliä", toista, johon peilata itseä? Kolmipersoonainen jumala on sen sijaan elävä vastakohtana tuolle yksipersoonaiselle liikkumattomuudelle. Kolmipersoonaisuus mahdollistaa pyhän, jumalallisen rakkauden olemassaolon, joka ei käperry itseensä tai kahdenväliseen suhteeseen, vaan aukeaa kolmannelle persoonalle ja sitä kautta mahdollisuuden olla luomisen subjektina luoden itsestään erillisiä subjekteja, joita Hän voi rakastaa samalla jumalallisella rakkaudella. Tällainen jumala voi olla luoja-Jumala ilman että hän tarvitsisi luomakuntaa eli aiemmin mainitsemani ongelmat ratkeavat kolmipersoonaisuuden kautta.
No, suosittelen että luet kirjallisuutta ja erityisesti hanki käsiisi Dimitru Staniloen kirja. En tiedä saako suomeksi, mutta englanniksi löytyy.
Jos olet kristitty ja uskot, että vanha testamentti ja uusi testamentti todistavat totuudesta, et voi olla uskomatta Pyhään Kolminaisuuteen. Jos et usko Häneen, et ole kristitty. Näin esim. Jehovantodistajat eivät ole kristittyjä. En voi enkä jaksa käydä läpi koko Raamattua tässä vastauksessani, mutta olet oikeilla jäljillä kun etsit vastausta. Sen vain lopuksi haluan todeta, että vain usko Kolminaisuuteen kirkastaa meille myös Kristuksen salaisuutta, kahta luontoa yhdessä persoonassa.
kirkkoisien tahdosta. He halusivat välttämättä liittää tämän opin kristinoppiin.
Sanoilla voidaan kikkailla ja perustella mustakin valkoiseksi. Näin on käynyt kolminaisuuden perusteluissa.
Mutta totuus lienee se, että kolminaisuusoppi on vain yksinkertaisesti lainattu pakanoilta samalla tavalla kuin lainattin sakramentit pakanoilta.
Näillä lisukkeilla liikettä oli hyvä kaupata maailmalla, jossa kolminaisuudet elivät elämäänsä ja sakramentit kuuluivat jokaisen "poppamiehen" kalustoon.
Tuo on silkkaa pötyä. Ekumeeniset kirkolliskokoukset kiteyttivät uskontunnustuksen muotoon kristittyjen kollektiivisen uskon. Myöskään en kehottaisi vähättelemään kirkkoisien viisautta. Kristillistä kolminaisuusoppia ei ole lainattu pakanoilta eikä sitä "liitetty" kristinoppiin. Se on aina kuulunut kristinoppiin oleellisena osana. Ekumeenisissa kirkolliskokouksissa olevalle uskolle haettiin käsitteet ja sanat, millä uskoa kuvata, jotta kirkko voisi suojautua harhaoppisilta ajattelijoilta.
Mitä tulee pakanauskontoihin, minusta on ihmeellistä, että todellakin muinaisissa uskonnoissa on elementtejä totuudesta, heikkoja varjoja tulevasta (kristinuskosta). Tämä ei vähennä kristinuskon ja kolminaisuusopin totuudellisuutta vaan päinvastoin, lisää sitä. Paavalin mukaan luomakunta todistaa Jumalasta. Ihminen kykeni myös langettuaan ja jouduttuaan eroon Jumalasta aistimaan luomakunnasta jotain sen Luojasta, se on nähtävissä pakanauskonnoissa.
Sakramentteja ei lainattu pakanoilta, vaan itse Kristus asetti ne.
"Mutta totuus lienee se, että kolminaisuusoppi on vain yksinkertaisesti lainattu pakanoilta samalla tavalla kuin lainattin sakramentit pakanoilta."
Miksi kirkkoisät olisivat lainanneet oppinsa pakanoilta?
"Näillä lisukkeilla liikettä oli hyvä kaupata maailmalla, jossa kolminaisuudet elivät elämäänsä ja sakramentit kuuluivat jokaisen "poppamiehen" kalustoon."
Eikö olisi kannattanut valita vielä paremmin kaupaksi meneviä lisukkeita?
Onhan arvoisa kirjoittaja elävä todiste siitä, että olisi kauppa paremminkin voinut käydä.
JHVH on ainoa tosi Jumala, ja Jeesus on hänen poikansa. Jeesus ei ole jumala mutta hän on Jumalan jälkeen seuraava.
Jeesusta on turha ängetä väkisin Jumalan paikalle. Kolminaisuusoppi on pakanallinen valhe ja yksi kristikunnan suurimpia erehdyksiä. Jeesus oli alamainen Jumalalle ennen maanpäälle tuloaan, maanpäällä ollessaan ja sen jälkeen.
Raamatun opetus on tästä asiasta selvää ja yksinkertaista.
Jeesuksella ei "kahta luontoa", se on teologien keksimää valhetta kolminaisuuden perustelemiseksi. Jokainen henkiolento on täysin itsenäinen olento Jumala mukaanlukien. Jumalakaan ei voi sulattaa kolmea yhdeksi, tai yhtä kolmeksi, koska ajatus on jo itsessään väärä.
jos palaisit takaisin jehovantodistajien palstalle, josta olet tänne tullut todistamaan? Oppisi ei ole kristillistä oppia!
jää ja sula vesi ovat siis kolme vettä! Kiitosta vaan tiedosta.
Niitä vain muutellaan ja pannaan mukaan oma puumerkki.
Mooses lainasi uskontoonsa naapurikansoilta lakeja ja tapoja. Suurimman osan hän toi mukanaan Egyptistä. Samalla tavalla hän pani kansansa uhraamaan eläimiä jumalan ruokkimiseksi kuin Egyptissä.
Papisto tietenkin söi suurimman osan ja yleensä parhaan osan. Rasvat poltettiin jumalan ruuaksi ja lähtihän siitä herkullinen tuoksu, joka Mooseksen kertoman mukaan miellytti kovasti jumalaa.
Pakanoilla oli kaikenlaisia sakramentteja ja ne olivat malleina kolminaisuusoppeineen kristinopin kehittäjille.
Ortodoksienkin sakramentit ovat siten perua pakanauskonnoista. Sieltä on myös peräisin koristeelliset puvut ja liturgiat. Aika on niitä vain muutellut.
Tyypillinen esimerkki on roomalaiskatolisen kirkon palvelusmenot. Ne ovat melkein suoraa lainaa roomalaisten jumalien temppelitoimituksista paavin vaatteita myöten. Jopa paavin punaiset kengät kuuluivat Rooman kesareille mutta "lainattiin " paavin koristelemiseksi.
Sellaista se on uskonnonkin maailmassa.
Ei ole mitään uutta auringon alla, kuten Salomokin lausahti.
"Pakanoilla oli kaikenlaisia sakramentteja ja ne olivat malleina kolminaisuusoppeineen kristinopin kehittäjille."
Jeesukselle?
"Ortodoksienkin sakramentit ovat siten perua pakanauskonnoista. Sieltä on myös peräisin koristeelliset puvut ja liturgiat."
Jos yrität kehua liikuskelevasi tuulipuvussa ja suomiverkkareissa, lienee viisainta pysytellä maaseudun rauhassa.
"Aika on niitä vain muutellut. Tyypillinen esimerkki on roomalaiskatolisen kirkon palvelusmenot."
Milläs tavalla roomalaiskatolisen kirkon palvelusmenot tälle palstalle kuuluvat?